Suomen metsäteollisuuden tulevaisuus on epävarmempi, kuin kukaan haluaisi tunnustaa.
Tasan kymmenen vuotta sitten, 1996, juhlittiin Raumalla Metsä-Botnian uuden sellutehtaan valmistumista. Juhlatunnelmaa ei haluttu pilata kertomalla, että se hyvin todennäköisesti jäisi Suomen historian viimeiseksi kokonaan uudeksi sellutehtaaksi. Sellun tuotanto on tosin kasvanut sen jälkeenkin, kun vanhoja tehtaita on uusittu ja samalla suurennettu. Ensimmäiset merkit Suomen metsäteollisuuden suuren käänteen tulosta olivat kuitenkin jo olemassa.
UPM-Kymmenen kahden paperitehtaan sulkeminen Voikkaalla, aiemmin pysäytettyjen lisäksi, ei sinällään ole ainutlaatuista. Paperitehtaita on romutettu ennenkin, mutta tähän asti viereen on lähes aina rakennettu uusi, entistä isompi ja tehokkaampi kone. Uutta on se, että nyt vähennetään tuotantokapasiteettia.
Poikkeuksellista on myös romutettavien koneiden koko, kumpikin suoltaa painopaperia 200 000 tonnia vuodessa. UPM piti koneita liian pieninä, muualla maailmassa sellaisilla ajetaan täyttä päätä.
UPM-Kymmenen jätti-irtisanomisissa on osansa osakkeenomistajien ahneudella. Suurista metsäyhtiöistä UPM on omistajapohjaltaan kaikkein arin, sillä ulkomaisten, hyvää tuottoa vaativien sijoittajien osuus on suurin. Ellei johto saneeraa, omistajat voivat saneerata johdon.
Stora Ensossa painaa vielä valtion sana. Metsäliitto-konsernissa, jossa ovat muun muassa paperin- ja kartongin valmistaja M-real ja enemmistö sellunkeittäjä Metsä-Botniasta, osakkeita on metsänomistajilla, joiden intressinä on pitää puun kulutus korkealla.
UPM:n leikkausten takana on kuitenkin tekijöitä, jotka uhkaavat koko Suomen metsäteollisuutta: kasvu yli oman maan metsävarojen, sanomalehtipaperin kysynnän pysähtyminen, aikakausilehtipaperin liikatuotanto, Aasian teollisuuden nousu, eucalyptussellun ja plantaasipuun tuotanto, investointien karkaaminen ulkomaille.
Jo nyt melkein joka neljäs puu tehtaille ja sahoille tuodaan ulkomailta. Pääosa tulee Venäjältä, eikä kukaan tiedä kauanko se suostuu olemaan pelkkä raaka-ainekauppias. Suomessa markkinahakkuut ovat jo vuosia pysyneet samalla 53-56 miljoonan kuution tasolla, kansallisista metsäohjelmista huolimatta. Kasvun puolesta hakkuita olisi varaa lisätä, mutta niin ei tapahdu.
"Oma raaka-aine on Suomessa jo täydessä käytössä", arvioi Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Anne Brunila.
* * *
Sanomalehtipaperi oli 70-luvun alussa Suomen paperiteollisuuden tärkein vientituote. Sen kysyntä on eräissä maissa, kuten USA:ssa pysähtynyt. Sitä paitsi se tehdään nykyään pääosin jätepaperista, mikä on kannattavinta siellä, missä jätepaperi syntyy. Suomi on jätepaperin keräämisen kärkimaita, mutta kun paperistamme viedään yli 90 prosenttia ulkomaille, myös uusiopaperi siitä tehdään ulkomailla. Hollanti on paperin ja kartongin 8. suurin viejämaa, eikä se perustu omien metsien hakkuisiin.
Sanomalehtipaperin osuus viennistämme onkin enää pieni. Päävientituote ovat aikakausilehti- ja hienopaperit. Siirtyminen niihin on merkinnyt jalostusasteen nostamista, mikä on tietysti ollut positiivista. Joka tapauksessa, Suomessa tuotetulle sanomalehtipaperille ei ole enää kuin marginaalisia vientimarkkinoita.
Kaksikolmannesta paperista viedään muihin EU-maihin, kymmenesosa USA:han. Aikakausilehti- ja hienopaperin kysyntä ei EU:ssa ole viime aikoina kuitenkaan juuri kasvanut, ja siitä on ylitarjontaa.
Aasian nopeasti kasvavat talousmahdeille on myyty loppuerät, mutta niissä on syntynyt myös omaa tuotantoa. Sellun tuotanto lisääntyy vauhdilla Aasiassa ja erityisesti Etelä-Amerikassa, jossa eucalyptuspuu kasvaa sellutehtaille sopivaksi 6-7 vuodessa - Suomessa se kestää 40 vuotta. Siellä lisääntyvät myös puuplantaasit, joilta tulee jo 20-30 prosenttia maailman metsäteollisuuden käyttämästä puusta, ja osuus kasvaa nopeasti. Kiina ei halua ostaa paperia Euroopasta, vaan tuoda latinalaisen Amerikan sellua ja tehdä siitä itse paperia.
Myös Stora Enso lopettaa ensi syksynä Oulussa koivusellun valmistuksen, ja keskittyy pelkkään havuselluun. Sen Oulun paperitehtaiden tarvitsema lehtipuusellu ryhdytään tuomaan konsernin Brasilian tehtailta.
