Espoon poliisi pimittää, Helsingin poliisi lavastaa aserikoksia

Espoon poliisille *) luovutettiin vuoden alussa, 14. tammikuuta laiton pistooli. Vanha taskupistooli. Merkki on Sauer & Sohn, vuosimalli 1913, kaliberi 7,65 browning. 1) Luovutus ei sinällään ollut tavatonta, siinä ei periaatteessa ollut dramatiikkaa. Dramatiikan juttuun tuo poliisin tahto painaa aserikos villaisella.

Ase on liikemies D:n. Poliisille aseen ojentanut nainen on hänen entinen liike- ja asuinkumppaninsa. Miehen tavaroita oli jäänyt naisen kotiin, ja kootessaan ne luovutettavaksi omistajalleen, nainen löysi pistoolin. Hän ilmoitti aseen poliisille, koska muuten hän olisi luovuttanut laittoman aseen ja osallistunut näin ampuma-aserikokseen.

Liikemiehen osalta kyseessä on ampuma-aserikos, tai ainakin on perin selvät syyt epäillä tällaista rikosta. Paitsi Espoon poliisin mielestä. On kulunut yhdeksän kuukautta, mutta Espoon poliisi ei ole synnyttänyt asiasta rikosilmoitusta.

"On merkitty, että ase on luovutettu. Siitä on kirjattu sekalaisilmoitus. Rikosilmoitusta ei ole, koska emme ole keskustelleet miehen kanssa. Rikostutkinnasta päätetään, kun olemme keskustelleet hänen kanssaan. Olemme pyytäneet häntä ottamaan yhteyttä, hän ei ole sitä tehnyt", selitti taannoin Espoon lupayksikön ylikonstaapeli Jukka Saros, joka tammikuussa otti aseen vastaan. Saman selityksen olen kuullut Espoosta kuluneen vuoden aikana useamman kerran. Saroksen mukaan menettelystä on päätetty lupayksikön ylikomisario Juha Rosendahlin kanssa. Tämän uskon.

Espoon poliisi ei ole tehnyt elettäkään tavoittaakseen liikemiehen. Niin kauan kuin mies ei mene kyselemään pistooliaan Espoon poliisilta, ei mitään aserikosjuttua ole olemassakaan. Helppoa. Espoon poliisi haluaisi oikeastaan kiistää koko rikoksen: "Ase on kolmannen henkilön luovuttama. Mehän emme oikeastaan edes tiedä, onko ase D:n," selitti Jukka Saros.

Tosiasiassa pistoolin omistajasta ei ole epäilystäkään. Olin paikalla, kun liikemies D haki tavaransa. Hän kysyi asettaan, "isoisän siantappopistoolia", kun huomasi sen puuttuvan. Meitä oli paikalla kolme sivullista. Ampuma-aserikokselle on siis kolme todistajaa, joista ainuttakaan Espoon poliisi ei ole halunnut kuulla. He tietävät, että todistajia on, se on julkistettu asealan lehdessä jo viime keväänä. 2)

Voisi ajatella, ettei vanhoista, laittomista perikunta-aseista kannata tehdä rikosilmoituksia, eikä nostaa syytteitä. Voisi ajatella, että jos asetta ei ole varta vasten hankittu, se on vain lojunut komeron perukoilla perintökaluna, eikä sillä ole tehty rikoksia, laittoman aseen hallussapito on niin vähäinen, ettei sillä kannata oikeuslaitosta vaivata. Toki tässä olisi järkeä. Toki voi olla, että Espoon poliisi yrittää vain olla kohtuullinen, ja kohtuullisuus on hyvä piirre viranomaisessa.

Kuitenkin, jotta viranomainen voisi painaa tällaiset jutut villaisella, näin täytyisi kohdella kaikkia samassa asemassa olevia kansalaisia. Näin ei kaikkia kohdella. Melkein kaikki muut saavat syytteen. Kaikki ne, joilla ei ole hyviä "yhteiskuntasuhteita".

