Valtionsyyttäjät hyökkäsivät rajusti sananvapautta vastaan, ja sharia-lain pyhyyden puolesta Pirkanmaan käräjäoikeudessa.
Pirkanmaan käräjäoikeus antoi 13.2.2014 tuomion jutussa, jossa tamperelainen nettikirjoittelija Anu Palosaari on syytteessä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Hänet myös tuomittiin nettikirjoittelusta 85 päiväsakkoon, joka on huomattavan paljon. Siitä voi päätellä käräjäoikeuden pitäneen kirjoituksia erittäin moitittavina.
Vaikka kyseessä on sakkojuttu, mainitsen Palosaaren nimeltä, koska hänen aatetoverinsa levittivät nimeä internetissä heti tuomion jälkeen. Laajasti julkistettua ei kannata piilotella.
Tuomio luettiin salissa, istunnon päätteeksi, eikä sitä oltu saatu valmiiksi tätä kirjoitettaessa. Käräjäoikeuden perustelut eivät siis ole vielä tiedossani. Tässä esitettävä kritiikki perustuu ja kohdistuu apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen ja valtionsyyttäjä Anu Mantilan laatimaan haastehakemukseen. 1)
On syytä todeta, täydellä selvyydellä, Palosaaren kirjoittelun olleen erittäin räikeää; jos sitaatit on otettu haastehakemukseen oikein. Yksi tyylinäyte riittänee: "Edelleen olen sitä mieltä, että Tukholmassa voisi alkaa ampumaan rauhanrikkojia kovilla. Kun kerran tuovat "sivistystä" tänne pohjolaan, miksei annettaisi sitä "sivistystä" takaisin?? Muslimia pitää kohdella kuten hän kohtelee sinua, silloin asia menee jakeluun. --- Muutama kymmenen ruumista ja loput putkaksi muutetulle jalkapallostadionille tms. asioita miettimään ja "kuulustelu" pystyyn. Voi olla että sitten ovat pojat kiltisti vähän aikaa. En ymmärrä miksei historiasta voi ottaa oppia: Kolmannessa valtakunnassa ainakin osattiin yhteiskunnan militarisoiminen. Sieltä voi ottaa mallia nyt, että miten hommat hoidettiin."
Tämä ei ole edes karkeimmasta päästä, paitsi murhahaaveiden osalta. Palosaaren tekstit ovat kauttaaltaan vastenmielisiä. Syyttäminen kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on mielestäni ollut perusteltua, yleisesti ottaen.
Kalskeen ja Mantilan haastehakemuksessa on kuitenkin kolme sananvapaudelle erittäin vaarallista kohtaa. Kaksi ensimmäistä liittyy syytteisiin kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, kolmas jumalanpilkkaan, jonka virallinen sievistelevä nimitys on uskonrauhan rikkominen.
Uskonto on syyllinen
Palosaari on kirjoittanut afrikkalaisten ja muslimien tekemistä raiskauksista. Kalske ja Mantila arvioivat sitä näin: "Viestissä annetaan ymmärtää, että halveksiva suhtautumistapa naisiin, ja jopa raiskauksiin syyllistyminen olisi suorastaan muslimien perinnöllinen ja uskonnosta johtuva ominaisuus".
Väite, että naisten alistaminen ja raiskaaminen olisi perinnöllinen ominaisuus on tietenkin hölynpölyä. Yhtä kelvoton on Kalskeen ja Mantilan näkemys, että olisi rikos kytkeä naisten alistaminen - tai joku muu vastenmielinen teko - uskontoon.
On sinällään monimutkainen kysymys, mikä toiminta johtuu uskonnosta, ja milloin taas muut yhteiskunnalliset tekijät muokkaavat uskontoa hirviömäiseen suuntaan. Esimerkiksi köyhyys ja sorto voi tuottaa alun perin rauhallisessa yhteisössä uskonnollista fanatismina, joka purkautuu terrorismina. Kova opetus on Irak. Saddam Hussein oli häätänyt - tai murhauttanut - Irakista uskonnolliset fundamentalistit, jotka USA:n ja Iso-Britannian hyökkäys toi takaisin monikymmenkertaisina.
Olipa ensin muna tai kana, uskonnot eivät voi väistää vastuutaan, kun niiden nimissä alistetaan ja murhataan. Islamin nimissä tehdään molempia.
