Tapaus Viherpeukku: poliisi tuhosi laillisen yrityksen

Opiskeluaikoinani 1970-luvulla kerrottiin Tampereella tarinaa määrätietoisesta puukottajasta. Mies meni rautatieaseman kioskille ja osti Mora-puukon. "Pannaanko pakettiin", kysyi myyjä. "Ei tarvitse, se tulee heti käyttöön", vastasi mies, otti puukkonsa ja meni lyömään sen kaverinsa vatsaan. Tämä kuoli.

En muista enää, oliko tarina tosi vai Pispalan Pulterissa tuopin ääressä keksitty, mutta sillä ei ole väliä. Sen herättämä kysymys on tosi: oliko puukon myyjä osallinen henkirikokseen? Tosin 1970-luvulla mokomia kyselevä olisi naurettu nurin. 2010-luvun Suomen poliisin logiikka panee pelkäämään, että myyjä saattaisi istua pitkään putkassa ja joutua syytteeseen avunannosta henkirikokseen.

Pirkanmaan poliisi hyökkäsi vuosi sitten puutarhavälineitä myyneen Viherpeukku -yrityksen ja sen työntekijöiden kimppuun. Esitutkinnan aikana oli noin 40 henkilöä kiinniotettuna, pidätettynä tai poliisin vaatimuksesta vangittuina; pisimmät vangitsemiset kestivät kolme kuukautta. Viherpeukulla oli neljä myymälää ja nettimyyntiä. Ei ole enää. Yrityksen koko toiminta päättyi poliisin hyökkäykseen.

Poliisi epäili yrityksen johtoa ja työntekijöitä huumausainerikoksen edistämisestä, koska Viherpeukun myymiä kasvinkasvatusvälineitä voidaan käyttää vaikkapa kannabiksen kotikasvatukseen. Siitä seikasta, että niitä voidaan käyttää myös muiden kasvien kasvatukseen, poliisi ei piitannut. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun välineitä myyvää yritystä epäiltiin huumausainerikoksen edistämisestä.

Syyttäjä syytti 20 henkilöä. Neljää johto- tai esimiestehtävissä olevaa syytettiin törkeästä ja "tavallisesta" huumausainerikoksen edistämisestä, loppuja huumausainerikoksen edistämisestä.
Huumausainerikoksen edistämisestä rangaistushaarukka on sakoista enintään kahteen vuotta vankeutta; törkeän edistämisen haarukka on neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen vankeutta.

Syyttäjä väitti kaikkien tienneen, että puutarhavälineet päätyvät kannabisviljelyyn ja kyseessä olleen järjestäytyneen rikollisryhmän toiminnasta. Syyttäjän väitti Viherpeukun liikevaihdosta puolikkaan tulleen kannabisviljelyyn käytettyjen laitteiden myynnistä ja vaati valtiolle tuomittavaksi 600 000 euroa rikoshyötynä.

Lehtitiedon mukaan (Aamulehti 8.11.2010) viranomaiset väittivät Viherpeukun laitteilla kasvatetun 8 000 kiloa kannabista. Laskelman perusteet - jos sellaisia on - eivät ole tiedossani.

Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi 17.12.2010 kaikki syytteet huumausainerikoksen edistämisestä. Se katsoi Viherpeukun myymät välineet laillisiksi, ja ettei ole mitään näyttöä siitä, että tarvikkeita olisi myyty juuri kannabiksen kasvattamista varten. Vain itse kannabista kasvattaneet tai sitä hallussaan pitäneet seitsemän vastaajaa saivat siitä teostaan tavanomaiset sakot.

Käräjäoikeus siis puhalsi poliisin ja syyttäjän korttitalon kumoon. Se on erityisen mielenkiintoista siksi, että tuomion mukaan osa vastaajista oli poliisikuulustelussa tunnustanut tienneensä välineiden päätyvän huumeviljelmille, mutta kiistivät tunnustuksen oikeudessa. Yleensä tuomioistuimet suhtautuvat tunnustuksen jälkikäteiseen perumiseen hyvin nihkeästi, huumejutuissa varsinkin. Tässä tapauksessa käräjäoikeudella oli erityisiä syitä pitää tunnustuksia väärinä. On syytä lainata tuomiota suoraan:

"Myyjät tai osa myyjistä on esitutkinnassa kertonut, että he tiesivät, että tuotteet menivät kannabiksen kasvattajille. Oikeudessa he ovat kertoneet, että sellaista tietoa ei ollut ja että oli ohjeet kieltäytyä myymästä kannabiksen kasvattajille. Esitutkintakertomuksissa ei ole selostettu yksityiskohtaisesti mistään myyntitapahtumasta, jossa olisi tullut esiin tieto siitä, että käyttötarkoitus on ollut kannabiksen kasvattaminen."

"Vastaajina oleville Viherpeukun työntekijöille on kuulustelujen alussa esitutkinnassa
esitetty tai viitattu selvitykseen, jonka mukaan Viherpeukun myynti olisi lähes täysin suuntautunut laittomaan viljelyyn ja sen jälkeen vastaajille on esitetty kysymyksiä tai pyydetty kommentteja. Lähtötilanne huomioon ottaen vastaajat eivät ole aluksi kertoneet omista tekemisistään ja havainnoistaan vaan kuulustelijan esittämien lähtökohtien ja olettamien perusteella. Kuulustelujen aluksi tai loppupuolella viitattua poliisin selvitystä lähes 100 % myynnistä ei ole oikeudelle kuitenkaan esitetty".

