Tigerin laukauksista tuli median Waterloo

Hysterian lietsomisen aloitti Helsingin Sanomat: "Poliisin mukaan joillain ovimiehillä on yhteyksiä liivijengeihin". KRP näki tilaisuuden propagandan levitykselle, johon empimättä lähtivät mukaan YLE ja iltapäivälehdet. Poliisin toimittajilla piti taas kiirettä.

Helsinkiläisessä yökerho The Tigerissä oli sunnuntaina 30.9 aamuyöstä tappelu, jonka aikana yhtä miestä ammuttiin, ja myös toiseen osui, poliisin arvion mukaan vahingossa. Tungoksessa ja hämmingissä ampuja pääsi pakenemaan. Lehtitietojen mukaan yökerhossa on erilaisia asiakaspaikkoja yhteensä noin 1200. Sellaiseen joukkoon katoaa paljon helpommin kuin Kulma-Pubissa.

Jostain syystä Helsingin Sanomat päätti tehdä tästä rähinästä Suuren Jutun. Maanantaiksi oli aiheesta koottu lehden pääuutiseksi kokonainen sivu. Katja Kuokkasen avausartikkelissa otsikko saattoi pitää paikkansa: "Poliisi tarkkailee Tigerin ovimiehiä". Paikkansa saattoi pitää myös väite, jonka mukaan Kampin ostoskeskuksen vartijat olivat aikaisemmin huomautelleet Tigerin ovimiesten olevan liian välinpitämättömiä. "Vartijoiden mielestä järkkäriporukka ei ole toiminut vaan katsonut vierestä tappeluja ravintolan edessä", kertoi komisario Jussi Huuhtela (HS 1.10.2012).

Väitettiin myös, että Tigerissä tarjoillaan liian humalaisille. Se on täysin mahdollista, koska niin tehdään Suomen kaikissa kapakoissa.

Kaikki muu artikkelissa oli maalailua. "Poliisin mukaan joillain ovimiehillä on yhteyksiä liivijengeihin", julistettiin jo ingressissä. "Poliisilla on tiedossa, että joillain Tigerin järjestysmiehillä olisi yhteyksiä moottoripyöräkerhoihin". "Keskusrikospoliisi on aiemmin pitänyt ovimiesbisnestä keinona hankkia laillinen suoja rikolliselle toiminnalle".

STT lähti mukaan jo samana päivänä uutisella, joka otsikoitiin HS:n nettisivuilla näin: "Poliisi: Jengiportsari voi suojella omiaan". Itse jutussa kerrottiin: "Jengin etu voi tiukan paikan tullen olla jengiin kuuluvalle järjestyksenvalvojalle tärkeämpi asia kuin järjestyksen valvominen, arvioi keskusrikospoliisin rikoskomisario Jussi Oksanen".

STT:n tarjoama evidenssi oli niukka: "Uutistoimisto STT:llä on tiedossaan ainakin yksi tapaus, jossa asiakkaan pahoinpidelleet jengiläiset päästettiin takaoven kautta ulos ravintolasta. Järjestyksenvalvonnasta vastanneella taholla oli hyvät suhteet useampaankin ryhmittymään".

Minulla on tiedossani tapaus, jossa toista asiakasta lyönyt merkittävä talouselämän vaikuttaja päästettiin takaoven kautta ulos ravintolasta. Onko sekin todiste jengistä?

IL jalosti STT:n tuotosta. "Jengiläisiä yhä useamman ravintolan portsareina" se otsikoi "Ravintolat kiinnostavat lähinnä Helvetin Enkeleitä, Bandidosia, Cannonballia ja United Brothedhoodia" väitti jutun ingressi (IL:n nettisivut 1.10).

Todisteita artikkelista sai turhaan etsiä, mutta asenteessa löytyi: "Järjestyksenvalvojan lakisääteinen tehtävä on ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta sekä estää rikoksia. Keskusrikospoliisin rikoskomisario Jussi Oksanen kertoo, että valvoja, jolla on jengikytköksiä, saattaa kuitenkin tiukan paikan tullen arvioida, että lakia tärkeämpää on jengin etu."

Maanantain aikana HS sai mobilisoiduksi mukaan myös poliisikansanedustajat. Tällä kertaa ei Joonas Laitisen jutussa epäilty perussuomalaisia populismista, sitä kirjoitettiin itse: "Kansanedustaja ja poliisina toiminut Tom Packalén (ps) väittää, että rikollisuusjengien läsnäolo Helsingin keskustan ravintoloissa on lisääntynyt."

Tiistaina 2.10. HS uhrasi aiheelle jälleen melkein sivun. Jorma Palovaaran ja Minna Passin artikkelin otsikot huusivat: "Portsariyritysten valvontaa kiristetään" / "Jengiläiset ovat perustaneet omia firmoja, kertoo HS:n haastattelema portsarialan sisäpiiriläinen".