Esseessään "Kauhunkylväjät. Kirjoitus radikaalista häviäjästä" saksalainen kirjailija Hans Magnus Enzensberger ruotii syvältä arabimaiden alennustilaa. 2) "Arabimaissa julkaistujen kirjojen osuus on 0,8 % koko maailman tuotannosta. Kalifi Al Mamumin (813-833) ajoista nykypäivää, eli 1 200 vuoden aikana arabimaissa ilmestyneiden käännösten lukumäärä vastaa Espanjassa yhden vuoden aikana julkaistun käännöskirjallisuuden määrää". Ei siis ihme, että kaikki arabimaat ovat takapajuisia, ja useimmat muut islamilaiset maat vielä takapajuisempia.
Vuoden 1 000 molemmin puolin, noin 500 vuoden ajan islamilaiset yhteisöt pitivät Euraasiassa yllä sivistyksen valoa, samaan aikaan kuin Eurooppa rypi keskiaikansa pimeydessä (vähän pelkistäen). Kalifaattien kulta-ajasta arabimaat ovat kuitenkin lasketelleet pelkkää alamäkeä, ainakin suhteellisesti. Tutkimus on laiminlyöty, kaikki tekniikka - myös öljyn tuotantoon tarvittava - on tuotava lännestä.
Enzensberger erittelee syitä tähän, ja yhdeksi keskeiseksi tekijäksi hän nostaa naisten aseman. Joka toinen arabinainen on luku- ja kirjoitustaidoton.
Vanhan suomalaisen kansakoulun laskuoppi riittää sen arvioimiseen, mitä kansantaloudelle merkitsee, kun puolet väestöstä pidetään koulutuksen ulkopuolella (osalla oikeistoa on ollut ja on edelleen juuri tässä kohdin samanlaisia ymmärtämisvaikeuksia, kuin saudeilla ja talebaneilla. He eivät tosin vastusta naisten, vaan vähävaraisen kansanpuolikkaan koulutusta).
Naisten alistamisen ja syrjimisen juuret ovat Koraanissa: "Koraani on tässä suhteessa yksiselitteinen: "Mies on naisen pää", on kirjoitettu Naisten suuraan (4, 34), "koska Jumala on toista suosinut enemmän kuin toista", kirjoittaa Enzensberger.
Vaikka islamilaisissa maissa on eroja, esimerkiksi Iranin yliopistoissa opiskelee Enzensbergerin mukaan enemmän naisia kuin miehiä, yleislinja on naisten alistaminen ja sorto. Jopa suhteellisen edistyneessä Iranissa raiskauksen uhriksi joutunut nainen voidaan kivittää. Naisten alistaminen ja halveksiminen on noiden maiden ja niiden kansojen uskonnosta johtuva ominaisuus.
Jorma Kalskeen ja Anu Mantilan logiikalla Enzensbergerin esseen julkaisseen kustantamon johtajat pitäisi panna syytteeseen kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Enzensbergeriin itseensä he eivät pääse käsiksi, niin kauan kuin hän ei erehdy vierailemaan Suomessa.
Siitäpä EU-maat saisivat mojovia otsikoita Pisa-Suomesta: "Saksalainen islam-kriitikko vangittiin Suomessa. Syytetään islamin loukkaamisesta".
Onko kaikki yhtä hyvää?
Kalske ja Mantila pitävät vakavana rikoksena, kun eräässä Palosaaren tekstissä " --- annetaan ymmärtää, että muslimikulttuuri on sivistykseltään eurooppalaista alempiarvoinen." Olemme eurooppalaisen syyllisyydentunnon ytimessä.
Muodikkaan kulttuurirelativismin mukaan mikään ei ole toistaan parempaa, vaan kaikki näkemykset ovat vain erilaisia, mutta ihan yhtä hyviä tapoja suhtautua ympäröivään todellisuuteen. Naivilla ajatuksella lienee ainakin osa juuristaan länsimaiden imperialistisessa historiassa, ja siitä kannettavassa kollektiivisessa syyllisyydessä. Siihen viittaa sekin, että kulttuurirelativismi taitaa olla muotia vain Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kiinalaiset, intialaiset, afrikkalaiset, eteläamerikkalaiset eivät taida moisella päätänsä vaivata; islamilaisista maista nyt puhumattakaan.
Varmaan myös jo ihan perisuomalainen häveliäisyys vaikuttaa. Ei ole kohteliasta, hyvin tapojen mukaista sanoa, että toisen kulttuuri on sivistykseltään alempiarvoinen kuin oma. Tai eurooppalainen.
