Uusi valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto tulee tuttuun taloon. Tuttu on myös korruptio, jota Koivisto osaltaan oli luomassa. Tuleeko nyt muutos, vai tuki vanhalle menolle?
Tasavallan presidentti nimitti perjantaina 13.5 uudeksi valtakunnansyyttäjäksi oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosaston päällikkö Ari-Pekka Koiviston, 57. Nykyinen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen jää eläkkeelle syyskuun myötä.
Koivisto toimi syyttäjänä käräjäoikeudessa, sekä valtionsyyttäjänä vuoteen 2011, jolloin hän lähti Rajavartiolaitoksen palvelukseen.
”Syyttäjälaitos on vahvassa kunnossa, vaikka haasteitakin riittää”, Koivisto kehuu Helsingin Sanomien tervetuliaishaastattelussa. 1)
Haasteisiin kuuluu, että ”vanhojen juttujen rästit ovat päässeet kasvamaan kohtuuttoman suuriksi. Tuhannet jutut ovat odottaneet syyttäjän päätöstä yli puoli vuotta tai jopa yli vuoden,” muistuttaa Koivisto ja kyselee poliisin tutkinnallisten resurssien perään.
Myös sen perään voisi kysyä, miksi poliisi jättää kokonaan tutkimatta 70-80 prosenttia kansalaisten kaikista rikosilmoituksista, ns. vihapuherikoksista peräti 90 prosenttia – mutta resurssit ovat rajattomat, kun poliisi haluaa kostaa.
Tällaisia Koivisto ei kuitenkaan kysele.
”Poliisilla on tällä hetkellä noin 40?000 juttua, jotka ovat olleet esitutkinnassa yli vuoden”. ”Onko tämä oikeusvaltion luku?”, Koivisto kysyy.
Ei ole, ei. Siksi tämä onkin oiva kohta muistuttaa Koivistoa jo yli viisi vuotta kestäneestä, valtakunnansyyttäjän vetämästä prosessista, jonka taustalla on Koiviston itsensä muinoin esittelemä valtakunnansyyttäjän lainvastainen päätös.
Onko oikein, että valtakunnansyyttäjä on pyörittänyt tätä terroria jo 5 vuotta ja 3 ½ kuukautta?
Näin väärennetään esitutkintapöytäkirja
Tästä se alkoi.
Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Petri Juvonen väärensi esitutkintapöytäkirjan. Hän työnsi paperisilppuriin 35-sivuisen rikosilmoitukseni ja sen mukana toimitetut 39 kirjallista todistetta ja kaksi muuta kirjelmää. Yhteensä yli 300 sivua todistusaineistoa.
Rikosilmoitukseni silppuamisen myötä Juvonen hävitti vaatimukseni, että poliisi hankkii viran puolesta 45 tarkkaan yksilöimääni asiakirjaa, todisteena rikosepäilyn tueksi. Olin siis esittänyt ja nimennyt rikosilmoitukseni tueksi 84 kirjallista todistetta.
Peittääkseen tekonsa, Juvonen ei tehnyt hävittämistään asiakirjoista merkintää esitutkintapöytäkirjaan, vastoin lain nimenomaista määräystä.
Hävitettyään todisteet Juvonen valehteli tutkintailmoitukseen: ”Niskasaari oli esittänyt useita väitteitä syyttäjien tekemistä rikoksista, mutta rikosten tunnusmerkistön mukaisuudesta ei esitetty tarkennusta". Tämän väitteensä turvin Juvonen esti epäiltyjen rikosten tutkinnan. 2)
Juvonen väärensi esitutkintapöytäkirjan, koska rikosilmoitus koski kahta espoolaista syyttäjää. Näin toimii poliisien ja syyttäjien toisilleen takaama syytesuoja, joka ei perustu lakiin, vaan rikokseen.
Valtakunnansyyttäjät siunasivat väärentämisen
Petri Juvosta oli syytä epäillä sekä väärennöksestä, että virka-aseman väärinkäyttämisestä, joten tein hänestä rikosilmoituksen. Eri vaiheissaan kaikkiaan viisi (5) syyttäjää esti jutun esitutkinnan; heistä neljä valtakunnansyyttäjänvirastosta. Yksikään syyttäjistä ei kiistänyt Juvosen tekoja, he vain väittivät niitä laillisiksi, mitä käsittelen alempana.
Rutinoitunut poliisirikosten hautaaja, kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto esti tutkinnan sekavalla tarinalla:
"Säännöksistä ilmenee, että poliisilla on harkintavalta siitä mitä se liittää esitutkintapöytäkirjaan. Tässä tapauksessa erimielisyyttä on ilmoittaja Niskavaaran toimittamasta aineistosta, joka hänellä itsellään oli. Täten erimielisyys ei aiheuttanut, ettei Niskasaarella olisi ollut asiakirjaan liittyvää tietoa". 3)
Tiedossani ei ole millä eväillä Haavisto on tuon sepittänyt, enkä tiedä mitä se tarkoittaa. Epäilen, ettei sitä tiedä Haavisto itsekään.
