Poliisi keksi Ulvilan uudet todisteet

Poliisin "uudet todisteet" Ulvilan murhajutussa on lapsen kertomus, jonka alkuperäinen käsikirjoittaja on poliisi itse. Se painosti vuonna 2009 lasta ottamaan tarinan omiin nimiinsä. Silloin se ei onnistunut. Kaksi vuotta myöhemmin tilanne muuttui.

Poliisin murhatodisteiden ydin löytyy Anneli Auerin seksuaalirikosjutun salaiseksi julistetusta oikeudenkäyntiaineistosta. Jutun käsittely alkaa Turun hovioikeudessa 28. tammikuuta.
Jukka S. Lahti murhattiin Ulvilassa joulukuun 1. päivä vuonna 2006. Satakunnan poliisi puhutti hänen ja Anneli Auerin kahta vanhinta lasta heti tuoreeltaan. Tuolloin 7-vuotias poika kertoi olleensa nukkumassa, heränneensä ääniin, kuulleensa isänsä huutoa ja menneensä peloissaan peiton alle piiloon. Hän pysyi piilossa poliisien tuloon asti.

Uusi kertomus

Heinäkuussa 2011 poika kertoi sijaisvanhemmillaan aivan toisen version. Sijaisvanhemmat haastattelivat poikaa useita kertoja videolle, samoin nuorempia lapsia, jotka toistivat ja värittivät isoveljen kertomaa. Lapsia on haastateltu myös yhdessä, ja kerta kerralta tarina on laajentunut ja hurjistunut. Videot toimitettiin syyttäjälle 1.8.2011
Uuden kertomuksen mukaan poika heräsi murhayönä äitinsä, ja vanhimman lapsen, tuolloin 9-vuotiaan tytön supinaan. Poika oli noussut sängystä, raottanut huoneensa ovea, ja kuunnellut tapahtumia. Kaikki kertomuksen havainnot perustuvat kuulemiseen.
"Ja sitten ne sanos että nyt", poika kertoo videolla. Poika kuuli äitinsä menevän ulko-ovesta ulos, siskon menevän keittiöön, ottavan sieltä veitsen, ja menevän makuuhuoneeseen, jossa isä kuorsasi. Tytär iski isää ensimmäisen kerran veitsellä, ja samalla äiti alkoi ulkoa päin rikkoa makuuhuoneeseen johtavan oven lasi-ikkunaa. Poika kuulee, kun takaovi avataan. Tämän jälkeen tytär ja äiti iskevät vuorotellen Jukkaa veitsellä. Lopulta äiti tappaa hänet vasaralla.
Vasta tämän jälkeen Anneli Auer soitti hätäpuhelun, jonka poika kertoo alkaneen välillä alusta. Hätäpuhelu olisi siis ollut etukäteen nauhoitettu.
Jatkossa tarina paisuu. Anneli Auer ja tytär olivat etukäteen harjoitelleet murhaa, useana yönä, isän kuorsatessa: "Ne --- keskusteli ja sanos, että hyvä kun me harjoitellaan". Äiti varoitti jo kauan ennen, että jos lapset joskus kuulevat yöllä jotain erikoista, siitä ei saa kertoa kenellekään. Jälkikäteen tappajat olivat kerskuneet teollaan perheen nuorimmille.
Kertomuksiin ilmaantuvat myös ruskeista pyyhkeistä tehdyt kilvet, joilla äiti ja tytär suojautuivat veriroiskeita vastaan. Tämäkin on kuulohavainto.
Lopulta tavoitteeksi ilmenee joukkomurha. Rahojen vuoksi oli määrä tappaa isovanhemmat, ja tarinan seuraavassa vaiheessa myös kaikki nuorimmat lapset. Lopulta juttu kehittyy saatananpalvonnan kuvaukseksi.

