Starttiaseet ja Pohan rikokset osa 2: tekaistut lausunnot

Poliisihallitus ja KRP:n rikostekninen laboratorio ovat antaneet starttiaseista tekaistuja lausuntoja, joiden johtopäätökset eivät perustu tutkimukseen. Osa Poliisihallituksen lausunnoista on kokonaan keksittyjä. Lausunnot ovat myös päinvastaiset, kuin ulkomaisten viranomaisten johtopäätökset.

 

Varhaisin hallussani oleva Poliisihallituksen asehallintoyksikön (AHY) lausunto, jossa kehuskellaan Pohan omilla starttiasetutkimuksilla, on marraskuulta 2012. Se koskee turkkilaisia Retay-starttipistooleita, ja sen ovat allekirjoittaneet silloinen asehallintopäällikkö Heli Nuoritalo, esitellyt ylitarkastaja Reima Pensala. Lausunnossa väitetään: "Poliisihallitus toteaa suorittamiensa vastaavia aseita koskeneiden kokeiden perusteella, että kumpikin aseista on muunnettavissa melko helposti ampuma-aseiksi." 1)

Ehkä hulvattomin AHY:n tarina starttiasekokeistaan on huhtikuulta 2013. Sen ovat allekirjoittaneet ylitarkastaja Mika Koponen (asehallintopäällikön sijaisena), ylitarkastaja Reima Pensalan esittelystä. Lausunto koskee turkkilaisia Retay- ja Ekol-merkkisiä starttipistooleita. Lausunnossa väitetään:

"Poliisihallituksen suorittamissa koeammunnoissa muunnetut aseet kestivät kahta edellä mainittua kaasuaseyksilöä lukuun ottamatta normaalin paineen aiheuttamia 9 mm luotipatruunoita hyvin. Muita näytteeksi toimitettuja muunnettuja aseita saatiin rikkoutumaan vain tarkoituksellisesti ampumalla niissä painetestaukseen tarkoitettuja ylipainepatruunoita. Poliisihallitus toteaa edelleen, että EKOL -merkkinen sarjatulitoiminen "paukkupatruuna-aseena" Suomessa kaupusteltu näyte ampui muunnettuna täysin moitteettomasti useita lippaallisia .380 ACP ( 9 mm x 17) luotipatruunoita sarjatulella tulinopeudella, jonka arveltiin olevan 800-1000 laukausta minuutissa." 2)

Haastattelin aikoinaan Mika Koposta tästä lausunnosta. Hän väitti, ettei tiedä mitään sen sisällöstä, eikä siinä kerrotuista kokeista. Hän korosti tekstin olevan esittelijän, so. Reima Pensalan tuotos ja "minä vain allekirjoitin sen, kun siinä pitää olla kaksi nimeä". Tämä antaa perin mielenkiintoisen näkökulman Poliisihallituksen niin sanottuihin asiantuntijalausuntoihin. Inhimillisesti katsoen Koposen tarve irtaantua Pensalan väitteistä on toki kovin ymmärrettävää.

Yhdessäkään starttiaseista tehdyssä esitutkinnassa ei ole esitetty minkäänlaista dokumentaatiota näistä väitetyistä AHY:n kokeista. Ei ole koeselostuksia, ei videoita, ei edes valokuvia. Ei mitään muuta kuin Pensalan maalailuja. Näiden lausuntojen nojalla on kuitenkin peruttu elinkeinolupia, vaadittu ja vaaditaan pitkiä vankeusrangaistuksia. Eräässä tapauksessa on jopa annettu kahden vuoden ehdoton vankeustuomio. Se ei onneksi ole vielä lainvoimainen, tapaus odottaa hovioikeuden käsittelyä.

 

Poliisihallituksen musta päivä hovioikeudessa

Itä-Suomen hovioikeuden istuntoon 5.11.2014 tuotiin kolme Poliisihallituksen virkamiestä pelastamaan siellä käsitelty starttiasejuttu; yritys päättyi fiaskoon. Aseseppä Jussi Suutari kertoi tehneensä edellisenä päivänä muuntamiskokeen starttirevolverilla yhdessä ylitarkastaja Jussi Kytösaaren kanssa. Alleviivaan tätä: edellisenä päivänä.

Jussi Kytösaari esitti todistajalausunnossaan, että AHY:ssä olisi muunnettu kaikkiaan 4-5 starttiasetta ampuma-aseiksi "ihan vain oman ammattitaitomme ylläpitämiseksi". Tätä kannattaa verrata edellä oleviin sitaatteihin Reima Pensalan lausunnoista.

