Helsingissä lauantaina 3.7 tehtyä kyynelkaasun laskemista ja savusoihtujen käyttöä Pride-kulkueen osallistujia vastaan tutkitaan muun ohella poliittisten toimintaoikeuksien loukkaamisena. Se on hyvä, sillä yhteiskunnan pitää suojella poliittisia toimintaoikeuksia. Tutkinnanjohtajana toimii rikoskomisario Petri Juvonen Helsingin eteläisestä poliisipiiristä. Se on paha.
Rikoskomisario Petri Juvonen on väärentäjä. Siitä yksi esimerkki, nopein vedoin.
Juvonen sai vuonna 2005 tutkittavakseen rikosilmoituksen espoolaisista kihlakunnansyyttäjistä Tom Ifströmistä ja Erkki Huhtalasta. Originellin Erkki Huhtalan suuri yleisö muistanee syytteestä, jossa Huhtala vaati jääkiekkoilija Jere Karalahdelle kuuden vuoden vankeustuomiota törkeästä huumausainerikoksesta, koska tämä oli maksanut 20 000 euron velkansa kaverilleen, joka tosin taisi harrastaakin huumeiden tukkuluontoista maahantuontia. Syyte kompuroi pahasti kuten Huhtalan syytteet tuppaavat kompuroimaan, ja Huhtala ryhtyi siksi muihinkin kostotoimiin Karalahtea vastaan.
Tom Ifströmin suuri yleisö saattaa vielä muistaa hänen toilailuistaan Bodom-jutussa. Hän syytti yhdessä kihlakunnansyyttäjä Heli Haapalehdon kanssa miestä kolmoismurhasta, vaikka jutun näyttö oli pakkasen puolella. Se tarkoittaa, ettei syytteen tueksi ollut näyttöä, mutta sen sijaan oli näyttöä joka osoitti syytteen mahdottomaksi. Koska en osaa lukea ajatuksia, en tiedä uskoiko Ifström todella asiaansa, vai halusiko hän aiheettomalla syytteellään pelastaa KRP:n maineen. Veikkaan jälkimmäistä.
Näistä herroista tekemäni erittäin perusteellisen rikosilmoituksen, jonka mukana toimitettiin noin 40 kirjallista todistetta, sai siis tutkittavakseen Petri Juvonen. Hän soitti pari sekavaa puhelua asianajajalleni Heikki Salolle söpöttäen jotain lisätiedoista, mutta kykenemättä sanallakaan selittämään mihin lukuisiin syyttäjiin kohdistuvista rikosepäilyistä lisätietoa tarvittaisiin. Soitot olivatkin enemmän ruikutusta "ette kai te nyt ihan tosissanne vaadi että syyttäjiä ryhdyttäisiin tutkimaan". Huomatkaa, että muotoilu on minun. Juvosen muotoilu oli paljon sotkuisempi.
Lopulta saimme painostettua Juvosta niin, että saatiin aikaiseksi asianomistajakuulustelu. Se tehtiin niin, että tutkija lähetti sähköpostilla noin 20 kysymystä (jotka osoittivat ettei poliisissa oltu rikosilmoitusta viitsitty edes lukea), vastasin niihin ja sitten kävimme Salon kanssa allekirjoittamassa kuulustelun. Samalla jätin neljä uutta kirjallista todistetta.
Meni muutama kuukausi ja sitten tuli Juvosen päätös, ettei syyttäjien epäiltyjä rikoksia tutkita. Hän valehteli "ettei Niskasaari ole pyynnöstä huolimatta toimittanut näyttöä epäilystensä tueksi" joten asiassa ei ole esitetty näyttöä rikoksestam eikä esitutkintaa suoriteta.
Tilasin jutun esitutkintapöytäkirjan. Siinä oli Juvosen päätöksen lisäksi asianomistajakuulusteluni ja sen mukana jättämäni neljä kirjallista todistetta. Siitä puuttuivat 15-sivuinen rikosilmoitus ja sen mukana jätetyt 40 kirjallista todistetta.
Tilasin pöytäkirjan uudelleen, vaatien koko esitutkintapöytäkirjaa, mukaan lukien em. asiakirjapino. Helsingin poliisilaitos ilmoitti ettei enempää ole.
Vaadin Juvosen esimieheltä, ylikomisario Juha Vuorisalolta koko esitutkintapöytäkirjaa. Hän vastasi sähköpostiviestillä: "Olette saaneet kaiken mikä Teille kuuluu".
Rikoskomisario Petri Juvonen oli siis pistänyt rikosilmoituksen ja sen mukana toimitetut 40 kirjallista todistetta paperisilppuriin. Sen jälkeen Juvonen valehteli kirkkain silmin, ettei rikosepäilyn tueksi ole esitetty näyttöä. Poisjätetyistä asiakirjoista ei esitutkintapöytäkirjssa ollut merkintää, vaikka laki nimenomaan määrää sellaisen tekemään. No voi sanoa, että tietenkään sellaista merkintää ei ollut. Sehän olisi osoittanut Juvosen valehtelevan päätöksessään.
Petri Juvonen oli siis ensin väärentänyt esitutkintapöytäkirjan. Väärennöstään hyödyntäen hän käytti virka-asemaansa törkeästi väärin ja esti syyttäjien epäiltyjen rikosten tutkinnan. Esimiehensä Juha Vuorisalo tiesi rikoksesta ja hyväksyi sen. Syyllistyen näin ainakin virka-asemansa väärinkäyttöön. Sitä en tiedä, osallistuiko Vuorisalo myös esitutkintapöytäkirjan väärentämiseen.
Jätin Juvosesta rikosilmoituksen. Sen tutkinnan esti, tapansa mukaan, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Kalskeen perusdoktriinin mukaan poliisin tekemä "väärennös ei ole väärennös, koska se on tehty virkavastuulla".
Näinhän asiat hoituvat Suomessa, jossa erään naivin kansainvälisen järjestön mukaan ei juurikaan ole korruptiota: syyttäjät estävät poliisien rikosten tutkinnan, ja poliisit estävät syyttäjien rikosten tutkinnan.
Kaasuhäiriköinti, tai olkoon vaikka kaasuisku kuten media hehkuttaa, oli häpeällinen teko. Erityisesti siksi, että se loukkasi poliittisia toimintaoikeuksia. Kolme epäiltyä vangittiin 7.7. mikä on sikäli ymmärrettävää, että osa epäillyistä on vapaana.
Miettikääpä kuitenkin, mikä aivan oikeasti on vaarallisempaa: muutama kadulla hilluva äärioikeistolainen mulipäähörhö, vai järjestelmällisesti, harkitusti ja kyynisesti todistaaineistoa tuhoava, törkeitä virkarikoksia peittelevä poliisi? Kuten vaikkapa rikoskomisario Petri Juvonen.
Kumpi on kiireellisempää saada vankilaan?