Sivumennen sanoen, entisen poliisin Joakim Lindholmin kerrottua viime vuonna julkisuudessa poliisien väkivallasta ja muusta rikollisuudesta, valtakunnansyyttäjän toimisto ei uskaltanut painaa tapausta suoraan villaisella, vaan nimesi siihen tutkinnanjohtajan: Jukka Haaviston.
Eipä ollut mitenkään yllättävää, kun Helsingin Sanomat raportoi äskettäin: ”Toistaiseksi yhtään esitutkintaa ei ole avattu, eli Haavisto ei ole nähnyt syytä epäillä rikosta minkään Lindholmin kertoman asian kohdalla”. 4)
Väärennöksen viimeisimpänä ja tuoreen nimitysuutisen kannalta kiintoisimpana puolustuslinjana toimivat silloiset valtionsyyttäjät Raija Toiviainen ja Ari-Pekka Koivisto; jälkimmäinen esittelijänä:
"Juvosella on ollut harkintavalta päättää, mitä aineistoa hän tutkinnanjohtajana liittää esitutkintaan. Niskasaaren ilmiantamat puutteet aineiston kirjaamisessa tai esitutkintapöytäkirjaan liittämisessä eivät ole sellaisia, että minun olisi syytä epäillä Juvosta virkarikoksesta tai väärennyksestä". 5)
Poikkeuksellisesti Toiviaisen & Koiviston jälkimmäinen virke pitää melkein paikkansa. Se, että Juvonen jätti, lain ehdottomasta määräyksestä piittaamatta merkitsemättä tuhoamansa asiakirjat, ei tosiaankaan antanut nykyiselle valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle ja eikä tulevalle Ari-Pekka Koivistolle aihetta yhtään mihinkään.
Laki vastaan syyttäjät
Kukaan syyttäjistä ei edes yrittänyt kiistää, että komisario Petri Juvonen pisti paperisilppuriin 35-sivuisen rikosilmoitukseni ja sen mukana toimitetut 39 kirjallista todistetta ja kaksi muuta kirjelmää. Yhteensä yli 300 sivua todistusaineistoa.
Kaikki syyttäjät vain väittivät, että Juvosella oli oikeus tehdä näin. He väittivät, että Juvosella oli oikeus tehdä mitä huvittaa. Jukka Haaviston sanoin:
”Katson, että Juvonen on asiassa menetellyt harkintavaltansa mukaisesti eikä ole syytä epäillä, että harkintavaltaa olisi käytetty muun syyn vuoksi. Mahdolliset puutteet materiaalin kirjaamisessa on sellaista, ettei ole syytä epäillä virkarikoksen täyttyneen”. 6)
Raija Toiviainen, Ari-Pekka Koivisto ja Jukka Haavisto siis väittivät tutkinnanjohtajan voivan vapaasti päättää, mitä esitutkintapöytäkirjaan otetaan. Kun syyttäjien väite viedään loogiseen lopputulemaansa, he tosiasiassa väittivät esitutkintapöytäkirjan olevan tutkinnanjohtajan oma kirjallinen tuote, jonka sisällön hän saa vapaasti muokata haluamakseen.
Syyttäjien väite johtaa siis täysin absurdiin lopputulemaan, eikä tarvita rikosoikeuden tuntemusta ymmärtääkseen väitteen olevan pötyä. Siihen riittää logiikka: tutkinta, jonka tulos on tutkijan mielivallassa, ei ole mikään tutkinta.
Siksi laki nimenomaisesti kieltää esitutkinnan manipuloimisen Petri Juvosen malliin. Vastoin syyttäjien väitettä, esitutkintalaki rajoittaa useissa kohdin tutkinnanjohtajan harkintavaltaa. Tuolloin voimassa ollut esitutkintalaki rajoitti sitä merkittävästi jo yksin tällä (korostus tässä):
"Esitutkintapöytäkirjaan on otettava kuulustelupöytäkirjat ja selostukset tutkintatoimenpiteistä sekä liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet, mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa". (Tuolloinen ETL 40 § 2 momentti)
Yksikään syyttäjistä ei edes yrittänyt perustella, miksi rikosilmoituksella, jolla koko prosessi käynnistettiin, ei voitu olettaa olleen asiassa merkitystä. Yksikään ei edes yrittänyt perustella, miksei Juvosen tuhoamilla 39 kirjallisella todisteella voitu olettaa olleen asiassa merkitystä. Juuri se Raija Toiviaisen et al olisi kuitenkin pitänyt perustella.
