Maaliskuun 12. päivä julkaisi Hufudstadsbladet lisätietoja suomalaisesta vakoilijasta peitenimeltään "Kati". Hän oli vuodet 1979-1985 DDR:n turvallisuusministeriön Stasin IM eli epävirallinen työntekijä. Oikealta nimeltään Riitta Juntunen toimii nykyään SAK:n viestintäpäällikkönä.
Tapaus "Kati" tuli ensimmäisen kerran julkisuuteen vuonna 2002, samoihin aikoihin kuin "Boris", Oulun yliopiston lehtori, joka vakoili DDR:lle vuodet 1978-1987. Tuolloin molemmat kommentoivat julkiwsuudessa toimintaansa pitäen sitä vähäisenä. "Tulee sellainen maku, että asiat on kirjoitettu ihan eri lailla kuin ne olivat. Tai ainakin erilailla kuin minä ne tiesin," totesi Juntunen (Kansan Uutiset 2.5.2002).
Hbl:n tiedot antavat aivan toisenlaisen kuvan. "Kati" oli allekirjoittanut värväytymissopimuksen luvaten palvella rehellisesti Stasia ja pitämään täydellisesti salassa kaiken, mitä tehtävässään saa tietää. "Kati" vakoili Länsi-Saksan instituutioita, kuten sen tiedustelupalvelua BND:tä ja Länsi-Saksan Berliinin edustustoa. Länsi-Berliinissä hän selvitti eri osoitteissa asuneita ihmisiä ja teki piirroksia heidän asuinympäristöistään. "Kati" vakoili myös DDR:ssä opiskelevia ulkomaalaisia ja yritti värvätä uusia agentteja. Puolan kriisivuosina hän vakoili Puolan kansalaisia. Hän vakoili myös Suomessa, kohteina olivat muun muassa Suomen kommunistinen puolue ja Helsingin yliopiston kehitysmaainstituutti - ja DDR:n suurlähetystö.
"Kati" kirjoitti Stasille raportteja kaikkiaan noin 1000 sivua. Hbl:n on laskenut arkistokorteista Stasin maksaneen hänelle palkkioita kaikkiaan 70 000 DM. Itäiset tiedustelupalvelut olivat yleensä kitsaita, joten nykyrahassa noin 45 000 - 50 000 euroa kuudessa vuodessa oli merkittävä palkkio.
Tapausten tultua julki, tosin todellista paljon vähäisempinä, suojelupoliisin entinen päällikkö, vuodesta 1992 eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen kehui Supolla olleen tarkka kuva DDR:ssä 1970-80-luvuilla tapahtuneista värväyksistä (Ilta-Sanomat 4.5.2002).
Supon vastavakoiluosaston päällikkö Hannu Moilanen ilmoitti ettei "Boriksen" ja "Katin" toimia, jotka katsottiin laittomaksi tiedustelutoiminnaksi, viedä syyttäjälle. "Nykyhetken tietojen valossa kyse on rikollisesta toiminnasta, mutta teot ovat vanhentuneita", kertoi Moilanen (Helsingin Sanomat 3.5.2002). Millä valtuuksilla Supo näin päätti?
"Poliisin -- on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty", määrää esitutkintalaki, jossa ei ole Supo-poikkeusta.
Laiton tiedustelutoiminta on rikos, joka vanhenee 10 vuodessa. "Boriksen" ja "Katin" teot eivät siis olleet vanhentuneet Tiitisen ollessa Supon päällikkönä, eivät välttämättä edes vuonna 2002. Miksi ja millä valtuuksilla Supo jätti tapaukset tutkimatta, vaikka "kyse on rikollisesta toiminnasta"?
Poliisi voi omalla päätöksellään jättää tutkimatta vain vähäisiä tekoja. Vakoilu ja laiton tiedustelu eivät sellaisia ole. Vanhentumisen vuoksi poliisi voi jättää tutkimatta vain selvät tapaukset. On veteen piirretty viiva, onko vakoilussa kyseessä (rikoslain nykytermein) laiton tiedustelutoiminta, vakoilu vai törkeä vakoilu. Ensimmäinen olisi "Katin" osalta vanhentunut 1995, mutta vakoiluna se vanheni vasta 2005, "Boriksen" osalta v. 2007 (näin myös tekohetkellä voimassa olleen RL 12:7 mukaan).
Törkeä vakoilu ei vanhene koskaan. Olisi ollut syyttäjän asia ratkaista mitä rikosta oli aihetta epäillä ja oliko teko vanhentunut, vaiko ei. On syytä epäillä Supon toimineen vailla valtuuksia sen jättäessä vakoilut tutkimatta.
