Ohittavatko säätiön säännöt lain?
Yleisradion eläkesäätiö on omapäisillä päätöksillään evännyt yli 200 entiseltä työntekijältään lisäeläkkeen. Kyse voi olla yhteensä kymmenien miljoonien eirojen menetyksistä.
Menetysten taustalla on tiedon puute. Yli 200 entistä Ylen työntekijää ei ole tiennyt säätiön kehnon tiedottamisen vuoksi oikeuksistaan.
Nyt ihmiset tietävät, mutta säätiö kieltäytyy maksamasta eläkkeitä taannehtivasti. Ne tulevat vain kuuden kuukauden ajalta.
Peruseläkkeen kaikki lienevät saaneet, mutta maksamatta on jätetty niin sanotun A-osaston lisäeläkkeitä. Eläkesäätiö perustettiin vuonna 1962 ja sen A-osasto suljettiin vuonna 1991. Lisäeläkettä eivät siis saa taloon vuonna 1992 tai sen jälkeen tulleet, mutta vanhemmilla oikeus lisäosaan säilyi niin sanottuna vapaakirjana, vaikka he vaihtoivat työpaikkaa.
Lisäeläkkeeseen yhtiön entisillä työntekijöillä on oikeus täytettyään 65 vuotta. Sitä on vain pitänyt osata hakea, ja tällä hetkellä arvioidaan olevan elossa ainakin 200 eläkeläistä, jotka eivät ole rahojaan saaneet. Summat ovat suuria, puuttuva eläke voi olla yli 1000 euroa kuukaudessa.
Miksi eläkesäätiö tai YLE ei ole ilmoittanut ihmisille heidän oikeuksistaan?
- Meidän internet-sivuillamme on yksityiskohtaista tietoa asiasta, sanoo eläkesäätiön toimitusjohtaja Harri Lemmetti.
Kun A-osasto vuonna 1991 suljettiin, internettiä ei ollut olemassakaan, paitsi ehkä joidenkin nörttien harrastuksena. Tänä päivänäkään suuri osa 65 vuotta täyttäneistä ei käytä nettiä. Vaikka käyttäisikin, miksi joku Yleisradion 20-30 vuotta sitten jättänyt etsisi sieltä monen mutkan jälkeen Ylen eläkesäätiön säännöt, ellei hän jo tiedä säätiön olevan etsijälle velkaa eläkkeen?
- On ihan virallisesti vallitseva tulkinta, että internet-sivut ovat riittävä tiedotus, väittää toimitusjohtaja Lemmetti.
Oy Yleisradio Ab haluaisi pestä kätensä koko jutusta.
- Eläkesäätiö on itsenäinen toimija ja vastaa itse tekemisistään. Eläkesäätiö tiedottaa niin kuin eläkesäätiön tulee tiedottaa. Tietoa on internetissä vaikka kuinka paljon ja moni löytää sen, pyörittelee Ylen henkilöstöjohtaja Liisa Ojala-Walker.
Ja monelta jää löytämättä.
Tieto 11 vuotta myöhässä
Teija Sopanen, Ylen ensimmäinen ja legendaarisin TV-kuuluttaja, oli yhtiön palveluksessa vuodet 1958-74. Kun hän 16 vuotta sitten jäi 60-vuotiaana eläkkeelle Yhtyneistä Kuvalehdistä, yhtiössä tehtiin normaaliin tapaan eläkepaperit. Yhtyneissä ei kuitenkaan voitu tietää mitään Ylen lisäeläkkeestä, eikä Yle hiiskahtanutkaan asiasta; ei silloinkaan, kun Teija täytti 65 vuotta ja oikeus lisäeläkkeeseen alkoi.
- Vasta viime lokakuussa tuli Ylen eläkesäätiöltä kirje, jossa kerrottiin tästä mahdollisuudesta, Teija kertoo. Samalla ilmoitettiin että taannehtivasti eläke maksetaan vain kuuden kuukauden ajalta. Myöhemmin ilmeni, ettei tätäkään kirjettä oltu lähetetty kaikille.
- Soitin ja kysyin myös, miksei eläkettä makseta koko ajalta. Ihan ystävällinen tyttö kertoi, että sitä olisi pitänyt hakea aikaisemmin. Ihmettelin, miten olisin voinut hakea sellaista, mistä en mitään tiedä. "Se luki sinun työsopimuksessani", sanoi tyttö. Vai luki! Jussi Koskiluoma kysyi minulta, voinko aloittaa kuuluttajana 1.1.1958. Sanoin että voin. Siinä oli minun työsopimukseni, Teija tulistuu. YLEn eläkesäätiö perustettiin vasta neljä vuotta myöhemmin.
Teijan lisäeläke on 1025 euroa kuussa ja se on saamatta hieman yli 10 vuodelta. Summa on reippaasti yli 100 000 euroa. Suurimmassa osassa Suomea sillä saisi kelpo asunnon.
Säännöt vastaan laki
Eläkesäätiö vetoaa sääntöjensä 18 pykälän sivulauseeseen, jonka mukaan taannehtivasti lisäeläkettä maksetaan ilman pätevää syytä vain kuudelta kuukaudelta. Mutta entäs sitten, vaikka säännöissä näin lukeekin? Eivät eläkesäätiön säännöt ohita lakia. Eikö pätevä syy ole se, ettei olla kerrottu asiasta eläkkeeseen oikeutetuille ? Säätiö onkin hävinnyt jo kaksi juttua hovioikeudessa, eikä saanut kummastakaan valituslupaa korkeimpaan oikeuteen.