Ei yksikään rehellinen juristi kehtaisi väittää rikosilmoituksen olevan rikosasiassa niin vähäpätöinen, ettei sillä voida olettaa olevan merkitystä.
Saman pykälän seuraava momentti ei jätä tutkinnanjohtajalle lainkaan harkintavaltaa (korostus tässä):
"Esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan". (ETL 40 § 3 momentti). 7)
Sanamuoto on ehdoton: "on tehtävä merkintä". Määräyksen ehdottomuutta korostaa sen historia. Säädös ei aikoinaan sisältynyt hallituksen esitykseen, vaan sen lisäsi lakiin eduskunta. 8)
Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnössä todetaan:
"Esitutkinnassa kertyy usein aineistoa, jota ei sittemmin oikeudenkäynnissä tai syyteharkinnassa tarvita. Tällaista aineistoa koskevaa säännöstöä ei ole. Käytännössä menettelytavat ovat olleet kirjavia, mikä on aiheuttanut asianosaisten eriarvoisuutta oikeudenkäynnissä. Tilanteen korjaamiseksi valiokunta ehdottaa lisättäväksi pykälään uuden 2 momentin, jonka mukaan esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan." 9)
Tämän mukaisesti valiokunta muotoili lain 40 pykälään tuon uuden momentin, ja sen eduskunta hyväksyi. On siten kiistatta lainsäätäjän tahto, että esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan. Tällä muutoksella lainsäätäjä nimenomaan tahtoi estää sellaisen esitutkinnan vääristelemisen, kuin Petri Juvonen toteutti, ja Raija Toiviainen, Ari-Pekka Koivisto ja Jukka Haavisto kannattavat ja edistävät. Tutkinnanjohtajan harkintavaltaa rajoittaa jyrkästi myös esitutkintalain perusperiaate:
"Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet" (ETL 7 §). 10)
Miten tämä toteutuu, kun rikosilmoitus ja sen mukana toimitetut sadat todistesivut ovat paperisilppurissa?
Jokainen tietää vastauksen. Myös edellä mainitut syyttäjät.
Oikeustiede vastaan syyttäjät
Esitin Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvaselle kolme tyhmää kysymystä. Tyhmiltä ne tuntuivat mielestäni siksi, että vastaukset niihin ovat ilmiselvät.
1. Kuuluuko rikosilmoitus ja sen mukana toimitetut kirjalliset todisteet sellaisiin jutun asiakirjoihin, joilla ”voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa”, kuten esitutkintalaissa sanotaan?
”Ilman muuta kuuluu”, vastasi professori Matti Tolvanen.
2. Osaatko kuvitella tilannetta, jossa rikosilmoitusta ei ole tarpeen ottaa mukaan pöytäkirjaan esitutkinnassa, joka on alkanut nimenomaan tuosta rikosilmoituksesta.
”Vaikea on sellaista tilannetta kuvitella.”
3. Esitutkintalain mukaan ”Esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan, jollei laissa toisin säädetä.” Tarkoittaako tämä sitä, että jos esimerkiksi rikosilmoitus ja sen mukana toimitetut kirjalliset todisteet jätetään etpk:sta pois, siitä on tehtävä merkintä?
”Tarkoittaa juuri sitä. Sanamuoto on vieläpä erittäin sitova”, professori Tolvanen toteaa.
Ei ole mahdollista, ettei syyttäjä tunne esitutkintalakia, vieläpä sen kaikkein keskeisimpiä periaatteita. Siksi ainoaksi uskottavaksi mahdollisuudeksi jää, että Raija Toiviainen, Ari-Pekka Koivisto ja Jukka Haavisto harkitusti valehtelivat lain sisällöstä.
On vahvat perusteet epäillä heidän käyttäneen virka-asemaansa väärin estääkseen Petri Juvosen rikoksen tutkinnan; hän käytti virka-asemaansa väärin estääkseen kahden espoolaissyyttäjän epäiltyjen rikosten tutkinnan.
Tässä esittäytyy suomalainen korruptio. Poliisi ja syyttäjä eivät ole ase korruptiota vastaan, vaan juuri he ovat Suomen pahin korruptio-ongelma.
Ja tämän tapauksen likaisin osa alkaa vasta tästä.
Välinäytös: poliisi suunnittelee kostoa
En antanut Juvosen rikoksen painua unholaan, mistä Helsingin poliisilaitoksella oltiin hyvin katkeria. Kuten aina, ei se ole poliisille ongelma, että Juvonen väärensi esitutkintapöytäkirjan. Se on ongelma, että minä kirjoitan asiasta.