Espoon poliisi ei suojele liikemies D:tä ensimmäisen kerran. Hän sai helmikuussa 2008 seitsemän kuukauden ehdollisen vankeustuomion törkeästä kavalluksesta, puhdistettuaan johtamaansa yhtiötä sen omaisuudesta. 3) Tuomio ei ollut Espoon poliisin ansiota, vaan tuli heidän ponnisteluistaan huolimatta. Espoon poliisi teki kaikkensa estääkseen liikemiehen tekojen tutkinnan, ja onnistuikin saamaan suuren osan epäillyistä rikoksista vanhentumaan. Osan se kylmästi jätti kokonaan tutkimatta.

Ensimmäinen rikosilmoitus liikemiehestä tehtiin jo vuonna 1999. Ilmoituksen tehnyt yhtiökumppani, sama nainen joka luovutti aseen, pyysi poliisia panemaan yhtiön omaisuuden takavarikkoon, koska hänen mielestään oli vaara, että liikemies tyhjentää firman. "Niin varmasti. Se on bisnesmies. Ei siitä ole hetken epäilystä", remusi ensimmäinen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Timo Seppälä ihailua hehkuen. 4) Eikä tehnyt takavarikkoa, joten mies siirsi yhtiön kaiken omaisuuden lähipiirilleen. Näin Espoon poliisi aiheutti asianomistajalle noin 200 000 euron menetykset. 5) Hänen "yhteiskuntasuhteensa" olivat heikommat, kuin liikemiehellä.

Liikemies D:n entinen aviovaimo oli Etelä-Suomen läänin maaherra, silloin kun talousrikostutkinta olisi pitänyt tehdä. D siirsi yhtiön osakkeita heidän yhteisten lastenlastensa nimiin, ja maksoi heille yhtiökumppanille kuuluvia osinkoja, siis yhtiökumppanin rahoja; lasten ollessa kolmen ja neljän vuoden korkeassa iässä. Tämä ei ole voinut tapahtua heidän vanhempiensa tietämättä, onhan nämä pitänyt ilmoittaa verottajallekin. Pikkulasten vanhemmat olisivat siten voineet olla tärkeitä todistajia talousrikostutkinnassa. Poliisi ei edes yrittänyt kuulla heitä.

Ei ole näyttöä, että maaherra olisi itse yrittänyt vaikeuttaa tutkintaa. On jopa luultavaa, että poliisi veti suojaverhon liikemiehen päälle ihan itse. Ex-puolison asema kuitenkin vaikutti, sillä poliisi varoitti asianomistajaa: "Tämä on sellainen asia, että saattaa tulla tällaiset yhteiskunnalliset asiat vastaan. Ettei pitäisi nostaa tästä haloota".

Talousrikoksen tutkintaa tekivät, oikeammin olivat tekemättä eri poliisit kuin ne, jotka nyt piilottelevat liikemiehen aserikosta pöytälaatikossaan. Periaatteessa voisi olla sattumaa, että samalla poliisilaitoksella saman henkilön tekemisiä peitellään toiseen kertaan. En kuitenkaan keksi yhtään syytä uskoa moiseen sattumaan.

Se ei ollut sattumaa, että olin paikalla, kun liikemies tuli pistooliaan hakemaan. Halusin nähdä, myöntääkö hän aseen omakseen. En siksi, että hänen siantappopistoolinsa olisi minua kiinnostanut. Espoon poliisin toiminta kiinnosti. Epäilin, että se toimii tämän laittoman aseen kanssa juuri siten, kuin se sittemmin on toiminut.

Poliisin toimintaa ei ohjaa laki, vaan mielivalta. Se kirkastuu, kun katsomme mitä aserikosten tai "rikosten" suhteen touhutaan naapurissa, Helsingin poliisilaitoksella.

