Vesihallitus aloitti 1970-luvun lopulla Pohjanmaan jokien vimmaisen rakentamisen. Kauniit jokiuomat kaivettiin kuraisiksi ränneiksi, koskia hävitettiin, maita hukutettiin tekoaltaiden alle. Aivan turhan päiten.
Myllerrys herätti vastarinnan. Vakaat pohjalaisisännät ja nuoret luonnonsuojelijat löysivät toisensa taistelussa Lapuanjoesta, Lestijoesta, Kyrönjoesta, ja se tuotti tulosta.
Vesihallitus perusteli jokiluonnon täystuhoa tulvasuojelulla. Se oli satua, todistivat jokien puolustajat. Vesihallitus rakensi altaat ja perkasi kosket muutamien sähköyhtiöiden tarpeisiin. Yhtiöiden jokivarsiin ripottelemien tippavoimaloiden tuotoilla ei olisi kyetty maksamaan miljardien markkojen maansiirtotöitä, eikä korvaamaan jättivahinkoja.
Jokien puolustajat osoittivat operaation tuhot ja todellisen tarkoituksen vesihallituksen omilla salaisilla asiakirjoilla, jotka virastonsa touhuista kauhistuneet virkamiehet heille vuodattivat. Siksi jokien puolustajat pääsivät julkisuudessa niskan päälle ja voittivat. Jokirakentaminen saatiin poikki. Hienon päätöksen taistelu sai, kun eduskunta suojeli Kyrönjoen ala- ja keskijuoksun erillislailla.
Väärinkäytösten paljastaminen pakotti vesihallituksen täyskäännökseen, siitä tuli Suomen ympäristökeskus, Syke. Tämä oli osa prosessia, joka synnytti ympäristöministeriön ja sille oman alueelliseen hallinnon. Sen, jonka lakkauttamisesta hyvä hallituksemme nyt haaveilee.
* * *
Paljon oli siis pelissä. En väitä, että kaikki olisi ollut kiinni vesihallituksen salaisten asiakirjojen vuotamisesta, mutta tavattoman suuri apu siitä oli. Eikä ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun luonnonsuojeluliike hyödynsi vuotoja.
Salaisen tiedon vuotajat syyllistyvät salassapitorikokseen tai virkasalaisuuden rikkomisen. Onneksi heillä on siihen rohkeutta. Yhteiskunta tasapainoilee jatkuvasti salailun ja julkisuuden välillä. Se jolla on valta, pyrkii salaamaan. Se menee usein kohtuuttomuuksiin, ja pelin tasapainottavat vuodot.
Salaisen tiedon vuotaminen katsotaan niin tärkeäksi demokratialle, että toimittajilla on annettu oikeus salata, mistä he ovat tietonsa saaneet. Tätä vallanpitäjät vihaavat ja heidän toiveensa on kuultu. Hallitus esittää Lex Nokiaa ja myös korkein oikeus ryhtyi toimeen.
Salassapitorikokseen syyllistyy vain se, joka paljastaa salassa pidettäviä tietoja, ei se joka niitä käyttää. Tämä pitkän perinteen KKO päätti tammikuussa romuttaa. Sen käsittelyssä oli vuonna 2004 lähetetty tv-ohjelma, jossa lapsiinsa kohdistuneesta seksuaalirikoksesta tuomittu mies arvosteli juttunsa tutkintaa ja oikeudenkäyntiä. Hovioikeus oli aikoinaan määrännyt oikeudenkäynnin aineiston salaiseksi.
KKO katsoi miehen syyllistyneen salassapitorikokseen, mikä oli totta. Sitten KKO hylkäsi juridiikan ja alkoi tehdä politiikkaa. Se katsoi myös toimittajat syyllisiksi, vaikkei se ole mahdollista. KKO kiersi ongelman selittämällä ohjelman toimittajat syyllisiksi salassapitorikokseen yllyttämiseen ja avunantoon rikokseen.
* * *
Kaikille, jotka pyrkivät selvittämään sen, mitä yleisöltä halutaan salata, ennakkopäätös on uhka. Niin KKO on sen tarkoittanutkin. Viesti on: pää kiinni, alamaiset. Jatkossa syytteessä voi olla vaikkapa luonnonsuojeluliiton työntekijä, joka on julkistanut ympäristöministerin salaisen suunnitelman aloittaa hakkuut kansallispuistoissa. Esimerkki on luonnollisesti kuvitteellinen.
Julkaistu: Suomen Luonto 2/2009