Mikko Niskasaari

Julkisuudessa jäi huomaamatta poliisijohtaja Robin Lardotin tavoite hänen esittäessään sosiaaliturvan poistamista ”järjestäytyneeseen rikollisuuteen sekaantuneilta”.

Poliisijohtaja Robin Lardot on puheenjohtaja työryhmässä, joka valmistelee strategiaa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi.

Hän sai välittömästi tukea poliisiylijohtaja Mikko Paaterolta ja sisäministeri Päivi Räsäseltä.

Lardotin esitys ei siten ollut yksityisajattelua, vaan koko poliisin ylijohdon tavoite.

Kaikki muut olivat ehdotuksesta hämmästyneitä:

”[S]osiaalipoliittisten oikeuksien rajoittaminen rikollisen toiminnan perusteella olisi monin tavoin arveluttavaa. Oikeuden tuomion tehostaminen sosiaalipoliittisilla lisärangaistuksilla tekisi paluun rikoksen poluilta kaidalle tielle entistä vaikeammaksi”, kritisoi Helsingin Sanomien pääkirjoitus 1.8.

Se, että vuosien vankilatuomion päälle tuomittaisiin vaikkapa kolmen vuoden jakso, jolloin vankilasta vapautuneella ei olisi oikeutta sosiaaliturvaan, olisi tietenkin mahdotonta ja kriminaalipoliittisesti absurdia.

Ei poliisijohto sitä tavoittele.

Poliisi haluaa laillistaa nykykäytännön, jossa se itse määrittelee, kuka edustaa järjestäytynyttä rikollisuutta, ja kohdistaa tähän hallinnollisia pakkokeinoja. Se haluaa myös laajentaa pakkokeinojen valikoimaa siten, että se voisi vaatia esimerkiksi Kelaa katkaisemaan työttömyyskorvauksen henkilöltä, jonka poliisi väittää kuuluvan järjestäytyneeseen rikollisryhmään ilman, että henkilöä olisi tuomittu – juuri tämä on vaatimuksen ydin.

Poliisin tuoreimman arvion mukaan Suomessa olisi 84 järjestäytynyttä rikollisryhmää (Keskisuomalainen 12.8.2012). Niistä puolet on moottoripyöräkerhoja. Näin sanoo poliisi, mutta tuomioistuimessa näistä noin 40 kerhosta vain yhden (1) on todettu toimineen järjestäytyneenä rikollisryhmänä. Kyseessä on Cannonball MC:n Turun osasto ja Turun hovioikeuden tuomio vuonna 2009. Suurinta osaa kerhojen jäsenistä ei tiettävästi ole tuomittu mistään.

Hallinto-oikeuksissa on käsitelty kymmeniä tapauksia, joissa poliisi on peruuttanut rikkeettömiltä kansalaisilta järjestyksenvalvojan oikeudet tai aseluvat väittäen näiden kuuluvan ”rikollisiin moottoripyöräjengeihin”.

Järjestyksenvalvojakortin menettäminen tarkoittaa ammatin menettämistä. Päätöksissä ei usein ole edes selvitystä jäsenyydestä, ja ne osuvat myös täysin sivullisiin.

Tammikuussa Helsingin hallinto-oikeus ratkaisi jutun, jossa poliisi oli peruuttanut aseluvat nuhteettomalta kaupungin virkamieheltä. Ensin poliisi väitti hänen olleen menossa tappelemaan Bandidos MC:n juhliin. Se ei ollut totta, ja oikeudessa poliisi muutti perustelun väittäen miehellä olevan ”yhteyksiä” henkilöihin, jotka ”kuuluvat Keskusrikospoliisissa järjestäytyneiksi rikollisryhmiksi luokiteltuihin ryhmiin”.

Tosiasiassa miehellä ei ollut mitään tekemistä Bandidosin kanssa, hän vain oli kulkenut Helsingin Sörnäisissä samana iltana kun Bandidosin sikäläisellä kerhotalolla oli juhlat. Hallinto-oikeus kumosi poliisin päätöksen.

Eduskunnan oikeusasiamies on toistuvasti ja kovin sanoin moittinut poliisia laittomista toimista, kuten pakottamisesta valokuvattavaksi siksi, että joku on, tai poliisi väittää hänen olevan, jonkun kerhon jäsen.

”Poliisin toiminnan on aina perustuttava lakiin, jonka edessä kaikki ovat samanarvoisia. Esimerkiksi jonkun henkilön mahdollinen kuuluminen moottoripyöräjengiin tai liikkuminen tällaisen henkilön seurassa ei poista näitä vaatimuksia eikä sinällään anna poliisille lisävaltuuksia”, huomautti apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja toukokuussa 2011.

Kuukausi sitten Kaakkois-Suomen rajavartiosto sai moitteet samanlaisesta tapauksesta. Rajavartiosto oli toiminut KRP:n pyynnöstä.

Poliisin ja syyttäjien väitteet järjestäytyneestä rikollisuudesta kaatuvat tuomioistuimissa näytön puutteeseen, ja eduskunnan oikeusasiamies moittii.

Tämän vuoksi poliisijohto haluaisi lakiin poliisille valtuudet määritellä, kuka on rikollinen. Oikeusvaltiossa tämä kuitenkin on tuomioistuinten tehtävä.

Julkaistu aiemmin: Aamulehti 14.8.2012