Kohteliaisuus on kaunista, mutta ihan hölmöksi ei kannata heittäytyä. Jos vaikkapa olisikin epäkohteliasta sanoa toista kulttuuria alempiarvoiseksi, niin onko se rikos?
Palaan taas Enzensbergerin ajatuksiin. Koen sinänsä vastenmieliseksi turvautumisen toisen kirjoittajan tekstiin, sen sijaan että sanoisin suoraan mitä itse ajattelen, mutta Suomessa on viisautta suojautua valtakunnansyyttäjänviraston mielivaltaa ja terroria vastaan.
Vaikka arabimaat, kuten myös muut muslimimaat, ovat tieteellisesti ja taloudellisesti kehitysmaita, niiden kulttuureissa hallitsee usko omaan ylemmyyteen, toteaa Enzensberger. Se ei sinänsä ole arabimentaliteetin ainutlaatuinen piirre: "--- eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset eivät muihin kulttuureihin verrattuna ole yhtään parempia. On kuitenkin kaksi seikkaa, joista muslimit ammentavat omalaatuista energiaa. Ensinnäkin ajatus omasta ylivallasta perustuu uskontoon. Toiseksi se törmää silmiinpistävään omaan heikkouteen". Jälkimmäisestä Enzensberger johdattaa islamististen itsemurhapommittajien synnyn, mutta en käsittele nyt niitä.
"Te olette paras kansakunta, joka ihmisten parista on noussut" Koraanissa sanotaan (3, 110) ja se kertoo myös yksiselitteisin sanoin, kuinka sisäänrakennettu ylivoimaisuus voidaan toteuttaa käytännössä: "Taistelkaa niitä Kirjan ihmisiä vastaan, jotka eivät usko Jumalaan [tässä tietenkin tarkoitetaan juutalaisia ja kristittyjä] kunnes he maksavat nöyrinä veronsa" (9, 29)", kirjoittaa Enzensberger.
Kun tätä uskoa on toisteltu kolme neljäsosa vuosituhatta kalifaattien kulta-ajan jälkeen, lopputuloksena on sarja korruptoituneita puoli- tai täysdiktatuureja, joissa väkivaltarikosten uhreja kivitetään syyllisinä, joissa papit ja uskontopuolueet hamuavat tai pitävät valtaa, ja joilla on tavattoman pitkä matka demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Jos joku sanoo, että tällaisten maiden kulttuuri on alempiarvoinen, kuin kulttuuri, jonka oikeuselämää normittaa Euroopan ihmisoikeussopimus, eikä sharia, on kovin työläs nähdä siinä rikos.
Khomeinin ja sharian pyhyys
Toukokuussa 2013 Palosaari on linkittänyt sivulleen englanninkielisen videolinkin, jossa ilmeisesti todistellaan Iranin edesmenneen ajatollah Khomeinin sekaantuneen nelivuotiaaseen lapseen. Palosaari on myös itse väittänyt näin sekavassa tekstissään.
Haastehakemuksessa ei ole linkkiä videoon, ja vaikka olisikin, minulla ei olisi mahdollisuutta selvittää väitteen todenperäisyyttä. Lähtökohtaisesti väite kuulostaa suunnilleen yhtä uskottavalta, kuin Anneli Auerin seksuaalirikosjutun sadut ja tarinat, jotka, kuten muistamme, ovat valtakunnansyyttäjänviraston erityisessä suojeluksessa.
Noista herjoista Jorma Kalske ja Anu Mantila päätyivät syytteeseen, jonka pitäisi nostaa hiukset pystyyn jokaiselta:
"Kirjoituksessa islamin hengellisen johtajan ja edustajan Ajatollah Homeinin väitetään itse syyllistyneen rikolliseen menettelyyn, lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja hyväksyvän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön. Islamin edustajaan ja hengelliseen johtajaan kohdistetuilla herjaavilla ja häpäisevillä väitteillä on häpäisty ja herjattu islamia ja sen pyhää lakia väittämällä hänen menettelynsä olevan islamin lain mukaista." (Kirjoitusvirheet VKSV).
Koska Kalske ja Mantila eivät tarkemmin täsmennä, mitä he tarkoittavat islamin pyhällä lailla, katson heidän pyhittävän sharian. Äärimmäisen alistamisen ja sorron lain arvosteleminen on valtionsyyttäjien mielestä rikos.
