Päivitetty 18.12.2009
Metlan professori Jari Parviainen ja MTK:n apulaismetsäjohtaja Timo Nyrhinen ovat poliisin esitutkinnassa epäiltyinä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa, eli vanhan, mutta osuvan termin mukaan väärästä valasta. Ylen MOT-toimituksen toimittaja Martti Backman on esitutkinnassa epäiltynä heidän yllyttämisestään valehteluun Helsingin hovioikeudessa.
Tutkintapyynnön kolmikosta jättivät 5.4.2009 Yhtyneet Kuvalehdet Oy ja minä. Helsingin poliisilaitos käynnisti esitutkinnan marraskuussa.
Väärästä valasta ei voi selvitä sakoilla, siitä voidaan tuomita vain vankeutta, maksimissaan kolme vuotta.
TAUSTA
Seura -lehti julkaisi 31.5.2002 artikkelini "Mikä Oli Todistettava... / Tutkivaa vai hutkivaa journalismia". Artikkelissa kritisoitiin Ylen MOT-ohjelmaa. Tutkivan journalismin ohjelmaksi perustettu, mutta lähinnä hutkivaksi journalismiksi nopeasti taantunut ohjelma oli herättänyt kritiikkiä, ja se oli jo menettänyt uskottavuutensa suurimmaksi osaksi, mutta Seuran artikkeli oli siitä ensimmäinen laaja, kriittinen juttu. MOT:n toimitus oli ja on edelleen kritiikistä äärimmäisen katkera ja Yle on vuosien ajan kostanut kritiikkin, monin tavoin.
Kävin artikkelissa läpi 8 MOT-ohjelmaa, joiden tekijät olivat Olli Ainola, Martti Backman ja Ari Korvola. Ainola ja Korvola, joita artikkelia varten haastattelin, kantelivat JSN:lle väittäen ettei heitä haastateltu ym. JSN jätti kantelun käsittelemättä. Backman jätti tutkintapyynnön kunnianloukkauksesta.
Espoon kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström nosti huhtikuussa 2004 syytteen kunnianloukkauksesta.
Juttu käsiteltiin Espoon käräjäoikeudessa syksyllä 2006 ja tuomio annettiin 26.1.2007 (R 04/613). Syyte hylättiin kokonaisuudessaan.
Syyttäjä Ifström luopui jutusta. Backman jatkoi syytettä Helsingin hovioikeudessa, jossa asiaa käsiteltiin syksyllä ja päätös tuli 30.1.2009 (R 07/1285). HO:ssa Backman voitti jutun.
Kaksi Backmanin todistajaa, Nyrhinen ja Parviainen, esittivät hovioikeudessa niin ilmeisen perättömiä väitteitä, että Yhtyneet Kuvalehdet Oy ja minä jätimme heistä tutkintapyynnön. Siitä tämän artikkelin otsikko. Koska valheelliset väitteet esitettiin Backmanin asiaa ajaen, Backman on esitutkinnassa epäiltynä rikokseen yllyttämisestä.
MOT:N JA BACKMANIN METODIT
Vaikka tuomioistuinprosessi on ollut raskas, se on ollut sikäli hyödyllinen, että prosessissa on saatu MOT:n ja toimittaja Martti Backmanin toimintatavoista tietoa, näyttöä ja tunnustuksia, joita muutoin tuskin olisi saatu.
Tiivistäen: MOT ja Backman eivät harjoita lähdekritiikkiä. Backman ei tarkista, hän uskoo. Sama pätenee moneen muuhunkin MOT-ohjelmaan.
Bertolt Brecht totesi aikoinaan: "Mitä et itse tiedä, sitä et tiedä". Sen parempaa ohjenuoraa ei toimittajalle voi antaa. Eikä Suomessa liene toista toimitusta, jonka toiminta olisi kauempana Brechtin ohjeesta, kuin Ylen MOT.
Oikeudenkäynnissä puitiin kahta Backmanin MOT-ohjelmaa, siitä otsikointi.
Lisäksi kirjoitus esittelee suomalaisen tuomioistuinlaitoksen pimeää puolta ja sisältää kritiikkiä Helsingin hovioikeutta kohtaan, joten heikkohermoiset varokoot. Kritiikin aloitan jo tässä.
Espoon KäO:ssa jutun käsittely oli asiallista. Erityisesti arvostan sitä, että paikalla oli niin sanottu dokumenttikamera, jolla kirjalliset todisteet pystyvään esittelemään kätevästi.
Dokumenttikamera oli myös Helsingin hovioikeudessa, mutta siellä puheenjohtaja, hovioikeudenlaamanni Pirkko Kauppinen ensi töikseen kielsi sen käytön. Hän teki selväksi, etteivät kirjalliset todisteet kiinnosta.
Tekstissä olevat lainaukset oikeudessa käydyistä keskusteluista perustuvat välittömästi tehtyihin muistiinpanoihin ja ovat siksi hieman editoituneita. Kirjaimelliset versio löytyvät tuomioistuinten nauhoituksista.
I NÄIN HUIJATTIIN "METSÄ-MOT:SSA"
Martti Backmanin 19.11.2001 lähetetty "Metsä-MOT", varsinaiselta nimeltään "Sukupuuttoaalto Suomen metsistä?" alkaa Backmanin speakilla:
"Ympäristöministeriön asettama toimikunta, Metso-työryhmä, on maastokäynnillä Siuntion luonnossa. (...) Metsotoimikunta on vaikean tehtävän edessä. Mukana olevat luonnonsuojelijat vaativat, että Etelä-Suomen metsäalasta tulisi rauhoittaa 10-15 prosenttia jo aiemmin suojellun metsän lisäksi. Tällaisen totaalisuojelun hinnaksi on arvioitu 20-40 miljardia markkaa".
Ohjelman käsikirjoituksen toiseksi viimeisellä sivulla Backman lisäksi väittää:
"Luonnonsuojelujärjestöt vaativat yhteiskunnalta kymmenien miljardien markkojen markkojen panostusta..."
sekä
"Suomessa on jo suojeltu metsää enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa, yli 10 prosenttia metsäalasta".
Kiinnitän huomiota Backmanin käyttämään termiin "totaalisuojelu". Totaalisuojelu ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin tiukkaa suojelua; sitä että suojellussa metsässä on metsätalous on kokonaan kielletty. Tällaisia ovat meillä muun muassa luonnonpuistot, kansallispuistot ja eräät erityiset suojelualueet.
Totesin Seuran artikkelissa keväällä 2002, että ohjelman esittämät luvut ovat tekaistuja. Totean nyt uudelleen, entistä painokkaammin, että ne ovat tekaistuja, erityisesti suojelualuevaatimus ja sille sävelletty hinta - ne luvut eivät ole tästä maailmasta. Tätä tosiasiaa eivät muuta miksikään myöskään Helsingin hovioikeuden sekavat selitykset.
Artikkelissa ei otettu kantaa siihen kuka luvut tekaisi. Kesken oikeudenkäynnin suojeluvaatimusten tekaisijaksi ilmoittautui yksi henkilö, MTK:n Timo Nyrhinen, joka kuitenkin on sittemmin poliisikuulustelussa vaihteeksi perunut puheitaan. Erityisesti poliisikuulustelujen jälkeen on syytä epäillä myös, että Backman tekaisi lukuja itsekin.
Suojeluvaatimuksen osalta Backmanilla pitäisi olla helppoa osoittaa, millaista lisäsuojelualaa luonnonsuojelujärjestöjen edustajat Metso-toimikunnassa vaativat. Backmanin tarvitsisi vain esittää kopio heidän toimikunnalle esittämistä vaatimuksistaan, tai vähintäänkin Backmanin olisi pitänyt kysyä heiltä, mitä luonnonsuojelijoiden vaatimukset ovat.
Backman ei ole esittänyt dokumenttia luonnonsuojelijoiden 10-15 prosentin lisäsuojeluvaatimuksesta. Hän ei ole pystynyt nimeämään yhtään luonnonsuojelujärjestöjen edustajaa Metso-toimikunnassa, jolta hän olisi edes yrittänyt kysyä näiden vaatimuksista. Tätä häneltä nimenomaan kysyimme eikä hän osannut nimetä ainuttakaan.
Minä tiedustelin ohjelman esittämisen jälkeen toimikunnan ls-jäseniltä ja eräiltä muita samoin luonnonsuojelujärjestöjen kantaa muokkaamassa olleilta, oliko Backman kysynyt heiltä, mitkä ovat luonnonsuojelijoiden suojeluvaatimukset Metso-toimikunnassa.
Kysyin tätä Ilkka Hanskilta (Sll:n edustaja toimikunnassa), Sini Harkilta (L-L:n edustaja toimikunnassa), Sll:n Ilpo Kuroselta, Tapani Veistolalta, Keijo Savolalta, WWF:n Harri Karjalaiselta (järjestönsä edustaja toimikunnassa) ja Rauno Ruuhijärveltä (toimikunnan asiantuntijajäsen, ei järjestömandaattia). Backman ei ollut kysynyt heistä keneltäkään luonnonsuojeluvaatimuksista. Jokainen totesi, melkein samoin sanoin, että "nuo luvut nyt ovat noita Backmanin keksintöjä".
Mitään numerovaatimusta ei marraskuussa 2001 ollut edes olemassa, vaan ympäristöjärjestöt vasta valmistelivat yhteistä ehdotustaan.
Suojeluvaatimuksista onkin olemassa kirjallinen dokumentti: Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton, Greenpeacen ja WWF:n 31.1.2002 Metso-toimikunnalle tekemä esitys, jonka mukaan "Metso-alueella" suojeltujen metsien pinta-alaa nostettaisiin viiteen (5) prosenttiin. Kun alueella oli tuolloin suojeltu 2,1 % metsistä, lisäsuojeluvaatimus oli siis 3 prosenttia. Ei 10 eikä 15 prosenttia.