"Lähinnä uteliaisuuttamme kokeiltiin", kertoi aseseppä Suutari ja selosti muuntamista. Bruni-starttirevolverista oli sahattu pois koko piippu, lukuun ottamatta muutamaa milliä, eli osaa ylimenokartiosta. Brunin kaliiperi on 8 mm ja Suutarin mukaan ensin panoskammio porattiin isommaksi. Siinä laukaistiin paukkupatruunan voimalla 7,65 mm luoti. Suutari väitti sen uponneen 60 cm päässä olevaan lankkuun 22 millin syvyyteen. Seuraavaksi panoskammio ja piipun jäänne porattiin 9.5 mm terällä ja laitteella ammuttiin .38 special patruuna, jonka luodin hän väitti uponneen 28 mm syvyyteen.

Bruni-starttirevolverin rummun patruunapesät ja piippu eivät ole samassa linjassa, niissä on merkittävä poikkeama, ne ovat epäkeskiset. Porauksilla saatiin patruunapesä ja ylimenokartio samaan linjaan. Suutari ei kertonut mikä niiden lopullinen väljyys oli - mikä kertoo kokeilun tasosta - mutta epäkeskisyyden korjaus edellyttää materiaalin huomattavaa poistamista. Patruunapesien halkaisija on ollut luotia suurempi.

Jutun jujun kertoi hovioikeudelle puolustuksen todistaja insinööri Erkki Katerma: "Ampuma-aseessa paine syntyy piipussa, ruudin palaessa luodin takana". Kun oikealla ampuma-aseella ammutaan oikean kokoinen luoti, se puristuu tiukasti piippua, piipun rihloja vasten. (Sopii koettaa iskeä käsivoimin 9 mm luoti 9 mm piipun läpi. Toki se onnistuu, mutta ruuvipenkkiä ja vasaraa tarvitaan ja hiki tulee.) Juuri siksi luodin taakse syntyy paine, kun ruuti palaa. Starttiaseet ovat sinkkialumiinivalua, eivätkä ne kestä oikeiden patruunoiden painetta. Jos Suutarin ja Kytösaaren näpelöimässä laitteessa olisi ollut piippu, se olisi todennäköisesti räjähtänyt. Siksi piippu poistettiin. Tuloksena oli laite, jolla saattoi laukaista patruunan, mutta sen saman voi tehdä vaikka pihtien leukojen välissä.

Jos vähänkään tuntee revolvereiden ja pistooleiden rakennetta ymmärtää, että se mikä revolverissa on noin hankalaa, on pistoolissa mahdotonta. Viittaan ylempänä siteerattuihin AHY:n huolettomiin starttipistoolilausuntoihin.

Tästäkään kokeesta ei ollut pöytäkirjaa, eikä sitä videoitu. Suutarilla oli esittää vain pari valokuvaa piiputtomasta laitteesta. Itä-Suomen hovioikeudelle se ei kelvannut: "Hovioikeus pitää Suutarin kertomusta sinänsä uskottavana. Hovioikeus kuitenkin toteaa, että mainitusta kokeesta ei ole tehty minkäänlaista pöytäkirjaa taikka muutakaan riittävää dokumentaatiota eikä [vastaajalla] ole ollut myöskään mahdollisuutta osallistua mainittuun kokeeseen tai tehdä muutoinkaan siitä havaintoja. Tämän vuoksi myöskään mainittu koe ei edes yhdessä edellä mainitun keskusrikospoliisin lausunnon kanssa osoita, että [vastaajalta] takavarikoidut esineet olisivat ampuma-aselain tarkoittamia ampuma-aseita." 3)

HO siis vaati lausunnoilta avoimuutta. Vastaajan ja oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen mukaisesti kenen tahansa on voitava saada lausunnosta tieto, mihin sen johtopäätökset perustuvat. Poliisihallituksen omat starttiaselausunnot eivät täytä näitä edellytyksiä miltään osin. On ilmeiset syyt epäillä, ettei niissä väitettyjä "kokeita" ole joko koskaan edes tehty, tai "kokeissa" on ollut laite jolla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, josta lausunto on annettu.

