Poliisi- ja syyttäjätyön arkipäivää: Poliisihallituksen (ex) ylitarkastaja Reima Pensala valehteli hovioikeudessa todistajana, ja syyttäjä Yrjö Reenilä valehteli peitelläkseen rikoksen.
Helsingin hovioikeudessa käsitellään juttua, jossa erikoissyyttäjä Yrjö Reenilä syyttää miestä ampuma-aserikoksesta, koska tämä on käyttänyt asesepän lupaansa kuten kuuluukin. Kyllä, luitte oikein. Juttu itsessään on joutava, ja sellaisena tavanomainen Poliisihallituksen asehallinnon aikaansaannos. Pohan asehallinto kuormittaa oikeuslaitosta ”tikusta asiaa” ja myös täysin tekaistuilla rikosjutuilla, ”Pohan erikoisilla”. En kuitenkaan käsittele nyt tätä pääjuttua, koska tässä yhteydessä se on sivuroolissa. 1)
Syyttäjä Reenilä hävisi juttunsa Helsingin käräjäoikeudessa huhtikuussa 2021, ja valitti hoviin. Siellä jutun pääkäsittely on vähän venähtänyt, juttua on istuttu syyskuussa ja nyt joulukuussa.
Reenilän tähtitodistaja on Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastaja Reima Pensala, nyt jo tosin ex-virkamies. Pensala jäi eläkkeelle elokuun alussa, mutta tuli tähän oikeudenkäyntiin mukaan Pohan ylitarkastajana.
Pensalaa kuultiin hovioikeudessa todistajana 29.9.2022. Puolustus kyseenalaisti Pensalan luotettavuuden todistajana, ja tämän vuoksi se otti käsittelyyn Pensalan 1.11.2021 laatiman lausunnon ”tehokkaista” ilma-aseista. Lausunto on teknisesti heikko ja juridisesti aivan kelvoton, mutta sen nojalla ihmisiä nyt raahataan kuulusteluihin ja haastetaan oikeuteen, väittäen heillä olevan muka poliisin luvan tarvitsemia ”tehokkaita” ilma-aseita. Tosiasiassa kyseessä ovat markkinoiden heikkotehoisimmat ilma-aseet. 2)
Pensalan lausunnossa on 1000-kertainen virhe. Hänen esimerkkiaseidensa teho on, Pensalan itsensä mukaan, 7,5 – 16 kJ. Siis kilojoulea. Se tarkoittaa, että noista heikkotehoisemmankin ilma-aseen iskuteho olisi 7 500 joulea jollain matkalla (Pensala ei viitsinyt kirjata matkaa, jolta väittää tehon mitanneensa). Pensalan väitteen järjettömyyden ymmärtää kun muistaa, että hirvikivääriltä vaadittava minimiteho on 2 700 joulea 100 metrin päässä.
Mahdollisesti Pensalan tarkoitus oli väittää "aseiden" tehoksi 7,5 - 16 joulea, mikä on 1/4 - 1/2 tavallisen mökki-ilmakiväärin tehosta, ja jotka eivät siis lainkaan kuulu aselain piiriin.
Reima Pensalan väärä vala
Nostin tämän massiivisen virheen julkisuuteen Iltalehdessä 2.6.2022 julkaistussa artikkelissani; ilmeisesti puolustus hyödynsi sitä, kyseenalaistaessaan Pensalan luotettavuuden todistajana.
Hovioikeudessa Pensala ilmoitti virheensä olleen kirjoitusvirhe, ja sanoi toimittaneensa ”toimittaja Mikko Niskasaarelle paperin, jossa virhe korjataan”. Pensala myös ilmoitti hovioikeuden salin perällä istuvan, maskilla varustetun miehen olevan ”toimittaja Niskasaari”. Istunnon tauolla Pensala oli käytävällä ahdistellut tätä miestä nimitellen häntä ”toimittaja Niskasaareksi” ja esittäen kysymyksiä ”toimittaja Niskasaaren” kirjoittamista artikkeleista. Kerrotun mukaan mies ei ollut reagoinut Pensalan tunkeiluun.
Reima Pensala valehteli. Todistajan asemassa, totuusvelvollisuuden sitomana.
Ensinnäkään ylitarkastaja Pensala ei ole toimittanut minulle mitään paperia, eikä muutoinkaan minulle korjannut virhettään.
Toisekseen Poliisihallituksen nimissä annetun lausunnon virhettä ei edes voisi oikaista lähettämällä korjaus ”toimittaja Niskasaarelle”. Se pitäisi lähettää niihin oikeusprosesseihin, jotka tämän ala-arvoisen lausunnon avulla on käynnistetty. Ei ole tietoa, että Pensala olisi sitäkään tehnyt.
