Suomessa rakentajilta on kadonnut kunnianhimo. Ihmisille myydään sutta ja sekundaa.
Vielä pari vuosikymmentä sitten suomalaiset kuvittelivat, että rakennukset sortuvat itsestään vain jossain eksoottisissa kehitysmaissa ja Venäjällä. Enää ei suomalaisilla ole varaa soittaa suuta muiden maiden rakennuskulttuurista. On lähes ihme, ettei romahtelevien kauppa- ja urheiluhallien kattojen alle ole vielä kuollut ketään.
On tyypillistä, että sortuneet rakennukset ovat olleet melko uusia. Haapajärvellä huhtikuussa rojahtaneella halpahallilla oli ikää vain kymmenen vuotta. Vaasassa tuli toukokuussa alas vuonna 1992 rakennetun kirjapainon sisäkatto. Tuoreeltaan syyksi epäiltiin liian heikkoja rakenteita.
Ympäristöministeriön mukaan sortumiset eivät johdu poikkeuksellisesta lumikuormasta, vaan huonosta rakentamisesta, nimenomaan rakenteiden tekemisestä liian heikoiksi. Virheet on tehty pääosin 1990-luvulta alkaen. Ministeriön arvion mukaan sortumisvaarassa olevia rakennuksia on kymmeniä, mutta koko totuus selviää vasta joskus myöhemmin.
Vesi tuli sisään
Suomalaisen rakentamisen rappio ei koske vain kauppahalleja ja muita julkisia rakennuksia, vaan ihmisille myydään myös kodeiksi sutta ja sekundaa. Siitä on tylyjä kokemuksia muun muassa Markus Rouhiaisella.
Rouhiaiset ostivat viime vuonna puolikkaan aivan uudesta paritalosta Tuusulassa. Kohdetta esitellyt Osuuspankkien kiinteistökeskuksen välittäjä kehui rakentajaa hyvämaineiseksi ja tunnolliseksi.
Ensimmäisellä kerralla Rouhiaisten käydessä talossa, marraskuun alussa, oli vielä paljon sisätöitä tekemättä. Viikon kuluttua he tapasivat rakentajan ja välittäjän. Rakentaja vakuutti kaiken olevan kunnossa aivan lähiaikoina, niin että asukkaat voivat muuttaa sisään 19.11, ja viimeistään viikon kuluttua siitä.
Rouhiaiset tekivät kaupat 25.11 ja muuttivat sisään seuraavana päivänä. 110 neliön asunnolla oli hintaa noin neljännesmiljoona euroa, joten oli lupa odottaa kunnon laatua.
Kolme päivää muuton jälkeen yllätysvieraiksi tulivat talon vastaava rakennusmestari sekä kunnan rakennustarkastaja. Ilmeni, että talon käyttöönottotarkastus oli tekemättä, mikä kauppakirjaa allekirjoitettaessa oli jäänyt kertomatta. Kävi myös ilmi, että talossa oli vakavia puutteita, tarkastaja pisti takan käyttökieltoon ja totesi talon ilmastoinnin muodostavan sisälle ylipaineen. Ja tämä oli vasta alkua.
Joulun aatonaattona Rouhiaiset huomasivat veden valuvan pitkin makuuhuoneen seinää. Helmikuussa vesi alkoi valua myös toiseen makuuhuoneeseen. Mitäpä teki urakoitsija?
Veneilijät tuntevat hyvin "jeesusteipin". Se on hopeanharmaa ilmastointiteippi, jonka lempinimi tulee siitä, että sillä tehdään veneessä ihmeitä, paikataan väliaikaisesti kaikki vesilinjan yläpuolella, ja oikein hätätilassa myös sen alapuolelta. Veneilijät tosin tietävät myös, ettei edes jeesusteippi kestä märissä paikoissa. Sitä käytetään sen aikaa, että vene saadaan satamaan ja voidaan tehdä kunnon korjaustyöt .
Tätä ei ilmeisesti tiennyt urakoitsija, sillä hän repi makuuhuoneista irti kattopaneeleja ja teippasi höyrysulkuja kiinni ilmastointiteipillä. Toiseen huoneeseen vesi valui yhä, mutta toisen valuminen loppui. Siellä vesi alkoi kerääntyä höyrysulkujen päälle. Eristysvillat ovat osin läpimärkiä, eikä tarvitse olla homehysteerikko ymmärtääkseen mitä siitä ajan mittaan seuraa.
Kymmeniä vikoja
Helmikuun puolivälissä paritalon molemmat omistajat pitivät palaverin Osuuspankkien kiinteistökeskuksessa. Tuolloin mukana oli myös urakoitsija.
