Poliisi sai jo kolme vuotta sitten tutkintapyynnön valelääkäri Esa Laihosta, mutta ei suostunut tutkimaan sitä. Rikosoikeuden professorin mukaan poliisin perustelut olivat väärät.
Valelääkäri Esa Laihon tempauksien tutkinta ulottuu myös terveydenhuollon henkilökuntaa valvovaan Valviraan. Poliisi päätti omasta aloitteestaan selvittää, ovatko Valviran virkamiehet rikkoneet virkavelvollisuuksia, kun Laihosta toukokuussa 2010 tehty kantelu ilmeisesti jäi tutkimatta.
Samaan aikaan poliisi on salannut saaneensa itse jo kolme vuotta sitten rikostutkintapyynnön Laihon toiminnasta, ja epäilyksen hänen pätevyydestään. Tuolloin poliisi jätti epäillyn rikoksen kokonaan tutkimatta, väärin perustein. Poliisin täytyy tietää vanhasta ilmoituksesta, sillä kaikki kansalaisista tehdyt rikosilmoitukset näkyvät poliisin tietojärjestelmässä.
Vanhus heitteille
Syksyllä 2008 Helsingin poliisilaitokselle jätetyssä tutkintapyynnössä rikokseksi epäillään heitteillepanoa, mutta tärkeintä on selostus, mitä tapahtui. Laiho oli päättänyt lähettää muistamattomassa tilassa olevan, tuolloin 75-vuotiaan alzheimerpotilaan kotiinsa, jossa tämä asuu yksin.
"Äitini toimitettiin ensimmäisen kerran sairaalaan, kun aviomies oli maannut eteisessä kuolleena, äidin osaamatta tehdä mitään. Hänet kotiutettiin kolmen kuukauden kuluttua koeluontoisesti", kertoo Harry. Äidin vuoksi hän esiintyy vain etunimellään.
"Äidilläni on huonon muistin lisäksi lääkitystä vaativa masennus, ja huonot jalat. Ne ovat huono yhdistelmä. Hän alkoi eksyillä kävelyretkillään, joilta hänet toimittivat kotiinsa milloin poliisi, talonmies tai lapsi. Kerran äitini päästi kotiinsa kaksi tupakkaa kaupittelevaa miestä, jotka varastivat lompakon, ja toista tuhatta euroa käteistä rahaa, sekä pankkikirjat. Äitini myös teloi itsensä kaaduttuaan ensin kävelyretkellä ja sittemmin pudottuaan sängystä. Tämän seurauksena hänet toimitettiin Koskelan sairaalaan, missä hän sai ”lääkärikseen” Esa Laihon", Harry kertoo.
Harhailleessaan äiti saattaa olla menossa lypsylle tai etsiä kuolleita sukulaisiaan. Hänen mielensä ei kerta kaikkiaan enää elä tässä maailmassa. Kotiuttamisen aikaan Harry oli opiskelemassa Tanskassa, ja hänen veljensä ajaa rekkaa pitkin Eurooppaa. Heillä ei ollut mahdollisuutta ryhtyä omaishoitajiksi, eikä muita sukulaisia etelässä ole.
Hoito Koskelassa oli Harryn mukaan sinänsä hyvää, äidin kunto kohentui ja kaatuillessa saadut vammatkin paranivat. Hoito kuitenkin loppui kesken.
"Järjestettiin hoitokokous, johon minä osallistuin, kun satuin olemaan Suomessa. Luulin osallistuvani kokoukseen, jossa avoimesti pohditaan hoidon eri mahdollisuuksia. Se olikin tilaisuus, jossa Esa Laiho saneli äitini olevan niin hyväkuntoinen, että hänet voidaan kotiuttaa". Harrya pistelee vieläkin vihaksi, kun hän muistelee tilaisuutta.
"Vaikea ja joustamaton ihminen Laiho oli, oman kokemukseni mukaan", Harry luonnehtii.
"Tiesin aivan varmaksi, ettei äitini pysty elämään yksin. Hän ei tiedä mitä tekee. Hänen keittiön hellastaan on otettu sulake pois, ettei hän polta koko kerrostaloa. Hänellä oli nimittäin tapana sytyttää tupakka punahehkuiselta levyltä, hukattuaan tulitikut".
Harry mietti vaihtoehtojaan. Äiti ei ole holhouksessa, eikä Harry siis varsinaisesti ollut "lääkäri" Esa Laihon päätöksen asianosainen.