Entä mikä mies oli ajatolla Sayyid Ruhollah Khomeini? Kun vallankumous vuonna 1979 pyyhkäisi valtaistuimen Iranin diktaattori, shaahi Reza Pahlavin alta, ajatolla Khomeini saapui maanpaosta ja teki pappistovereineen vallankaappauksen vallankumouksen sisällä. Hänestä tuli paitsi hengellinen johtaja, myös ja varsinkin poliittinen johtaja. Valtaan päästyään Khomeini ensi töikseen saattoi voimaan islamilaiset lait, ja syöksi näin maansa pimeyteen.
Reza Pahlavi oli 1950-luvulla pitänyt valtansa vain CIA:n avulla ja sen jälkeen poliisin väkivallalla ja terrorilla. Reza Pahlavi oli roisto, mutta hän sentään ymmärsi jotain tieteen, taiteen ja koulutuksen päälle. Ajatollat ymmärsivät vain Koraanin säkeitä ja oman valtansa makeuden. Shaahin diktatuuri vaihtui pappien diktatuuriin. Khomeini kuoli vuonna 1989, mutta Iran ei ole vieläkään toipunut hänen luomastaan teokratiasta.
Länsimaissa Khomeini tunnetaan parhaiten vuonna 1989, vähän ennen kuolemaansa antamastaan käskystä murhata kirjailija Salman Rushdien, jonka kirjan Saatanalliset säkeet papit katsoivat sisältävän jumalanpilkkaa. Khomeini oli siis paitsi uskonkiihkoilija ja diktaattori, myös terroristi.
Murhakäskyä tehostettiin äärimuslimien ympäri maailmaa järjestämissä mellakoissa, joissa poltettiin Rushdien kirjoja. Länsimaat eivät nielleet uskonnollisia tappokäskyjä, ja EU:n jäsenmaat vetivät pois suurlähettiläänsä Iranista. Myös Suomen ulkoministeri esitti Iranin lähettiläälle vastalauseen.
En tiedä, kuinka laajaa kunnioitusta ajatolla Khomeinin muisto islamilaisissa piireissä nauttii, mutta tokkopa arvostus on ainakaan jakamatonta. Khomeinia eivät ihailleet Iranin maltilliset muslimit, jotka olivat kaatamassa Reza Pahlevia saadakseen demokratian, ja jotka Khomein petti. Khomeinin nimeen tuskin vannoivat irakilaiset sotilaat, jotka taistelivat 10 vuotta Khomeinin armeijaa vastaan - Yhdysvaltain ja Länsi-Euroopan isojen maiden tuella. Ne tukivat Irakia ja sen diktaattori Saddam Husseinia, koska pitivät Iranin, Khomeiniin henkilöitynyttä pappisdiktatuuria paljon vaarallisempana.
Epäilen Suomessa olevan perin vähän, jos lainkaan muslimeja, joita kiinnostaa millaisia herjoja joku kirjoittelee iranilaisesta ajatollasta, jonka nimi on terrorin ja takapajuisuuden synonyymi.
Kirjailija Rushdie piileskelee Khomeinin ja hänen seuraajiensa tappokäskyä edelleen. Se maailmassa on muuttunut, että Pisa-Suomen valtakunnansyyttäjänvirasto vaatii rangaistusta diktaattori Khomeinin ja pyhän sharia-lain loukkaamisesta.
Jorma Kalskeen ja Anu Mantilan syyte ja sen perustelut ovat tältä osin niin pöyristyttäviä, että sitä on vaikea edes kuvata. Diktaattori on diktaattori, olipa hän uskovainen tai ei. Hänen "pyhyytensä" ei ansaitse rikoslain suojaa, eikä terroristinen laki senkään vertaa.
Uskontojen mielistely
Jorma Kalskeen ja Anu Mantilan syytteessä kristallisoituu uskontojen, ja aivan erityisesti uskonnollisten ääriasenteiden mielistely, jota on viime vuosina ajettu meillä normiksi.
Kansalaisella on oikeus uskoa aivan mihin tahtoo, hänellä on myös oikeus harjoittaa uskontoaan, kunhan se pysyy Suomen lakien puitteissa. Se on perusoikeus. Perusoikeus on kuitenkin myös oikeus olla uskomatta mihinkään satuolentoihin ja teologisiin tarinoihin. Molemmat kuuluvat uskonnonvapauteen.
