Rikoslaki tarjoaa jo nyt vahvat aseet maalittamista vastaan. Mistä saadaan poliisit ja syyttäjät, jotka panevat lain voimaan?
Oikeusministeri Leena Meri (ps) ilmoitti 9.8, ettei tältä hallitukselta tule lakiesitystä maalittamisen kriminalisoimiseksi. Ilmoitus oli odotettu, sillä maalittaminen on juuri perussuomalaisille keskeisen tärkeä työkalu yhteiskunnan ilmatilan valtaamiseksi. Meren näkökannalle on kuitenkin myös aivan asiallisia perusteluja.
Maalittaminen on todellinen ja vakava ongelma, mutta sen kriminalisoimiseen liitetään ilmeisen epärealistisia toiveita. Rikoslaissa on ainakin 14 eri rikosnimikettä, joiden mukaisiin rikoksiin maalittamisessa usein syyllistytään. Meri on oikeassa kirjoittaessaan:
”Rikoslaissa on siis varsin paljon sääntelyä, jolla voitaisiin puuttua ns. maalittamiseen, mutta on tullut esille, että rikostunnusmerkistöjä ei ole otettu käyttöön riittävän tehokkaasti.” 1)
Aivan samaan päätyi käräjätuomari, OTT Mika Illman joulukuussa 2020 silloisen oikeusministerin, RKP:n Anna-Maja Henrikssonin toimeksiannosta tekemässään selvityksessä:
”Maalittamisen kriminalisointi uudella säädöksellä ei ole tarpeen, sillä maalittamista voidaan torjua jo nykyisellä lainsäädännöllä kohtuullisen hyvin. Keskeistä on laajentaa mahdollisuuksia esitutkinnan käynnistymiselle ja syytetoimenpiteisiin ryhtymiselle silloin, kun toiminnalla on järjestäytyneen häirinnän ja maalittamisen piirteitä.” 2)
Leena Meren viimeinen lause, ”rikostunnusmerkistöjä ei ole otettu käyttöön riittävän tehokkaasti”, tosin on aikamoista vähättelyä. Poliisit ja syyttäjät nimenomaisesti estävät juuri maalittamisessa tehtailtavien rikosten tutkinnan.
Poliisin mielivalta ratkaisee
Kunnianloukkaukset ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ovat tavallisimpia maalittamisrikoksia. Vuosina 2017-2020 kunnianloukkauksista jätettiin yhteensä 21 277 rikosilmoitusta. Syytteitä nostettiin 581. Siis vain 2,7 % johti syytteeseen.
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä tehtiin n. 2 200 rikosilmoitusta 3). Syytteitä nostettiin 97 kpl, joten noin 4,4 % johti syytteeseen.
Valtaenemmistö näistä rikosilmoituksista, kuten yleensäkin ns. vihapuherikoksia koskevista ilmoituksista jätetään poliisin tai syyttäjän päätöksellä kokonaan tutkimatta.
Kunniaa ja yksityisyyttä koskevista rikosilmoituksista huomattavan suuri osa on kiistatta aiheettomia. Jotkut uhriutuvat muka loukatuiksi yksin siksi, että heidän toimintaansa on arvosteltu. Huomattavan usein he ovat niitä, jotka itse puhuvat ja kirjoittelevat muista kansalaisista poikkeuksellisen räävittömästi, valhetta kaihtamatta, vilpissä säästämättä.
Aiheettomia ei kuitenkaan ole yli 9/10. Vaikka olettaisimme noista ilmoituksista puolet aiheettomiksi – mikä voisi hyvinkin pitää paikkansa - epäsuhta ilmoitusten ja syytteiden määrässä olisi edelleen räikeä. Silloinkin kunnianloukkauksista vain reilut 5 prosenttia johtaisi syytteeseen, mikä tarkoittaa, että vain 1/10 aiheellisista kunnianloukkauksista, siis todellisista rikoksista johtaisi seuraamuksiin.
Poliisin ja syyttäjien valinta mitä otetaan tutkintaan, mitä jätetään, on pelkkää mielivaltaa. Valintaa ei ratkaise teon vakavuus, sillä tutkimatta jätetään hyvinkin törkeitä tapauksia. Valinnassa ratkaisevat pärstäkerroin, ja poliisin omat poliittiset intressit – kuten vaikkapa poliisin halu kostaa. Poliisi kelpuuttaakin esitutkintaan myös aivan ilmeisiä kiusantekokanteita, pelkän kiusaamisen ja terrorisoinnin vuoksi tehtyjä ilmoituksia. Näin poliisi aktiivisesti edistää vihapuherikollisuutta.