"Katin" ohjaaja kenraalimajuri Horst Männchen loikkasi lähteen heti DDR:n luhistuessa, ja olisi ollut Supon käytettävissä. Supo ei halunnut häntä kuulla. Männchen kuoli vuonna 2008.
DDR on kadonnut maailmankartalta, ja voisi ajatella olevan turhaa tutkia sellaisen valtion hyväksi tehtyä vakoilua, ainakaan rikoksina. Voisi ajatella, jos se koskisi kaikkia.
Kymmenen päivää sen jälkeen, kun vastavakoilupäällikkö Hannu Moilanen oli julkisuudessa väittänyt "Boriksen" ja "Katin" tekoja vanhentuneiksi, Ratakadulla aloitettiin professori Alpo Rusin kuulustelut. Häntä epäiltiin törkeästä vakoilusta vuosina 1969-76.
Ilmeni, että peitenimi "Pekka" oli luovuttanut DDR:n edustajille noin 100 asiakirjaa, joista 11 oli turvaluokitus "Luottamuksellinen". Se on varsin alhainen luokitus. "Pekka" oli valtioneuvoston tiedotussihteerinä vv. 1968-1973 ja sen jälkeen Suomen Metsäteollisuuden Keskusliiton tiedottajana työskennellyt Jukka Rusi. Jukka Rusi ei ollut tehnyt värväytymissopimusta, eikä hänelle maksettu palkkioita.
Huomattavasti nuoremman veljen Alpo Rusin osuudesta toimintaan ei ollut mitään näyttöä tutkinnan alkaessa, eikä sen päättyessä.
Supon esitutkinta oli erittäin tarkoitushakuista, mistä kolme esimerkkiä.
Supo väitti, ettei se kyennyt identifioimaan luovutetuista asiakirjoista kuin ulkoministeriöstä lähtöisin olevat noin 30 paperia. Asiakirjoista kuitenkin ainakin 13 on peräisin SDP:n 1940-luvun lopulta 80-luvulle pyörittämältä omalta "salaiselta palvelulta", ns. Veikko Puskalan toimistolta. Sen jakeluun kuuluivat myös työnantajaliitto STK ja Supo. Eikö Supo tunne omia arkistojaan, vai eikö se halunnut tunnistaa Puskalan papereita?
Supo viivytteli lähes vuoden ennen kuin suostui kuulemaan todistajina Stasin edustajia. Tulos oli Alpo Rusin osalta täysin yksiselitteinen: hän ei ollut tietolähde.
Jälkikäteen selvisi Supon edustajien käyneen ennen esitutkinnan aloittamissa haastattelemassa "Pekan" operaatiojohtaja Peter Kelleriä. Todennäköisesti he saivat jo tuolloin tietää, ettei Alpo Rusilla ollut osuutta veljensä nuhjuisessa vakoilussa. Supo salasi tämän ja vilpistä kiinni jäätyään väitti, ettei tapaamisesta oltu tehty mitään muistiota. Tämä ei ole uskottavaa. On poliisilla sentään aina kynä ja "ritsikirja" mukana.
Supo on toiminut DDR-vakoilun tutkimisessa täysin epäloogisesti ja vastoin esitutkintalain määräyksiä. Varmat vakoilutapaukset on jätetty tutkimatta, ja toisaalta on käynnistetty esitutkinta tapauksissa joissa edes "on syytä epäillä" -kynnys ei ylity.
Näyttää olevan niin, että sen selvittäminen miten laajaa ja miten merkityksellistä DDR:n vakoilu Suomessa oli, edellyttää myös sen tutkimista, mitä Supossa oikein on tehty. Tässä on tärkeää myös Seppo Tiitisen aika.
Mikko Niskasaari
Kirjoittaja on vapaa oikeustoimittaja
FAKTA:
* Supo sai 1990-luvulla Saksasta tiedon vajaasta 20 suomalaisesta, joita epäiltiin vakoilusta DDR:n hyväksi. Yhdestäkään ei tehty esitutkintaa.
* Elokuussa 2001 tuli julki tapaus "Boris", toukokuussa 2002 tapaus "Kati".
* Vain Jukka ja Alpo Rusin osalta käynnistettiin esitutkinta, virallisesti keväällä 2002.
* Kesäkuussa 2003 valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski päätti, ettei kyseessä ollut törkeä vakoilu ja muuten teot olivat vanhentuneet.
* 24.1.2010 Rautakoski tunnusti julkisesti, ettei Alpo Rusia ollut syytä epäillä mistään muustakaan vakoilusta (Helsingin Sanomat).
Julkaistu: Kainuun Sanomat 10.5.2010