Tuija Braxin valinta: avioliittolaki vai ihmisoikeudet

Oikeusministeri Tuija Brax on ajanut tavattomalla tarmolla sukupuolineutraalia avioliittolakia, perusteena tasa-arvo. Kaikissa muissa tapauksissa oikeusministeri ja koko hallitus on kaventanut suomalaisten ihmisoikeuksia, tai sivuuttanut ongelmat olan kohautuksella.

1.
Suomella on häpeällinen saldo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT): pitkästi toista sataa tuomiota. Tuomioita on enemmän kuin muilla Pohjoismailla yhteensä.

Aluksi tuomioita tuli erityisesti liian pitkistä oikeudenkäynneistä. Hyvä hallituksemme tarttui ongelmaan: hovioikeuteen valittaminen tehtiin osin luvanvaraiseksi. Oikeudenkäynnit lyhenevät, kun valittaminen estetään, ministerit järkeilivät. Huonoon oikeusturvaan puututtiin huonontamalla oikeusturvaa. Tätä muuten lobbasi vuosikaudet päätyökseen edellinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki, kuten koko virastonsa.

Samaan aikaan poistettiin käräjäoikeuksista lautamiehet, pääosin. Lautamiesten arvo tuomareina on kiistanalainen, mutta yhdessä suhteessa heistä oli hyötyä: ammattituomari joutui perustelemaan heille esityksensä. Lautamiehet sparrasivat tuomaria. Kun jutut nyt ratkaisee yleensä vain yksi tuomari, virheiden ja väärien tuomioiden vaara väistämättä kasvaa.

2.
Myös sananvapauden loukkaamisesta on EIT tuominnut Suomen useammin kuin muut pohjoismaat yhteensä. Yleensä loukkaus on kohdistunut toimittajiin. 16 EIT:n sananvapaustuomiota on valtava määrä, mutta oikeusministeri Tuija Braxin mielestä se ei edellytä lakimuutoksia. Yhtä hän silti esittää. Pakkokeinolain muutoksella helpotetaan poliisin mahdollisuuksia tehdä toimituksissa kotietsintä, mikä nykyään on liki mahdotonta.

3.
Poliisi- ja syyttäjälaitos ovat käytännössä kokonaan vailla valvontaa, joten poliisien ja syyttäjien virkarikokset jätetään systemaattisesti tutkimatta. Valtakunnansyyttäjänvirasto estää poliisien rikosten tutkinnan, ja poliisi estää syyttäjien rikosten tutkinnan. Se on aukoton järjestelmä. Siksi poliisin ja syyttäjän toimintaa ohjaa paljolti mielivalta, ei laki.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 13 artiklan mukaan kansalaisella tulee olla tehokkaat oikeussuojakeinot ihmisoikeuksien loukkauksia vastaan myös silloin, kun loukkaaja on viranomainen. Sopimus on ollut meillä lakina 20 vuotta, mutta vieläkään suomalaisella ei ole mitään oikeussuojaa poliisien ja syyttäjien mielivaltaa ja rikoksia vastaan.

Ongelma ei ole lainsäädännössä. Ongelma on valtakunnansyyttäjänviraston tahallisen rikollisessa toiminnassa. Hallitus ei voi vetäytyä syyttäjälaitoksen itsenäisyyden taakse, koska valtio on vastuussa ihmisoikeuksien polkemisesta. Hallitus ei ylipäänsä voi julistautua syyttömäksi siihen, että oikeushallinnon keskeinen osa korruptoi koko yhteiskunnan.

Suomen valtio loukkaa EIS:n 13 artiklaa järjestelmällisesti ja näin on hyvä, katsoo hallitus. Se haluaa muuttaa esitutkintalakia niin, että poliisi saisi nykyistä useammin päättää itse, tutkitaanko poliisin rikos vai ei. Muutos ei ole suuri - ei niitä tutkita - mutta tärkeä onkin suuntaan sisältyvä viesti: virkavallan mielivalta sopii hallitukselle.