Viittaan erityisesti Mika Koposen ja Reima Pensalan fantastiseen tarinaan starttiaseesta, jolla herrat väittävät ammuskelleensa sarjatulta .380 ACP -patruunoilla. On aivan varmaa, ettei mikään sinkkialumiini-runkoinen starttiase kestä sellaista, ja juuri ja vain sellaisista pehmeämetallisista paukkupatruunalaitteista starttiasejupakassa on kysymys. Niin myös siinä esitutkinnassa, johon Koposen ja Pensalan lausunto on annettu, minkä herrat tarkkaan tiesivät. Ainakin sen tiesi Reima Pensala. "Sarjatulikokeen" dokumentaatiota ovat jo kaksi vuotta vaatineet käyttöönsä he, joiden vahingoittamiseksi lausunto laadittiin. Poliisihallitus ei ole kyennyt sitä esittämään.

 

Anonyymit lausunnot

Käsittelin jo ensimmäisessä osassa Poliisihallituksen raskasta tappiota Itä-Suomen HO:ssa. Asehallintopäällikkö Mika Lehtonen jäi kiinni valheesta lakitulkinnoissaan, ja ylitarkastaja Jussi Kytösaari vanhoista starttiaselausunnoistaan. Raskas isku oli myös, ettei HO kelpuuttanut todisteiksi edes keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion (RTL) lausuntoja. RTL on antanut lukuisia lausuntoja starttiaseista, useisiin eri esitutkintoihin.

Ne kaikki ovat anonyymejä, mikä on herättänyt suurta hämmästystä. HO totesi:

"Lausuntoa ei ole allekirjoitettu eikä asiassa ole selvitetty, kuka lausunnon on laatinut. Kysymys on siten niin sanotusta anonyymista todistelusta. Suomen perustuslain 21 §:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan takaamien oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden mukaisesti syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan." Siksi lausuntoa ei hyväksytty todisteeksi. Se herätti suurta huomiota Poliisihallituksessa ja RTL:ssa.

Haastattelin RTL:n päällikkö Erkki Sippolaa lausunnoista. Hän selitti anonyymiyttä näin: "Kaikki RTL:n lausunnot ovat nykyään nimettömiä. Tätä mahdollisuutta selvitettiin Poliisihallituksen aloitteesta valtakunnansyyttäjänviraston kanssa. Tähän siirryttiin lähinnä kahdesta syystä."

"Kaikki lausunnot ovat kiistatta rikosteknisen laboratorion lausuntoja. Lausunnossa ovat yhteystiedot kunkin alueen päivystykseen. Sieltä saa halutessaan lisätietoja. Jos lausunnon alla on henkilön nimi, kyselyt ohjautuvat hänelle, vaikka hän saattaa olla poissa."

"Toinen syy on, että jos meiltä halutaan asiantuntija oikeuteen, niin haluamme itse valita sinne parhaan ja sen mukaan, mitä oikeudenkäynnissä todennäköisesti kysytään. Lausunnon allekirjoittanut ei ole välttämättä paras. Aiemminhan oikeuteen vain kutsuttiin todistajaksi sen mukaan, kuka oli lausunnon allekirjoittanut. Otetaan esimerkki huumeista. Jokainen huumeiden koostumusta tutkiva osaa kertoa mitä huumetta erässä on. Jos kuitenkin oikeudessa kysytään esimerkiksi miten valmistetaan jotain tiettyä muuntohuumetta, kutsuttu ei välttämättä osaa vastata."

Sippola myös korosti RTL:n asemaa viranomaisena: "Meidän asemamme viranomaislausunnon antavana tutkimusyksikkönä on aivan toinen, kuin vaikkapa jos oikeuteen kutsutaan oikeustieteen professori todistajaksi." 4)

Viimeisin panee hieman kohauttamaan kulmia. Starttiasejuttu on osoittanut suorastaan kädestä pitäen, ettei viranomaisasema ole mikään tae lausuntojen paikkansapitävyydestä. Päinvastoin. Kun lausunnon antaa Poliisihallitus, se ei ole syy luottaa siihen, vaan syy suhtautua lausuntoon erityisen kriittisesti.

Pyysin asiasta selvitystä myös valtakunnansyyttäjänvirastolta. Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto piti vastauksessaan käytäntöä hyvänä: "Uusi käytäntö on oikein hyvin palvellut asian selvittämistä oikeudenkäynnissä jopa tilanteissa, joissa syyttäjä tai joku muu jutun asianosainen ovat kesken pääkäsittelyn havainneet kirjallisen asiantuntijalausunnon riittämättömäksi ja halunneet kuulla asiantuntijaa pääkäsittelyssä suullisesti. Kuulustelu on toteutettu saman tien puhelimitse."