Kolmanneksi en ollut paikalla hovioikeudessa. Minulla ei ole mitään tekemistä tuon oikeusjutun kanssa, en liity siihen kerrassaan mitenkään. Ja ei, minulla ei ole harmainta aavistustakaan, kuka oli tuo yleisön muodostanut mies, jota Pensala häiriköi. Se ei myöskään minulle kuulu.
Pensalan valehtelua todistajana ei voi sivuuttaa sillä, ettei hänen kelvoton lausuntonsa ”tehokkaista” ilma-aseista liity suoraan HO:ssa käsiteltävään asiaan. Tuossa kohden oli kysymys Pensalan luotettavuudesta todistajana, ja siinä hän osoittautui häikäilemättömäksi valehtelijaksi. Kun todistaja valehtelee parissa kohdin, millä perustein häntä pitäisi uskoa muissakaan kohdin?
Niinpä ex-ylitarkastaja Reima Pensalaa on syytä epäillä väärästä valasta, käyttääkseni vanhan kansan jyhkeää termiä. Perätön lausuma tuomioistuimessa on rikos, josta voidaan tuomita vain vankeutta, maksimissaan kolme vuotta.
Ja tämä oli vasta alkua. Vasta tästä eteenpäin juttu alkaa käydä todella hulluksi.
Syyttäjä Yrjö Reenilän valehtelu
Puolustus oli tietenkin pannut merkille Pensalan hovioikeuden käytävillä ahdisteleman miehen haluttomuuden tunnustautua ”toimittaja Niskasaareksi”, joten sähköpostiini kilahti kysymys, olinko hovioikeudessa tuona päivänä, ja oliko Pensala toimittanut minulle jonkun paperin, korjatakseen virheitään.
Vastaukseni on jo kerrottu, ja niinpä puolustus halusi kuulla minua hovissa, edes puhelimitse, teemana Pensalan luotettavuus. Tästä väännettiin, ja olin varsin tyytyväinen, kun HO päätyi ratkaisuun, jossa osuuteni selvitettiin ottamalla kirjalliseksi todisteeksi sähköposti, jossa vastasin puolustuksen kysymyksiin Pensalan väitteistä. Siihen ei monta sanaa tarvittu.
Olin tyytyväinen, kunnes sain käsiini perin erikoiseksi osoittautuvan syyttäjä Yrjö Reenilän Helsingin hovioikeudelle 13.12.2022 lähettämän kirjeen:
”Vastustan Mikko Niskasaaren kuulemista todistajana Helsingin hovioikeuden asiassa R 21/1216. Todistajana hovioikeudessa 29.9.2022 kuultu Reima Pensala on tuolloin ilmoittanut, että Niskasaari on Pensalaa kuultaessa istunut istuntosalin takaosassa. Kyseinen koronamaskia käyttänyt mies on muistini mukaan ollut istuntosalissa 29.9.2022 koko pääkäsittelypäivän ajan ja kuullut kaiken asiassa esitetyn - muun muassa useiden todistajien kertomat tuona päivänä.
(---)
Mikäli hovioikeus sallii Niskasaaren kuulemisen todistajana, nimeän Reima Pensalan kuultavaksi todistajana siitä, onko Niskasaari 29.9.2022 ollut Helsingin hovioikeudessa (vaikuttaa Niskasaaren luotettavuuden arviointiin todistajana). Lisäksi mikäli hovioikeus sallii Niskasaaren kuulemisen todistajana, Niskasaari on kuultava henkilökohtaisesti istuntosalissa läsnä ollen eikä puhelimitse.”
Ei riittänyt, että Reenilä omaksui Pensalan valheet ja levitti niitä, siis edisti ja osallistui Pensalan tekemään väärään valaan, vaan hän peräti julistaa jonkun Pensalan tietävän paremmin ja luotettavammin kuin minä itse, missä olen ollut tai ollut olematta!
Tämä voisi olla Pahkasiasta. Tai jostain Kummeli-sketsistä. Tämä epärehellisyys on kuitenkin suomalaisen poliisi- ja syyttäjätyön arkipäivää. Päätoimittaja Markku Paretskoi perusteli vuonna 2000 Pahkasian lopettamista: ”Pahkasika on tullut tarpeettomaksi. Se, mille 1970- ja 80-luvuilla irvailimme, on tämän päivän todellisuutta.” Erikoinen syyttäjä Yrjö Reenilä todistaa arvion oikeaksi.