Ehdotus jätettiin reilut kaksi kuukautta Metsä-MOT:n lähettämisen jälkeen. Olisivatko järjestöjen edustajat siis tinkineet suojeluvaatimuksensa murto-osaan, 1/3 - 1/5 pian MOT:n jälkeen? Eivät, vaan MOT:n luvut olivat tekaistuja. Oikeudenkäynnin ja keskeneräisenkin poliisitutkinnan perusteella on hahmoteltavissa, kuinka tekaiseminen todennäköisesti tapahtui.
TIMO NYRHISEN MUISTI PALAILEE PÄTKITTÄIN
Käräjäoikeudessa ilmeni, ettei Martti Backman tiennyt edes mistä Suomen alueesta hän väitteensä esitti. Backman ei tiennyt edes niin alkeellista asiaa, kuin mitä eroa on Etelä-Suomen ja Metso-toimikunnan selvitettävänä olevalla alueella, eli Metso-alueella. Sitä on useita miljoonia hehtaareja, sillä Metso-alueeseen kuuluu Etelä-Suomen lisäksi Oulun läänin länsi- ja Lapin läänin lounaisosa. Mittakaavavirhe on luokaton, mutta MOT:lle tavanomainen.
Timo Nyrhisen versio nro 1
Kun Backmanin kuultiin Espoon käräjäoikeudessa tammikuussa 2007, hän ilmoitti että tieto ympäristöjärjestöjen 10-15 % lisäsuojelutavoitteesta oli peräisin MTK:n apulaismetsäjohtaja Timo Nyrhiseltä. Ilmoituksensa päälle Backman muhoili ylen tyytyväisenä, olettaen ilmeisesti esittäneensä hyvinkin murskaavan argumentin. Niin hän esittikin.
On notorinen asia, että luonnonsuojelujärjestöt ja MTK edustivat Metso-toimikunnassa täysin vastakkaisia näkemyksiä. On notorinen asia, että metsiensuojelukysymyksissä ne olivat tuolloin toistensa vihollisia, julkisia vihamiehiä. Jopa Martti Backmanin on täytynyt tietää tämä. Silti Backman ei nähnyt mitään merkillistä siinä, että hän käy kysymässä luonnonsuojelujärjestöjen suojelutavoitteet MTK:lta. Oli vieläpä siitä ylpeä. En muista toista tapausta, jossa toimittaja olisi yhtä raflaavasti ja ylvästellen alleviivannut, ettei hän ja ohjelmansa harjoita minkäänlaista lähdekritiikkiä.
Seuraavana päivänä käräjäoikeudessa kuultiin todistajana Timo Nyrhistä. Käytiin seuraava keskustelu:
Backmanin asianajaja Jukka Peltonen: "Kerroitteko syksyllä 2001 Martti Backmanille, että ympäristöjärjestöt vaativat Etelä-Suomen metsien 10-15 % lisäsuojelua?"
Nyrhinen: "En."
Peltonen: "Ettekö?"
Nyrhinen: "En".
Backman: "Ettekö Te muista, kuinka minä kävin MTK:ssa keskustelemassa Teidän ja metsäjohtaja Martin Lillandin kanssa juuri tästä asiasta".
Nyrhinen: "En muista sellaista".
Espoossa ei jäänyt vähintäkään epäselvyyttä siitä, ettei Nyrhisellä ollut aavistustakaan, mistä tapaamisesta Backman kyseli, saati että hän olisi muistanut tärkeimmän, tapaamisen sisällön.
Käräjäoikeudessa Backman ei väittänyt edes yrittäneensä kysyä luonnonsuojelijoilta itseltään, mitä he vaativat. Nyrhisen ilmoituksen jälkeen Backmanin väite suojeluvaatimuksesta oli siten täysin tyhjän päällä. Hänen tarinansa joutui todella ahtaalle puolustuksen todistajia käräjäoikeudessa kuultaessa.
Metso-toimikunnassa Suomen luonnonsuojeluliiton mandaatilla ollut akatemiaprofessori Ilkka Hanski todisti, etteivät ympäristöjärjestöjen edustajat vaatineet 10-15 % metsäalan lisäsuojelemista, eivät Etelä-Suomessa, eivät Metso-alueella. Toki Hanski kertoi selostaneensa eräässä Metso-toimikunnan kokouksessa tutkimuksia, joissa metsien 10 % suojeleminen on lajiston kannalta kriittinen raja, jonka alittuessa lajien katoaminen jyrkästi kiihtyy, mutta hän totesi myös: "Katsottiin [ympäristöjärjestöjen piirissä] kuitenkin, ettei ole yhteiskunnallisesti realistista sellaista vaatia".
Sll:n metsäasiantuntija Harri Hölttä todisti oikeudessa, etteivät ympäristöjärjestöt olleet syksyllä 2001 asettaneet tavoitteeksi 10-15 % lisäsuojelua, eivät Etelä-Suomessa, eivät Metso-alueella.
Backmanin asianajaja Jukka Peltosen pääargumentti Backmanin tarinan puolesta oli todistajien ja vastaajien henkilöön käypä solvaaminen tyyliin "Hölttä on poikonen, se ei ole mikään asiantuntija". Peltosen esiintyminen ja argumentaatio oli kautta oikeudenkäynnin samaa tasoa kuin Backmanilla ohjelmissaan.
Hanski ja Hölttä todistivat täsmälleen samoin myös Helsingin hovioikeudessa lokakuussa 2008.
Timo Nyrhisen versio nro 2
Sen sijaan MTK:n Timo Nyrhisen todistajakertomus muuttui hovioikeudessa täysin päinvastaiseksi. Hän väitti esittäneensä Backmanille luonnonsuojelijoiden 10-15 prosentin lisäsuojeluvaatimuksen. Hän perusteli 180 asteen mielenmuutostaan sillä, että oli käräjäoikeuden jälkeen tarkistanut vanhasta päivyristään tavanneensa Backmanin syksyllä 2001. "Ihmisen muisti nyt vain toimii näin", Nyrhinen selitteli.
Yleisen elämänkokemuksen mukaan kertomuksen muuttuminen tuomioistuimessa päinvastaiseksi kuin alkuperäinen oli, on tyypillinen väärä vala. Jos Nyrhinen olisi jättänyt mielenmuutoksensa koskemaan vain tapaamista Backmanin kanssa, asian olisi voinut jättää silleen. Hän kuitenkin väitti myös Backmanin tarjoileman tarinan luonnonsuojelijoiden suojeluvaatimuksesta Metso-toimikunnassa pitävän paikkaansa. Tästä todisteeksi Nyrhinen jakoi valokopiot kolmesta järjestönsä lehden Maaseudun Tulevaisuuden artikkelista.
Hovioikeuden puheenjohtaja Pirkko Kauppinen kävi koko kolmipäiväisen oikeudenkäynnin ajan hyvin agressiivisesti puolustuksen kimppuun, keskeytti puheenvuoromme useita kymmeniä kertoja ja näin esti tehokkaasti puolustusta tenttaamasta Backmanin todistajia. Nyrhisen valokopioiden jako oli ainoa kerta, kun Kauppinen puuttui syyttävän osapuolen tekemisiin, hän suuttui: "Mitä, mitä papereita teillä on? Onko joku pyytänyt teitä tuomaan mukananne jotain papereita" Kauppinen kiihdytti.
Luettuaan lehtileikkeet (on tärkeää muistaa että pj luki Nyrhisen "todisteet") Kauppinen ilmoitti ettei Nyrhisen "todisteita" oteta kirjallisiksi todisteiksi. Nyrhinen sai kuitenkin esitellä tarinansa niiden pohjalta.
Kopiot olivat Maaseudun Tulevaisuudesta
12.2.2000
1.4.2000
15.6.2000.
Päivämäärät ovat tärkeitä.
Näiden lehtileikkeiden perusteella Nyrhinen väitti, että MOT:n väitteet Metso-toimikunnan luonnonsuojelijajäsenten suojeluvaatimuksista olisivat olleet oikein, perustuisivat tosiasioihin. Nyrhinen valehteli, mikä ilmenee kolmesta seikasta:
1. Lehtijutut on julkaistu ennen kuin Metso-toimikuntaa oli edes asetettu. Se asetettiin 14.12.2000.
2. Artikkelit käsittelevät kokonaan toista toimikuntaa kuin Metsoa, ns. Essu-työryhmää, joka toimi 1999-2000.
3. Artikkeleissa yksikään ls-järjestön edustaja ei esitä 10-15 % lisäsuojelun vaatimusta. Tasan päinvastoin.
12.2.2000 julkaistussa MT:n artikkelissa todetaan jo otsikossa: "Etelä-Suomen metsien suojelutarpeesta ei tule prosenttiesitystä". Artikkelin alussa lukee: "Luvassa ei ole mitään yksiselitteistä suojeluprosenttia, [Essu-]työryhmän sihteeri Mikko Kuusinen vakuuttaa".
1.4.2000 julkaistussa MT:n artikkelissa "Suojelu keskitetään ydinalueiden ympärille", Essu-työryhmän puheenjohtaja, professori Rauno Ruuhijärven (Suomen luonnonsuojeluliiton entisen, pitkäaikaisen puheenjohtajan) kerrotaan todenneen: "Ruuhijärven mukaan pelkästään luonnon ehdoilla ajatellen suojelutarve olisi 10 prosentin paikkeilla metsäalasta. Siinä ei ole otettu kuitenkaan huomioon muita maankäyttönäkökohtia eikä työryhmä aiokaan esittää suojeluprosentteja tai hehtaareja".