Selvyyden ja tasapuolisuuden vuoksi Metsäpellon vastaus on kokonaisuudessaan alla. 5) Olen käsitellyt RTL:n lausuntoja myös muun muassa Riista 8/2014 julkaistussa artikkelissa. 6)

 

Lausunnot muunnettavuudesta

Vaikka esitänkin jyrkän varauksen siihen, että viranomaisen antama lausunto olisi jo lähtökohtaisesti luotettava, osin ymmärrän Erkki Sippolan ja Leena Metsäpellon perusteluja. Sanotaanko, että heilläkin on pointti.

RTL:n starttiaselausuntojen pahin ongelma ei ole anonyymiydessä, vaan sisällössä. Poliisihallitus on väittänyt starttiaseita kaasuaseiksi jo sinällään tai olevan muunnettavissa kaasuaseiksi tai muunnettavissa luotiaseiksi. Ainakin kahdesta jälkimmäisestä on lausunut myös RTL. Esimerkkilausunto on tammikuulta 2013 ja se koskee Ekol-merkkisiä starttiaseita. Samat väitteet toistuvat muissa lausunnoissa. 7)

Lausunnossa kerrotaan, kuinka piipustaan vahvasti tukitut aseet voidaan muuntaa kaasuaseiksi. Kaasulla on notkeat kyljet, joten sitä ei varmaan kovin paljoa haittaa, jos patruunapesä ja piippu eivät ole täysin samassa linjassa; luotiaseessa epäkeskisyys johtaisi aseen räjähtämiseen silmille. Siksi lausunnossa esitetyt keinot muuttaa starttirevolveri kaasurevolveriksi ovat uskottavia. Kun kuitenkin myös starttipistoolit ovat lausunnon mukaan "helpoimmin muutettavissa Ampuma-aselaissa erikseen mainituiksi kaasuaseiksi" katkaisemalla piippu, jään ihmettelemään kuinka toimii pistooli, jonka piippu on katkaistu. Starttiaseissa se edellyttää luistin katkaisemista keskeltä tai vielä taaempaa, ja silloin pistooli hajoaa. Tässä yhteydessä on kuitenkin keskeistä se, että lausunnossa näkyy mihin väite perustuu. Silloin voi esittää myös vastaväitteen.

Luotiaseeksi muuntamisen osalta on toisin. Siitä lausutaan vain tämä: "Tutkitut aseet ovat muutettavissa myös luotipatruunoita ampuviksi aseiksi. Tämä vaatii enemmän toimenpiteitä, mutta niistäkin suoriutuu kohtalaisen helposti metallityöstöön perehtynyt henkilö."

Ensinnäkin lausunto jättää oleellisen epäselväksi. Aselain mukaan ampuma-aseeksi katsotaan asetta muistuttava laite "joka rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta on ilman erityistietoja ja -taitoja muunnettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi." Tämä on se aselain 2 pykälän kesäkuussa 2011 voimaan tullut muutos, johon Poliisihallituksen koko starttiasejahti perustuu.

Tarkoittaako lausunnon "helposti metallityöstöön perehtynyt henkilö" samaa kuin lain edellyttämä "ilman erityistietoja ja -taitoja" oleva henkilö? Poliisihallitus on tulkinnut sen olevan yksi ja sama ja käyttää tällaisia RTL:n lausuntoja todisteena siitä, että kuka tahansa kadunmies voi muuntaa starttiaseet luotiaseiksi. On totta kai mahdollista, että Poliisihallitus ja syyttäjät vääristelevät RTL:n lausuntoja, mutta enpä ole nähnyt RTL:n tätä oikaisevan, vaikka laitoksessa tiedetään miten lausuntoja käytetään.

Mielestäni on selvää, että jos muuntotöihin tarvitaan "metallityöstöön perehtynyt henkilö", se vaatii "erityistietoja ja -taitoja", joten lain edellytys ei täyty.

Toisekseen lausunnossa ei ole vähäisintäkään viitettä siitä mihin väite luotiaseeksi muunnettavuudesta perustuu. Lausunto on tältä osin blanco. Se on samanarvoinen kuin AHY:n lausunnot, jotka eivät ole minkään arvoisia. Siksi pyysin RTL:ltä täsmennystä muunnettavuusväitteelle.

