Helsinkiläiseltä mieheltä meni aselupa vanhaksi, ja poliisilaitos muistutti kirjeellä, että pitäisi hankkia uusi. Mies ajatteli myydä aseen tarpeettomana pois ja tarjosi sitä alan liikkeeseen. Kaupanteko torppasi, kun kauppias havaitsi luvan vanhentuneeksi.
Mies jätti aseen liikkeeseen siksi aikaa, kun hän pyysi poliisilta neuvoa. Poliisi käski tuoda aseen laitokselle, mutta teki samoin tein ilmoituksen ampuma-aserikoksesta. Esitutkinnassa kuultiin todistajana aselupa-asioita hoitavaa tarkastajaa, joka väitti: "[Omistaja] on myynyt aseen, johon hänellä ei ole voimassa olevaa hallussapitolupaa. [Kauppias] on ottanut myytäväksi aseen, joka on ollut luvaton". Syytös on raskas.
Tosiasiassa esitutkintapöytäkirjassa ei ole sopimusta, kauppakirjaa, kuittia - ei mitään, joka osoittaisi, että kauppa on tehty. On vain tarkastajan väite, jolle ei ole perusteita. Yrittikö tarkastaja siis todistuksellaan lavastaa miehet syyllisiksi?
"Hänellä on ollut velvollisuus pysyä totuudessa", pyörittelee tutkinnanjohtaja, komisario Ilpo Liikkanen. Kysymys onkin siitä, pysyikö hän totuudessa vai tapahtuiko rikos.
"Ratkaisen syyteharkinnan yhteydessä, aiheuttaako tarkastajan lausunto toimenpiteitä", kertoo kihlakunnansyyttäjä Johanna Hervonen, jonka pöydällä asia on.
Tarkastaja ei suostu kommentoimaan asiaa.
Julkaistu: Seura 20/2006