15.6.2000 julkaistussa MT:n artikkelissa "Suojelualaa lisätään luonnonarvometsillä" mainitaan muun muassa: "Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsämaasta on suojeltu työryhmän mukaan 1,1 prosenttia. [Essu-] Työryhmän puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi on todennut, että tämä määrä ei riitä. Pelkästään biologisesti ajatellen tarvittaisiin 10 prosentin suojelua, mutta työryhmä ei aio esittää tarkkoja karttoja, pinta-aloja, prosentteja tai rahoitusta".
Kun ennen Metso-toimikunnan asettamista toimineen työryhmän puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi nimenomaan toteaa, ettei edes Essu-ryhmä aio esittää suojelu-prosentteja, niin miten se voisi todistaa Metso-toimikunnan luonnonsuojelijajäsenten vaativan 10-15 prosentin lisäsuojelua Etelä-Suomeen? Jopa MTK:n mittarilla mitaten Nyrhisen sepitelmä oli ruokoton häränpylly.
Ruuhijärvi mainitsee 10 % suojelualan (johon sisältyvät jo suojellut metsät) "pelkästään luonnon ehdoilla ajatellen". Kuten rehellisen tutkijan kuuluu, tekee Ruuhijärvi tunnollisesti eron sen välillä, mikä olisi tutkijan mielestä ihanne ja sen välillä, mikä on poliittisesti mahdollista. Onko uskottavaa, ettei Timo Nyrhinen ymmärrä tätä eroa - ei vaikka se on jopa hänen oman järjestönsä lehteen präntätty? Onko mahdollista, että edes MTK pitäisi palkkalistoillaan niin tyhmää miestä, vieläpä apulaismetsäjohtajana? Mielestäni on täysin kohtuutonta vaatia ketään uskomaan moista. Paljon uskottavampi selitys on, että Nyrhinen valehteli, tahallaan ja tietoisesti. Tosin tavattoman typerästi.
Esitimmekin hovioikeudessa Nyrhiselle kysymyksen: "Tiedättekö mikä ero on tutkijan näkemyksellä ihanteesta ja järjestöjen poliittisella vaatimuksella?"
Kysymys osui asian ytimeen, joten puheenjohtaja Kauppinen ryntäsi salamana Nyrhisen avuksi: "Emme mene politiikkaan, emme todellakaan".
Muotoilin kysymyksen uudelleen: "Mikä ero on tutkijan näkemyksellä ihanteesta ja järjestöjen yhteiskunnallisella vaatimuksella?"
Puheenjohtaja Kauppinen tuijotti meitä näyttäen kiehuvan raivosta, mutta ei kehdannut keskeyttää uudelleen. Eipä silti, emme saaneet Nyrhisen vastauksesta mitään tolkkua ja luultavasti siinä ei sellaista ollutkaan.
Esiintymisensä jälkeen Nyrhinen keräsi lehtileikkeet pois. Otimme kuitenkin ylös niiden päivämäärät, sivut ja otsikot, joten petkutus oli myöhemmin helposti rekonstruoitavissa ja se päätyi tutkintapyyntöön.
Timo Nyrhisen versio nro 3
Poliisikuulustelussa 9.11.2009, Nyrhistä rikoksesta epäiltynä kuultaessa kuulustelija ihmetteli Nyrhisen todistelleen luonnonsuojelijoiden 10-15 % lisäsuojeluvaatimusta MT:n lehtileikkeillä, vaikka tosiasiassa tällaista vaatimusta ei lehtileikkeissä esitetä, ja pyysi kommenttia.
Nyrhinen selitteli artikkeleissa puhutun vähintään 10 %:sta, ja sillä perusteella kiisti esittäneensä mitään virheellistä väitettä. Sitten Nyrhinen kuitenkin ryhtyi perumaan todistajalausuntoaan hovioikeudessa.
Hän kertoi poliisille ettei ole varma, että hän olisi Backmanin kanssa käymässään keskustelussa tarkoittanut luonnonsuojelujärjestöjen 10-15 % lisäsuojeluvaatimusta, vaan puhuneensa (ehkä) metsien suojeluvaatimuksista yleisellä tasolla ja viitanneensa tässä professori Rauno Ruuhijärven näkemyksiin vuosien 1999-2000 Essu-työryhmässä.
Niinpä niin. Valitettavasti Nyrhinen "unohti" kertoa tämän Helsingin hovioikeudessa. Katson tämän lausunnon merkitsevän sen tunnustamista, että hovioikeudessa todistaja Nyrhinen valehteli.
Nyt, joulukuussa 2009, on perusteet epäillä Metsä-MOT:n suojeluvaatimus-huijauksen kehkeytyneen suunnilleen tähän tapaan:
- Backman kävi kysymässä luonnonsuojelijoiden Metso-suojeluvaatimukset MTK:sta
- Nyrhinen tarjoili hänelle tarinoita Metsoa edeltävältä ajalta. Nyrhinen kertoi Essu-puheenjohtaja Rauno Ruuhijärven painottamasta 10 % tasosta, mutta ehkä "unohti" mainita a) sen sisältävän jo perustetut suojelualueet b) Ruuhijärven puhuneen suojelutarpeesta "luonnon kannalta" mutta todenneen muiden maankäyttötarpeiden pakottavan tinkimään siitä,
- Backman ei edes yrittänyt tarkistaa Nyrhisen tarinaa esim. Metso-tmk:n luonnonsuojelujäseniltä (mistä edempänä lisää)
- jotta suojelijoille tekaistu vaatimus näyttäisi räyhäkkäämmältä, on joko Nyrhinen tai Backman itse lisännyt vielä 5 prosenttia Nyrhisen kierosti tarjoileman 10 prosentin päälle.
On hieman vaikea kuvitella, millainen toimittajan työ olisi vielä ala-arvoisempaa. Syntyipä MOT:n satu miten tahansa, myös Nyrhisen poliisille esittämä tunnustus osoittaa, että Backmanin Metsä-MOT:ssa esittämät väitteet
"[Metso-toimikunnassa] Mukana olevat luonnonsuojelijat vaativat, että Etelä-Suomen metsäalasta tulisi rauhoittaa 10-15 prosenttia jo aiemmin suojellun metsän lisäksi. Tällaisen totaalisuojelun hinnaksi on arvioitu 20-40 miljardia markkaa"
ovat perättömiä ja luvut tekaistuja. Kuten Seuran artikkelissa vuonna 2002 totesin. Mot.
BACKMAN USKOO EIKÄ TARKISTA
Käräjäoikeudessa ilmeni, ettei Backman ollut koskaan tarkistanut metsälukujaan Metsätilastollisesta vuosikirjasta. Hän ei ollut edes avannut koko teosta, hän hädin tuskin tiesi sellaisen olemassaolosta.
Backman hermostui pahasti tentatessani häntä metsätilastoista esittämistään väitteistä:
"En minä tunne metsätilastoja. Hyvähän Teidän on puhua, kun olette ikänne niiden kanssa ollut".
Tässä Backman oli ja on tietenkin aivan oikeassa. Martti Backmanilla ja minulla on se fundamentaalinen ero, että minä tiedän mistä puhun, Backman ei. Minä noudatan Brechtin ohjetta, Backman ei.
Eräässä suhteessa Martti Backman on kuitenkin kiistaton lahjakkuus. Kun toimittajat yleensä pyrkivät nojaamaan todennäköisiin ja mahdollisimman luotettaviin lähteisiin, Backman turvautuu erehtymättömällä varmuudella mahdollisimman epätodennäköisiin ja kaikkein epäluotettavimpiin lähteisiin. Näyttävästi tämä kyky kukkii Backmanin uskonsodassa ilmastonmuutosfaktoja vastaan.
Metsä-MOT:ssa Backman siis väitti: "Suomessa on jo suojeltu metsää enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa, yli 10 prosenttia metsäalasta".
Jo tutkintapyynnössään Backman ilmoitti tietolähteekseen Metlan Jari Parviaisen puheenjohdolla vuonna 1999 kootun Cost E4 taulukon, jonka Backman samoin tein julisti ainoaksi oikeaksi, luotettavaksi ja vertailukelpoiseksi tietolähteeksi siitä, mitä eri Euroopan maissa on metsää suojeltu.
Tutkintapyynnössään Backman jopa julisti, että Cost on EU:n virallinen kanta. Jos Backman olisi vaivautunut lukemaan edes Cost-raportin hän olisi ehkä havainnut sieltä maininnan, ettei raportti edusta EU:n virallista kantaa, eikä EU:n komissio takaa raportin tietoja.
Samaa Costin ylivoimaisuutta Backman julisti käräjäoikeudessa. Sen Backman ei antanut itseään häiritä, että Cost-taulukon mukaan Suomi oli Euroopassa 6. sijalla, mikä jo yksinään kaatoi ohjelman väitteen. Eikä sen, että taulukkoon on nimenomaan kirjattu etteivät eräiden maiden luvut ole vertailukelpoisia.
Sellaisista seikoista, kuin -
että v. 1999 valmistuneen "Suojelupinta-alaprojektin" raportin mukaan Suomen tiukasti suojellun metsämaan osuus on (oli tuolloin) 3,6 %, metsä- ja kitumaan yhteinen ala 6,6 % ,
- että FAO:n vuoden 2000 kriteerein Suomen suojellun metsämaan osuus oli 5,5 % ja eurooppalainen sijaluku 13,
Backman ei tiennyt mitään, koska hän ei ollut tarkistanut mitään.
Toki myös muun muassa em. "Suojelupinta-alaprojektin" raportissa mainitaan Suomelle 10,6 prosentin metsien suojeluala, kuten Backmanin asianajaja Jukka Peltonen oikeussaleissa kovasti tohkeissaan selosti.Se löytyy kuitenkin sarakkeesta "suojellut ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat metsät".