- Sovimme, että voimme tilata tavarantarkastajan urakoitsijan laskuun selvittämään kaikki mahdolliset rakennusvirheet ja muut puutteet, Markus Rouhiainen kertoo.
Kaupan yhteydessä sovittiin sulkutilistä, jolle varattiin hieman rahaa sen vakuudeksi, että mahdolliset korjaukset viedään loppuun. Nyt ostajat ehdottivat, että kauppasummasta siirrettään lisää rahaa sulkutilille. Urakoitsija jäi miettimään.
- Ei ole vastannut tähän päivään mennessä.
Urakoitsija alkoi myös piileskellä. Rouhiainen tavoitti hänet helmikuun lopulla kotipihaltaan. Hän lupasi höylisti hoitaa kaikki puutteet kuntoon aivan lähiaikana . Mitään ei tapahtunut.
Maaliskuun alussa Insinööritoimisto Raksystems Oy:n asiantuntija kävi tutkimassa taloa. Hän ei kuitenkaan pystynyt tutkimaan kriittistä yläpohjaa, koska sinne ei ole tehty luukkuja. Ilman sitäkin lista puutteista ja korjattavista kohteista on masentavan pitkä, liki 30 kohtaa.
Yläpohjan höyrysulkumuovi oli kiinnitetty ilmastointiteipillä. Lämpöeristykset olivat paikoin puutteelliset, katolta tuuli huoneisiin. Viemärin tuuletusputkea ei oltu lämpöeristetty huoneiston puolelta
Vesikatteen harjatiilet olivat kiinnittämättä, samoin harjalinjan katetiilet pääosin, joten ne saattavat lähteä tuulen matkaan. Vesikaton lappeen ja harjan liitoskohdasta puuttui solumuovieriste ja liitoskohdasta lumi, sadevesi ja roskat pääsivät alusrakenteisiin. Harjatiilien alta löytyikin lunta.
Savuhormien liitos vesikattoon ei ollut tiivis ja vesi pääsi valumaan sisään, toisessa asunnossa myös ilmanvaihtoputken läpivienti vesikatosta falskasi ja harjalinjalle asennetun pellin liitoskohta oli tiivistämätön. Vesikaton kannatinpalkki oli tukematta.
Yläpohjassa putkistot oli lämpöeristetty, mutta nämäkin eristeet oli kiinnitetty pääosin ilmastointiteipillä, mikä ei ole pitkäaikainen menetelmä, tarkastaja huomautti. Toisen asunnon vesikatolla viemärin tuuletusputken päässä oli jäätä. Lämpöeristämätön viemärin tuuletusputki saattaa pakkasilla huurtua tukkoon ja muodostaa viemäreihin painetta, joka saattaa tyhjentää hajulukot ja työntää viemärinhajun huoneistoon.
Myös sisäänkäyntien katosten pilarit ja palkkien kiinnitykset olivat puutteellisia. Kannatinpalkit olivat pinnoittamattomia, joten ulkoilman kosteus pääsi imeytymään puupalkkirakenteisiin. Ja iin edelleen.
Useat näistä ja muista virheistä, puutteista ja vioista kielivät etupäässä huolimattomuudesta. Kiireessä on jätetty asioita tekemättä, on vain sutattu äkkiä paikat kasaan. Ainakin se, että makuuhuoneiden lattiat notkuivat senttitolkulla, kertoo jo vakavista virheistä, ja paljon pahempaakin löytyi.
Asuntojen takkojen savuhormit olivat osittain kiinni puu- ja levyrakenteissa, osittain rakoa oli vain 10 milliä. Se oli ehdottomasti palomääräysten vastaista. Ei se tarkoita, että kuumentunut hormi olisi varmuudella aiheuttanut jonain päivänä tulipalon, mutta riski on, eikä palomääräysten kanssa ole lupa leikkiä. Rakentajat olivat lisäksi selvästi tajunneet, että hormien sijoittelussa on ongelmia, sillä toisessa huoneistossa sisäportaiden kaidetta oli kavennettu savuhormin kohdalta; samoin välipohjarakenteeseen oli veistetty ylimääräinen lovi savuhormin kohdalta.
Haaste käräjille
Rouhiaiset ja heidän naapurinsa alkoivat kypsyä. Huhtikuun alussa he irtisanoivat urakkasopimuksen rakentajan kanssa, ja ilmoittivat teettävänsä työt ulkopuolisella taholla, urakoitsijan piikkiin. Toukokuun alussa he jättivät käräjäoikeuteen kanteen talokaupan purkamiseksi.
Samalla rakentajalla on samassa käräjäoikeudessa vireillä ainakin kaksi muuta vahingonkorvauskannetta, joissa on myös haettu yhtiön omaisuutta vakuustakavarikkoon.
