Poliisi on salannut Ulvilan surmajutussa paljon tärkeitä todisteita, syyttää Anneli Auer tutkintapyynnössään poliisista.
Heinäkuun puolivälissä jätetty tutkintapyyntö koskee poliisin toimintaa Jukka S. Lahden surman tutkinnassa, ja epäillyiksi on nimetty tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Pauli Kuusiranta ja päätutkija Tapio Santaoja. Sittemmin eläkkeelle jäänyt Kuusiranta tuli tutkinnanjohtajaksi komisario Juha Joutsenlahden jälkeen.
Vakavin rikosepäily on esitutkinta-aineiston manipulointi jättämällä pois oleellisia, Auerin syyllisyyttä vastaan puhuvia todisteita. Niiden olemassaolokin on salattu.
Esitutkinnassa on otettava huomioon yhtä lailla epäilyä tukeva, kuin sitä vastaan puhuva aineisto, määrää esitutkintalaki. Tämä sama periaate pätee kaikessa tutkimuksessa. Tutkimus, joka huomioi vain yhteen suuntaan osoittavat seikat, ei ole tutkimus.
Auerin mukaan esitutkinta-aineistosta on jätetty pois paljon rikoskomisario Juha Joutsenlahden tutkinnanjohtajuuden aikana kertynyttä aineistoa. Poliisi salasi esimerkiksi Tampereen Teknillisellä Yliopistolla tehdyn analyysin ja litteroinnin hätäkeskuspuhelusta, joka on surmajutun keskeinen todiste. TTY:n mukaan nauhoitus viittaa talossa olleen surmahetkellä vieraan henkilön. Lausunnon pois jättämistä ei ole merkitty pöytäkirjaan, ja puolustus sai siitä tiedon muualta kuin viranomaisilta, ja joutui myös hankkimaan lausunnon muuta kautta, kuin poliisilta.
Keskusrikospoliisin äänitutkija Tuula Niemi on pyrkinyt löytämään samasta nauhoitteesta todisteita Auerin syyllisyydestä. Tutkintapyynnön mukaan aineistoon on kuitenkin kelpuutettu vain Niemen viimeisin lausunto, ei aikaisempia, joiden johtopäätökset ovat erilaiset.
Tutkintapyynnössä kritisoidaan voimakkaasti myös Niemeä, jonka kerrotaan muokanneen aineistoaan leikkaamalla nauhoituksen alusta pois lapsen kirkaisun.
Pois on jätetty myös noin tunnin mittainen, videoitu Auerin naapurin ja hänen vanhimman tyttärensä hyvä ystävän kuulustelu. Kuulustelussa ystävätär kertoo, ettei Auerin tytär ole koskaan kertonut vanhempiensa avioeroaikeista, eikä riitelystä. Syyttäjät ovat väittäneet riitoja ja erouhkaa syyksi surmaan, mutta näyttö niistä on heikko.
Ystävättären äiti vahvistaa tyttärensä kertoman.
Poliisi on jättänyt pois myös Auerin miesystävän kuulustelun. Häntä vastaan käynnistettiin sittemmin esitutkinta ja oikeudenkäynti väitetyistä seksuaalirikoksista.
Esitutkintapöytäkirjaan on otettava kaikki esitutkinnassa kertyneet kuulustelut, ja siihen on liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet "mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa", säätää esitutkintalaki. On ilmeistä, että edellä kerrotulla aineistolla voi olettaa olevan asiassa merkitystä.
Laki kieltää erikseen tietojen salaamisen. Myös sellaisesta aineistosta, jota ei mukaan oteta, "on tehtävä merkintä pöytäkirjaan". Lain sanamuoto on ehdoton, se ei tunne lainkaan poikkeuksia.
Käytännössä on tosin hyväksytty, ettei esimerkiksi kaikkia yleisöltä tulleita, sittemmin varmuudella vääriksi osoittautuneita vihjeitä kirjata pöytäkirjaan, vaikka laki sitäkin vaatii. Auerin tutkintapyynnössä esitellyt asiakirjat ja kuulustelut ovat sellaisia, ettei niiden salaamiselle voine olla hyväksyttävää perustetta.
Tutkintapyyntö antaa myös uutta tietoa komisario Juha Jousenlahteen kohdistuvasta esitutkinnasta. Siitä päättänyt syyttäjä on julkisuudessa väittänyt Joutsenlahden menetelleen virheellisesti tunnistamisen järjestelyissä vuonna 2007. Se johti porilaisen näyttelijän vangitsemiseen, mutta hänet todettiin pian syyttömäksi.
Tunnistaminen on ollut rikostutkinnassa ennenkin. Rikosylikomisario Pauli Kuusiranta on tehnyt vuonna 2009 tutkintapyynnön Anneli Auerista, väittäen tämän syyllistyneen väärään ilmiantoon, tunnistaessaan näyttelijän.
Satakunnan poliisilaitokselta vahvistetaan, että tällainen tutkintapyyntö on tehty, rikostutkinta on suoritettu ja esitutkintapöytäkirja on päivätty tammikuussa 2010. Sitä ei kuitenkaan ole toimitettu syyttäjälle, vaan se on edelleen nykyisen tutkinnanjohtaja Erik Salonsaaren pöydällä. Häntä ei tavoitettu tätä artikkelia laadittaessa.
Tässä on pari hyvin poikkeuksellista kohtaa.
Väärä ilmianto on rangaistavaa vain tahallisena tekona. Anneli Auer ei tunnistanut näyttelijää varmasti, vaan totesi tämän vastaavan ehdokkaista lähinnä tekijää. Hän arvioi myös tekijän olleen ehkä pidemmän kuin näyttelijä, mutta ruumiinrakenne täsmäsi.
On perin harvinaista, että poliisi väittää tällaista varauksellista tunnistusta vääräksi ilmiannoksi. Tämä vaarantaa koko tunnistusmenettelyn, sillä todistajat ottavat riskin joutua itse syytetyiksi, jos erehtyvät.
Täysin ainutlaatuista on valmiin esitutkinnan panttaaminen poliisilla kohta kolme vuotta. Normaalisti se olisi viety syyteharkintaan jo talvella 2010. Todennäköisesti viivyttely liittyy komisario Juha Joutsenlahteen kohdistettuihin epäilyihin. Niistä käynnistettiin esitutkinta noin vuosi sen jälkeen, kun Vaasan hovioikeus oli yksimielisesti hylännyt Auerin murhasyytteen. Juha Joutsenlahtea kuultiin oikeudessa puolustuksen todistajana, ja hän pitää Aueria syyttömänä.
Tutkintapyyntö koskee myös Auerin vanhimman tyttären kuulustelua syyskuussa 2009. Auerin mukaan peitepoliisi "Seppo" houkutteli hänet matkalle Saloon. Tällä välin poliisit noutivat alaikäisen ja flunssaisen tyttären kotoaan kuulusteluun. Vaasan HO:n tuomiosta ilmenee poliisin painostaneen voimakkaasti tytärtä muuttamaan kertomuksensa talossa surmayönä näkemästään vieraasta miehestä.
Auer on aiemmin kannellut näistä oikeusasiamiehelle, mutta jutun ollessa kesken EOA ei ottanut sitä tutkittavakseen. Kaikkiaan noin 20 poliisin eri takoa koskeva tutkintapyyntö on Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisellä. Hänen mukaansa kestää ainakin loppuvuoteen päättää, käynnistetäänkö asiassa esitutkinta.
Julkaistu: Apu 35/2012 (30.8.2012)