Ylikomisario Jussi-Pekka Lämsä, silloisen Pikku-Roobertinkadun poliisiaseman päällikkö vetosi 23.3.2010 Helsingin poliisilaitoksen sisäisessä sähköpostissa poliisipäällikkö Jukka Riikoseen ja laitoksen koko esikuntaan, sekä pienempiin satraappeihin kostotoimien käynnistämiseksi. Lämsä kommentoi erään alaisensa viestiä, jossa oli esittelyni kolmesta Helsingin poliisien rikoksesta. Lämsä vuodatti:
"Keskustelimme tuossa äskettäin aamukahvipöydässä Niskasaaren tässä sähköpostissa päärikollisiksi nimeämien Juhani Vuorisalon ja Petri Juvosen kanssa. Jussi ja Pete pohdiskelivat sitä, kuinka paljon poliisin pitää tällaista paskanheittoa sietää. Niskasaarella on varsin edustavat nettisivut, joihin hän on vuositolkulla kerännyt muun muassa poliisiin kohdistuvaa herjaamista. Kaipa niitä sivuja joku lukee samoin kuin Niskasaaren artikkeleita nettilehdissä. Painettuun sanaan mies ei enää taida päästä. Jos Maarit lakimiehenä otat tästä koppia ja katsot mitä rikoksia Niskasaaren kirjoituksista löytyy. Pete ja Jussi tekevät sitten arvion, kannattaako lähteä prosessoimaan".
Ylikomisario Juha Vuorisalo oli Juvosen esimies, joka hyväksyi esitutkintapöytäkirjan väärentämisen.
Kostaa siis olisi pitänyt, mutta kompastuskivenä oli, että minun tekstini pitävät paikkansa, mitä samaa ei useinkaan voi sanoa poliisista. Poliisilaitoksen lakimiehet eivät nähtävästi löytäneet kirjoituksista rikoksia, koska Lämsän vetoomus ei tuottanut tulosta. Kun poliisilla kuitenkin oli tiedossa syyllinen, niin joku rikoshan hänelle piti keksiä. Niinpä Jussi-Pekka Lämsän alainen, ylikonstaapeli Juha Karimies sai tehtäväkseen lavastaa minulle räjähderikoksen.
Yritys taisi romahtaa juuri Lämsän sähköpostiin. Kuulustelussa sanelin sen sisällön esitutkintapöytäkirjaan, asianajaja Heikki Salon tuella, ja syyttäjälle tuli kiire tehdä ”ei rikosta” -päätös. Hän ei halunnut käräjäoikeuteen keskustelemaan kostonhimoisten poliisien sähköposteista.
Puolitoista tuntia sen jälkeen, kun olimme Heikki Salon kanssa lähteneet Pikku-Roobertinkadun poliisiasemalta Karimiehen kuulustelusta, sain puhelinsoiton: ”Lämsä juoksee täällä ympäri taloa ja karjuu ”kuka saatana on antanut sille perkeleelle meidän sähköposteja?”
Sähköpostit vuodettiin minulle juuri siksi, että voin puolustautua Lämsän ja kumppaneiden kostoa vastaan. Kaikki poliisit eivät ole rosvoja.
”Operaatio Juvosen kunnia” käynnistyy
Kun oltiin varmoja Juvosen rikosten vanhentumisesta, siitä ettei häntä enää voida asettaa syytteeseen vaikka virkarikos ja väärentäminen katsottaisiin törkeiksi teoiksi, päätettiin ryhtyä uudelleen kostotoimiin.
Juvonen teki 6.2.2017 rikosilmoituksen ”törkeästä kunnianloukkauksesta”. On perusteltu syy epäillä, että jutun junailemisesta oli sovittu etukäteen sekä poliisilaitosten johdon, että syyttäjänviraston kanssa. ”Operaatio Juvosen kunnia” on cosa nostra, korruptoituneiden poliisi- ja syyttäjälaitosten yhteinen asia, jolla on tärkeä poliittinen tavoite.
Koska Juvonen on Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa, lavastustyö oli uskottu Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle. Siellä ”tutkinnan”johtajaa esittää rikoskomisario Timo Pirinen, ja "tutkijaa" näyttelee vanhempi rikoskonstaapeli Juha-Pekka Kosonen.
Aivan sivuheittona todettakoon, että Pirinen tuomittiin 22.4.2022 Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa työturvallisuusrikoksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asianomistaja on ilmoittanut tyytymättömyyden tuomioon, joka siten ei vielä ole lainvoimainen. 11)
Kosonen puolestaan pidätettiin marraskuussa virantoimituksesta – en tiedä onko hän palannut töihin. Hän on myös syytteessä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Se on kansalaisen nostama syyte, eikä virkavalta sellaisen takia yleensä vaivaudu, joten virasta pidättämisen syy lienee joku muu tapaus
”Operaatio Juvosen kunnian” pyörittämisestä heitä ei liene moitittu.