Ohjelmansa alussa, esitellessään tekaistuja suojelualuevaatimuksia Backman puhui "totaalisuojellusta" metsästä, siis tiukasti suojelluista metsästä ja vertasi sitä ohjelmansa lopulla kokonaan toisen kategorian maa-alaan, alueeseen jossa myös metsätalous on mahdollista. Backman siis laski yhteen omenoita ja polkupyöriä ja tätä hän kutsuu tutkivaksi journalismiksi.
Mutta mistä Backman oli saanut päähänsä, että Cost-taulukko olisi jotenkin relevantti tietolähde? Tästä käytiin käräjäoikeudessa keskustelu, jota pidän koko oikeudenkäynnin kauneimpana helmenä:
Niskasaari: "Mistä tiedätte, että se [Cost] on Euroopan paras?"
Backman: "Koska sen on laatinut Euroopan 100 parasta metsäntutkijaa"
Niskasaari: "Montako heistä tunnette?"
Backman: "En ketään. Niin no paitsi Parviaisen"
Niskasaari: "Mistä Te sitten tiedätte, että he ovat Euroopan parhaat metsäntutkijat"
Backman: "Koska valtiot ovat heidät tehtäväänsä asettaneet. Totta kai valtiot ovat panneet tehtävään kaikkein parhaat".
Aamen.
Backmanin "perustelun" lapsellisuus on niin monumentaalista, että se pieni tosiasia, ettei Cost-projektiin osallistuneita henkilöitä nimenneet valtiot, tuntuu melkeinpä sivuseikalta.
PARVIAINEN SÄVELTÄÄ VUOSIKIRJAA
Suojelupinta-alaprojektissa ratkaistiin Suomessa pitkään jatkunut kiista siitä minkä verran maassa on metsä- ja kitumaata suojeltu ja millä tiukkuudella. Se oli tärkeä ja hyvin onnistunut projekti. Jari Parviainen lanseerasi Cost-taulukkonsa v. 1999 juuri ennen suojelupinta-alaprojektin raportin julkistamista. En usko ajoituksen olleen sattuma.
Parviaisella oli julkistamisessa niin kiire, että hän hukkasi Venäjältä 4 000 000 hehtaaria tiukasti suojeltua metsää, mikä sai muun muassa ympäristöministeriön älähtämään. Tämän munauksensa Parviainen paikkasi, mutta silti häneltä jäi edelleen hukkaan esimerkiksi Ruotsista noin 3 400 000 hehtaaria puustoista kitumaata, jotka siellä on suojeltu suoraan metsälailla. Pysyvästi hukkaan häneltä jäi myös kolmannes Ruotsin tuolloin suojellusta metsämaasta. Suomesta hän oli laskenut mukaan kaiken mahdollisen ja eräissä versioissa korotti rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat alueet tiukasti suojelluiksi.
Lopputulema on, ettei Cost-työllä kyetty tuottamaan mitään käyttökelpoista tietoa; ellei käyttökelpoisuudella tarkoiteta sitä kuinka MTK pyrki sitä hyödyntämään vastustaessaan metsien suojelua. Cost-teelmyksen statuksen puutteen osoittaa muun ohella se, ettei taulukkoa ole koskaan otettu Metsätilastolliseen vuosikirjaan, joka on niin lähellä Suomen virallista metsätilastoa, kuin se yleensä on mahdollista.
Eipä siis ihme, että Backman nimesi Jari Parviaisen todistajakseen, jota kuultiin sekä käräjä- että hovioikeudessa. Kuuleminen oli tosin varsin työlästä, sillä Parviainen osoittautui harvinaisen lyhyellä sytytyslangalla varustetuksi hermokimpuksi, joka suistui raiteiltaan jokaisesta hankalasta kysymyksestä. Puolustus hiillosti Parviaista, muun ohella, edellä mainituilla. Käräjäoikeudessa kaikessa rauhassa, hovioikeudessa puheenjohtaja Pirkko Kauppisen systemaattisesti häiritessä.
Hovioikeudessa Parviaisen kuuleminen huipentui tähän kohtaan, joka sittemmin vei Parviaisen rikostutkintaan:
Niskasaari: "Miksi teidän COST-taulukkoanne ei ole koskaan otettu Metsätilastolliseen vuosikirjaan"?"
Parviainen: "Kyllä se on siellä"
Niskasaari: "Missähän vuosikirjassa...."
Parviainen (ylen kiihtyneenä): "No pitäisikö ne kaikki vuosikirjat tässä nyt olla esillä vai mitä mutta taulukko on siellä!"
Kaikki Metsätilastolliset vuosikirjat vv. 2000 - 2007 olivat hovioikeudessa esillä, puolustuksen pöydällä. Olisimme mielellämme antaneet Parviaisen osoittaa missähän niistä Cost-taulukko mahtaa olla, mutta puheenjohtaja Kauppinen pelasti, ties kuinka monennen kerran Backmanin todistajan.
Jätimme HO:lle valokopiot kaikista em. vuosikirjojen sisällysluetteloista sen osoittamiseksi, ettei Backmanin tämäkään todistaja puhunut totta.
Poliisikuulustelussa Parviainen on 19.11.2009 selitellyt, että vaikkei Metsätilastollisen vuosikirjan sisällysluettelossa mainitakaan Cost-taulukkoa, sen tiedot "varmaankin sisältyvät" vuosikirjaan. Hän on myöntänyt poliisille ettei taulukko "välttämättä" ole sellaisenaan vuosikirjassa, mutta sen tiedot olisi muokattu sinne jotenkin. Parviainen on arvellut että jossain vuosikirjan taulukossa "varmaankin" on alaviitteenä hänen taulukkonsa.
Tässä kohden kannattaa muistaa, että väärästä valasta ei selviä sakoilla, siitä voidaan tuomita vain vankeutta, ensikertalaiselle useimmiten 7-8 kuukautta, mikä on aika paljon. Pitäisikö uskoa, että Parviainen suhtautuu niin huolettomasti vankeusuhkaan, ettei hän viitsi osoittaa mihin Metsätilastolliseen vuosikirjaan taulukkonsa on hyväksytty? Eiköhän todennäköisempää ole, ettei Parviainen kykene väitettään todistamaan.
Siihen asti kunnes Parviainen todistaa väitteensä, pidän kiinni seuraavasta: Parviainen valehteli vuosikirjasta täysin tahallaan antaakseen uskottavuutta omalle taulukolleen ja sitä kautta Backmanin tarinalle, Metsä-MOT:n saduille ja tarinoille.
Parviainen erehtyi myös väittämään: "Suomen kaikki suojelualueet ovat todellisuudessa tiukasti suojeltuja, niillä ei saa kaataa kuin yksittäisiä puita". Väite oli hölmö, ja aloitin kysymykseni:
"Esimerkiksi erämaa..."
Puheenjohtaja Kauppinen hyökkäsi salamana väliin: "Emme mene erämaihin".
Eipä tietenkään. Sehän olisi ollut Parviaiselle kerrassaan kiusallista, eikä hovioikeudessa ollut sallittua esittää Backmanin todistajille kiusallisia kysymyksiä. Kysymykseni olisi kuulunut: "Esimerkiksi erämaalaki säätää, 7 pykälässä: ' Erämaa-alueiden metsät säilytetään luonnontilaisina tai niissä harjoitetaan luonnonmukaista metsänhoitoa'. Miten väitteenne sopii tähän?"
Myös tämä Parviaisen perätön väite päätyi tutkintapyyntöön. Poliisikuulustelussa Parviainen on myöntänyt, että osalla suomalaisia suojelualueita saa tehdä laajempia hakkuita, kuin kaataa yksittäisiä puita. Parviainen on myös korostanut todenneensa tämän tosiasian toisessa kohtaa hovioikeuskuulemistaan.
Hovioikeuden nauhoitus on osin erittäin huono, joten tätä jälkimmäistä Parviaisen väitettä en halua ainakaan kategorisesti kiistää.
BACKMAN JA JÄRJESTÖJEN EDUSTAJAT
Käräjäoikeudessa Backman ei edes väittänyt kysyneensä luonnonsuojelijoilta, mitkä ovat näiden suojeluvaatimukset Metso-toimikunnassa. Hovioikeudessa Backmanin tarina oli toinen. Hän väitti yrittäneensä kysyä sitä moniltakin, joskaan ei muistanut heistä yhdenkään nimeä. Backman arveli, että hänet oli pantu mustalle listalle, kukaan ei antanut tietoa.
Esitutkinnassa 16.11.2009 rikoksesta epäiltynä kuultuna Backman väitti kertoneensa asian sekä käräjä- että hovioikeudessa samalla tavalla, että hän on saanut luonnonsuojelujärjestöjen kannan MTK:n apulaisjohtaja Timo Nyrhisen kautta. Viehättävä ilmaus. Mistäpä muualta Backman kävisi kysymässä luonnonsuojelujärjestöjen kannan kuin MTK:sta.
Lisäksi Backman on väittänyt poliisille koettaneensa saada asiasta haastattelua mm. "mahdollisesti" Sini Harkilta ja myös muilta metsien suojeluun liittyviltä henkilöiltä. Näiden nimet ovat edelleen hukassa.
Backman väittää myös pyytäneensä ohjelmaan haastattelua Ilkka Hanskilta ja Sll:n silloiselta puheenjohtaja Heikki Simolalta, jotka kieltäytyivät. Tässä saattaa olla pätkä perää, mutta tuskinpa siltä osin, kuin Backman nyt haluaa väittää. On syytä katsoa ohjelmaa, jonka käsikirjoitus löytyy netistä, MOT:n arkistosta.