Nopeakasvuinen plantaasipuu on niin paljon edullisempaa, että pessimistit kysyvät, onko kituliaasti kasvavalla pohjoisen havusellupuulla jatkossa mitään kilpailumahdollisuutta. "Ainakin vielä nykyteknologia tarvitsee pitkäkuituista havusellua. Myös kuusesta hierrettävä massa on edelleen hyvä aikakausilehtipaperin raaka-aine", toteaa professori Risto Seppälä Metsäntutkimuslaitokselta.
Pitkäkuituinen havumassa antaa paperille sen lujuuden. Koivusta, eucalyptuksesta tai muusta lehtipuusta saatava lyhytkuituinen selluloosa parantaa paperin paino-ominaisuuksia. Kaikki nämä muutokset ovat johtaneet siihen, että metsäteollisuuden investoinnit Suomeen ovat vähentyneet. Investointien osuus liikevaihdosta on yleensäkin laskenut. Vuonna 1975 se oli melkein viidennes, toissa vuonna alle neljä prosenttia. Dramaattinen muutos on, että vuodesta 1997 lähtien investointien selvä enemmistö, on tehty ulkomaille.
Lasku selittyy paljolti sillä, ettei Suomeen mahdu enempää metsäteollisuutta. Riskinä on kuitenkin tehtaiden jättäminen rapistumaan. Tähän asti suomalaisen metsäteollisuuden valtti on ollut huippukalusto. Suomalaisten silmissä esimerkiksi Ranskassa ajetaan museokoneilla ja jopa mahtimaa USA:ssa on paljon tehtaita, joiden koneisto saa suomalaiset nyrpistämään nenäänsä. Koneita on koko ajan kunnostettu ja kehitetty, ja vanhat paperikoneet korvattu leveämmillä ja nopeammilla laitoksilla.
Kun metsäyhtiöt suunnittelevat tehtaiden sulkemisia, on pelkona, että myös modernisointi unohdetaan. Koneilla ajetaan niin kauan kuin ne kestävät ja sitten suljetaan. Se merkitsisi alan laajaa alasajoa.
"Uusia suuria tehtaita ei Suomeen enää rakenneta, mutta uskon, että yhtiöt investoivat kaluston kunnossapitoon. Myös UPM:n saneerausohjelmaan kuuluu 400 miljoonan euron investointi kannattavien laitosten kehittämiseen", sanoo toimitusjohtaja Anne Brunila.
* * *
UPM:n tehtaiden sulkemiset eivät jää Suomessa viimeisiksi, eivät välttämättä myöskään UPM:n osalta. Kajaanissa on jo kauan on pelätty yhtiön Kajaanin yksikön kohtaloa. Siellä kaksi konetta tuottaa 440 000 tonnia sanomalehtipaperia ja vanhin, jo 1960-luvulla rakennettu PK 2 noin 160 000 tonnia aikakausilehtipaperia vuodessa. Se pelastui tässä saneerausohjelmassa, mutta yli neljännes työpaikoista, 220, vähennetään. Pelastumisen syyksi on veikattu kotiseuturakkautta, onhan UPM:n nykyinen toimitusjohtaja Jussi Pesonen kotoisin entisen Kajaanin Oy:n piipun juurelta. Todellinen syy on kuitenkin UPM:n suurhankkeen lykkäys.
"Päätökset on meidän osaltamme tehty ja tähän ohjelmaan koottiin heikoimmat yksiköt. Uutta saneerausohjelmaa ei ole valmisteilla, ja toisten yhtiöiden ratkaisuihin emme puutu", sanoo UPM:n liiketoiminnan kehitysjohtaja Pauli Hänninen.
"Tilanne voi kuitenkin muuttua vuosien mittaan, emmekä voi luvata, etteikö joskus muitakin tehtaita suljettaisi. Olemme suunnitelleet Keski-Eurooppaan suurta painopaperitehdasta. Sitä päätettiin nyt lykätä. Jos se rakennetaan, harkitaan päällystämättömän painopaperin kapasiteetti uudellen."
Stora Ensolla on oma tarkkailulistansa heikosti kannattavista tehtaista. Summan paperitehtaalla Haminassa on yksi kone jo pysäytetty ja kaksi vanhaa sanomalehtipaperikonetta uhan alla - niiden mukana 500 työpaikkaa. Anjalankosken kolmesta paperikoneesta ainakin vanhimman selviytymistä epäillään vahvasti. Pitkään on myös veikkailtu Kemijärven pienen sellutehtaan tulevaisuutta. M-Realilla on katkolla ainakin Takon kartonkitehdas keskellä Tamperetta.
Pahimmassa tapauksessa nämä ovat vasta alkusoittoa. Metsäntutkimuslaitoksella on hahmoteltu todellista kauhukuvaa, jossa metsäteollisuuslaitoksia suljetaan yhä lisää, ja kotimaisen puun hakkuut putoavat 15 miljoonalla kuutiolla. Lähes koko vähennys tulisi yksityismetsien osalle, joissa nyt tehdään 85 prosenttia maan markkinahakkuista.
Suomessa on 300 000 yksityistä metsänomistajaa. Metsäteollisuus maksaa heille kantorahoja noin 1,5 miljardia euroa vuodessa, nettosummakin on yli 1300 miljoonaa. Summa ei ole koko kansantaloudessa valtava, mutta monilla alueilla sen merkitys on suuri. Etelä-Savossa tienattiin toissa vuonna kantorahoja 1100 euroa jokaista asukasta kohden.
Metsä on ollut pankki, jolla rahoitettiin ennen maatalouden investoinnit, ja nykyisin hyvin monen kotitalouden asunnot ja autot. Metlan kauhuskenaarion toteutuminen leikkaisi kolmanneksen näistä tuloista.
Julkaistu: Seura maaliskuu 2006