Taloa urakoinut yhtiö näyttää paperilla asialliselta. Sen tilinpäätökset on toimitettu kaupparekisteriin ja kertovat pienestä, mutta hyvää voittoa tuottavasta yrityksestä. Yrittäjältä ei löydy ainakaan kaupparekisterin tietojen mukaan konkurssitaustaa. Konkurssi ei tietenkään ole mikään rikos, mutta silloin kun rakennusalan yrittäjä toimii periaatteella firma per rakennuskohde, ei lopputulosta tarvitse ihmetellä. Tässä tapauksessa näin ei ole. Mikä siis meni vikaan?
Vastausta ei löydy ainakaan urakoitsijalta, sillä hän tuntuu kadonneen kuin maan nielemänä.
Koska kiinteistöyhtiö välitti valmiina talon, joka osoittautui keskeneräiseksi, voi kysyä myös välittäjän vastuun perään.
- Juttu on käräjäoikeudessa ja keskeneräinen, ja meillä on linjana olla kommentoimatta tällaisia, sanoo Osuuspankkien kiinteistökeskuksen Uudenmaan esimies Erkki Rossi.
Satoja riitoja joka vuosi
Kuluttajavalituslautakunnassa tunnetaan asuinrakentamisen ongelmat valitettavan hyvin, sillä asuntokauppariidat ovat kaikkein suurin valituksen kohde. Viime vuonna niitä tuli 453 kappaletta, yli 10 prosenttia kaikista lautakunnalle tehdyistä noin 4000 valituksesta.
- Näiden lisäksi tulevat rakentamiseen ja talopaketteihin liittyvät riidat, niitä oli 385 kappaletta. Talopaketeista syntyneitä riitoja tulee vuosittain käsittelyyn 40-60, loput tässä ryhmässä koskevat rakennusurakoita, remontteja, ja siinä ovat mukana myös aika pienetkin remonttiriidat, sanoo lautakunnan asuntoasioita esittelevä Tarja Raiskinen.
Suurin osa riidoista koskee asunnossa olevaa piilevää virhettä, joka ilmenee vasta kaupan jälkeen. Näissä on mukana tapauksia, joissa molemmat osapuolet ovat toimineet hyvässä uskossa, mutta sitten kuitenkin löytyy jokin lahonnut paikka tai muu vika. Vian tosin yleensä synnyttää huono tai peräti virheellinen rakennustapa. Toisaalta toinen suuri syy riitoihin on se, ettei myyjä ole antanut kaikkia tarpeellisia tietoja asunnon vioista, tai tulevista korjaustarpeista.
Asunto-ongelmista kuluttajavalituslautakunnalle tulevat yleensä suhteellisen lievät tapaukset, isommat riidat viedään käräjäoikeuksiin, ellei sopimukseen muuten päästä.
Entäpä sitten välittäjän vastuu?
- Välittäjän vastuu loppuu periaatteessa kaupantekoon. Hänen osaltaan kysymys on velvollisuudesta ottaa selvää kohteen kunnosta, ja antaa ostajalle oikeat tiedot, Raiskinen selvittää.
Suuri kiinteistövälitysyhtiö SKV sai huomata toukokuussa, ettei vastuu ole aina pelkkää sanahelinää. SKV oli syksyllä 2002 välittänyt kerrostaloasunnon naiselle, joka saamiensa papereiden perusteella uskoi, ettei taloon ole tulossa merkittäviä remontteja. Asuttuaan talossa reilun vuoden nainen sai tietää, että taloon tehdään putkiremontti. Se oli ollut harkittavana jo silloin, kun kauppa tehtiin, mutta välittäjän papereissa ei ollut asiasta mitään mainintaa.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi SKV:n korvaamaan naiselle 10 000 euroa putkiremontista ja toisella mokomalla hänen oikeudenkäyntikulunsa.
Halvempi hävittää kuin korjata
Ennen yksittäinenkin hirsitalo kesti sukupolvelta toisella. Perinteistä, hyvin rakennettua ja hoidettua hirsirunkoista taloa on vaikea saada lahoamaan, ellei erehdy remontoimaan sitä muotioppien mukaan. Jossain vaiheessa suomalaisten ote rakentamiseen kuitenkin kirposi.
Kainuussa Ristijärvellä kunta on päättänyt repiä maan tasalle omistamansa 13-huoneistoisen rivitaloyhtiön kaikki asunnot. Se ei johdu asukkaiden puutteesta, vaan asuntojen surkeasta kunnosta. Asunnot on rakennettu niin kehnosti, että kunnalle tulee halvemmaksi purkaa ne ja rakentaa kokonaan uudet, kuin edes yrittää korjata vanhoja. Ikää rivitalolla on noin 20 vuotta..