Ensimmäisen tappion säätiö koki jo 1994. Yle oli irtisanonut miehen laittomasti. Työpaikan lisäksi mies oli menettänyt myös lisäeläkkeen irtisanomien jälkeiseltä ajalta. Hovioikeus piti tätä kohtuuttomana, ja kohtuullisti säätiön sääntöjä niin, että miehelle laskettiin hyväksi myös ns. tuleva aika.
- Tässähän oli kyseessä aivan eri asia, kuin näissä nyt puheena olevissa tapauksissa, väittää toimitusjohtaja Harri Lemmetti.
Väite ei pidä aivan paikkaansa. Säätiö haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta väittäen sen itse säätämien sääntöjen olevan ainoa ohje asioiden ratkaisemiseen. Valituslupaa ei tippunut ja korvaukset tuomittiin työsopimuslain nojalla.
Toisen kerran säätiö kävi häviämässä hovioikeudessa vuonna 1996, Ylen entisen johtajan Eero Vallilan vaatiessa lisäeläkkeensä taannehtivasti kolmen vuoden ajalta. Säätiö vetosi ylivertaiseksi arvelemaansa sääntöjensä 18 pykälän sivulauseeseen, mutta hovi oli tylynä: ”Eläkesäätiön sääntöjen 18 §:n mukaan eläkettä on haettava kirjallisesti, mutta mikään ei kuitenkaan osoita, että tuo sääntö sisältäisi sellaisen muotomääräyksen, jonka kirjaimellisen noudattamisen laiminlyönti johtaisi eläkkeen menetykseen. ”
- Siinäkin oli kyseessä eri asia. Kantaja pystyi osoittamaan, että hän oli kysynyt lisäeläkkeen mahdollisuutta jo aiemmin, selittää toimitusjohtaja Harri Lemmetti.
Selityksessä on ainakin kolme aukkoa. Jos kerran Vallila oli kysynyt eläkettä aiemmin, miksi sitä ei oltu maksettu? Jos asia oli selvä, miksi säätiö halusi käydä häviämässä jutun kaikissa mahdollisissa oikeusasteissa? Kolmanneksi tärkein: säätiö haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta sillä perusteella, että pykälän muotomääräys olisi sitova. Lupaa ei tullut, hovin päätös sai lainvoiman.
Molempia tuomioiden ydin on se, ettei säätiön itsensä säätämä kohtuuton ehto ole pätevä, ja on vaikea nähdä miksi tuomiot eivät sopisi myös niihin 200 tapaukseen, joissa säätiö on evännyt eläkkeen. Varmemmaksi vakuudeksi KKO:lta löytyy tuore ennakkopäätös, joka kohtuuttoman ehdon sovittelun osalta soveltuu myös Ylen eläkesäätiöön (KKO 2002:87).
Työnantaja oli tässä tapauksessa taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla irtisanonut työntekijän 1 vuosi 3 kuukautta ennen kuin 24 vuotta yhtiötä yhtäjaksoisesti palvellut työntekijä olisi täyttänyt 60 vuotta, ja olisi ollut oikeutettu lisäeläkkeeseen. Yhtiön eläkesäännön mukaan työntekijä menetti oikeuden eläkesäännön mukaisiin etuihin, koska työsuhteen päättyi ennen aikojaan. KKO piti säännöstä kohtuuttomana ja päätti että työntekijä säilytti oikeutensa lisäeläkkeeseen.
Säätiö haluaa taas oikeuteen
Vetkuttaako säätiö maksuja siksi, että aika ehtii hoitaa suuren osan näistä eläkeläisistä, kun asia puidaan taas läpi kaikkien oikeusasteiden? Se voi viedä hyvinkin 4-5 vuotta. Osa näistä eläkeläisistä ei varmaan koskaan ehdi nähdä näitä ansaitsemiaan eläkkeitä. Tämä on ainakin moraalitonta YLEltä ja sen eläkesäätiöltä jäseniään ja entisiä työntekijöitä kohtaan.
- Suomen Journalistiliitto pitää tapausta niin merkittävänä, ja eläkesäätiön laiminlyöntejä niin vakavina, että viemme asian oikeuteen, ellei säätiö suostu sopimaan sitä, toteaa liiton pääsihteeri Eila Hyppönen.
Viime tilinpäätöksessään säätiö siirsi viisi miljoonaa Teijan ja muiden saamatta jääneitä eläke-euroja A-osastolta B-osastolle.
- Kun A-osasto tuottaa ylivoittoa, on kolme vaihtoehtoa: maksaa siitä verot ja siirtää omaan pääomaan, siirtää osa B-osastolle, palauttaa ylimäärä työnantajalle, Harri Lemmetti selvittää. Onko tässä selitys säätiön pihtailuun: YLE suunnittelee paikkaavansa jatkossa horjuvaa talouttaan ottamalla eläkesäätiön rahat itselleen?
Säätiö omistaa Helsingissä paljon maata ja kivitaloja, joten rahapulasta ei ole kysymys. Miksi säätiö ei ilmoittanut ajallaan kaikille eläkeläisille, että heillä on oikeus lisäeläkkeeseen?
- Siinä suhteessa me olemme aivan samanlaisia kuin kaikki muutkin eläkesäätiöt, puolustautuu Lemmetti.
Tässäpä onkin miettimistä kaikille eläkeläisille tai kohtapuoliin eläköityville. Kuinka moni vanha, aikoinaan suuri yhtiö on kadonnut fuusioissa. Yksin metsäteollisuudessa lista on pitkä: Ahlström, Kajaani Oy, Kemi Oy, Oulu Oy, Veitsiluoto, Metsä-Serla, Rauma-Repola... ja se oli vasta alkupää.
Missähän niiden eläkesäätiöiden varat ovat, ja onko kaikille maksettu se mikä kuuluu? Kannattaa kysellä.
Julkaistu ViVa 2/2009