MOT-ohjelmat tehdään usein jonkun tietyn henkilön häpäisemiseksi. Erityisesti ja erityisen säädyttömästi tätä ovat harrastaneet Backman, MOT:n tuottaja Matti Virtanen ja MOT-toimituksen entinen esimies, nykyään Ylen A-ohjelmissa ja Silminnäkijässä hääräävä Ari "Lautakasa" Korvola.
"Metsä-MOT:n" tavoite oli häpäistä kansainvälisesti tunnetuin suomalainen ekologi, akatemiaprofessori Ilkka Hanski ja mustamaalata hänen tutkimuksiaan. Hanski kieltäytyi haastattelusta. Ohjelmassa väitettiin myös Heikki Simolan kieltäytyneen haastattelusta. En ole tarkistanut Simolalta pitääkö Backmanin väite paikkaansa, mutta ohjelmassa väite esitetään yhteydessä, josta on pääteltävissä, että Backman olisi halunnut haastatella Simolaa Hanskin tutkimusmetodeista. Ei luonnonsuojelijoiden suojeluvaatimuksesta Metso-toimikunnassa.
Todisteeksi siitä, että hän olisi kysynyt professori Ilkka Hanskilta mikä oli luonnonsuojelijoiden suojeluvaatimus Metso-toimikunnassa, Backman jätti poliisille kolmatta liuskaa pitkän, 26.10.2001 päivätyn tekstin, jonka hän väittää lähettäneensä sähköpostilla Hanskille lokakuussa 2001. Teksti on tulostettu tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmasta, ei sähköpostista, eikä siinä mikään kerro, onko sitä koskaan lähetetty Hanskille vaiko ei. Tämä ei tosin ole kiintoisin osa tässä "todisteessa".
Kirjoituksessaan Backman ylvästelee kuinka syvällisesti hän on perehtynyt ympärijärjestöjen väitteisiin, kuinka pätevä, kyvykäs ja asiantunteva hän on. Sen rehvastelu ja itsekehu on kuin puberteettisen poikosen pullistelua. En todellakaan ihmettele, että niin moni kieltäytyy osallistumasta Backmanin ohjelmiin.
Nolointa Backmanille on, ettei hän edes tuossa tekstissä, kaiken rehentelynsä ja elvistelynsä välissä kysy, mikä on professori Hanskin ja muiden luonnonsuojelijoiden lisäsuojeluvaatimus Metso-toimikunnassa. Backmanin todiste todistaa siis hänen omaa tarinaansa vastaan.
On syytä epäillä, että käräjäoikeuden jälkeen Backman on ainakin jossain määrin tajunnut kuinka kyseenalaista on nojata väitteensä luonnonsuojelijoiden vaatimuksista näiden näkyvimmän vastustajan MTK:n kantaan, joten hän sepitti hovioikeutta varten uuden tarinan.
Poliisille Backmanilla oli oikeus syöttää mitä tahansa, koska häntä kuultiin rikoksesta epäiltynä. Sen sijaan hovioikeudessa hän oli asianomistaja ja totuusvelvollisuuden sitoma. Siksi Backmania on syytä epäillä paitsi väärään valaan yllyttämisestä, myös prosessipetoksesta.
PASI TOIVIAINEN HO:SSA jaTUOTTAJA VIRTANEN VAHDISSA
HO:ssa kuultiin puolustuksen uutena todistajana Ylen tiedetoimittaja Pasi Toiviaista. Hän kertoo syksyllä 2007 ilmestyneessä, mitä ajankohtaisimmassa kirjassaan "Ilmastonmuutos.Nyt" (Otava) lukuisin esimerkein Backmanin järjestelmällisestä epärehellisyydestä. Yksi hänen esimerkeistään koski kiistanalaista Metsä-MOT:ia.
Backman oli vuonna 1997 eräässä ensimmäistä ohjelmistaan "Vihreät kuplat" repostellut Toiviaisen vuosia aiemmin tiedekeskus Heurekalle suunnittelemaa näyttelykohdetta "Maailmantilan mittarit". Toiviainen kritisoi Backmanin touhuja (s. 242): "Ohjelman toimittaja väänteli eliölajien sukupuutosta kertovan mittarin lukemia aivan mielivaltaisesti. Hän esitti, että mittarin mukaan vuonna 2003 'kaikki lajit ovat maailmasta kuolleet sukupuuttoon', vaikka tosiasiassa mittari kertoi tutkijoiden pelkäävän lajien vähenevän vuosituhannen vaihteeseen mennessä parikymmentä prosenttia, lähinnä sademetsien hupenemisen takia. MOT:n tekemän tulkinta oli täysin älytön, mutta sen avulla luotu kärjistys oli komea"
Toiviainen kävi tuolloin asiasta Backmanin kanssa kipakan kirjeenvaihdon Journalisti-lehden palstoilla. Backman ei oppinut siitä mitään, vaan (s. 242):
"... vuonna 2001 mittaridemo joutui toistamiseen MOT:n hampaisiin samaisen toimittajan toimittamassa ohjelmassa 'Sukupuuttoaalto Suomen metsissä?' Kun siinä vielä kaiken kirjeenvaihdon jälkeen toistettiin samat vinot johtopäätökset kuin aiemmin, kävi täydellisen selväksi, että vääristely oli kuin olikin tahallista ja itsetarkoituksellista. Asioiden todellisen tolan selvittäminen MOT:n toimitusta ei ainakaan kiinnostanut".
Toiviainen on kiteyttänyt kauniisti MOT:n ja erityisesti Martti Backmanin linjan.
Toiviainen todisti HO:ssa edellä kirjoittamansa todeksi, ja kertoi lisääkin. Metsä-motissa Backman väitti: "Tiedekeskus poisti maailmanlopunmittarin kaikessa hiljaisuudessa..."
"Pötyä", todisti Toiviainen. "Mittari myytiin Tarton yliopistolle".
Backmanin asianajaja Jukka Peltosen ainoat argumentit olivat henkilökohtainen parjaus. Hän luki kustantajan Toiviaisen kirjasta laatimaa brosyyriä, jossa puhuttiin kirjan avaamista vallankumouksellisista näköaloista ja mölisi: "Oletteks te joku vallankumousmies vai". Samaa tasoa oli Peltosen jatko eikä puheenjohtaja Pirkko Kauppisella ollut alatyyliseen sekoiluun mitään huomauttamista.
Me olisimme halunneet esittää Peltosen jälkeen Toiviaiselle lisää kysymyksiä Backmanin huijauksista, mutta linjalleen uskollisena puheenjohtaja Kauppinen esti sen.
MOT:n touhuja kuvaa hyvin seuraava. HO:ssa ei ollut lainkaan yleisöä - tuomioistuimissa harvoin on - kolmen päivän istuntojen aikana, paitsi että Toiviaisen tullessa todistajaksi saliin ilmestyi MOT:n tuottaja Matti Virtanen. Toiviaisen kuulemisen ajan Virtanen tillotti kollegaansa pullonpohjalaseillaan ja poistui sitten oikeuspaikalta.
Virtasen keskeinen tehtävä MOT:ssa on yrittää tukahduttaa ohjelmaansa kohdistuvaa kritiikkiä muissa tiedotusvälineissä, kritiikkiä joka huomattavan usein kohdistuu juuri Backmanin ohjelmiin. Julkisten vastineiden lisäksi Virtasen väline on hyvä-veli-verkosto, tuo suomalaisen korruption perusväline, jota pitkin hän vetoaa eri tiedotusvälineiden päällikkötoimittajiin "ettehän julkaise kritiikkiä".
Toiviaisen kirjassa on lukuisia muitakin esimerkkejä Backmanin - ja myös Virtasen - limboilusta. Suosittelen.
HOVIOIKEUS "METSÄ-MOT:STA"
Tuomioistuimilla on velvollisuus noudattaa päätöksissään pro et contra - tyyppistä perustelemismetodia. Rikosjutuissa se merkitsee velvollisuutta ottaa kantaa kaikkiin syytettä tukeviin ja sitä vastaan esitettyihin väitteisiin, todisteisiin ja vastanäyttöön. Helsingin HO:n ratkaisu kiersi kaukaa tämän periaatteen.
Hovioikeuden päätöksen perustelut ovat erityisesti Metsä-MOT:n osalta sotkuisia, epäjohdonmukaisia ja sivuuttavat järjestelmällisesti contra-näytön.
Päätöksessä väitetään muun muassa: "Todistaja Nyrhinen on kertonut antaneensa tiedon luonnonsuojelijoiden esittämästä 10-15 prosentin lisäsuojeluvaatimuksesta Backmanille. Luku ei ollut tekaistu. Luku oli perustunut eräisiin sanomalehtiartikkeleihin. Lisäsuojeluvaatimuksia olivat esittäneet Rauno Ruuhijärvi, Ilpo Kuronen ja Ilkka Hanski". (...) "Hanski on kertonut esittäneensä 10 prosentin suojelutasoa edellytyksenä luonnon monimuotoisuuden säilymiselle".
Lainaus osoittaa, että Nyrhisen valehtelu vaikutti ratkaisevasti hovioikeuden päätökseen. Hänen tekonsa ei siis ollut vähäinen. Valehdellessaan Nyrhinen tuli myös väittäneeksi Ilkka Hanskin puhuneen perättömiä, kun tämä todisti, etteivät ls-järjestöjen edustajat vaatineet Metso-toimikunnassa 10-15 % lisäsuojelua.
Tämä kohta herättää myös ainakin kolme hovioikeuden kannalta perin kiusallista kysymystä:
1. HO jätti kokonaan mainitsematta Hanskin ja Höltän todistajalausunnon, etteivät luonnonsuojelujärjestöt vaatineet 10-15 % lisäsuojelua. Miksi?