4.
Esitutkinta- ja pakkokeinolakien, sekä sisäministeriön toimialaan kuuluvan poliisilain muutosesitys annettiin eduskunnalle vaalikauden loppusuoralla, ja käsittely on tapahtunut lähes täydessä hiljaisuudessa. Oikeusministerin alaan kuuluvissa esitutkinta- ja pakkokeinolaeissa tarjotaan jälleen poliisille lukuisia uusia valtuuksia salaisiin operaatioihin. Hallitusta ei häiritse se, että poliisi käyttää jo nykyisiäkin valtuuksiaan laajalti väärin.

Hallitus haluaa antaa poliisille oikeuden hankkia tietoja esiintymällä väärällä henkilöllisyydellä, nimike on "peitelty tiedonhankinta". Poliisi saisi myös palkata vasikoita ja lähettää heidät urkkimaan tietoja, poliisin ohjauksessa, rikoksesta epäillystä, mutta myös muista henkilöistä (nimike on "tietolähteen ohjattu käyttö"). Vasikoiden toiminta ja henkilöllisyys pidetään salassa, mikä todennäköisesti johtaa siihen että tuomioistuimille esitetään yhä enemmän outoja todistajalausuntoja, joiden oikeellisuudesta ei ole mitään varmuutta, eikä sitä voida kontrolloida. Se merkitsee yhä uusia rikkomuksia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, EIS:n 6 artiklaa vastaan.

Hallitus haluaa myös antaa poliisille oikeuden tehdä rikoksia, tämän ollessa peitetoimintatehtävissä. Ja niin edelleen. Lista hallituksen esittämistä poliisin uusista valtuuksista on pitkä.

5.
On länsimaissa poikkeuksellista, että kotietsinnästä päättää yksin poliisi, kuten Suomessa. Länsimaissa siihen vaaditaan yleensä tuomarin päätös. Kotietsintöjä tehtiin toissa vuonna noin 14 000, joten perheenjäsenet mukaan lukien tämä yksityisyyden ytimeen raskaasti iskevä pakkokeino koskettaa vuosittain useita kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Osa kotietsinnöistä on aiheettomia. Kukaan ei ole tutkinut kuinka suuri osa, mutta jokainen joka työkseen lukee esitutkintapöytäkirjoja tietää, että osuus on merkittävä. Mitä ilmeisimmin niitä on vuosittain tuhansia, vaikka pidetäänkin mielessä, ettei tulokseton ole sama asia kuin aiheeton.

EIT:n linja on, että jos kotirauhaa aiheetta rikotaan, siitä on maksettava hyvitys. Aivan samalla tavalla kuin valtio joutuu maksamaan "koppirahan" aiheettomasta pidätyksestä ja vangitsemisesta. Nyt olisi oiva tilaisuus säätää oikeus korvaukseen. Sitä hallitus ei esitä.

Suomen valtio siis jatkaa EIS:n 8 artiklan rikkomista ja niin on hyvä, sanoo hallitus.

6.
Ainoa perusoikeuksiin liittyvä asia, johon oikeusministeri Tuija Brax on osoittanut mielenkiintoa, on sukupuolineutraali avioliittolaki. Koska parisuhteen voi jo nykyään rekisteröidä, muutos ei ole suuri.

Kaikilta muilta osin oikeusministeri Tuija Brax ja koko Vanhasen-Kiviniemen hallitus on heikentänyt tai yrittää heikentää Suomen ihmisoikeustilannetta. Parhaimmassakin tapauksessa se on jättänyt ihmisoikeuksia loukkaavan tilanteen silleen.

* * *

Edellä olevan vuoksi joku voisi sanoa Kiviniemen kabinettia laumaksi pässejä, mutta sen vaaran hallitus on varautunut torjumaan. Se esittää ihmisryhmän eläimiin vertaamisen kriminalisoimista.