"Jos tarkoitat starttiaseen muuttamista ampuma-aseeksi, niin laboratorio ei anna vastauksia/ohjeita tähän," ilmoitti rikoskemisti Saara Lång, laboratorion vertailut-ryhmän päällikkö. 8)

Ihan näppärä letkautus toimittajalle, mutta jätti tosiasiaksi, ettei laboratorio pysty perustelemaan väitettään. Tämän vahvisti Långin vastaus toiseen kysymykseeni, miten muunnetut aseet kestäisivät luotipatruunan ampumisen: "Emme tutki materiaalin kestävyyttä." Myös RTL päällikkö Erkki Sippola ilmoitti, ettei starttiaseiden paineenkestoa ole testattu lainkaan. Tämä on perin merkillistä.

Mihin siis perustuu RTL:n väite starttiaseiden muunnettavuudesta luotiaseeksi? Ei mihinkään. Sille on vaikea nähdä muuta perustetta kuin Poliisihallituksen poliittinen tahto saada tällainen lausunto.

 

Ulkomaiset viranomaiset eri linjalla

Suomessa myytäviä starttiaseita valmistetaan Saksassa, Italiassa ja Turkissa. Samoja paukkupatruuna-aseita viedään myös Yhdysvaltoihin.

Italian sisäministeriö antoi maaliskuussa 2007 Bruni -starttipistoolin myynnille hyväksymistodistuksen: "Aseelle on tehty muutostestit Gardone Val Trompian kansallisessa testauskeskuksessa, jotka on huomioitu; samoin on huomioitu yhtiön tämän kuun 16. päivänä lähettämä kirje, jossa se ilmoittaa olevansa valmis kasvattamaan piipun akselin ja iskurin yhdensuuntaisuuspoikkeamaa aina 1,6 mm saakka." Viranomaisten johtopäätös on, ettei laite aiheuta vaaraa ihmisille. Brunissa toteutettu patruunapesän ja piipun epäkeskoisuus on tavanomaista starttiaseissa. 9)

Saksan Fysikaalis-tekninen liittovaltion virasto on antanut Umarex -starttipistooleista todistuksen: "Ampuma-ase on valmistettu sinkkipainevalusta. Kaasupiippuna toimiva teräsputki koostuu kahdesta osasta, jotka on kovajuotettu yhteen ja joiden akselit ovat eri linjassa." 10)

Saman viraston edustaja H.C.Schönekess totesi viime kesänä: "Voimme todistaa, että PTB tyyppihyväksyttyjä hälytysaseita ei voi muuttaa todelliseksi tuliaseeksi!" Starttiaseet ovat sinkkialumiiniseosta, eivätkä ne kestä oikeiden ampuma-aseiden patruunoiden tehoja. "Yli 500 barin kaasun paine voi tuhota aseen", Schönekess huomauttaa. 11)

Suomen ja kaikkien muidenkin länsimaiden poliisin käyttämä 9 mm x 19 mm pistoolinpatruuna aiheuttaa normaalilatauksella yli 2300 barin paineen, joten Schönekessin mukaan yritys ampua sellaisia heppoisilla sinkkipyssyillä päättyisi luultavasti ampujalle tuhoisasti. Vastaavia lausuntoja on useilta muiltakin tahoilta.

Poliisihallitukselta on vaadittu selvitystä, mihin perustuvat RTL:n väitteet helposta muunnettavuudesta, ja miksi sen lausunnot ovat täysin vastakkaiset muiden maiden viranomaisten arvioille. Asehallintopäällikkö Mika Lehtosen vastaus:

"Siitä, että jokin Saksassa starttipistooliksi valmistettu esine ei kestä luotipatruuna ampumista, ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että mikään Turkissa starttipistooliksi tai kaasupistooliksi valmistettu esine ei kestäisi luotipatruunan ampumista"

Annetaanpa siis Mika Lehtoselle tiedoksi Yhdysvaltain oikeusministeriön alkoholin, tupakan, tuliaseiden ja räjähteiden viraston - tunnetaan parhaiten englanninkielisellä lyhenteellään ATF - lausunto turkkilaiselle Voltran-yhtiölle. Se valmistaa Ekol-starttipistooleita, niitä samoja joista Lehtosen alaiset ovat omia lausuntojaan tehneet.

