Mikko Niskasaari

Kuvassa oleva peitepoliisi "Seppo Mäkelä" ujuttautui vuonna 2009 Anneli Auerin perheeseen tehtävänään osoittaa vaimo murhaajaksi. Nyt etsitään Sepon oikeaa nimeä.

Jukka S. Lahden surmatutkinta Ulvilassa oli ollut umpikujassa yli kaksi vuotta, kun poliisi solutti perheeseen "Seppo Mäkelän", joka sittemmin paljastui poliisiksi. Hän vietti paljon aikaa äidin ja lasten seurassa, matkusteli heidän kanssaan. Aikaa vietettiin uimarannoilla, kylpylöissä, hotelleissa. Hän palloili perheessä syksyyn saakka, ja oman väitteensä mukaan ystävystyi lasten kanssa.

Tämä kuva "Seposta" on otettu Turun seudulla, Maskun hiekkakuopalla 21. - 24.6.2009 välisenä aikana. Tunnistamisessa on syytä muistaa, ettei ole varmuutta onko mies oikeasti kalju, vai ajeliko hän huolella päänsä. On siis mahdollista, että nykyään hänellä on tukka.

Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun peitetoiminnassa olleen poliisin kuva julkistetaan, ja hänen oikea henkilöllisyytensä pyritään selvittämään. Peitetoiminta on Suomessa paljastunut vain kahdesti. Toinen on Ulvilan tapaus. Toisessa tapauksessa peitetoiminnan paljastanut poliisi sai käräjäoikeudessa tuomion viime tammikuussa.

On kolme syytä, miksi "Seppo" ensimmäisenä peitepoliisina saa kasvonsa julkisuuteen.

1. Seppo toimi vilpillisesti

"Seppo Mäkelä" palloili Auerin perheessä yli puoli vuotta, eikä löytänyt mitään näyttöä perheenäitiin kohdistuneiden murhaepäilyjen tueksi. Näytön korvikkeeksi hän raportissaan mustamaalasi, halvensi ja rääppi Anneli Aueria henkilönä erittäin vastenmielisellä tavalla. Tämä ei ole peitetoiminnan tarkoitus.

Esitutkinnassa, johon myös peitetoiminta kuuluu, tehtävä on yrittää selvittää onko tapahtunut rikos, ja jos on, kuka tai ketkä ovat siihen syyllisiä. Esitutkinnan tavoitteena tulee olla totuuden löytäminen. Lain mukaan.

Kun "Seppo" ei löytänyt toimeksiantajiensa haluamaa "totuutta", hän täytti raporttinsa halpamaisella parjauksella. Jätän muiden arvioitavaksi, rikkoiko "Seppo" tässä virkavelvollisuuksiaan vai ei, mutta täysin moraalitonta hänen toimintansa oli.

2. Syyttäjät toimivat vilpillisesti

Syyttäjät tiesivät, että "Sepon" raportti puhuu Auerin syyllisyyttä vastaan. Siksi he salasivat sen. Peitepoliisitoiminta paljastui vahingossa, ja syyttäjät sekä KRP yrittivät estää puolustusta saamasta raporttia käyttöönsä. Puolustus sai sen vasta KKO:n päätöksellä. KKO:n mukaan arvioitaessa syytetyn oikeutta saada käyttöönsä tietoja peitetoiminnasta laadituista asiakirjoista, lähtökohtana oli syytetyn oikeus saada tieto esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jolla saattaa olla merkitystä hänen syyllisyytensä selvittämisessä. 1)

Tuolloinkin KRP sai salata raportista kokonaan osia, tuomion mukaan koska oli tarve pitää salassa poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä. Yleisöltä raportti salattiin kokonaan. Koska salattavia "teknisiä ja taktisia menetelmiä" sisältävät kohdat valitsi poliisi, emme tiedä kuinka rehellisesti edes silvottu versio laadittiin.

Syyttäjien olisi pitänyt ymmärtää puolustuksen oikeus jo esitutkintalain 7 §:n sisältämän pro et contra -periaatteen vuoksi. Esitutkinnassa on otettava huomioon yhtä hyvin epäilyä tukeva, kuin sitä vastaan puhuva aineisto. Tämä periaate on kaiken tutkinnan perusedellytys, puhutaanpa sitten tieteestä, hyvästä journalismista tai poliisitutkinnasta.

Syyttäjät rikkoivat periaatetta räikeästi, ja he tekivät sen kahteen, itse asiassa kolmeen kertaan.

Vaikka "Seppo" vuonna 2009 mustamaalasi Anneli Aueria hartiavoimin, kävelytyyliä myöten, oli yksi poikkeus: hän kehui tätä äitinä.

Iltalehti kertoi 19.8.2013: "Korkein oikeus palautti surman käsittelyn takaisin käräjäoikeuteen viime vuonna. Syynä on poliisin lisätutkinta vuodelta 2011, jossa on löytynyt uusia todisteita surmasta."

