Syyttäjä yritti estää pääministeri Paavo Lipposen puhelintietoja urkkineen poliisimiehen toimien tutkinnan.
Soneran teletietojen urkintaa tutkiessaan keskusrikospoliisi löysi lokakuussa 2002 kotietsinnässä yhtiön yritysturvallisuuspäällikkö Juha Miettiseltä tietokonelevykkeen, jolle oli vuonna 1998 koottu liki tuhannen puhelinliittymän teletunnistetietoja. Siis tiedot siitä mihin numeroon ja milloin numerosta on soitettu, mistä siihen on soitettu, sekä missä matkapuhelin oli kulloinkin sijainnut.
KRP havaitsi urkinnan kohteena olleen myös pääministeri Paavo Lipposen virka-autossaan käyttämä matkapuhelin, samoin pääministerin autonkuljettajan matkapuhelin. Tiedot oli koottu kahdeksan kuukauden ajalta.
KRP totesi, että näiden tietojen hankinnasta oli syytä epäillä omaa miestä, silloista rikosylikonstaapeli Erkka Wileniä, nykyistä Kouvolan poliisilaitoksen komisariota.
Kun poliisia epäillään rikoksesta, tutkinnanjohtajana toimii syyttäjä. KRP ilmoitti epäilyksestään valtakunnansyyttäjälle toukokuussa 2003 ja pyysi tutkinnanjohtajan nimeämistä. Valtiosyyttäjä Jarmo Rautakoski nimitti heti seuraavana päivänä tehtävään kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisen Espoon syyttäjävirastosta.
* * *
Espoossa tutkinta rajoittui siihen, että 12.8.2003 kuulusteltiin syylliseksi epäiltynä valtioneuvoston tuolloin jo entistä turvallisuuspäällikköä, eversti Ari Uutista. Wileniä ja todistajia ei kuultu, vaan syyttäjä Mäkinen päätti lähes samoin tein, 18.8.2003, ettei Wileniä ole syytä epäillä mistään rikoksesta, eikä esitutkintaa suoriteta.
Tällä viikolla alkaneessa Sonera-oikeudenkäynnissä komisario Wilen kuitenkin on syytteessä. Syyttäjä Markku Pohjanoksa vaatii hänelle vankeusrangaistusta yllytyksestä törkeään viestintäsalaisuuden loukkaamiseen, sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Juuri niistä rikoksista, joista häntä ei syyttäjä Mäkisen mukaan ollut syytä edes epäillä. Syytteessä ovat myös Uutinen ja Miettinen.
Mäkisen päätettyä, ettei Wilenin epäiltyä rikosta tutkita, asia palautui KRP:lle. Wileniä kuulusteltiin syyskuun 2003 alussa todistajana Ari Uutisen ja Juha Miettisen rikoksista. KRP:ssä todettiin jälleen, että Wileniä on syytä epäillä rikoksesta. KRP teki rikosilmoituksen, ja Jarmo Rautakoski nimitti uudeksi tutkinnanjohtajaksi kihlakunnansyyttäjä Jukka Haaviston Vantaalta. Tällä kertaa tutkinta käynnistyi.
* * *
Syyttäjä Tapio Mäkinen, joka tällä hetkellä toimii vuoden komennuksella KRP:n pääosastolla, pitää omaa päätöstään aikansa lapsena. "Tuolloin käytettävissä olevien tietojen perusteella ei ollut syytä epäillä Wileniä rikoksesta". Asiakirjat kertovat toisin.
Turvallisuuspäällikkö Ari Uutinen kertoi Espoon poliisin kuulustelussa, että tullessaan tapaamaan häntä valtioneuvoston linnaan, Wilen pyysi tietoja puhelinten käytöstä. Wilen väitti kahdesta valtioneuvoston puhelinnumerosta soitetun henkilölle, jota hän epäili rikoksesta. Wilen oli kertonut Uutiselle, ettei poliisi "pysty voimassa olevan lain mukaan saamaan tietoja näistä numeroista". Siksi Wilen "kehoitti valtioneuvoston kansliaa puhelinliittymien haltijana hankkimaan tietoja onko sen numeroista soitettu Wilenin antamiin numeroihin", kertoi Uutinen. Hän hankki tiedot Soneralta ja luovutti ne Wilenille.
Tuohon aikaan ei edes omasta puhelinlaskustaan saanut täydellisiä tietoja siitä, mihin numeroihin puhelimesta oli soitettu. Työnantajalla ei ole tällaista oikeutta vieläkään puhelimesta, jonka käyttäjäksi on rekisteröity tietty henkilö.
* * *
Päätöksessään myös syyttäjä Tapio Mäkinen totesi: "Wilen oli ilmoittanut, että hän ei voi tietoja hankkia". Mäkinen myönsi, että "tuolloin voimassa olleen lainsäädännön mukaan täydellisten teletunnistetietojen hankkiminen oli edellyttänyt tuomioistuimen lupaa". Lupaa ei oltu haettu. Päätöksestä ilmenee, että Uutinen oli hankkinut tiedot, joihin hänellä ei ollut oikeutta.
Syyttäjä siis selosti kaikki tärkeimmät syyt, joiden perusteella oli syytä epäillä rikosylikonstaapeli Erkka Wilenin yllyttäneen Ari Uutista hankkimaan tiedot, joihin Uutinen saattoi päästä käsiksi vain laittomin keinoin. Tämän jälkeen Mäkinen kuitenkin päätti, ettei Wileniä ole syytä epäillä rikoksesta. Perusteluna oli se, että Ari Uutinen väitti 12.8.2003 kuulustelussaan, ettei hän kertonut Wilenille hankkivansa tiedot suoraan Soneran Juha Miettiseltä. "Wilen [ei] siihen millään tavoin kehottanut tai muuten vaikuttanut", väitti Mäkinen ja katsoi, ettei poliisi syyllistynyt yllyttämiseen eikä muuhunkaan rikokseen. Asiakirjat eivät tue Mäkisen väitettä.
Yllytys rikokseen edellyttää kahta asiaa: yllytys aiheuttaa sen, että tahallinen rikos tulee tehdyksi, ja yllyttäjä tietää taivuttavansa toisen tahalliseen rikokseen. Uutisen 12.8.2003 kuulustelukertomuksen mukaan Wilen nimenomaan kehotti hankkimaan tiedot. Uutinen hankki ne laittomin keinoin ja luovutti Wilenille. Juuri Uutisen kuulustelun perusteella oli syytä epäillä Wileniä rikokseen yllyttämisestä, mutta esitutkinnan kynnys nostettiin poikkeuksellisen korkealle. Kova kysymys onkin, tekikö syyttäjä Tapio Mäkinen tahallaan väärän päätöksen, pysäyttäessään Wilenin virkatoimien tutkinnan.
Mäkinen kiistää tahallisuuden: "Olisinko minä kirjoittanut perusteet avoimesti näkyville, jos olisin toiminut tietoisesti väärin", hän kysyy. Mäkisen esimies, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski vetoaa siihen, ettei hänellä ole Sonera-jutun asiakirjoja. Seura toimitti hänelle Mäkisen päätöksen elokuulta 2003. "Miehen tuntien ei tunnu uskottavalta, että hän olisi tehnyt tahallaan väärän päätöksen", Rautakoski sanoo, päätös edessään. Päätöksen ristiriitaisuutta hän ei osaa selittää.
Julkaistu: Seura helmikuu 2005