Oli otettu käyttöön tuo näytön ja todisteiden oiva korvike, nimetön lähde. Nimetön lähde kertoi HS:n jutussa: "Jengiläisiä alkoi näkyä ovilla 2000-luvun alussa. Viime vuosien ilmiö on, että jengiläiset perustavat omia firmoja", kertoo nimetön toimittajille. HS kytki tämän saagan tiukasti Tigerin laukauksiin.

Suuri liivijengi-viikko huipentui 4.10 YLE:n Aamu-TV:ssä, jossa olivat haastateltavina KRP:n kansainvälisen osaston päällikkö Sanna Palo, ja rikosylikomisario Arto Tuomela.

Toimittaja Annika Damström myönsi avauksessaan, ettei Tigerin ammuskelu "tapausta tutkivan poliisin mukaan" suoranaisesti liity liivijengeihin, "mutta todettiin kuitenkin, että jonkinlaisia yhteyksiä ovimiesbisnekseen saattaa kuitenkin olla".

"Vuonna 2000 Suomessa oli 8 liivijengiä, vuonna 2012 noin 60. Se on valtava kasvu. Kuinka paljon näiden rikollisuus sitten on kasvanut", kauhisteli ja kysyi toimittaja Damström.

"Viime vuoden, 2011 lopulla tutkinnassa oli 350 järjestäytyneeseen rikollisuuden henkilöä, avoimissa ilmoituksissa osallisina 600 tällaista henkilöä", väitti Arto Tuomela.

Tässä kohdin Annika Damström teki oleellisen kysymyksen: "Kuinka suuri niistä on näiden liivijengien tekoja?". Tuomela väisti: "Järjestäytyneitä rikollisryhmiä oli 80, niistä tunnuksellisia jengejä oli 60 ja niistä liivi, näitä moottoripyörä-liivijengejä 40. Että siinä skaalassa". Damström ei uudistanut kysymystään, vaikka sille oli ilmeinen tarve, vaan antoi Tuomelan luistaa selvästä vilpistään.

Tuomelan luvun voisi suhteuttaa siihen, että poliisista tehdään vuosittain 700 - 800 rikosilmoitusta, mutta sitä YLE:n toimittaja ei tietenkään tehnyt.

Uskollisesti toimittaja kysyi, pitäisikö liivijengit kieltää. Arto Tuomela halusi kieltää ne: "Mä näen ne vallan symboleina". Toimittaja Annika Damström jätti kysymättä tärkeimmän: mihin perustuu väite liivijengien rikollisuudesta.

Kaikki tämä siis kytkettiin Tigerissä ammuttuihin laukauksiin, mutta oliko niillä mitään yhtymäkohtaa todellisuuteen? Helsingin poliisilaitoksen väkivaltatutkijoiden Tiger-tiedotteissa ei koko syyllisen etsinnän aikana ollut vihjettäkään ampumisen yhteydestä johonkin jengiin. Tutkinnanjohtaja ja tutkijat eivät tiettävästi muutoinkaan levitelleet mitään liivijengijuttuja; he tiedottivat aivan asiallisesti.

Lauantaina 6.10 Helsingin poliisilaitoksen tiedote kertoi: "Helsingin käräjäoikeus vangitsi tänään Helsingin poliisin vaatimuksesta vietnamilaissyntyisen vuonna 1973 syntyneen miehen liittyen ravintola The Tigerissä sunnuntaina 30.9.2012 aamuyöstä tapahtuneeseen ampumavälikohtaukseen. Käräjäoikeuden vangitsemispäätöksessä katsotaan, että miestä voidaan esitutkinnan tässä vaiheessa epäillä todennäköisin syin tapon yrityksestä ja törkeästä pahoinpitelystä."

Nelosen uutisissa Susanna Reinboth kertoi maanantaina tekijästä taustoja: "--- Tigerin ammuskelusta vangitulla nelikymppisellä miehellä on pitkä rikoshistoria. Nelosen uutisten tietojen mukaan mies on syyllistynyt muun muassa useisiin väärennyksiin sekä huumausainerikoksiin. Vakavin rikosepäily on ollut tapon yritys. Oikeudessa tuomio tuli kuitenkin törkeästä pahoinpitelystä." (Nelosen uutisten nettisivut 8.10.2012).

Tiistaina 9.10 Helsingin poliisilaitoksen tiedote kertoi tapauksen ratkenneen: "Epäilty on kuulusteluissa myöntänyt ampumisen. Tutkinnan tämän hetkisten tietojen mukaan laukauksia ammuttiin kolme kappaletta ja syynä tekoon vaikuttaisi olleen epäillyn ja uhrin välille hetkeä ennen ampumistilannetta syntynyt suukopu ja kärhämä. Epäilty ja uhri eivät ennestään tunteneet toisiaan. --- Tekoon ei epäillä osallistuneen muita henkilöitä."

Missä Tigerin ovimiesten osuus?

Missä liivijengit?