"Syyttäjä pyysi poliisilta lisätutkintaa, kun murhasta epäillyn Auerin veli otti yhteyttä syyttäjään ja kertoi Auerin lasten kertoneen asioita, jotka viittaavat Auerin syyllisyyteen." (---)

"Lasten videoidut kertomukset ovat oleellinen osa alkavaa oikeudenkäyntiä. Syyttäjän mukaan lasten kertomukset tukevat väitteitä, että Auer surmasi miehensä. Lapset ovat muun muassa kertoneet Auerin suunnitelleen Lahden tappamista vuoden 2006 aikana ja käyttäytyneen väkivaltaisesti häntä kohtaan." 2)

Peitepoliisi "Seppo" ei vuonna 2009 havainnut lapsissa mitään huolestuttavia piirteitä tai oireita. Hän kiitteli äidin suhdetta lapsiinsa. Siitä seuraa, että "Sepon" raportti olisi ollut puolustukselle oleellista aineistoa myös perin omituisessa seksuaalirikosjutussa, jota syyttäjät alkoivat kehrätä kokoon vuonna 2011, kun Turun HO oli hylännyt murhasyytteen. Siinä syyttäjät käyttivät "Sepon" tilauslausuntoa hyväkseen tämän parjatessa Aueria tahdottomaksi ja "perässä vedettäväksi" henkilöksi. 3)

"Sepon" raportti puhuu myös syyttäjien uusia murhajutun todisteita vastaan. Muutamien lasten vuonna 2011 Auerin veljen haastattelemana kehittämien tarinoiden uskottavuus vuoden 2006 tapahtumista on erittäin heikko jo yksin siksi, etteivät he kertoneet mitään tämän suuntaistakaan vuonna 2009, jolloin "Seppo" kuitenkin kehuu lasten suhtautuneen häneen luottavaisesti.

Syyttäjien tulisi perustella avoimesti ja rehellisesti, miksi "Sepon" raportti ei kelvannut heille näytöksi tärkeimmältä osaltaan: siitä mikä siitä puuttuu. Siitä puuttuvat kaikki havainnot sellaisista ongelmista, joita varmasti olisi ollut, jos lapset olisivat jo kolmen vuoden ajan tienneet äidin tappaneen isän.

3. Salainen toiminta uhkaa oikeusturvaa

Peitetoiminnasta säädettiin lailla vuonna 2001. Kuten kaikkia poliisin uusia valtuuksia, sitä perusteltiin vakavalla järjestäytyneellä rikollisuudella ja terrorismilla. Kuten kaikki poliisin uudet valtuudet, sen käyttö valui myös muualle.

Peitetoiminnan kaltainen salainen tutkinta ohjaa muuta esitutkintaa ilman, että kukaan ulkopuolinen - tai edes epäillyn puolustus - pääsee missään vaiheessa arvioimaan tehdäänkö tutkintaa asiallisesti ja rehellisesti, vai onko poliisilla jo valmiiksi katsottuna "syyllinen", jolle pitää löytää rikos. Pidettäköön mielessä, että myös Suomessa poliisi lavastaa syyttömiä syylliseksi. Jopa rikoksiin joita ei ole olemassakaan. Näiltä sivuilta löytyy siitä useita esimerkkejä.

Poliisin oikeus erilaisiin salaisiin toimiin laajenee ensi vuoden alusta; siitä päätti edellinen eduskunta lähes kokonaan ilman julkista keskustelua. Tosin laajenee myös poliisin jälkikäteinen ilmoitusvelvollisuus eräistä salaisista toimista, mutta velvollisuus on säädetty kovin ehdollisiksi. Sitä paitsi poliisilla on käynnissä kova kampanja, jotta lakia tältä osin heikennettäisiin. Esimerkiksi kansanedustaja Ben Zyskowiczin (kok) kevätkesäinen raivokas hyökkäys perus- ja ihmisoikeuksia vastaan oli osa tätä kampanjaa.

Erilaiset salaiset operaatiot siis lisääntyvät, mutta poliisin toiminnan laillisuuden valvonta ei tehostu, vaan heikkenee. Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa ei tilanteen ankeutta peitellä:

"Oikeusasiamiehen harjoittama valvonta on näidenkin keinojen osalta jälkikäteistä ja parhaimmillaan varsin yleiskatsauksellista. Oikeusasiamies on kaukana itse toiminnasta eikä hän voi ryhtyä ohjaamaan viranomaisten toimintaa tai muutoinkaan olla keskeinen rajojen asettaja, joka korjaisi lainsäädännön heikkoudet. Oikeusasiamiehelle annettavat kertomukset tai selvitykset eivät olekaan mikään patenttiratkaisu oikeusturvaongelmiin. Uuden lain myötä laajeneva raportointi ja sen vaatima panostus myös vie voimavaroja oikeusasiamiehen kanslian muulta laillisuusvalvonnalta." 4)

Poliisi ei joudu vastuuseen törkeistäkään virassa tehdyistä väärinkäytöksistä, siitä pitää huolen valtakunnansyyttäjänvirasto. Sen tärkeimmäksi tehtäväksi on muodostunut poliisien ja syyttäjien virkarikosten tutkinnan estäminen.

On siten perusteltua osoittaa jos ei suorastaan laittomiin, niin ainakin moraalittomiin salaisiin operaatioihin osallistuville poliiseille, ettei laitoksen lupaama anonymiteetti välttämättä pidä. Virkavastuuseen poliisi ei joudu, sen takaa VKSV, mutta julkisen paheksunnan kohteeksi moraalittomaan toimintaan osallistunut voi joutua. Se ei ole korruptoituneiden valtionsyyttäjien, vaan kansalaisten käsissä.

Tiedot "Sepon" oikeasta henkilöllisyydestä pyydän lähettämään sähköpostilla:
mikko.niskasaari@kolumbus.fi

LÄHTEITÄ:

1) KKO:2011:27
2) http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013081917383005_uu.shtml
3) Seksuaalirikosjutun näytöstä, kts. www.mikkoniskasaari/node/162
4) Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2012, s. 178:
http://www.oikeusasiamies.fi/dman/Document.phx?documentId=hc151130943117...