2. HO:n puheenjohtaja Pirkko Kauppinen ei hyväksynyt Nyrhisen lehtileikkeitä todisteiksi, mutta silti HO nojasi tuomionsa niihin. Miksi?
3. HO:n puheenjohtaja Pirkko Kauppinen luki Nyrhisen lehtileikkeet. Siten hän tiesi
- niiden liittyvän aivan muuhun kuin Metso-toimikuntaan,
- ettei niissä kukaan vaatinut edes 10 % lisäsuojelua vaan päinvastoin ilmoitti ettei edes sellaista vaadita, ja
- hän siis tiesi Nyrhisen suoltavan satuja. Hän hyväksyi sen. Miksi?
HO selostaa Parviaisen kertoneen olleensa vv. 1996 - 2000 puheenjohtajana "EU:n rahoittamassa Cost-projektissa, jossa oli pyritty harmonisoimaan tiukasti suojellun metsän käsite Euroopassa. Kyse oli siihen asti laajimmasta tutkimuksesta. Parviaisen mukaan Suomessa oli tilastojen perusteella suojeltu noin 10,6 prosenttia maa-alasta".
Jos Cost-projektissa oli kysymys tiukasti suojellun metsän lukujen harmonisoinnissa, niin miksi Parviaisen taulukosta puuttui monien maiden osalta, räikeimmin Ruotsin, tiukasti suojeltuja alueita, ja miksi Parviainen kauppasi Suomelle lukua 10,6, joka sisälsi paljon rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia alueita? Tästä esitettiin runsaasti sekä kirjallista näyttöä, että kuultiin erityisesti todistaja Höltän kertomus.
Hovioikeus on myös kokonaan "unohtanut" todistaja Parviaisen uskottavuuteen vaikuttavan oleellisen seikan, sen että hän valehteli Cost-taulukkojensa olevan osa Suomen virallisia metsätilastoja. Asia ei voinut jäädä HO:lle epäselväksi eikä huomaamatta, niin paljon tuomareiden nenää siihen hierottiin.
Parviaisen kannalta tämä on ikävää. Se osoittaa, että valehtelema taulukkojensa virallisesta statuksesta Metsätilastollisessa vuosikirjassa Parviainen onnistui korottamaan uskottavuuttaan HO:n silmissä ja valehtelu siten vaikutti oleellisesti tuomioon. Parviaisen valehtelu ei siis ollut vähäinen teko.
Seuraa lisää ikäviä kysymyksiä HO:lle:
4. HO vaikenee huolellisesti kaikesta siitä näytöstä, joka osoitti, että Backman käytti suojelualueista yhteismitattomia määreitä ("totaalisuojeltu" vrt. rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat). Miksi?
5. HO vaikeni täysin Parviaisen valehtelusta. Miksi?
HO selostaa: "Backman on kertonut että hän on yrittänyt olla yhteydessä luonnonsuojelujärjestöihin lukujen tarkistamiseksi, mutta kaikki niiden edustajat olivat kieltäytyneet antamasta hänelle tietoja".
HO jätti selostamatta, ettei Backman edes kysyttäessä osannut nimetä yhtään ls-järjestöä tai niiden edustajaa, joilta hän olisi yrittänyt lukuja kysyä. Vielä karkeampaa on, että HO "unohti" selostaa minun kertomukseni, jossa nimesin seitsemän henkilöä, mukana kaikki ls-järjestöjen edustajat Metso-toimikunnassa, joilta ohjelman jälkeen kysyin, oliko Backman ollut yhteydessä ja kysynyt mitkä ovat luonnonsuojelijoiden vaatimukset. Ja joilta yhdeltäkään Backman ei ollut asiaa kysynyt.
Siispä jälleen yksi kiusallinen kysymys HO:lle:
6. HO jätti kertomatta, ettei Backman osannut nimetä ainuttakaan ls-järjestöjen edustajaa, joilta Backman olisi edes yrittänyt suojeluvaatimuksia tarkistaa. HO jätti kertomatta, että minä nimesin 7 järjestöjen edustajaa, joilta tarkistin Backmanin laiminlyönnin. Miksi?
Lisäksi vielä yksi ikävä kysymys HO:lle:
7. Todistaja Pasi Toiviainen kertoi Backmanin tahallaan vääristelleen asioita Metsä-MOT:ssa. HO ei edes mainitse Toiviaisen todistusta. Miksi?
Tämän kaiken jälkeen HO päätyi väittämään: "Lukujen tekaiseminen tarkoittaa sitä, että luvut eivät perustu mihinkään todennettavissa oleviin lähteisiin" (...) "Backmanin [ei] ole näytetty tekaisseen lukuja eikä esittäneen totuutta vastaamatonta tietoa".
Väitteeni tekaisemisesta koski ja koskee erityisesti Metso-toimikunnan luonnonsuojelujäsenten suojeluvaatimusta. Sen syntyä olen edellä perusteellisesti käsitellyt. On vaikea uskoa, että joku - paitsi Backman - vakavissaan väittää, että Backmanin esittämän väite olisi jotain muuta kuin tekaistu. Ihanko totta MTK:n apulaismetsäpäällikön valehtelu jopa siitä, mitä järjestönsä lehteen on painettu, on todennettava lähde?
MIKÄ TAHANSA LÄHDE KÄY!
Tämä hovioikeuden perustelu herättääkin riemullisia näköaloja. Jos alentuu kunnioittamaan HO:n logiikkaa, niin halutessaan julkisesti väittää vaikkapa toimittaja Martti Backmanin ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltävien ohjelmien olevan valheellisia, ei tarvitse vaivautua keräämään siitä todisteita. Riittää, kun kysyy joltakulta, joka sanoo että kyllä, Backman valehtelee. HO:n logiikalla se on todennettava lähde ja riittää.
Todella hauskaksi tämä kävisi, kun kritisoitaisiin samalla metodilla Helsingin hovioikeuden tuomareiden puuhasteluja. Halutessaan väittää, että vaikkapa hovioikeudenlaamanni Pirkko Kauppinen on tuomioissaan valehdellut, ei tarvitse kuin kysyä joltakulta, joka sanoo että kyllä, Kauppinen valehtelee. HO:n logiikalla se on todennettava lähde ja riittää.
Kauankohan hovioikeuden tuomareiden pinna kestäisi Backman-metodilla kasattua kritiikkiä?
II HOME-MOT KÄY TALO-OIKEUTTA
Toinen tuomioistuimissa puitu Backmanin ohjelma oli 16.3.1998 lähetetty "Home-MOT" (oik. "Homeraha ei haise"). Ohjelma tavoite oli häpäistä helsinkiläinen yrittäjä Tuula Salmi, jonka yritys Mikrosem Oy tutkii rakennusten kuntoa, myös homevaurioita. Mielestäni on ilmeistä, että Backmanin tavoitteena oli tuhota koko yritys, missä hän melkein onnistui.
Ohjelman ydin oli espoolainen talokauppariita, josta Backman esitti jyrkkiä väitteitä, vaikka ei ollut viitsinyt perehtyä edes oikeusjutun asiakirjoihin. Ne kaikki olivat kuitenkin tulleet julkisiksi Espoon käräjäoikeuden valmisteluistunnossa jo kaksi viikkoa ennen ohjelman lähettämistä. Julkiseksi tulon ajankohta on ollut selvitettävissä KäO:n diariosta varmuudella viikkoja, todennäköisesti kuukausia ennen istuntoa. Backman olisi voinut tarkistaa, mutta ei viitsinyt: hän uskoi.
Oli selvää, että riidanalainen talo oli monin osin lahonnut ja pahasti homeessa. Keväällä 1998 Espoon terveysvirasto pisti sen homeen vuoksi asumiskieltoon. Ostajat vaativat kaupan purkamista tai yli kahden miljoona markan korvauksia.
Kokonaan toinen asia on, kuka oli lahoamisesta ja homeesta vastuussa, myyjä vai uudet omistajat. Oikeudenkäynti pantiin vireille vasta 7 vuotta talokaupan jälkeen, eikä totisesti käy kateeksi tuomaria, joka tällaisen riidan joutuu ratkomaan. Käräjäoikeudessa voitti myyjä, hovioikeuskäsittely päättyi ilman tuomiota, kun osapuolet pääsivät sopuun.
MOT:N VÄITTEITÄ
Mikrosem Oy:n Tuula Salmi tunnistaa homesukuja pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). Backmanin ohjelman keskeinen väite oli, ettei SEM:llä voi tunnistaa homeita. Backman haastatteli todistajanaan professori Mirja Salkinoja-Salosta.
"Entä voidaanko elektronimikroskooppia ylipäätään käyttää homeiden suoraan tunnistukseen", kysyi Backman.
"Tunnistus ei onnistu, ellei satu niin hyvä tuuri, että siinä osuu sitten mikroskooppiin niitten lisääntymismuodot, joittenka perusteella niitä tunnistetaan", vastasi SS.
SEM:llä lasketaan myös mikrobien määriä, mistä Salkinoja-Salonen väitti: " ... se on tietysti vähän huijausta sekin".
Backman esitti Mikrosem Oy:n lausunnosta 26 SEM-kuvaa kahdeksasta näytteestä. Tämän jälkeen Backman julisti:
"Mikrobiologian professori tunnisti vain yhdestä näytteestä väitetyn homesienen, mutta sekin oli laji, joka viihtyy eläimissä. Talossa asui kaksi kissaa. Tällaisen lausunnon perusteella siis vaadittiin yhdeltä perheeltä parin miljoonan markan vahingonkorvauksia".
MOT väitti, että luotettava tunnistus voidaan tehdä vain viljelymenetelmällä.