Viemäriputket ilmassa
Rakennusten kuntoa tutkivien firmojen raportit ovat usein surkuhupaista luettavaa. Mitähän esimerkiksi on ajatellut urakoitsija, joka on jättänyt viemäriputket riippumaan ilmaan? Ylhäältä pystysuoraan tuleva putki kannattelee ilmassa, vaakatasossa kahteen suuntaan kulkevaa pääputkea. Ainoat tukirakenteet ovat seinät, metrien päässä. Putkien liitoskohdat ovatkin juuri sen näköiset kuin noin huterassa rakennelmassa voi arvata, tummuneet, eli tavaraa pursuaa ulos.
Eräässä tapauksessa vuoden vanhan omakotitalon asukas sai oireita, lähinnä kurkkuunsa. Hän epäili siis homeongelmia ja tilasi ilmanäytteen oton. Ilmanäyte ei itsessään ole kovin kummoinen tutkimusmenetelmä, mutta se otettiin, kun kerran tilattiin. Näytteessä ei ollut merkittäviä määriä mikrobeja. Asunnosta otettiin myös pölynäyte, joka osoitti sisällä olevan jossain määrin mineraalivillakuitua, joka saattaa aiheuttaa herkillä ihmisillä oireita. Tälle ja samalla asukkaan vaivoille löytyi myös selitys.
Talon sisäseiniin oli jäänyt rakoja, joissa oli pinnoittamattomia mineraalivillaeristeitä, ja sieltä kulkeutui kuituja hengitysilmaan. Sen lisäksi pesuhuoneen suihkuseinien alaosa oli eräänlaista vaahtomuovia, joka tietysti oli kostunut ja mikrobit olivat havainneet sen oivaksi kasvualustaksi. Vaahtomuovi jouduttiin korvaamaan märkätilaan sopivalla materiaalilla..
Lisäksi kahdessa huoneessa todettiin lattiassa paikoin kohonnutta kosteutta. Sille ei löytynyt suoranaista aiheuttajaa, ja arvio oli, että lattiat oli pinnoitettu liian märkinä.
Joskus vika voi olla aika pienikin, mutta riesa suuri. Vuonna 2000 valmistuneessa, puurakenteisessa elementtitalossa alettiin epäilemään homevikaa, kun perheen lapsi sai jatkuvasti allergisia oireita, vain vuoden asumisen jälkeen. Syy löytyi kylpyhuoneesta.
Lämminvesirajasta oli valunut ilmeisesti vuosikausia pikkuhiljaa vettä, ja se oli kostuttanut kylpyhuoneen lattian ja seinärakenteet, jotka olivat samoin tein homehtuneet. Pieni virhe aiheutti ison urakan, koska lattioista ja seinistä piti purkaa kaikki pilaantunut materiaali, ja korvata uudella.
Tuuli puhalsi seinistä
Myös toisessa vuonna 2000 valmistuneessa omakotitalossa perheellä esiintyi erilaisia hengitystieoireita. Selitys löytyi, mutta syyllisiä eivät olleet homeet, sillä raitista ilmaa talossa riitti liian kanssa. Lattian ja ulkoseinien raoista, lämpöpattereiden putkien läpivienneistä ja pistorasioista puhalsi tuuli sisään. Lattianrajasta puhurit tulivat lähes esteettä. Paikoin myös ikkunoista veti pahasti. Jatkuva armoton veto piti asukkaiden nenät punaisina ja kurkut kipeinä.
Urakoitsija oli aiemmin yrittänyt paikoin korjata seinän alaosien vetoa, mutta puutteellisesti ja siten myös tuloksetta. Muitakin vikoja tarkastuksessa löytyi. Parketti notkui paikoitellen, ja ilmeni että rakennusaikainen siivous oli laistettu jättämällä purut ja muut roskat parketin, seinälistojen ja muiden alle, mistä niitä pikkuhiljaa valui huoneistoon. Kaiken lisäksi pesuhuoneen vesiputkien läpiviennit olivat tiivistämättä.
Taloa ryhdyttiin tutkimaan syksyllä 2003. Urakoitsija teki korjauksia ilman käräjöintiä, mutta vasta keväällä 2005 viat oli saatu korjattua siihen määrään, että pystyttiin pitämään lopputarkastus.
Jokainen arvaa, että jälkikäteinen paikkailu tuli maksamaan monin verroin enemmän, kuin jos olisi tehty kerralla kunnon jälkeä.
Julkaistu: ViVa 7/2006