Uutisoin Journalistissa ( 3/2009) KKO:n ennakkopäätöksen, jossa se katsoi "toimittajan syyllistyneen salassapitorikokseen yllyttämiseen ja vastaavan toimittajan avunantoon rikokseen" (KKO 2009:3). Markku Lehtola syyttää minua harhaanjohtamisesta, koska KKO katsoi toimittajan yllyttäneen salassapitorikokseen: "Kyse oli siis yllytyksestä rikokseen ja vain siitä" (Journalisti 5/2009). Lehtolan logiikka ei aukea minulle.
Lehtola sivuutti kokonaan avunannon ja väitti: "toimittajien syyksi ei luettu salassa pidettävien tietojen käyttämistä". Väärin. Avunanto salassapitorikokseen merkitsee tietojen käyttämisen väittämistä rikokseksi.
Syyllisyys yllytykseen ei ole mikään "vain". Yllytyksestä tuomitaan kuten itse teosta. KKO:n päätöksen nojalla toimittajaa voidaan aina epäillä ja syyttää yllytyksestä ja/tai avunannosta, kun hän julkistaa salaista tietoa., ja siksi KKO rikkoi lain tarkoitusta. Salassapitorikosta v. 1995 säädettäessä lain perusteluissa todettiin:
"Harkittavana on ollut sekin vaihtoehto, että salassapitorikoksesta voitaisiin tuomita myös se, joka oikeudettomasti paljastaisi tai käyttäisi hyväkseen toisen salassapitovelvollisuutensa vastaisesti hänelle ilmaiseman tiedon, vaikka hän ei olisi itse oikeudettomasti hankkinut tietoa".
"On kuitenkin katsottu, että kaikkea salassa pidettävää tietoa koskevana tällainen säännös johtaisi liian laajaan ja osittain arvaamattomaan kriminalisointiin, jolle ei ole rriittäviä perusteita. Se saattaisi esimerkiksi vaarantaa lehdistön mahdollisuuden hyödyntää sille pljastettuja salassa pidettäviä tietoja ja siten rajoittaa hallitusmuodon 10 §:n mukaista ilmaisunvapautta".
KKO kiersi lainsäätäjän tarkoituksen yllytys- ja avunantokikkailulla. Vain kolme viikkoa ennakkopäätöksen jälkeen poliisi teki rikosilmoituksen ja aloitti esitutkinnan eräästä lehdestä, joka oli julkistanut salaista esitutkinta-aineistoa.
Mikko Niskasaari
Julkaistu: Journalisti 5/2009