Helsingin poliisi lavastaa I

Lauantaina, jo iltapäivän puolella, aseliikkeeseen tuli mies myymään omistamaansa 22-kaliiberin tarkkuuspistoolia. Merkki, CZ Kadet oli hyvä, aseen kunto hyvä, joten kauppias MW oli kiinnostunut. Kaupanhieronta kuitenkin katkesi, kun kauppias totesi aseluvan vanhentuneeksi. Pistooli oli siis sinänsä laillinen, se oli aserekisterissä, se oli oikealla omistajalla, mutta määräaikaisen aseluvan parasta ennen -päivä oli vähän takanapäin.

Mies selosti saaneensa Helsingin poliisilaitokselta kirjeen, jossa kerrottiin vanhentumisesta ja kehotettiin hoitamaan asia kuntoon. Ampumaharrastus oli jäänyt vähiin, joten mies ajatteli myydä aseen pois. Hän oli soittanut poliisilaitokselle ja kysynyt sopiiko myydä. Kyllä saa, oli miehen mukaan laitokselta vastattu.

Kun lupa nyt kuitenkin oli yli-ikäinen, kauppias ei voinut kauppaa tehdä. Lauantaina ei lupayksikössä olla töissä, joten sieltä ei lisäneuvoa voinut siihen hätään saada. Miehet sopivat, että ase jää liikkeeseen viikonlopun yli säilöön, omistaja soittaa maanantai-aamuna poliisilaitokselle ja kysyy neuvot. Näin toimittiin.

Mies soitti poliisille heti maanantaina, heti aamusta. Puhelimeen sattui ylikonstaapeli Markku Hakamäki. Tämä otti heti yhteyttä kauppiaaseen ja vaati tuomaan aseen poliisilaitokselle. Samoin tein Hakamäki teki rikosilmoituksen. Käynnistettiin esitutkinta, johon ilmestyivät todistajiksi Hakamäki, ja tämän esimies tarkastaja Jukka Kaski. He väittivät miehen myyneen luvattoman aseen ja kauppiaan sellaisen ostaneen.

Onko esitutkintapöytäkirjassa sopimusta, lupapaperia, kuittia tai muuta, joka osoittaa kaupan tehdyksi? Ei ole. Olivatko Kaski ja Hakamäki paikalla, kun kauppaa lauantaina hierottiin? Eivät olleet. Oliko heillä mahdollisuus tietää asiasta mitään? Ei mitään mahdollisuutta. Tarkastaja Jukka Kaski ja ylikonstaapeli Markku Hakamäki valehtelivat esitutkinnassa, todistajina, mikä on vakava rikos. 6)

Kiinnostava kysymys on, miksi esitutkinnan tehneet konstaapeli Raija Isojärvi ja tutkinnanjohtaja, komisario Outi Petersohn valitsivat todistajat, jotka eivät edes voineet mistään mitään tietää, ja miksi he sallivat todistajien kertoa satuja. Kihlakunnansyyttäjä Johanna Hervonen nosti syytteen kauppiasta ja aseen omistajaa vastaan, ampuma-aserikoksesta. Se menestyi käräjäoikeudessa, mutta romahti hovioikeudessa. Hyvin ilmeisestä syystä.

Laittoman tai luvattoman aseen hallussapito on ampuma-aserikos, paitsi jos siitä itse ilmoittaa itse poliisille. Juuri niin aseen omistaja maanantaiaamuna teki. Hän ja kauppias toimivat juuri kuten kunniallisen kansalaisen kuuluu tehdä. Ei ole uskottavaa, etteivät poliisit, ja varsinkin lupayksikön poliisit tienneet tai ymmärtäneet tätä.

On ilmeistä, että poliisi yritti täysin harkitusti lavastaa kauppiaan ja aseen omistajan syyllisiksi rikokseen, jota ei ollut koskaan tehty. Todennäköisesti tavoitteena oli viedä asekauppiaalta ammatti. Tätä tukee se, että sama joukkio yritti samaan aikaan lavastaa saman kauppiaan syylliseksi myös toiseen aserikokseen.