Lausunto koski 18 erilaista Ekol-starttiasetta "jotka kaikki oli toimitettu alkoholin, tupakan, tuliaseiden ja räjähteiden viraston (ATF) tuliasetekniikan osastolle (FTB) luokittelemista ja maahantuontiin soveltuvuuden selvittämistä varten. Kuten kenties tiedätte, termi "tuliase" tarkoittaa Yhdysvaltojen liittovaltion lain (U.S,C.) lS osaston 921(a)(3) § määritelmän mukaan ...(A) mitä tahansa asetta (myös starttipistoolia), jolla voidaan räjähtävän aineen avulla ampua ammuksia, joka tarkoitettu niiden ampumiseen tai joka voidaan helposti muuntaa ampumakelpoiseksi; (13) tällaisen aseen kehystä) tai runkoa."

Sanamuodot ovat toiset, mutta periaatteet varsin samanlaiset kuin Suomen ampuma-aselaissa.

Lausunnossa kiinnitettiin huomiota muun muassa tällaisiin seikkoihin: "ei-rautametallinen ja rautametallinen rakenne; oranssi, muovinen piipunsuun tulppa, tulpattu piippu, kaliiperi 9mm P.A. (paukkupatruuna), jonka patruunapesän läpäisee reikä ja jossa on karkaistua terästä oleva ristitappi välittömästi patruunapesän edessä, kiinteäksi osaksi runkoa valettu piippu, jota ei voi korvata vakiomallisella pistoolinpiipulla."

Näillä perusteilla FTB:n johtopäätös jokaisen 18 mallin kohdalla oli: "Niiden ominaisuuksien perusteella FTB katsoo, että Ekol [---] -asejäljennös ei ole määritelmän mukainen tuliase ja että se voidaan hyväksyä maahantuotavaksi starttipistoolina." 14)

Kertaukseksi AHY:n johtopäätös, tietymättömiin jääneiden kokeiden jälkeen: "Poliisihallitus toteaa suorittamiensa vastaavia aseita koskeneiden kokeiden perusteella, että kumpikin aseista on muunnettavissa melko helposti ampuma-aseiksi."

Asehallintopäällikkö Mika Lehtosen olisi korkea aika esittää parempaa kuin pelkkiä nenäkkyyksiä. Hän on muuten jo kauan sitten luvannut useille toimittajille järjestää näytöksen, jossa starttiase muunnetaan luotiaseeksi ja sillä ammutaan 9 x 19 patruunaa. Lupausta ei ole vielä lunastettu.

 

Todistusaineiston vääristeleminen on leikkiä tulella

Kehotan lukemaan ajatuksella rikoslain 15 luvun 7 pykälän:

"Todistusaineiston vääristeleminen. Joka saadakseen syyttömän tuomituksi rangaistukseen tai muuten toista vahingoittaakseen kätkee, hävittää, turmelee, muuntaa tai muuten vääristää tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa todisteena tarpeellisen esineen, asiakirjan tai muun todisteen, jolla hänen tietensä on merkitystä asiassa, on tuomittava todistusaineiston vääristelemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Todistusaineiston vääristelemisestä tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa antaa perättömäksi tai vääristellyksi tietämänsä todisteen käytettäväksi tai itse käyttää sitä harhauttavalla tavalla tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa."

Pyydän kertomaan, jos joku osaa kertoa, millä perusteella esimerkiksi Mika Koposen ja Reima Pensalan lausunto "sarjatulistarttarista" ei täyttäisi tämän rikoksen tunnusmerkistöä. Minun mielestäni se täyttää. Sama koskee useita muitakin AHY:n lausuntoja. Ainakin "on syytä epäillä" -kynnys ylittyy. 

Mielestäni myös RTL:n lausunnot siltä osin kuin ne koskevat luotiaseeksi muuntamista, ainakin liippaavat hyvin läheltä todistusaineiston vääristelemistä. Väite helposta muunnettavuudesta ei perustu mihinkään, koko kysymystä ei mitä ilmeisimmin ole tosiasiassa lainkaan tutkittu. Lausunnoista jää väistämättä kuva, että Poliisihallituksen asehallintoyksikkö on omaa asepolitiikkaansa varten halunnut tällaisia lausuntoja, ja sellaisia sille on annettu. Kyseessä ei ole tekninen tutkinta, vaan poliittinen harkinta. Tämä on tavattoman vaarallista, tässä viedään uskottavuus kaikelta rikostutkinnalta.

Miettikääpä seuraavaa esimerkkiä.