Hyvin huvittuneena luin lokakuussa 2022 uuden valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koiviston haastattelua MTV:n sivuilta: ”Syyskuussa eläkkeelle jäänyt valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen puuttui paljon maalittamiseen ja viharikoksiin. Lokakuun alussa valtakunnansyyttäjänä aloittaneen Ari-Pekka Koiviston mukaan ne säilyvät myös hänen agendallaan jatkossa.” 4)
Tosielämässä edellä tilastotiedolla kuvattu mielivalta on ollut mahdollista vain valtakunnansyyttäjän toimiston tuella. Raija Toivainen hyväksyi mielivallan, ja siten edisti vihapuherikollisuutta. Ainakaan toistaiseksi mikään ei osoita Koiviston tätä linjaa muuttaneen.
Näin mielivalta pelaa
Edustava esimerkki poliisin ja syytäjien mielivallasta on toimittaja Johanna Vehkoo ja katuhäirikkö Junes Lokan ”kunnia”. Oulun poliisien ja syyttäjien innostuessa vuonna 2007 Lokan ”kunnian” puolustajaksi tämä oli aloitteleva kuntapoliitikko ja jo notorinen törkyturpa, jonka koko toiminta oli yhtä kuin ihmisten rääkkääminen ja häiriköinti.
Vehkoo nimitti Lokkaa natsipelleksi ja rasistiksi suljetussa, noin 200 hengen Facebook-ryhmässään. Se oli suunnattu ainoastaan suljetun ryhmän jäsenille, sitä ei ollut tarkoitettu julkisuuteen, mutta persutoimittaja Maria Asunta vasikoi viestin Lokalle.
Lokan Vehkoosta tekemä rikosilmoitus olisi ehkä jäänyt sikseen, mutta puoli vuotta sen jättämisen jälkeen verkkolehti Long Play julkaisi artikkelin poliisien salaisesta Facebook-ryhmästä, jossa rasismi ja muu vihapuhe kukoisti. Jäseninä oli noin 2500 poliisia, reilu kolmannes poliisin koko vahvuudesta, ja paljastus oli poliisille äärimmäisen kiusallinen.
Vehkoo ei ollut artikkelin kirjoittaja, mutta hän oli Long Playn puheenjohtaja, joten poliisit kävivät hänen kimppuunsa, Lokan ”kunnian” puolesta lippua heiluttaen.
Poliisien ryhmässä tehtiin myös rikoksia. Siellä parjattiin mitä törkeimmällä tavalla muun muassa pappi Marjaana Toiviaista, joka teki poliiseista rikosilmoituksen. Sen tutkinnan esti syyttäjä Laura Sairanen: “Koska viestejä ei oltu tarkoitettu kokonaan julkisiksi (suunnattu ainoastaan suljetun ryhmän jäsenille), katson ettei asiassa ylity esitutkintakynnys kunnianloukkauksen tai muunkaan rikoksen osalta”.
”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”, säätää perustuslaki. Lain edessä he sitä saattavat ollakin, mutta poliisien ja syyttäjien edessä he eivät todellakaan ole yhdenvertaisia.
Aseet löytyvät rikoslaista
Maalittamisen kriminalisointia on vaatinut muun muassa Juristiliitto, jonka puheenjohtaja, professori Tuula Linna moittii jyrkästi oikeusministerin penseyttä. Hän kirjoittaa liittonsa sivuilla:
”Olisi hyvä kuulla, minkä rikoksen tai rikosten tunnusmerkistöä sovelletaan esimerkiksi seuraavaan tapahtumainkulkuun:?
Asianosainen, joka on tyytymätön siihen, että tuomari on hylännyt esteellisyysväitteen ja on päättänyt käsitellä kyseisen riita- tai rikosasian, ryhtyy nimittelemään tuomaria lahtariämmäksi ja natsisiaksi ja kannustaa muita lähettämään vastaavia haukkumanimiä. Seurauksena on viestien vyöry, jossa tuomarin sähköposti tai Facebook täyttyvät kymmenistä toinen toistaan törkeämmistä haukkumanimistä, joista osa koskee tuomarin perhettä.?” 5)
Vastaus löytyy suoraan apteekin hyllyltä: rikos täyttää ainakin kunnianloukkauksen, todennäköisesti törkeän sellaisen, sekä julkisen kehottamisen rikokseen tunnusmerkistön. Nimittelijä myös yllyttää muita rikokseen, ja yllyttäjä tuomitaan kuten tekijä.