Helsingin poliisi lavastaa II

Laitosmies Hirvonen (nimi muutettu) meni valittamaan ylikonstaapeli Markku Hakamäelle, että asekauppias MW on myynyt hänelle haulikon liikkeestään MW Oy, mutta on niin kelju mies, ettei suostu kirjoittamaan Hirvosen ostolupaan merkintöjä, jotka myyjän täytyy siihen tehdä. Ja jotka voi tehdä vain myyjä.

Hakamäki totesi aserekisteristä saman runkonumeroisen haulikon olevan erään perikunnan omaisuutta. Ammattimies olisi ratkaissut asian varttitunnissa, mutta Hakamäki ja esimiehensä Jukka Kaski ryntäsivät penkomaan MW Oy:n asekirjanpitoa, onko sinne merkitty Hirvosen haulikko. He olivat kovasti tohkeissaan, kun merkintää ei löytynyt. Kauppiaan huomautukselle, ettei haulikko ole koskaan liikkeessä käynytkään, he viittasivat kintaalla.

Ylikonstaapeli Markku Hakamäki teki rikosilmoituksen, komisario Outi Petersohn ja konstaapeli Raija Isojärvi käynnistivät esitutkinnan. Ensi töikseen Isojärvi kuuli todistajana em. perikunnan edustajan. Hän kertoi, että haulikko oli jo 10 vuotta aiemmin lakannut olemasta haulikko: se oli räjähtänyt. Jäljelle jääneet osat, joiden ostamiseen ei tarvita lupaa, oli jätetty myyntitiliin EK Oy:hyn, seitsemän vuotta aikaisemmin. Kaski ja Hakamäki olivat siis etsineet haulikko-merkintöjä väärästä liikkeestä. 7)

Ammatti-ihminen olisi päättänyt esitutkinnan tähän, aiheettomana, mutta Raija Isojärvi ja Outi Petersohn jatkoivat sitä. He kuulivat todistajina Markku Hakamäkeä ja Jukka Kaskea, jotka väittivät kauppias MW syyllistyneen ampuma-aserikokseen, kun oli myynyt liikkeestään MW Oy laittoman haulikon.

Kaski ja Hakamäki valehtelivat. Isojärven ja Petersohnin on täytynyt ymmärtää heidän valehtelevan, koska he tiesivät, ettei haulikko, oikeammin sen osat, ollut koskaan ollutkaan MW Oy:ssä. Hyväksyessään todistajien valehtelun Isojärvestä ja Petersohnista tuli Kasken ja Hakamäen rikoskumppaneita.

Nyt kauppias sai tarpeekseen. Hän vaati ja sai kopion Hirvosen haulikkoluvasta. Selvisi, että Markku Hakamäki oli väärentänyt siihen haulikon myyjäksi MW:n. Ei edes yhtiötä, vaan yksityishenkilö MW:n.

Koska poliisit olivat tehneet ison kasan rikoksia, syyttäjä Johanna Hervonen nosti syytteen asekauppias MW:tä vastaan. Joku voi ihmetellä logiikkaa, aivan perustellusti, mutta juuri näin Suomessa toimitaan: poliisin rikos peitetään syyttämällä syytöntä kansalaista.

Syyte oli ilmeisen päätön, ja oikeudenkäynnistä oli lupa odottaa syyttäjälle katastrofia, mikä siitä tulikin. Johanna Hervonen ei edes kehdannut näyttää salissa naamaansa, vaan lähetti sijaisen. Tavan mukaan todistajaksi nimetty Markku Hakamäki joutui tunnustamaan väärentäneensä MW:n haulikon myyjäksi - hän tosin katsoi ettei väärentäminen ollut rikos. Syyte hylättiin puhtaasti, ja syyttäjä ymmärsi olla jatkamatta fiaskoa.