"Kuulustelujen lähtö tai perusolettama on ollut siis virheellinen eikä ole perustunut todelliseen tilanteeseen. Tässä tilanteessa vastaajien esitutkintakertomuksia, jotka he ovat oikeudessa kuultaessa kiistäneet, ei voi sellaisenaan pitää riittävänä näyttönä. Kun esitutkinnassa on ilmoitettu jossain vaiheessa kuulusteltaville, että poliisin saaman selvityksen ja tiedon mukaan lähes kaikki myynti mennyt kannabiksen kasvattajille, niin tällaista selvitystä oikeudelle ei ole esitetty eikä syyttäjäkään ole tällaisen perusteella esittänyt syytettä vaan katsonut puolet myynnistä menneen kannabiksen kasvatukseen."

"Kun vastaajat ovat kuulustelussa edellä mainitun ilmoituksen jälkeen arvioineet jotain myynnin kohdistumisesta niin edeltävä ilmoitus on vaikuttanut lausuntoihin eikä vastaajille toisaalta ole voinut olla varmaa tietoa ylipäätään koko Viherpeukun myynnistä mukaan lukien nettimyynti ja eri toimipisteet ja toisaalta asiakkaiden käyttötarkoitus, jos siitä ei ole erikseen keskusteltu liikkeessä. Lisäksi samanlaisia ja koko Viherpeukun myyntiä koskevia kysymyksiä on esitetty varastossa työskennelleille tai hyvin Iyhytaikaisille työntekijöille, jotka eivät ole olleet lainkaan myyntityössä tai nähneet ehkä yhden asiakkaan lyhyen myyntituurauksen aikana. Muutoinkin myyjillä on voinut olla epäilyjä siitä, että laitteet tai aineet menevät kannabiksen kasvatukseen, mutta tällaista epäilyä ei voi vielä pitää tietona tai edes todennäköisenä pidettävänä asiana."

"Vastaajien esitutkintakertomukset eivät kerro yksityiskohtia tai oikeastaan mitään yksittäisistä myyntitapahtumista, joiden perusteella heille olisi tullut tietoa tarvikkeiden tai laitteiden ostajien käyttötarkoituksesta. Lisäksi lähes kaikki ovat sekä esitutkinnassa että oikeudessa kertoneet, että liikkeessä oli annettu ohjeet olla myymättä sellaisessa tilanteessa, jossa tuli esiin mahdollisuus siitä, että ostaja käyttäisi tuotteita kannabiksen kasvattamisessa. Tässä tilanteessa myyjien tahallisuuden osalta heidän tiedoistaan käyttötarkoituksesta ei ole esitetty sellaista selvitystä, että heidän voitaisiin katsoa tienneen tai edes pitäneen varsin todennäköisenä, että laitteet menevät huumausaineen valmistukseen ja kannabiksen kasvatukseen."

Tuomio on poliisia kohtaan armoton. Tuomion mukaan poliisi on syöttänyt kuulustelijoille oman väitteensä, ja kirjannut oman tarinansa kuulustelijoiden "tunnustukseksi". Esitutkintalaki määrää: "Tunnustuksen tai määrättyyn suuntaan käyvän lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista (...) taikka muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja" (24 §).

Esitutkintalain eräs pyhimmistä periaatteista on kirjattu lain 7 pykälään: "Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä".

Arkikielellä tämä tarkoittaa, että poliisin on yritettävä selvittää totuus, mitä todella tapahtui, mitä kukin tiesi. Poliisin ei pidä eikä se saa tehdä tutkintaa vain osoittaakseen omat ennakko-oletuksensa oikeiksi. Juuri näin näyttää Pirkanmaan poliisilaitos kuitenkin toimineen.

Viime kädessä syyttäjä vastaa siitä, että esitutkinta on tehty oikein ja riittävässä laajuudessaan. Miten on mahdollista, ettei syyttäjä ole havainnut, ettei "[e]situtkintakertomuksissa [--] ole selostettu yksityiskohtaisesti mistään myyntitapahtumasta, jossa olisi tullut esiin tieto siitä, että käyttötarkoitus on ollut kannabiksen kasvattaminen"? On syytä epäillä syyttäjän sulkeneen tahallaan silmänsä siltä tosiasialta, ettei esitutkinnassa ole saatu näyttöä poliisin väitteille. Suomessa syyttäjät nostavat syytteitä myös vain peittääkseen poliisien virheet, mielivallan ja suoranaiset rikokset.

Syyttäjä on ilmoittanut valittavansa hovioikeuteen. Juttu on siis vielä tällä hetkellä vailla lainvoimaista tuomiota. Siitä huolimatta on jo aika kysyä, kuka korvaa poliisin hyökkäyksen rikkomat perhesuhteet, maineen menetyksen, ja tuhotun liiketoiminnan? Aiheettomasta pidätyksestä ja vangitsemisesta uhrit saavat valtiolta korvauksen, tosin vaatimattoman, mutta entäs muut vahingot?

* * *

Uskoa siihen, että Pirkanmaan käräjäoikeus on arvioinut poliisin toiminnan oikein vahvistaa, että juuri näin poliisi usein toimii, ja aivan erityisesti huumejutuissa. Seuraavasta linkistä avautuvassa artikkelissa kerrotaan, kuinka Turun poliisilaitoksen rikoskomisario Susanna Arppen johtamassa esitutkinnassa rakennettiin "tunnustus":

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/80