Sananvapauden ytimeen kuuluu oikeus kritisoida kaikkea yhteiskunnassa vaikuttavia aatteita ja uskontoja, ja kaikkea vallankäyttöä, olipa se taloudellista, poliittista tai uskonnollista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on toistuvasti korostanut sananvapauden sisällöllistä laajuutta:
"Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole "kansanvaltaista yhteiskuntaa". (Ks. esim.tapaukset Handyside 7.12.1976 A 24 ja Grigoriades v. Kreikka 25.11.1997.)"
Jorma Kalske osasi siteerata tuon kohdan EIT:n linjauksesta päätökseensä vielä huhtikuussa 2005, jolloin hän päätti jättää syyttämättä naisen, joka oli voimakkaasti kritisoinut mormonikirkkoa ja sen oppeja. Entisen jäsenensä vaientamista vaativat eräät mormonikirkon keskeiset aktiivit. Nyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske taistelee sharian pyhyyden ja loukkaamattomuuden puolesta.
Uskonnollisten ääriaineisten mielistely ei ole vain Albertinkadun ajatollien harrastus. Olen perin hämmästyneenä lukenut julkiateistien, tyypillisesti vihreiden tai vasemmistolaisten, kirjoituksia joissa kannatetaan sananvapauden tukahduttamista, uskontojen hyväksi. "Sananvapaus on vain yksi perusoikeus", kuuluu heidän kulahtanut iskulauseensa.
Sananvapaus ei ole vain yksi perusoikeus. Sananvapaus on se perusoikeus, joka turvaa kaikki muut perusoikeudet. Ei ole tasa-arvoa lain edessä, ei ole oikeusvaltiota, ei vapaita vaaleja - eikä ole edes uskonnonvapautta ilman sananvapautta.
Sananvapauden käyttö voi loukata, kuten EIT linjaa. Kun roistoa sanoo roistoksi, hän useimmiten suuttuu. Entäs sitten? Kun uskontoja arvostellaan, joku uskovainen saattaa loukkaantua. Entäs sitten? Loukkaantuminen on loukkaantujan itsensä, ei sananvapauden ongelma.
Tästä ei seuraa, että minkä tahansa laukominen on sallittua. Kuten alussa totesin, Palosaaren syyttäminen kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on pääosin perusteltua. Syyttäminen olisi onnistunut myös ilman Kalskeen ja Mantilan ylilyöntejä.
Vaikuttaa siltä, että halussaan turvata maahanmuuttajien tulon ja sopeutumisen, osa yhteiskunnasta on harhautunut kuvittelemaan sen vaativan suomalaisilta itsesensuuria. Se on juoksuhiekalle rakentamista. Olen siinä käsityksessä, että itsesensuuria ajavat pääasiassa kantasuomalaiset, harvemmin maahanmuuttajien yhteisöt.
Valtakunnansyyttäjänvirastolla on omat erityiset syynsä osallistua tähän mielistelyyn. Virasto on ottanut päätehtäväkseen estää poliisien ja syyttäjien virkarikosten tutkinnan. Ne rikokset päätyvät tutkintaan vain, kun kyseessä on kahden poliisiorganisaation välinen sota, kuten Jari Aarnion tapauksessa. Kansalaisten poliiseista tekemät rikosilmoitukset VKSV systemaattisesti dumppaa, ja erityisen törkeästi virka-asemaansa on väärinkäyttänyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. VKSV on poliisien ja syyttäjien korruption isä, äiti ja isovanhemmat.
Suojellakseen itseään valtakunnansyyttäjänviraston kannattaa kerätä irtopisteitä tukahduttamalla uskontokritiikkiä.
* * *
Muuten olen sitä mieltä, että rikoslain jumalanpilkkapykälä, "uskonrauhan rikkominen " (RL 17:10) kuuluu johonkin muuhun yhteiskuntaan, kuin Pisa-Suomeen. Ainakin sen 1. kohta tulee kumota. Yksinkertaisinta olisi kumota koko pykälä, ja ottaa uskonnollisten tilaisuuksien rauhan turvaaminen osaksi julkisrauhaa.
Lähteitä:
1) VKSV R 13/656, 14.11.2013
2) Hans Magnus Enzensberger: Älykkyyden sokkeloissa & Kauhunkylväjät. Savukeidas 2013. Alkuperäiset saksankieliset esseet ilmestyivät 2007 ja 2006.