Poliisin virkarikoksia ei koskaan tutkita

Lavatusten moottoreista Markku Hakamäki jäi sittemmin eläkkeelle. Jukka Kaski palkittiin teoistaan ylentämällä hänet viime keväänä ylitarkastajaksi Poliisihallituksen aseyksikköön. Vikkelä valehtelu todistajana ei ole poliisille taakka, vaan ansio. Poliisihallinnon silmissä.

Lavastuksiin osallistui välittömästi neljä virkamiestä, mutta sekä alkuperäiseen rikokseen, että sen peittelyyn - joka on rikos - on osallistunut moninkertainen määrä virkakuntaa. Yksinomaan haulikkojutun lavastamiseen ja rikoksen hautaamiseen on osallistunut ainakin 11 poliisia ja syyttäjää. Korkea-arvoisimmat ovat Helsingin poliisipäällikkö Jukka Riikonen ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.

Poliisipäällikkö Riikonen ja laitoksen koko esikunta tiesi lupayksikön rikoksista, myös aseluvan väärentämisestä vuosikausia ennen kuin niistä tehtiin rikosilmoituksia, mutta kukaan poliisijohtajista ei ryhtynyt niiden vuoksi mihinkään toimiin.

Asekauppias MW:n rikosilmoitukset johtivat siihen, että laitosmies Hirvonen tuomittiin joulukuussa 2009 esitutkinnassa valehtelusta, asianomistajan asemassa. Toisin on poliisien ja syyttäjien osalta.

MW laajensi rikosilmoitusten piiriä sitä mukaan, kuin rikosten peittelijöiden joukko kasvoi. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske esti kaikkien poliisien virkarikosten tutkinnan. Kalskeesta jätetty rikosilmoitus on poliisiorganisaatiossa piilotettu toistaiseksi tuntemattomaan paikkaan. Sitä kuitenkin etsitään, asiaa ei ole unohdettu ja prosessi siis jatkuu.

Näin Suomessa toimii poliisien ja syyttäjien korruptio. Valtionsyyttäjät estävät poliisien rikosten tutkinnan, poliisit estävät valtionsyyttäjien rikosten tutkinnan. Suljettu kierto, voisi sanoa.

Helsingin poliisilaitos ei ole puuttunut alaistensa rikoksiin, eikä korjannut ongelmia. Laitoksen johto on vain miettinyt, kuinka kostetaan niille, jotka pitävät asiaa esillä, ja kuinka heidät vaiennetaan. Tulemme siis kuulemaan tästä poliisin rikossarjasta lisää.

*) Tarkkaan ottaen nimi on nykyään Länsi-Uudenmaan poliisilaitos, Espoon pääpoliisiasema.

LÄHDEVIITTEITÄ:

1) Todistus ampuma-aseen luovuttamisesta 14.0.2011, numero P 519, vuosi 2011. Länsi-Uudenmaan poliisilaitos, Espoon pääpoliisiasema. Poliisin tietojärjestelmässä asiasta on sekalaisilmoitus 8180/S/200 454/11.

2) ASE-lehti 2/2011. Löytyy myös täältä: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/111

3) Espoon KäO 22.5.2008, dnro R/04/1208. Hgin HO 29.5.2009.

4) Timo Seppälän kommentti on purettu suoraan nauhalta. Asianomistaja menetti jo varhain luottamuksensa Espoon poliisiin ja syyttäjiin niin täysin, että alkoi nauhoittaa kaikki puhelinkeskustelunsa heidän kanssaan. Siksi Seppälän ihaileva lausunto on edelleen kuunneltavissa. Asianomistajan arkisto.

5) Lisää Seppälän ja muiden Espoon poliisien toiminnasta: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/104

6) Esitutkintapöytäkirja 6070/R/120492/05.

7) Esitutkintapöytäkirja 6070/R/114873/05. Tapauksesta tarkemmin: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/76