Syyttäjä Reenilälle on ollut täysin yhdentekevää, miten asiat ovat. Häntä ei ole kiinnostanut vähääkään, mikä asiassa on totta. Iso kysymys on, onko tämä hänen tavanomainen toimintatapansa. Reenilä on ajanut Helsingin käräjäoikeudessa syytteitä juuri ampuma-aserikoksista. Varmaan usein aiheesta, mutta joukossa on ollut myös näitä ”Pohan erikoisia”. Koska Reenilä valehteli tässä asiassa, seuraa väistämättä kysymys, onko hän valehdellut yhtä häikäilemättä myös joissain muissa ajamissaan jutuissa.
Reenilän tapaan valehteleva asianajaja joutuisi vaikeuksiin ainakin liittonsa valvontalautakunnan kanssa, sillä asianajajaa sitoo totuusvelvollisuus:
”Asianajaja ei saa antaa tuomioistuimelle lausumia, jotka hän tietää paikkansapitämättömiksi, eikä kiistää, minkä tietää todeksi”. 3)
Pidän selviönä, ettei tällainen valehtelu ole myöskään syyttäjän virkavelvollisuuksien mukaista. Yrjö Reenilää on syytä epäillä ainakin virkarikoksesta, lähinnä virka-asemansa väärinkäyttämisestä.
Reima Pensala vielä ylitarkastajan virassa ollessaan rehenteli tehneensä 500-700 rikosilmoitusta ampuma-aserikoksista. Tunnettua on ollut, että syyttäjät ovat aivan systemaattisesti kuulleet Pensalaa todistajana näistä hänen omista ilmoituksistaan. Onko Pensala valehdellut näissä jutuissa, monessako syyttäjänä on ollut Yrjö Reenilä?
Miksi he valehtelivat?
Herrojen tempaukset ovat uskomattoman typeriä. Väitän, että Pensalan ja Reenilän epärehellisyydestä tekeekin merkityksellisen nimenomaan sen typeryys. Heidän toiminnassaan kuvastuu ehdoton luottamus poliisien ja syyttäjien toisilleen takaamaan syytesuojaan, joka ei perustu lakiin, vaan rikokseen, ja josta olen kirjoittanut jo 20 vuotta. Luottamus onkin lujalla pohjalla: vain noin yksi (1) prosentti poliiseista tehdyistä rikosilmoituksista johtaa johonkin tulokseen.
Syyttäjä Yrjö Reenilä olisi voinut toimia rehellisesti. Hän olisi voinut myöntää Pensalan puhuneen pötyä – olisi voinut vaikka väittää tämän erehtyneen – ja vedota siihen, ettei tässä kohdin kuitenkaan ollut kysymys oikeudenkäynnin pääasiasta.
Syyttäjä Yrjö Reenilälle oli kuitenkin tärkeää valehdella. Kuten myös Reima Pensalalle, joka hänkin olisi voinut selvittää kiistattoman virheensä sotkematta asiaan minua.
Reima Pensala tottui virkauransa viimeisen reilun 10 vuoden aikana vedättämään mediaa aivan suruttomasti. Taisin panna hänet ensimmäisen kerran merkille edellisen vuosikymmenen aivan alussa, kun Pensala väitti Turun Sanomissa aseseppien yleisesti muuntavan deaktivoituja aseita toimiviksi. Tosielämässä yksi (1) aseseppä oli jäänyt kiinni tällaisesta rikoksesta, mutta Pensala leimasi huolettomasti koko ammattikunnan.
Toimittajat suhtautuvat poliiseihin nolon hyväuskoisesti, heidän tarinoitaan ei juuri tarkisteta. Ei ole tarkistettu myöskään Pensalan medialle tarjoilemia kohu-uutisia – vanhan toimittajavitsin mukaan ”hyvä uutinen menee pilalle, jos sen tarkistaa”. Olen ollut tässä poikkeus, ja mahdollisesti siksi Pensala suhtautuu minuun niin pakkomielteisesti, että näkee ”toimittaja Niskasaaria” maalla, merellä ja ilmassa.
Pakkomielteet ja vainoharhat tarkoittavat epäluotettavaa todistajaa. Monessako oikeudenkäynnissä Reima Pensala on ollut todistajana?
Mitä valehtelusta seuraa?
Reima Pensalan epäillystä väärästä valasta on jo jätetty yksi rikosilmoitus. Tämä kirjoitukseni olen lähettänyt myös valtakunnansyyttäjälle vaatimuksena käynnistää Pensalasta ja Reenilästä rikostutkinta.
Odotan mielenkiinnolla, haluaako valtakunnansyyttäjä toimistoineen yhä tukea poliisi- ja syyttäjäkorruptiota, vai vaihtaa suuntaa, ja puuttua siihen.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Helsingin hovioikeus, R 21/1216
2) Poliisihallituksen nimissä lähetetty lausunto 1.11.2021, POL-2021-137287.
3) Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet, kohta ”8.2 Totuusvelvollisuus ja todisteet”, https://asianajajaliitto.fi/tapaohjeet/ .