Ne sävellettiin mukaan Helsingin Sanomien toimituksessa ja KRP:ssä, ja disinformaation levittämiseen lähtivät mukaan ainakin YLE ja iltapäivälehdet.

Koko ovimiessaaga perustuu KRP:n erään seminaarinsa kunniaksi 31.5.2011 medialle lähettämään tiedotteeseen, jossa on tällainen helmi: "Joillakin alueilla ja toimialoilla ryhmät ovat jakaneet reviireitä keskenään. Ne ovat mm. ottaneet hoitoonsa ravintoloiden ovimiespalveluja, koska niiden yhteydessä on helppo kontrolloida erilaisia laittomia toimintoja."

Tämän enempää näyttöä ovimiesbisneksen siirtymisestä järjestäytyneen rikollisuuden käsiin, koko ongelman olemassaolosta ylipäänsä ei KRP:ltä ole tihkunut, ei ennen eikä jälkeen.

Kaikki median "liivijengit vallanneet ovimiesbisneksen" -jutut perustuvat yksinomaan tuohon väitteeseen. Mitään kyselemättä, mitään tarkistamatta eräät toimittajat ovat muuttaneet ylimalkaisen väitteen vallitsevaksi totuudeksi. Kuten Katja Kuokkanen HS:ssa kirjoitti: "Keskusrikospoliisi on aiemmin pitänyt ovimiesbisnestä keinoja hankkia laillinen suoja rikolliselle toiminnalle".

Minun mielestäni KRP:n tiedote oli kuin Fingerporista, ja luovutankin idean Pertti Jarlan vapaaseen käyttöön.

Suomessa journalistisiin käytäntöihin ei kuitenkaan kuulu poliisin väitteiden tarkistaminen. Itse asiassa huomattava osa toimittajista pitää poliisin väitteiden kyseenalaistamista suorastaan paheksuttavana.

Entäpä liivijengien rikollisuus, jonka media myös on muuttanut vallitsevaksi totuudeksi? KRP:n saagan mukaan "rikollisia liivijengejä" on siis 60, niistä MC-kerhoja 40.

Tosiasiassa tuomioistuimet ovat Suomessa tuominneet täsmälleen yhden (1) MC-kerhon toimimisesta järjestäytyneenä rikollisryhmänä. Kyseessä on Cannonball MC:n Turun osasto, ja Turun HO:n tuomio vuodelta 2009. Sekin koskee yhtä (1) rikosjuttua.

Kerhojen yksittäisiä jäseniä on kyllä tuomittu, myös vakavista rikoksista, mutta ei toiminnasta järjestäytyneenä rikollisryhmänä, kerhonsa puitteissa. Ei liene kattavaa ja luotettavaa tilastoa, kuinka moni noiden 40 MC-kerhon jäsenistä on joskus tuomittu edes jostain, mutta korkealla todennäköisyydellä osuus on reippaasti alle puolet.

KRP:n väitteestä siis 1/40 on totta. Se on aika huono prosentti.

KRP:n tiedote 31.5.2011 kertoo, mistä näissä "liivijengi-" ja "järjestäytynyt rikollisuus" -jutuissa tosiasiassa on kysymys: "Järjestäytynyt rikollisuus on [KRP:n päällikkö Rauno] Rannan mukaan kasvamassa sellaisiin mittoihin, että sen tutkimiseksi ja torjumiseksi tarvitaan omat säännökset tai vaihtoehtoisesti oma erityislaki. Eduskunnan tämän kauden viimeisessä istunnossaan hyväksymä esitutkinta- ja pakkokeinolakien muutos ei tuo mainittavaa lisää tutkintavaltuuksiin, osittain se jopa heikentää poliisin toimintamahdollisuuksia mm. lisäämällä ilmoitusvelvollisuutta pakkokeinoista."

Poliisi pelottelee, liioittelee ja levittää katteettomia väitteitä, koska se haluaa lisää valtuuksia, lisää valtaa. Se haluaa myös tuomarin vallan. Se haluaa itse päättää, kuka on rikollinen ja oikeuden terrorisoida väittämäänsä rikollista mielin määrin.

Useimpien, joskaan ei aivan kaikkien sanoma- ja aikakausilehtien levikki on laskussa. Esimerkiksi vuonna 1998 Helsingin Sanomien arkilevikki oli 472 666 kappaletta. Viime vuoden lopulla se oli 357 199 kappaletta. HS on siis menettänyt yli 115 000 tilaajaa, neljänneksen levikistään.

Perinteisen median edustajat vannovat kuitenkin optimismia. Viesti on kaikilla suunnilleen tällainen: "Uskon, että ammattijournalisteilla on edelleen ratkaisevan tärkeä rooli tiedon jäsentämisessä ja tarkistamisessa".

Olen itse asiassa samaa mieltä. Ihmettelen vain, missä ne ammattijournalistit ovat, ja milloin valtamedia alkaa tarkistaa väitteensä. Tällaisiin fiaskoihin kuin jälleen nähtiin, ei medialla ole varaa.