Juvosen teko tunnustetaan
Juvosen tarinassa tärkeintä on se, mitä siinä ei ole. Hän ei sanallakaan kiistä tekoaan, ei millään tavalla: sitä, että työnsi paperisilppuriin 35-sivuisen rikosilmoitukseni ja sen mukana toimitetut 39 kirjallista todistetta ja kaksi muuta kirjelmää. Yhteensä yli 300 sivua todistusaineistoa.
Juvonen vetoaa vain siihen, että syyttäjät estivät väärentämisen tutkinnan:
”Niskasaari kanteli tai teki minusta rikosilmoituksen. Tämä asia ei kuitenkaan edennyt syyteharkintaan, vaan muistaakseni valtakunnansyyttäjänvirastossa tehtiin päätös, ettei minua ole syytä epäillä rikoksesta”. 12)
Jos Juvonen ei olisi laittanut silppuriin rikosilmoitustani ja sen 39 kirjallista todistetta, hän olisi esittänyt esitutkintapöytäkirjan, jossa ne ovat mukana. Hän ei esittänyt. Juvonen ei kehdannut esittää edes niitä syyttäjien päätöksiä, joihin hän vetosi.
Myöskään omassa kuulustelussani konstaapeli Kosonen ei edes yrittänyt väittää, ettei Juvonen olisi väärentänyt esitutkintapöytäkirjaa. Myös Kosonen ratsasti vain syyttäjien päätöksillä, näin:
”Kysymys: Miksi olette väittänyt lukuisissa, vuosien mittaan julkaistuissa blogikirjoituksissa rikoskomisario Petri Juvosen syyllistyneen rikokseen ilmoittamassanne silloisessa Espoon syyttäjänvirastossa toimineita syyttäjiä koskevassa asiassa, vaikka Juvosta koskeva tutkintapyyntö ei koskaan edennyt syyteharkintaan?”
”Vastaus: Ensinnäkin Juvosen tekoja arvioidaan sen perusteella, miten ne suhtautuvat rikoslakiin. Ei sillä perusteella, miten poliisien ja syyttäjien keskinäinen syytesuoja Suomessa toimii. Tämä syytesuoja ei perustu lakiin, vaan rikokseen”. 13)
Jos Juvonen ei olisi hävittänyt rikosilmoitustani, konstaapeli Kosonen olisi esittänyt esitutkintapöytäkirjan, jossa se on mukana.
Jos tässä olisi oikeasti kyseessä esitutkinta, eikä poliisin lavastusoperaatio, Timo Pirinen ja Juha-Pekka Kosonen olisivat itse ottaneet syyttäjien ratkaisut mukaan esitutkinta-aineistoon. He eivät sitä tehneet, koska syyttäjien päätökset todistavat Juvosta vastaan. Raija Toiviainen, Ari-Pekka Koivisto ja Jukka Haavisto eivät uskaltaneet valehdella tapahtumain kulusta, vaikka he valehtelivat lain sisällöstä.
Minä jätin esitutkintapöytäkirjaan todisteiksi sekä Juvosen tynkäpöytäkirjan ja syyttäjien päätökset, joissa he valehtelevat Juvosella olleen oikeus hävittää todisteet.
Näin Juvonen, Pirinen ja Kosonen tulivat de facto tunnustaneeksi, että Juvonen tuhosi todisteet, ja siten väärensi esitutkintapöytäkirjan. Teko myönnettiin, vaikka rikokseen on seinäkiisto.
Petri Juvosen uusi tunnustus
Näissä poliisin lavastusjutuissa on tyypillistä, ettei esitutkinta-aineistoa suostuta antamaan loppulausunnolle, ja myös ”tutkinnan”johtaja Timo Pirinen teki ohimarssin. (Loppulausuntoon ei ole ollut mahdollisuutta vieläkään). Hankin esitutkintapöytäkirjan muuta kautta, ja vaadin lisätutkintaa. Yllättävää kyllä, jotain poliisi teki.
Vaatimuksestani Juvoselta kysyttiin nyt ensimmäisen kerran se, mikä olisi pitänyt kysyä jo hänen asianomistajakuulustelussaan: ”Jättikö Juvonen Niskasaaren toimittamat kirjalliset todisteet 39 kpl ja rikosilmoituksen liittämättä esitutkintaan 6070/S/305844/05 vuonna 2005?”
Juvosen vastaus paljasti koko pelin:
”Niskasaaren tekemät kantelut ja rikosilmoitus on käsiteltyjä asioita. Niissä on yksiselitteisesti todettu, että EN ole menetellyt Niskasaaren ilmoittamalla tavalla. Ymmärtäisin, jos Niskasaari olisi tyytynyt näihin viranomaisten ratkaisuihin, mutta en voi ymmärtää että hän on vuosikausia jatkanut törkeätä ja erittäin epäasiallista kirjoittelua, joka täyttää törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön”.