"Yleisen kokemuksen mukaan kanteleminen Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle, nykyiselle Valviralle on joutavaa. Se ei johda mihinkään. Niinpä päätin siirtää asian poliisille".
Harry jätti tutkintapyynnön Helsingin poliisilaitokselle 2.10.2008. Hän kuvasi siinä äitinsä avuttoman tilan, ja lääkäri Esa Laihon päätöksen kotiuttaa asuntonsa yksinäisyyteen muistamaton vanhus.
Olisi pitänyt tutkia
Helsingin poliisilaitos ei kauaa aikaillut. Rikoskomisario Mikko Masalin päätti 23.12.2008 jättää ilmoituksen tutkimatta. Perustelut olivat:
"Kyseisen [rikoksen] tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää sitä, että henkilö saatetaan avuttomaan tilaan, jonka seurauksena hänelle aiheutuu konkreettinen (todellinen) henkilövahingon vaara."
"Poliisin perustelut eivät pidä paikkaansa", tyrmää rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.
"Heitteillepanoon voi syyllistyä, vaikkei olisi syypää, eikä mitenkään osallinen toisen joutumiseen avuttomaan tilaan. Heittelepanopykälä sisältää kahden tyyppisiä rikoksia. Toisaalta se koskee sitä, on saattanut toisen avuttomaan tilaan. On esimerkiksi juottanut tämän humalaan, tarjonnut huumeita, jotka ovat vieneet itsehallinnan, tai vaikkapa pahoinpidellyt toisen toimintakyvyttömäksi. Toisaalta se koskee sitä, että jättää oman onnensa nojaan avuttomassa tilassa olevan henkilön, josta on velvollinen huolehtimaan."
"Jos esimerkiksi metsästysreissulla joku katkaisee jalkansa, ja kumppanit jättävät hänet metsään, se aivan varmasti tutkitaan heitteillejättönä, vaikkei metsästyskavereilla olisi mitään tekemistä loukkaantumisen kanssa. Kun on ryypätty yhdessä, ja jätetty kaveri ulos pakkaseen, ne on tutkittu heittepanona, vaikka asianosainen onkin juonut ihan itse ja toisten toimista riippumatta".
"Tämä on ikään kuin sosiaalinen pykälä. Se kertoo, miten meidän kuuluu suhtautua avuttomassa tilassa oleviin lähimmäisiimme", Tolvanen toteaa.
"Oli ihan riittävät perusteet olla tutkimatta. Päätös on tehty ja se on oikein", väittää rikoskomisario Mikko Masalin vielä kolme vuotta myöhemmin.
"Ei pidä paikkaansa! Tutkintakynnyksen olisi ilman muuta pitänyt ylittyä", arvioi professori Matti Tolvanen.
Poliisin perustelu ei tosiasiassa vastaa lainkaan siihen, mitä tutkintapyynnössä esitetään. Tutkintapyynnössä ei väitetä, että Esa Laiho olisi aiheuttanut vanhan rouvan altzheimerin ja muistamattomuuden. Siinä väitetään, että Laiho ajoi pois hoitokodista omaan yksinäiseen asuntoonsa ihmisen, joka ei pysty huolehtimaan itsestään, ja josta lääkärillä oli hoitovastuu. Poliisin päätös on siten kirjoitettu kuin aivan jostain muusta rikosilmoituksesta.
"En minä muista ulkoa kolme vuotta vanhaa juttua, mutta päätökselle on oikeat perusteet", toistaa rikoskomisario Masalin. Hymy tarjosi hänelle mahdollisuutta etsiä tutkintapyyntö poliisilaitoksen arkistosta, ja esittää sitten parempia perusteluja, mutta komisario kieltäytyi.
Poliisin perustelut olivat peräti kahdella tavalla väärät. Rikosilmoituksen tekijän ei tarvitse ilmoittaa rikosnimikettä. Hänen ei tarvitse tietää, mikä rikos moittivassa menettelyssä saattaa olla kyseessä. Riittää, että hän esittää teonkuvauksen, ja on viranomaisten, viime kädessä tuomioistuimen asia tutkia, mikä rikos on kyseessä. Harryn tutkintapyyntö koski Laihon toimia virassaan, ja siinä onkin kysymys myös virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Siitä poliisi ei lausunut mitään.
Heitteillepano
Rikoslain 21 luvun 14 § säätää:
"Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."
Julkaistu: Hymy 12/2011