Tämän päälle oli haastateltu asianajajaa ja tavarantarkastajaa. Vetoapua ohjelmaan oli saatu toiselta homealan yrittäjältä, jonka SEM:llä pyöritettiin kuvia, samalla kun luettiin Salkinoja-Salosen lausuntoa.
HOME-MOTIN FATAALIT VIRHEET
Pahimmat munaukset ohjelmassa olivat:
1. Äänessä myyjän todistajat
Backman jätti kertomatta, että taloriidan esittelyn yhteydessä muka sivullisina asiantuntijoina esitellyt Salkinoja-Salonen, asianajaja, tavarantarkastaja ja SEM:ä ohjelmassa pyöritellyt homealan yrittäjä olivat kaikki myyjän todistajia käräjäoikeudessa. Pidän tällaista ala-arvoisena journalismina. Erityisen törkeänä pidän Backmanin menettelyä siksi, että kyseessä oli keskeneräinen oikeudenkäynti.
Esitutkinnassa Backman jopa väitti, ettei yrittäjä esiinny lainkaan ohjelmassa. Vasta käräjäoikeudessa, valmisteluistunnossa Backman tunnusti yrittäjän esiintyvän ohjelmassa, koneineen. Tunnustus johtunee siitä, että olimme nimenneet todistajan, joka varmuudella tunnisti yrittäjän SEM:n ja taustalla kuuluvan äänen.
Backman salaili yrittäjän osuutta todennäköisesti siksi, että tämä oli Salmen entinen liikekumppani, vuonna 1998 kilpailija ja julkinen vihamies, joka tyrkytti lukuisille tiedotusvälineille ideaa mustamaalata Tuula Salmea. Myös minulle. En tiedä kenenkään muun kuin Backmanin tarttuneen tarjoukseen. Ne jotka hylkäsivät, tekivät sen todennäköisesti samasta syystä kuin minä: tyypin kostomotiivi oli ilmeinen ja se oli myös helposti dokumentoitavissa julkisista asiakirjoista.
Kiistäessään esitutkinnassa yrittäjän osuuden Backman rikkoi asianomistajan velvollisuutta pysyä totuudessa. Siitä on säädetty tuplasti kovempi maksimirangaistus, kuin kunnianloukkauksesta, kaksi vuotta vankeutta. Tuo kohta ei ollut ainoa Backmanin perätön väite esitutkinnassa.
2. Lausunto johon ei vedottu
"Kissankarvahomeen" esittelyä seuraava väite "Tällaisen lausunnon perusteella siis vaadittiin yhdeltä perheeltä parin miljoonan markan vahingonkorvauksia". on kolmella tapaa perätön:
A. Espoon KäO:ssa ei vedottu Mikosem Oy:n lausunnon mikrobiologiseen osaan, jonka mollaamiseen MOT näki niin paljon vaivaa.
B: Purku- ja korvausvaatimus perustui kaikkiaan yli kymmenen tutkimuslaitoksen, mukaan lukien VTT, lausuntoon.
C. Tuo on ohjelman ainoa kohta, jossa Backman viittaa talon kuntoon. Mielestäni sitä ei voi tulkita mitenkään muuten, kuin että Backman väitti, ainakin antoi katsojien ymmärtää asunnon olevan terve, mitä nyt kissojen mukana tulee vähän hometta. Väite on pelkkää pötyä. Talo oli täydellä varmuudella mätä.
Nämä fataalit virheet Backman olisi välttänyt, jos olisi viitsinyt perehtyä käräjäoikeudelle jätettyihin asiakirjoihin. Se on toimittajan perustyötä: lukea asiakirjat oikeusjutussa, josta jotain väittää. Ellei lue, ei väitä, on periaate. MOT:ssa toimitaan päinvastoin.
3. Salkinoja-Salonen tunnistaa SEM:llä
Ehkä kaikkein nolointa oli, että Backmanin tähtitodistaja, professori Salkinoja-Salonen höpisi SEM-tunnistuksen mahdollisuuksista MOT:ssa täysin päinvastoin, kuin hän väittää tieteellisissä töissään.
MOT-hyökkäyksen uhri Salmi toimitti Backmanille ennen ohjelman lähettämistä lukuisia asiakirjoja, joissa Salkinoja-Salonen ylistää homeiden SEM-tunnistusta.
Esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin jätettiin kymmeniä kirjallisia todisteita, joissa Salkinoja-Salonen kehuu homeiden tunnistamista SEM:llä tai muut tutkijat kertovat tunnistaneensa homesukuja SEM:llä. Joukossa on väitöskirjoja.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön ja Espoon kaupungin rahoittamassa tutkimuksessa "Sisäilman ja rakenteiden mikrobipitoisuudet. Raportti Espoon kaupungille" (valmistui 1994) vastuujohtaja Salkinoja-Salonen kirjoittaa muun muassa näin (s. 5):
"Kosteusvaurioisista rakennusmateriaaleista homesieniksi tunnistettiin elektronimikroskoopin avulla suvut olivat Penicillium, Aspergillus, Cladosporium, Stachybotrus, Trichothecium, Alternaria, Fusarium ja Paecilomyces. Kotelosieniin kuuluvista tunnistettiin mm. Chaetomium".
Salkinoja-Salonen innostui Espoo-tutkimuksesta niin, että jätti syksyllä 1994 Työsuojelurahastolle 675 000 markan apurahahakemuksen SEM-tunnistuksen edelleen kehittämiseksi. Siinä hän kirjoitti muun muassa:
"Havaitsimme myös suuria eroja materiaalin mikrobilajistossa mikroskooppisilla menetelmillä (valo ja pyyhkäisyelektronimikroskooppi) tutkittuna viljelymenetelmiin verrattuna. Havaitsimme, että viljelyyn perustuvat menetelmät suosivat nopeasti kasvavia lajeja esim. Pecillium hitaasti kasvavien kustannuksella esim. Stachybotrus atra (...) Toksiinin tuottajana tunnettua Stachybotrusta löysimme pyyhkäisyelektronimikroskoopilla 3 kohteesta (valituskohteita 18) vaikka sitä ei viljelyllä saatu esiin".
Ja niin edelleen. Viimeksi vuonna 2007 ilmestyi Salkinoja-Salosen kirja, jossa homesienet ilmoitetaan tunnistetuksi SEM:llä.
Backman siis tiesi, että MOT:ssa Salkinoja-Salonen selittää aivan päinvastoin kuin tieteellisessä työssään. Miksi hän ei piitannut siitä?
Kritisoin ohjelman virheitä vuosia jo ennen Seuran artikkelia ja ihmettelin miksi Backman salli professorin puhua itsensä kanssa ristiin. "Ei ole mitään ristiriitaa", Backman hoki vastaukseksi. Ei vai? Jos joku sanoo vasemmalle, että SEM on loistoväline hometunnistuksessa ja oikealle ettei SEM:llä voi tunnistaa homeita, niin minä näen siinä perin vakavan ristiriidan
Minä haastattelin Salkinoja-Salosta hänen lausuntojensa ristiriidoista, professorin työhuoneessa Viikissä, erään iltana varsin myöhään. Esitin muun muassa Espoon tutkimuksesta kohtia joissa hän kehui SEM-tunnistusta ja ihmettelin ristiriitaa MOT-väitteiden kanssa.
"Tää on Tuula Salmen tänne kirjoittama", Salkinoja-Salonen väitti.
Ojensin hänelle kopion omasta, taloriitaan antamastaan todistajalausunnostaan, jossa hän kertoo kirjoittaneensa Espoo-tutkimuksen. Salkinoja-Salonen vaati minua poistumaan laitoksen tiloista.
Tosi luotettava tietolähde. Ehdottomasti MOT-tasoa.
BACKMANIN TODISTAJA: VÄÄRENTÄMINEN TAVANOMAISTA
Lukija tietenkin olettaa, että Backman toi Salkinoja-Salosen oikeuteen todistajakseen, selittämään ristiriitaa. Sitä ei tapahtunut. Backman piti Salkinoja-Salosen kaukana.
Asianajaja Heikki Salo tiedusteli HO:ssa Backmanilta, miksei SS ollut hänen todistajanaan.
Puheenjohtaja Kauppinen hyökkäsi apuun: "Ai kysytään todistelusta jota ei esitetä".
"No onhan se aika oleellinen kysymys, miksei tuoda todistajana kuultavaksi henkilöä, jonka puheet ovat 180 astetta ristiriidassa keskenään, mutta jonka MOT-puheisiin Backman silti vetoaa", totesi Salo.
Kauppinen riiteli edelleen asiasta kysymistä vastaan. Backman mutisi: "No olisihan tietysti voitu Salkinoja-Salonenkin tuoda, mutta..."
Mutta mutta. Niinpä niin.
Yksi kirjallisista todisteista, jossa homeita tunnistettiin SEM:llä, oli Kansanterveyslaitoksen (Kuopio) tohtori Aino Nevalaisen kirjoittama. Se oli sisäilmaseminaariin laadittu esitelmä. Backman jätti käräjäoikeuteen litteroidun puhelinkeskustelunsa Nevalaisen kanssa, jonka hän ilmoitti käyneensä Nevalaisen kanssa vähän ennen Home-MOT:n lähettämistä. Puhelinkeskustelussa Nevalainen väitti, ettei SEM:llä voida tunnistaa homesieniä, paitsi lisääntymismuodoista. Backman luki esitelmästä pätkän jossa Nevalainen kuitenkin SEM:llä homeita tunnistaa. Nevalainen arveli esitelmään jääneen virhe.
Samaa Nevalainen selitti myös käräjäoikeudessa, joskin jäi erinomattaisen epäselväksi, miten hän oli virheensä korjannut - ja oliko korjannut lainkaan.