”Totean vielä, että Niskasaaren mainitsema väite todisteiden hävittämisestä ei kuulu tähän rikosasiaan”. 14)
Amen. Siinä on rikoskomisario Petri Juvosen tunnustus: hän hävitti todisteet.
Kuten aiemmista syyttäjäsitaateista ilmenee, syyttäjät eivät kiistäneet Juvosen tekoa, vaan he pitivät sitä oikeutettuna. Toistan: syyttäjät valehtelivat lain sisällöstä, eivät tapahtumain kulusta.
Kunnianloukkauksen perustunnusmerkki on: ”Joka –- esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen –-- ”
Kaiken komisario Juvosen toiminnasta kirjoittamani sisältö on, että hän hävitti rikosilmoituksen ja sen mukana toimitetut todisteet. ”Esitutkinnan” koko aineisto – väärennetty etpk, syyttäjien päätökset, Juvosen epäsuorat tunnustukset – osoittaa tämän pitävän paikkansa. Suoraan esitutkintalaista ilmenee Juvosen rikkoneen karkeasti lakia. Syyttäjien seinäkiisto ei merkitse tässä mitään – asian ratkaisee laki, ei Toiviaisen, Koiviston ja Haaviston valehtelu lain sisällöstä.
Koska tietoni on kiistatta totta, Juvosen väitteellä kunnianloukkauksesta ei ole mitään perustetta. Asian oli siis loppuun käsitelty, kirjan kannet pantiin kiinni. Niinkö?
Älkää unta nähkö. Näissä lavastusjutuissa ei tosiasioilla ole poliisille ja valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle alaisineen mitään merkitystä.
Eikä poliisimaijassa ole peruutusvaihetta.
Asianomistaja Juvonen valehteli
Asianomistajakuulustelussaan – joka = rikosilmoitus – Juvonen väitti minun luoneen tekaistulla nimellä Facebookiin erehdyttävästi Helsingin Sanomien Metro -lehden sivustoa muistuttavan sivun, jossa pilkataan Juvosta. Sivu on Mauri Santala -nimisen tyypin luoma, tai nimissä. 15)
"Mauri Santala nimimerkki on Niskasaaren valeprofiili. Tämän voi todeta mm. sillä, että kaikista Santalan ja muista yllä mainitsemistani sivustoista on linkki Niskasaaren blogiin", väitti Juvonen. ”Muista sivustoista” viittasi MV-lehden keskustelupalstalle, jossa Juvonen väitti minun kirjoittelevan. 16)
Petri Juvonen valehteli. Asianomistajan asemassa, totuusvelvollisuuden sitomana. Valehteluaan Juvonen jatkoi lisätutkinnassa. Tarinansa todistamiseksi Juvonen vaati poliisia takavarikoimaan tietokoneeni.
Sivuhuomautuksena: antaa karmaisevan kuvan poliisin ammattitaidosta, jos rikosasioissa tutkinnanjohtajanakin toimiva rikoskomisario oikeasti uskoo, että se, että X laittaa nettisivulleen linkin Y:n tekstiin, osoittaa X:n olevan yhtä kuin Y. Jokainen 10-vuotiaskin tietää tuon höpöpuheeksi.
Väite, että ammattitoimittaja luo nettiin valesivustoja, vieläpä harhauttaen lukijoita uskomaan sitä jonkun oikean median sivuksi, on äärimmäisen loukkaava, ja täyttää suoraltaan kunnianloukkauksen, mahdollisesti muidenkin rikosten tunnusmerkistön.
Väite, että minä olisin avustanut Ilja Janitskin niljakasta nettilehteä on myös kunnianloukkaus sinällään. Muistutan Janitskin riehuneen pitkään juuri poliisin suojeluksessa: poliisi ja syyttäjät kieltäytyivät kauan tutkimasta sivustolla tehtailtuja rikoksia.
Vaadin poliisia selvittämään Facebookilta, kuka sinne on luonut ”Mauri Santala” -sivuston.
”Tutkinnan”johtaja Timo Pirinen kieltäytyi selvittämästä asiaa. Hän väitti FB:n ilmoittaneen, että se vastaa vain virallisiin oikeusapupyyntöihin. Pirinen väitti Keskusrikospoliisin tarkastaja Anniina Salosen ilmoittaneen, että oikeusapuprosessi kestää Yhdysvalloissa puolesta vuodesta vuoteen. Pitkään kestoon vedoten Pirinen kieltäytyi oikeusapuprosessista. 17)
Tätä kirjoitettaessa yhä jatkuva ”Operaatio Juvosen kunnia” on kestänyt 5 vuotta 3 ½ kuukautta, eikä poliisilla ole ollut aikaa…
Pirisen todellinen syy tietysti oli, että ”Mauri Santalan” henkilöllisyyden paljastuessa Pirisen päämies Petri Juvonen olisi ollut kiinni esitutkinnassa valehtelusta, asianomistajan asemassa. Se on rikos, rikoksen nimi on ”perätön lausuma viranomaismenettelyssä”, maksimirangaistus kaksi vuotta vankeutta.