Ulvilan kuuluisassa surmajutussa rikospaikalta löytyi vuonna 2006 tuntematonta dna:ta. Jutussa oli - ja on edelleen - lukuisia kiinnostavia tutkintalinjoja, joiden tutkinta kuitenkin raukesi paljolti siihen, ettei epäiltyjen dna täsmännyt. Muitakin laiminlyöntejä oli, mutta tuntematon dna oli merkittävä tekijä.

Anneli Auer vapautettiin murhasyytteestä ja tutkintovankeudesta loppukeväästä 2011. Syyttäjät iskivät häneen uudelleen kiinni ensin väkivalta- ja sitten aivan päättömillä seksuaalirikostarinoilla, joiden avulla syyttäjät saivat KKO:n palauttamaan myös murhajutun uudelle kierrokselle tuomioistuimiin. Kun Satakunnan käräjäoikeus valmistautui käsittelemään murhaa toisen kerran, keskusrikospoliisi ilmoitti tuntemattoman dna:n olevan peräisin sen rikosteknisen laboratorion työntekijältä. Hän ei ollut työskennellyt murhapaikalla, mutta näytteitä oli tutkittu RTL:ssa. 13)

Tämän olisi tietysti pitänyt johtaa vanhojen tutkintalinjojen uudelleen avaamiseen, ja yhtä tietenkään sitä ei tehty. Syyttäjille oli paljon kätevämpää käyttää KRP:n ilmoitusta Auerin puolustusta vastaan, osoituksena siitä ettei ulkopuolista tekijää ollut. Syyttäjät ovat jo kauan sitten lakanneet etsimästä Ulvilan jutussa totuutta, he haluavat tuomion. Muistutan Ulvilan vyyhden olevan valtakunnansyyttäjänviraston erityisessä suojeluksessa. Kritiikkiä avainasemaan nousseen seksuaalirikosjutun tutkintaa ja niin sanottua näyttöä vastaan on yritetty tukahduttaa valtionsyyttäjä Jorma Äijälän organisoimalla terrorilla.

En esitä tässä väitettä, että KRP ilmoitus ja sen perusteena oleva dna-määritys olisi väärennös, mutta kysyn: Kun me näemme rikosteknisen laboratorion antavan mihinkään asiatietoon perustumattomia lausuntoja Poliisihallituksen asepoliittisia tarkoituksia varten, niin miksi meidän pitäisi uskoa, ettei sellaisia anneta myös valtakunnansyyttäjänviraston erityissuojeluksessa ajettavia kyseenalaisia oikeusjuttuja varten?

LISÄTIETOJA JA LÄHTEITÄ:

1) Poliisihallituksen lausunto 29.11.2012, dnro 2020/2012/4651

2) Poliisihallituksen lausunto 3.4.2013, dnro 2010/2013/4651

3) Itä-Suomen hovioikeus 25.11.2014, asianumero R 14/953

4) RTL:n päällikkö Erkki Sippolan haastattelu 4.12.2014

5) Valtakunnansyyttäjänviraston vastaus 15.12.2014:

"Kuten tiedustelussanne toteatte on keskusrikospoliisin Rikostekninen laboratorio (RTL) kesäkuussa 2012 siirtynyt käytäntöön, jossa laboratorion laatimia asiantuntijalausuntoja ei allekirjoiteta eikä niissä ole tutkimuksesta vastaavan henkilön tietoja. Lausunnoissa on sen sijaan näkyvissä tutkimusalueen päivystäjän puhelinnumero ja sähköpostiosoite, mistä lausuntoon liittyen on saatavissa lisätietoja. Poliisihallitus on alkuvuodesta 2013 päätynyt pitämään menettelyä tarkoituksenmukaisena.

Olen loppukesästä 2012 käynyt aiheesta keskustelua RTL:n edustajien kanssa ja pitänyt uutta käytäntöä perusteltuna. Vastaan osaltani huumausainerikosten syyttämiseen liittyvistä kysymyksistä ja nämä ovat juttuja, joihin pääsääntöisesti liittyy RTL:n lausunto. Testasimme uuden lausuntomallin käytettävyyttä todisteena ja näyttönä heti tuoreeltaan mm. Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa (tuomio 13/1895, annettu 10.4.2013, asianro R 13/1062), Käräjäoikeus antoi nimenomaisesti ja seikkaperäisesti perustellen lausunnolle täyden näyttöarvon.

Aiheesta on kirjoitettu myös virastomme julkaisemassa Akkusasoori -lehdessä, s. 5 - 6. http://www.vksv.oikeus.fi/material/attachments/valtakunnansyyttajanviras...