On kuitenkin myönnettävä, että Nevalainen järjesti käräjäoikeudessa varsinaisen yllätyksen. Kun hän väitti, ettei SEM:llä voi tunnistaa homeita, esittelimme hänelle kymmeniä todisteita, joissa SEM:llä kuitenkin homeita tunnistetaan, ja Nevalainen todisti:
"Se on ihan tavallista, että tutkijat panevat tällaisiin tilaustutkimuksiin tällaista ylimääräistä, joka ei pidä paikkaansa. Kirjoittavat vähän niin kuin asiakasta mielistelläkseen".
Olimme asianajaja Heikki Salon kanssa pudota ällistyksestä tuoleiltamme: on siis tavanomaista, että tutkijat väärentävät tutkimustuloksensa. No tässähän olisi syy panna etusivut uusiksi! Satoja, tuhansia, ehkä kymmeniä tuhansia väärennettyjä tutkimuksia! Tuhansia vääriä valoja esimerkiksi taloriitojen oikeudenkäynneissä!
Tuoliltaan oli pudota myös seuraavana todistajana kuultu Nevalaisen esimies, STM:n neuvotteleva virkamies Risto Aurola, kun kysyimme, onko todellakin tavanomaista, että tutkijat kirjoittelevat tutkimuksiin mitä sattuu, asiakkaan mieliksi. Siis väärentävät tutkimustuloksia.
"Eihän se... siis sehän... siis eihän se ole mahdollista. Sehän on täysin tutkijan etiikan vastaista", Aurola ällisteli. Olen Aurolan kanssa samaa mieltä.
Hovioikeudessa Nevalainen oli varovaisempi, eikä enää väittänyt tutkimuksia väärennettävän rutiininomaisesti. Hän kuitenkin väitti, että kaikissa todisteeksi jätetyissä kymmenissä tutkimuksissa, joissa SEM:llä on homesukuja tunnistettu, joissa ylistetään SEM:n mahdollisuuksia hometunnistuksessa, on tosiasiassa tunnistettu vain siksi, että kohdalle on sattunut lisääntymismuotoja.
Yhdessäkään näistä tutkimuksista Nevalainen ei ollut mukana. Yhteenkään esiteltyyn SEM-ruutuun hän ei ollut katsonut. Todisteissa on kuvia, joissa lisääntymismuotoja ei näy, mutta homesuku ilmoitetaan tunnistetun SEM:llä.
Kaiken lisäksi STM teetätti 1999 Kansanterveyslaitoksella vertailun, joissa osa laboratorioista tunnisti niille lähetetyistä näytteistä homeet SEM:llä, osa viljelemällä. Luit oikein: osa tunnisti SEM:llä. Esimerkiksi Työterveyslaitoksella tunnistetaan homesukuja SEM:llä. Tämän vertailun tekoa johti - tohtori Aino Nevalainen.
Kannattaa panna nimi mieleen: tohtori Aino Nevalainen. Tohtori jonka mielestä tutkimusten väärentäminen on tavanomaista ja normaalia. Ja jonka seminaariesitelmiin jää virheitä, jotka hän hoksaa vasta toimittajan kysyessä, vuosien päästä.
Mainittakoon, että Nevalainen on koko uransa ajan kehitellyt viljelymenetelmään perustuvaa tunnistusta.
HOVIOIKEUS HOME-MOTISTA
HO vetosi tuomiossaan Nevalaisen todistajalausuntoon ja katsoi, että "Backmanin ohjelmassaan esittämä professori Salkinoja-Salosen haastattelu elektronimikroskoopin käytöstä homeita tunnistettaessa ei ole ollut edellä kerrotut todistajalausunnotkin huomioon ottaen perättömän tiedon esittämistä".
Mitäpä HO lausui siitä, että Salkinoja-Salonen puhuu tutkimuksissaan täysin päinvastaista, kuin MOT:ssa, mihin kritiikkini kohdistui? Ei mitään.
Mitäpä HO lausui siitä, että monet muutkin tutkijat kuin Salkinoja-Salonen tunnistavat homeita SEM:llä? Ei mitään.
HO havaitsi sentään, ettei Backman ollut tarkistanut taloriidan todellista tilaa ja "on siten tältä osin ohjelmassaan antanut kantajan esittämästä asiakirjanäytöstä harhaanjohtavaa tietoa, mutta ei ollut kuitenkaan sinänsä väittänyt, ettei talossa olisi ollut vikaa".
Kertauksen vuoksi. Tässä on kaikki, mitä Backman kertoi riidanalaisen talon kunnosta:
"Mikrobiologian professori tunnisti vain yhdestä näytteestä väitetyn homesienen, mutta sekin oli laji, joka viihtyy eläimissä. Talossa asui kaksi kissaa. Tällaisen lausunnon perusteella siis vaadittiin yhdeltä perheeltä parin miljoonan markan vahingonkorvauksia".
Mitä ja minkä informaation Backman antoi katsojille?
LOPPUTULEMA
Edellä kuvatuilla tavoilla, ja vastoin edellä kerrottuja faktoja hovioikeus katsoi, että Backmania oli loukattu. Edes luonnonsuojelijoiden suojeluvaatimuksia ei oltu tekaistu...
Näillä eväillä Backman voitti jutun hovioikeudessa.
III HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TOIMINNASTA
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti korostanut, ettei riitä että tuomari on puolueeton. Hänen on myös näytettävä puolueettomalta, uskottavasti. HO:n puheenjohtaja, hovioikeudenlaamanni Pirkko Kauppinen teki kaikkensa osoittaakseen, ettei hän ole puolueeton. Systemaattinen puolustuksen kimppuun käyminen, Backmanin todistajien kuulemisen estäminen, kymmenet keskeytykset eivät kerro puolueettomasta asenteesta, vaan aivan muusta.
Moni nöyrä suomalainen kuvittelee, että viimeistään hovioikeudessa tuomarit ovat asiallisia ja puolueettomia. Valitettavasti nöyrät kansalaiset erehtyvät. Eivät aina, mutta aivan liian usein.
Toisaalla tällä sivustolla on ote vuonna 2007 julkaistusta kirjastani "Tapaus Johnny Liebkind. Erään oikeusmurhan tarina". Ote on luvusta, jossa kerrotaan kuinka Helsingin hovioikeuden tuomarit valehtelemalla estivät Liebkindin oikeusjutun suullisen käsittelyn hovioikeudessa. Ote on otsikolla "Hovioikeuden tuomareiden tutkimaton rikos". Tuomareiden menettely olisi mielestäni tullut viedä rikostutkintaan, epäilty rikos törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen.
Tuomioistuimen pitää ottaa kantaa kaikkeen
Pyysin kirjaan lainkäytön professori Jyrki Virolaiselta kommenttia tuomioistuinten perustelukäytännöstä. Hän vastasi yleisellä ja periaatteellisella tasolla, ja siksipä hänen tuolloin lausumansa sopivat lainattavaksi myös tässä:
"Tuomioistuimella on velvollisuus antaa tuomiossa lausuma molempien asianosaisten - siis kantajan ja vastaajan, rikosjutuissa syyttäjän ja vastaajan - kaikista kanne- tai syyteperusteista. Samoin on lausuttava vastaajan tai syytetyn kannetta tai syytettä vastaan esittämistä asiaväitteistä. Asiaväitteitä ovat a) syytteen kiistäminen näytön riittämättömyyden perusteella, b) syytteen kiistäminen juridisella perusteella ("syyte ei perustu lakiin") sekä c) ns. vastatosiseikan eli syytteen oikeudellisen merkityksen kumoavan seikan esittäminen".
"Tuomioistuimen laiminlyönti antaa tuomiossa lausunto asiaväitteistä on selvä oikeudenkäyntivirhe, jonka perusteella tuomio voidaan kumota ja poistaa".
"Lisäksi nykyisin katsotaan yleisesti, että tuomioistuimen tulee antaa tuomiossa lausunto myös vastaajan tai rikosjutussa syytetyn esittämästä vastanäytöstä. Jos rikosjutussa esitetään jostakin todistusteemasta puolin ja toisin keskenään ristiriitaista näyttöä, on tuomioistuimella velvollisuus ilmoittaa tuomion perusteluissa, miksi se on pitänyt jommankumman osapuolen esittämää näyttöä toisen osapuolen esittämää näyttöä luotettavampana. Tämä kuuluu keskeisenä osana näyttökysymyksen perustelemisvelvollisuuteen".
"Yleensäkin nykyisin oikeuskirjallisuudessa korostetaan ns. pro et contra - tyyppistä perustelemismetodia. Tämä merkitsee sitä, että jos rikosjutussa on esitetty puolin ja toisin ristiriitaista näyttöä, on syytteen hyväksyvässä langettavassa tuomiossa otettava kantaa myös puolustuksen esittämään näyttöön, punnittava ja arvioitava sitä suhteessa syyttäjän esittämään näyttöön sekä ilmoitettava, miksi syytteen tueksi esitettyä näyttöä on pidetty kuitenkin vakuuttavampana".
"On selvä ja paha virhe, jos tuomioistuin sivuuttaa kokonaan tuomiossaan puolustuksen esittämän, syytettä vastaan puhuvan näytön ja sen arvioinnin. Syytetyn ja puolustuksen pitää saada tuomion perusteluissa vastaus kaikkiin asiaväitteisiinsä ja kaikkeen syytettä vastaan puhuvaan näyttöön. Tätä edellyttää asianosaisen kuulemisperiaate ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa korotettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus".
"Jos toimitaan toisin, voidaan perustellusti epäillä, onko syytetty saanut osakseen reilua ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä".
Maallikkokin pystynee päättelemään, kuinka hyvin Helsingin hovioikeuden toiminta Backman-jutussa vastaa professori Virolaisen esittämiä periaatteita.