Rikostutkinnassa etusijalle asianomistajan tahto

Keskustelussa poliisin resursseista on arvioitu rikosten, ainakin pikkurikosten jäävän vastedes tutkimatta. Havainto ilmiöstä on oikea, mutta ajoitus väärä, sillä rikoksia on jätetty tutkimatta kauan ennen nykyisiä pulapuheita.
Jo 1990-luvulla esimerkiksi auto-, vene- ja perämoottorivarkaudet, samoin suuri osa kesämökkimurroista vain kirjattiin vakuutusyhtiöitä varten. Veneenomistaja, joka odotti rikospaikkatutkijoita selvittämään kalliin perämoottorin katoamista, odotti yleensä turhaan.

Sisäministeriö on teettänyt kuusi kertaa Poliisibarometrin, kyselytutkimuksen kansalaisten arvioista ja kokemuksista poliisista. Ensimmäinen julkistettiin 1999, viimeisin keväällä 2010.
Niiden mukaan vain 27-31 prosenttia kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista johti esitutkintaan. Sitten luku romahti, vuoden 2010 Poliisibarometrissä se oli enää 18 prosenttia. Kysely oli tehty syksyllä 2009 ja heijasti kansalaisten kokemuksia vv. 2008-2009.
Jo alle kolmannes oli huomattavan alhainen luku. Kansalaisten rikosilmoituksista on varmasti moni aiheettomia, mutta ei ole uskottavaa, että niiden osuus olisi 70-75 prosenttia.
Kun kansalaisten rikosilmoituksista jo 4/5 jää ilman mitään toimenpiteitä, on oikeusvaltion uskottavuus vakavasti koetuksella.

Esitutkintalaki (ETL) sallii jättää rikoksen tutkimatta, jos siitä ei ole odotettavissa ankarampaa seurausta kuin sakkoa, jos rikos on ilmeisen vähäinen ja jos asianomistajalla ei ole vaatimuksia. Tämä perussääntö vastannee yleistä oikeustajua.
Jos pikkujutussa asianomistaja ei vaadi mitään, ei sillä yleensä kannata viranomaisia vaivata.
Myös syyttäjä voi päättää, tutkinnanjohtajan esityksestä, ettei esitutkintaa suoriteta vähäiseksi katsotuissa tapauksissa, joissa on odotettavissa vain sakkoa, vaikka asianomistajalla on vaatimuksia. Tätä käytetään paljon, vaikka se on ongelmallinen säädös.

Sakko on tavanomainen seuraus rikoksesta. Vuonna 2010 annettiin käräjäoikeuksissa noin 61 000 rikostuomiota, niistä 60 prosenttia sakkoja. Samana vuonna syyttäjät vahvistivat 211 000 rangaistusmääräystä, sakkoa. Sakkojen osuus rikosseuraamuksista on siten yli 90 prosenttia.
Ilmoitusten jättäminen tutkimatta "vain sakkoa" -perusteella, vastoin asianomistajan vaatimuksia, on johtanut siihen, että samanlaisesta teosta seuraa toisille tuomio, toisten tekoa ei edes tutkita. Lopputulos on siis mielivaltainen, mikä sekään ei sovi oikeusvaltioon.

Tilanteen tekee erityisen epäsuhtaiseksi se, että poliisin itsensä tekemät rikosilmoitukset tutkitaan lähes aina. Niistä erittäin suuri osa koskee vähäisiä tekoja, joissa ei edes ole asianomistajaa. Niistä osa on myös aiheettomia, samalla tavalla kuin kansalaisten ilmoituksista.
Huomattakoon kuitenkin, ettei asianomistajan puuttuminen tee automaattisesti juttua tyhjäksi.
Liikennerikoksissa ei useimmiten ole asianomistajaa, mutta silti liikennevalvonnassa on tarpeen jakaa myös rangaistuksia. Ongelma on suurempi muissa rikoksissa.

Poliisin ilmiantamissa pikkujutuissa tehdään esitutkinta, ne viedään syyttäjille ja tuhansilla turhilla jutuilla kuormitetaan myös tuomioistuimia. Nämä jutut ajavat ohi kansalaisten rikosilmoitusten, vaikka tällaiselle priorisoinnille ei ole laissa mitään oikeutusta.
Päinvastoin, esitutkintalaki korostaa asianomistajan tahdon merkitystä. Tilannetta valaisee esimerkki turhasta jutusta, joka oli julkisuudessa viime vuonna.
Helsingin poliisi sai ilmoituksen mahdollisesta rattijuoposta, tunnettu kansalainen oli lähtenyt autolla ravintolasta. Poliisi ehti hänen kotiovelleen vasta kaksi tuntia ilmoituksen jälkeen, ja vaati puhaltamaan alkometriin. Kansalainen kiisti rattijuopumuksen, ilmoitti juoneensa kotonaan, kieltäytyi puhaltamasta ja veti ovensa kiinni. Poliisipartio jäi pyörimään pihalle, soitteli ohjeita ja uhkauksilla murtaa ovi lopulta sai kansalaisen puhaltamaan. Kolme tuntia ilmoituksen jälkeen. Alkometri näytti noin yhtä promillea.

Syyttäjän nostama syyte törkeästä rattijuopumuksesta hylättiin. Sen sijalle kansalainen sai sakot poliisille niskoittelusta.
On kuitenkin aivan turhaa puhalluttaa ketään kaksi tuntia väitetyn rattijuopumuksen jälkeen. Jos epäilty sanoo juoneensa ajon jälkeen kotonaan, ei sitä alkometrillä kumota. Hyvin kyseenalainen tuomio tuli teosta, jonka aiheutti yksin poliisin toiminta.
Jos kaikkia rikoksia ei ehditä tutkimaan, oikeusvaltiota tukevaa priorisointia olisi jättää sikseen poliisin omat, vähäpätöisiä tekoja koskevat ilmoitukset, joissa ei ole asianomistajaa.
Kansalaisten rikosilmoituksia tapauksista, joissa jonkun oikeuksia on loukattu, tulisi tutkia nykyistä paljon enemmän. Tämä vastaa myös lainsäätäjän tahtoa.

Julkaistu: Kainuun Sanomat 19.2.2012