Pidän tätä lausuntokäytäntöä ja Poliisihallituksen sitä koskevaa kannanottoa onnistuneena. Uusi käytäntö on oikein hyvin palvellut asian selvittämistä oikeudenkäynnissä jopa tilanteissa, joissa syyttäjä tai joku muu jutun asianosainen ovat kesken pääkäsittelyn havainneet kirjallisen asiantuntijalausunnon riittämättömäksi ja halunneet kuulla asiantuntijaa pääkäsittelyssä suullisesti. Kuulustelu on toteutettu samantien puhelimitse. Lisäksi RTL:ssä tehtävä tutkimus on käytännössä monasti useiden eri asiantuntijoiden tiimityötä, koska tutkimukseen saattaa kuulua useita osavaiheita. Erityisesti näissä tilanteissa ovat lausunnon yhteystiedot palvelleet kulloisenkin todistusteeman kannalta oikean asiantuntijan saamista kuultavaksi tuomioistuimeen.

Mainitsette kirjoituksessanne, että RTL:n lausunnot ovat viime aikoina herättäneet kiistaa useissa oikeudenkäynneissä, koska lausuntoja ei ole allekirjoitettu. Koska paikallissyyttäjät eivät ole meille raportoineet uudenmallisten lausuntojen hyödynnettävyyden vähenemisestä, en osaa ottaa kantaa tähän asiaan. Erityisesti huumerikoksiin erikoistuneiden syyttäjien kanssa on sovittu, että kaikki asiantuntijalausuntoihin liittyvät ongelmat ja kehittämistarpeet nostetaan esille ja niistä raportoidaan edelleen RTL:lle.

Tiedossani on uuden allekirjoituskäytännön ajalta, siis kahden ja puolen vuoden ajalta, kaksi tuomiota, joissa allekirjoittamatonta lausuntoa ei ole yksistään pidetty riittävänä näyttönä. Toinen on kirjoituksessanne mainittu Itä-Suomen hovioikeuden tuomio ja toinen 29.8.2012 annettu Kouvolan hovioikeuden tuomio, jossa oli kysymys ulkomailta hankitusta kielianalyysistä. Ottaen huomioon RTL:n lausuntojen vuosivolyymi, noin 30 000 kpl, voidaan edellä mainittuja tuomioita pitää harvinaisina yksittäistapauksina. Kummassakaan niistä syyttäjä ei lausunnon riitauttamisesta huolimatta arvioinut tarpeelliseksi kuulla tutkimukseen osallistunutta asiantuntijaa tuomioistuimessa. Tällaisissa riitautustilanteissa syyttäjällä olisi ollut näyttötaakka.

Anonyymi todistelu on tässä yhteydessä käytettynä mielestäni virheellinen käsite. Rikosteknisen laboratorion antaman asiantuntijalausunnon alkuperä, tutkimuksen eri vaiheet sekä tutkimukseen että asiantuntijalausunnon laatimiseen osallistuneet asiantuntijat ovat joka hetki selvitettävissä ja selville saatavissa. Se rikosasian asianosainen, joka ei pidä kirjallista asiantuntijalausuntoa riittävänä tai haluaa sen riitauttaa, voi missä tahansa rikosprosessin vaiheessa vaatia ja pyytää asiantuntijan suullista kuulemista mahdollisesti jo esitutkinnassa ja viimeistään tuomioistuimessa."

Leena Metsäpelto Valtionsyyttäjä

6) Riista 8/2014 artikkeli löytyy täältä: http://www.teraasekeskus.com/files/Riista_lehti.pdf

7) RTL 32018/1/12, päivätty 15.1.2013. Samat väitteet mm. RTL 32018/2/12.

8) Riista 8/2014

9) Italian sisäministeriö, yleinen turvallisuusosasto, yleisten asiain pääosaso, hallinnollisten ja yhteiskunnallisten poliisiasiain toimisto 19.3.2007, N. 557/PAS-50.2618/C/78

10) Physikalisch-Technische Bundesanstalt, hyväksymistodistuksen nro 958 liite 1. Pvm 15.10.2013

11) H.C.Schönekessin sähköposti 5.8.2014

12) Mika Lehtonen 17.10.2014, POL 2014-8941

13) Kts. esimerkiksi http://yle.fi/uutiset/ulvilan_surman_dna-mysteeri_selviamassa/6709383

14) Yhdysvaltain ATF:n lausunto 903050:MCP, 33 I 1/2008-5 58, pvm 24.7.2008.