Rumimpaan kukkaansa Timo Pirisen epärehellisyys puhkesi tässä: ”[K]oska kyseisessä asiassa on jo tutkinnanjohtajana toimineen syyttäjä Haaviston POLRIK/JH7/05 sekä apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeen Dno 152/41/04 tekemät päätökset, ei tapausta ole tästä syystä tarpeen enempää tutkia poliisin toimesta”. 18)
Jopa noiden vilpillisten päätösten enempi tutkiminen olisi todistanut Juvosen väärentäneen esitutkintapöytäkirjan, mikä puolestaan osoittaa Juvosen kunnianloukkausväitteen perättömäksi.
Kuten jo totesin: näissä lavastusjutuissa ei tosiasioilla ole poliisille mitään merkitystä.
Petri Juvonen ulos – Raija Toiviainen sisään
Yllättäen kihlakunnansyyttäjä Maija Päivinen (silloinen Kähkönen) määräsi 23.10.2018 poliisin ”tekemään virallisen oikeusapupyynnön Yhdysvaltojen viranomaisille sen selvittämiseksi, kuka on luonut esitutkinnassa käsitellyt Mauri Santala- ja Helsingin Sanomat-profiilit Facebookiin. –- Oikeusapupyyntöön kokonaisuudessaan kuluvasta ajasta huolimatta pidän sen tekemistä tässä tapauksessa ensisijaisena.” (Korostus tässä). 19)
Juvosen vaatiman tietokoneeni takavarikoinnin Kähkönen tyrmäsi: ”Niskasaari on ammatiltaan toimittaja, ja on syytä olettaa, että hänen käyttämänsä tietokoneet sisältävät tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n nojalla on oikeus kieltäytyä todistamasta”.
Olin tuolloin ollut 16 vuotta – nyt 20 vuotta – poliisin systemaattisen terrorin kohteena, ilman vuorokaudenkaan taukoa, ja tämä vaikutti näiden vuosien vasta toiselta syyttäjän rehelliseltä päätökseltä. Vaikutti aluksi.
Petri Juvonen tietenkin ymmärsi oikeusapupyynnön johtavan hänen valehtelunsa paljastumiseen ja hän veti nopeat johtopäätökset: heti seuraavana päivänä Juvonen perui rangaistusvaatimuksensa. Selkokielellä sanoen hän luopui jutusta.
Kunnianloukkaus on asianomistajarikos. Asianomistaja oli peruuttanut rikosilmoituksensa. Loppuiko juttu siis siihen? Älkää unta nähkö. Ei poliisimaijassa ole peruutusvaihdetta.
Petri Juvosen sijalle astui valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Valtakunnansyyttäjä voi ”antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista”. (RL 24:12).
Raija Toiviaisen päätöksen esitteli, oman ilmoituksensa mukaan valtionsyyttäjä Anu Mantila. 20) Pidän hyvin todennäköisenä jo alunperin sovitun, että jutun käydessä liian kuumaksi Juvoselle, vetovastuun ottaa valtakunnansyyttäjä.
Asiassa hääräävät nyt siis Raija Toiviainen, valtionsyyttäjä Anu Mantila ja aluesyyttäjä Maija Päivinen. Sivuhuomautuksena muistutan saman kolmikon pystyttäneen kiihotusjutun kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan. Vaikka Räsäsen homokirjoittelua pidetään yleisesti typeränä ja tunkkaisena, oikeusprosessi ei ole juristeilta juurikaan kiitosta saanut. Sananvapaus kun kattaa myös typerät mielipiteet. Ainakin johonkin pisteeseen asti.
Raija Toiviainen toimii omassa asiassaan
Mikä on se yleinen etu, johon Raija Toiviainen ja Anu Mantila vetoavat?
Tämän fiaskon ydin on Petri Juvosen tekemä väärennös, ja Raija Toiviaisen & Ari-Pekka Koiviston päätös estää rikoksen tutkinta, väittäen Juvosella olleen oikeus hävittää todisteet.
Raija Toiviaisen ja Ari-Pekka Koiviston päätös piti lakia pilkkanaan, ja heitä on perusteltu syy epäillä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Olkoonkin, että tuolta osin rikoksen syyteoikeus on vanhentunut.