Poliisin oma tarina

Åbo Akademin psykologian professori Pekka Santtila ja psykologian tohtori Katariina Finnilä tunnistivat murhatarinan. He antoivat Anneli Auerin puolustuksen pyynnöstä seksuaalirikosjuttuun laajan asiantuntijalausunnon.
Kun poliisi otti vuonna 2009 Anneli Auerin pääepäillyksi, he painostivat ankarasti vanhinta tytärtä muuttamaan kertomuksensa, jonka mukaan murhayönä paikalla oli tuntematon mies. Myös poika otettiin tehohaastatteluun, jossa Santtilan ja Finnilän mukaan "esiintyy noin 60 % suoria johdattelevia kysymyksiä". Näin lapsia ei saa haastatella.
Poliisin haastattelijat esittivät pojalle, että Auer oli pahoinpidellyt Jukka S. Lahtea jo pitemmän ajan ennen murhaa, samoin lapsia, ja vanhimman tyttären kertoneen murhasta veljelleen. He arvelivat pojan kuulleen murhayönä askelia ja oven avaamista.
"Merkittävää on se, että [poika] vuonna 2009 haastattelussa vastustaa johdattelua melko hyvin. Hän vastaa kielteisesti suoriin johdatteleviin kysymyksiin, eikä hän muuta kertomustaan toistettujen johdattelevien kysymysten myötä", Santtila ja Finnilä huomauttavat.
Heinäkuussa 2011 poika kertoi sen tarinan, jonka poliisi oli kaksi vuotta aikaisemmin hänelle esitellyt.
Uuden kertomuksen uskottavuutta heikentävät myös sosiaaliviranomaisten lausunnot. Sisarusten välit olivat erittäin hyvät murhan jälkeisinä vuosina, myös sen jälkeen kun poliisi syksyllä 2009 vei äidin. Kaikki lapset sijoitettiin samaan lastenkotiin, ja seuraavana keväänä Auerin veljen luokse. Sosiaaliviranomaiset tosin olivat harkinneet lasten hajasijoitusta juuri siksi, etteivät he yhdessä kehittäisi murhasta mitään fantasioita.
Vanhin tytär muutti toisaalle kesäkuussa 2010, mutta sisarusten suhteet pysyivät edelleen lämpiminä. Niissä toki oli iän mukaisia eroja. Kaksi vanhinta lasta tukeutuivat enemmän toisiinsa, kaksi nuorinta toisiinsa.
Kuinka todennäköistä on, että välit ovat viisi vuotta hyvät, jos veli koko ajan tietää siskon tappaneen isän?

Uuden tarinan syy

Välit huononivat ja katkesivat vasta keväällä ja kesällä 2011. Tuolloin oli tiedossa, että käräjäoikeuden murhasta tuomitsema äiti todennäköisesti vapautuu.
Pekka Santtila ja Katarina Finnilä arvioivatkin murhatarinan syyksi lasten pelkoa tulevaisuudestaan. Lapset olivat menettäneet isän, ja äiti on oletettavasti ollut aika stressaantunut sen jälkeen. Kolmen vuoden kuluttua isän murhasta tuomitaan äiti, joka kahden vuoden jälkeen vapautuu. Tänä aikana lapset ovat kotiutuneet sijaisvanhempien luo, mutta nyt on edessä paluu äidin luokse. Äidin, joka ensin on murhannut isän, ja sitten ei olekaan. Aikuisenkin on vaikea ymmärtää tilannetta, saati lapsen. Niinpä lapset nyt tarttuvat hädässään tarinaan, jota poliisi oli jo aiemmin pojalle tyrkyttänyt.

Julkaistu: Alibi 2/2013

Lisätty 10.9.2013: Vaasan HO päätti 9.9.2013, että Anneli Auerin kahden vanhimman lapsen oikeuspsykologiset haastattelut ovat julkiset murhaa koskevien väitteiden osalta. HO:n mukaan niitä ei voi salata. Samoin oli päättänyt jo aiemmin Satakunnan KäO.
Salaamista ovat vaatineet syyttäjät. Salaamishalun ilmeinen syy on pojan kertomuksen omituisuus, sekä poliisin aktiivinen rooli sen synnyssä.