Poliisilla olisi siis ollut kaikki edellytykset saattaa rikolliset vastuuseen. Juristiliiton kannattaisi kysyä Poliisihallitukselta, miksi niin ei tapahtunut.
Rikos ei saa olla liian suuri
Puheenjohtaja Tuula Linna kirjoittaa myös:
”Se, että syytteeseen joutuisi tällaisissa tilanteissa kymmeniä tai satoja ihmisiä, ei voi olla syy olla kriminalisoimatta maalittamista. Joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy, mutta joukon suuruus ei saa olla suojatekijä, joka estää syytteen nostamisen. Ei oikeusvaltiossa.?”
Tässä hän on täysin oikeassa, ja erittäin tärkeällä asialla.
Toistuvasti häirikön annetaan paisuttaa toimintaansa jättämällä hänestä tehdyt rikosilmoitukset tutkimatta. Kun häiriköinti menee yli äyräiden, se jätetään tutkimatta, koska tekijöitä ja uhreja on liian paljon. Näin kävi myös presidenttiehdokkaaksi pyrkivän Jaana Kavoniuksen tapauksessa. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen rikoskomisario Mats Sjöholm esitti, ja erikoissyyttäjä Tapio Mäkinen päätti jättää tutkimatta Kavoniuksen kunnianloukkaustehtaasta tehdyn rikosilmoituksen, juuri Linnan moittimalla perusteella:
”Epäilty teko täyttää lähtökohtaisesti kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Nyt tutkittavana oleva asia on osa isompaa kokonaisuutta. Poliisin arvion mukaan mahdollisia asianomistajia on todennäköisesti useita kymmeniä ellei satoja. Esitutkinta laajentuisi todennäköisesti myös näihin ja kaikkien henkilöiden kuuleminen olisi todella paljon poliisin työaikaa vievää. Samalla tavalla mahdollisen todistusaineiston tallentaminen veisi paljon poliisin työaikaa”. 6)
Viime keväänä Kavonius sai lopulta syytteen, ja hänelle vaaditaan peräti viiden vuoden vankeustuomiota. Se on jo vaatimuksena Suomen ennätys. Syyte ei kuitenkaan koske Mäkisen hylkäämän jutun asianomistajaan kohdistettua rikosta, eivätkä rikosoikeuden suojaa saa lukuisat muutkaan Kavoniuksen terrorisoimat. Kunhan asian käsittely alkaa, on mielenkiintoista nähdä miten on eroteltu ne, joiden kunniaa puolustetaan, niistä jotka on jätetty yksin. Pitkän kokemuksen perusteella suvaitsen epäillä, ettei valinta ole tässäkään tapauksessa aivan rehellistä ja reilua ollut.
Poliisien ja syyttäjien mielivalta: siihen puuttuminen on avain maalittamisen suitsimiseen.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) ”Maalittamisilmiön kriminalisointi”, om Leena Meri 9.8.2023 https://oikeusministerio.fi/-/maalittamisilmion-kriminalisointi?
fbclid=IwAR1D81iADd9IlSF5f5D35fFPTv_TTZpKTiCIanKk8OQHpq-1XzmNT9stJzw
2) ”Selvitys: maalittamisen erillinen kriminalisointi ei ratkaise ongelmaa, someyhtiöille suurempi vastuu”, valtioneuvosto 3.12.2020. https://valtioneuvosto.fi/-//10616/selvitys-maalittamisen-erillinen-krim...
3) Luku on todellisuudessa huikeasti korkeampi, koska vuonna 2020 paljastui Vastaamon tietomurto, jonka vuoksi kirjattiin n. 20 000 rikosilmoitusta yksityiselämän loukkaamisesta. Koska ne on tehty yhdellä rikoksella, ja tapaus kaikkiaan on poikkeus, se on siivottu pois tuosta vv. 2017-2020 kokonaisluvusta.
4) ”Viharikokset ja maalittaminen pysyvät myös uuden valtakunnansyyttäjän agendalla: "Vihapuheen levittämisen helppous on huolestuttavaa", MTV 22.10.2022. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/viharikokset-ja-maalittaminen-pysyva...
5) ”Oikeudenhoidon toimijoiden riippumattomuus turvattava – maalittaminen pitää kriminalisoida”, Tuula Linna 9.8.2023? https://juristiliitto.fi/blogit/oikeudenhoidon-toimijoiden-riippumattomu...
6) Etelä-Suomen syyttäjäalue, 11.5.2022 päätös esitutkinnan rajoittamisesta, asianro E 22/11208.