Koettaessaan juonia tuomioistuimelta päätöstä, jonka mukaan olisi rikos sanoa Juvosen väärentäneen esitutkintapöytäkirjan, niin kiistaton asia kuin teko onkin, Toiviainen tavoittelee päätöstä, joka pesisi puhtaaksi hänen oman, lainvastaisen päätöksensä.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on siis liikkeellä omassa asiassaan. Oma etu muuttui yleiseksi eduksi.
Toiviaisella ja koko poliisi & syyttäjäaparaatilla on laajempikin poliittinen tavoite: jos tämä viritys menisi läpi, ei poliisien ja syyttäjien rikoksia tarvitsisi enää arvioida siltä pohjalta, miten teot suhtautuvat rikoslain määräyksiin. Poliisien ja syyttäjien ”ei rikosta, ei tutkita” -päätökset korvaisivat rikosten tunnusmerkistön.
Tämä tavoite tekee ”Operaatio Juvosen kunniasta” koko poliisi- ja syyttäjäkunnan cosa nostran.
Tämä tavoite on jotain, jota operaation vuonna 2017 alkaessa edes Venäjän valtakunnansyyttäjänvirasto ei olisi kehdannut yrittää.
Se oikeusapupyyntö USA:han….
Fiaskon päätteeksi: mitä kuuluu syyttäjä Maija Päivisen määräämälle oikeusapupyynnölle USA:lle?
Kukaan ei varmaankaan enää ylläty, kun kerron siitä luovutun kaikessa hiljaisuudessa. Se kuulemma kestää liian kauan.
"Operaatio Juvosen kunnia" on tähän mennessä kestänyt 5 vuotta 3 ½ kuukautta, joten poliisilla & syyttäjillä ei ole ollut aikaa tutkita päämiehensä valheita.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Helsingin Sanomat 13.5.2022: ”Jaksan kyllä touhuta” – Pitkän matkan urheilija Ari-Pekka Koivisto nimitettiin valtakunnansyyttäjäksi” https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008813645.html
2) Väärennetty esitutkintapöytäkirja ja Juvosen päätös. Etpk 6070/S/305844/05.
3) Jukka Haaviston päätös, so. Vantaan kihlakunnan syyttäjänvirasto 29.11.2005, tutkinnanjohtajan päätös olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, päätösnumero 56/05.
4) Helsingin Sanomat 8.5.2022: ”Paha poliisi?” https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008463561.html?fbclid=IwAR3Sz9VcYIw2...
5) VKSV 25.6.2008, dnro 253/21/07
6) Em. Haaviston päätös
7) Uusi esitutkintalaki tuli voimaan vuoden 2014 alussa, ja nämä samat säädökset ovat edelleen voimassa. Nyt ne ovat esitutkintalain 9 luvun 6 pykälässä, pykälän 2 ja 4 momentteina:
(–-) "Esitutkintapöytäkirjaan on otettava kuulustelupöytäkirjat ja selostukset tutkintatoimenpiteistä ja niiden yhteydessä tehdyistä esitutkinnassa selvitettäviä asioita koskevista havainnoista sekä liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat, tallenteet ja valokuvat, jos niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa ja jos laissa ei toisin säädetä. Esitutkintapöytäkirjaan on kirjattava ylimääräisen tiedon käyttäminen rikoksen selvittämisessä." (–-)
"Esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan, jollei laissa toisin säädetä."
8) HE 14/1986
9) Lakivaliokunnan mietintö 9/1986 https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/lavm_9+1986.pdf
10) Nykyisessä, vuoden 20914 alusta voimaan tulleessa esitutkintalaissa sisällöltään sama säädös on lain 4 luvun 1 §: "Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet”.
11) Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 22.4.2022 asianumero R 21/1049
12) Esitutkintapöytäkirja 5500/R/7295/17 Petri Juvosen kuulustelu = rikosilmoitus. Ilmoitettu ajankohta on 6.2.2017.
13) Sama
14) Esitutkintapöytäkirja 5500/R/7295/17/Li1 Petri Juvosen kuulustelupäiväksi on merkitty 14.11.2017.
15) Sivusto näyttää olevan olemassa yhä tätä blogia 18.5.2022 kirjoitettaessa. Toimintaa siellä näyttäisi olleen vain heinäkuussa 2016. https://www.facebook.com/profile.php?id=100012732885553&sk=friends
16) Esitutkintapöytäkirja 5500/R/7295/17
17) Esitutkintapöytäkirja 5500/R/7295/17/Li1
18) Sama
19) Maija Kähkösen sähköpostiviesti lakimiehelleni.
20) Anu Mantilan sähköpostivastaus allekirjoittaneelle. Kirjallista päätöstä ei kuulemma ole.