Haluatko maksaa oikeudesta kulkea omassa metsässäsi? Etkö? Sepä noloa. Olet ilmeisesti taantumuksellinen jäänne, joka ei ymmärrä nykyaikaista dynaamista bisnesajattelua. Sitä, joka hallitsee Metsähallituksen johdon ajattelua.
"Perinteisestä retkeilystä siirrytään seikkailupainotteisiin, ostettaviin elämyksin", selostetaan Metsähallituksen konsernistrategiassa. Paperissa ei kerrota mihin perustuu uskomus, jota vastaan puhuu suojelualueiden kävijämäärien jatkuva kasvu. Eiköhän se ole yksin Metsähallitus, joka omatoimisten jokamieskulkijoiden sijaan haluaisi nähdä metsissä maksavia asiakkaita.
Meistä muista pääosa taitaa olla toista mieltä. Metsähallitus hallinnoi, vaan ei omista valtion maita, joita riittäisi pari hehtaaria jokaista suomalaista kohden, jos ne pantaisiin jakoon. Fiksu väki ei tietenkään hajota valtion maaomaisuutta, vaan pitää sen yhteisenä, kaikkien käytössä. Sen sijaan Metsähallituksen johto haluaisi jakaa maat, vedet ja rakennukset bisnesmiehille. Vähän samaan tapaan kuin tehtiin Venäjällä Neuvostoliiton hajotessa.
Ensimmäinen askel oli päätös ottaa valtion budjettiin 110 000 hehtaarin merialueiden siirto Metsähallituksen liiketoiminnan taseeseen. Alueiden arvoksi kirjattiin alle puolet sen todellisesta arvosta, Pöyry-yhtiö laskee. Toinenkin askel on valmisteltu pitkälle. Metsähallitus on harjoittanut matkailubisnestä Villin Pohjolan nimissä, tiettävästi pahasti tappiolla. Metsähallitus ei suostu edes kertomaan sen tulosta. Villi Pohjola on aputoiminimi, eli bisnestä on pyöritetty osana Metsähallituksen muuta liiketoimintaa.
Nyt toiminta ollaan yhtiöittämässä Villi Pohjola Oy:ksi, joka olisi aivan tavallinen osakeyhtiö. Kesäkuun lopulla Metsähallitus esitti salaisen suunnitelman valtavan rakennusomaisuuden, lähes tuhannen matkailurakennuksen ja niiden maa-alueiden luovuttamista pitkäaikaisella vuokrasopimuksella Villi Pohjola -yhtiölle. Kohteista iso osa on retkeily- ja luonnonsuojelualueilla, joista vastaa Metsähallituksen luontopalvelut. Halutun vuokra-ajan pituus ei ole tiedossa.
Osakeyhtiön osakkeet voidaan myydä milloin tahansa kenelle tahansa. Vaikka rakennukset ovat yhtiöllä vuokralla, ne joka tapauksessa karkaisivat pitkäksi aikaa julkisen hallinnon ulottumattomiin. Yhdenkään nyt virassaan istuvan virkamiehen tai ministerin vakuuttelut, ettei yhtiötä myydä, eivät merkitse mitään, koska lupaukset eivät sido ketään. Kohtalaisen pätevä vakuus olisi sitoa yhtiöjärjestyksessä osakkaiden myyntioikeus eduskunnan suostumukseen, mutta sellaista ei tulla esittämään.
Villi Pohjola kilpailee yksityisten matkailuyritysten kanssa. Mielestäni valtiokin saa harjoittaa liiketoimintaa, mutta kilpailuasetelman reiluutta voi miettiä, kun yhden osapuolen käytössä ovat yhteiskunnan yhteiset resurssit. Tätä kärjistää se, ettei Villi Pohjola kilpaile isojen hotellien, vaan syrjäseutujen pienten matkailuyritysten kanssa. Metsähallituksen luontopalvelut hoitavat suojelu- ja retkeilyalueita, ja niillä olevia polkuja, pitkospuita, tulipaikkoja. Villiä Pohjolaa 10 kertaa suuremmalla liikevaihdolla se työllistää 20 kertaa enemmän väkeä kuin Villin Pohjola ja palvelee kaikkia suomalaisia. Sen toiminta tukee erityisesti syrjäseudun matkailuyrityksiä.
Luontopalvelujen resursseja on kuitenkin jatkuvasti leikattu ja kaikki mikä Metsähallituksen pilkkomissuunnitelmista tiedetään, viittaa näivettämisen jatkuvan. Metsähallitus haluaa yhteisiin metsiimme maksavia asiakkaita.
Julkaistu: Suomen Luonto 6/2009 .