Poliisin julkisiin yhteydenottopyyntöihin on syytä suhtautua varovaisesti. Paitsi jos välttämättä haluaa joutua syytteeseen.
Helsingin poliisilaitoksen 3.12 jakama tiedote polkupyörävarkaasta oli erikoinen. Se sinällään, että poliisi on suostunut tutkimaan polkupyörävarkautta oikeuttaisi etusivun uutiseen, mutta tässä oli pääasiana pyörävarkaan kotoa löytynyt kivääri.
Annetaan poliisin tiedotteen kertoa:
”Poliisi on selvittänyt, että kyseessä on toimintakuntoinen ennen toista maailmansotaa Neuvostoliitossa (Venäjällä) valmistettu sotilaskivääri.
– On hyvin todennäköistä, että kyseessä on luvaton ase. Haluaisimme tavoittaa aseen omistajan, jotta voimme selvittää, miten ase on päätynyt rikoksesta epäillyn asuntoon, sanoo rikoskomisario Mika Helminen Helsingin poliisilaitokselta.
Tammikuussa 2004 tuli voimaan armovuosilainsäädäntö, jonka mukaisesti ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden, ammusten tai räjähteiden hallussapidosta ei rangaista, jos hallussapitäjä ilmoittaa niistä oma-aloitteisesti poliisille. Aseen omistajalle ei siis seuraa luvan puuttumisesta rangaistusta, jos hän ilmoittautuu poliisille. Aseen omistaja voi ottaa yhteyttä poliisiin sähköpostitse –-” 1)
Rikoskomisario Mika Helmisen tarina lemahtaa.
Väärä tieto ”armovuosilainsäädännöstä” ei ole edes suurin ongelma. Kyseessä ei ole armovuosi, vaan rikoslain säädös, jonka mukaan ampuma-aserikos poistuu, lakkaa olemasta rikos, jos luvattoman aseen omistaja tai sitä hallussaan pitävä ”oma-aloitteisesti ilmoittaa esineestä poliisille ja luovuttaa sen poliisin haltuun”. Rikos nimenomaan poistuu, se ei siis ole kiinni esimerkiksi poliisin harkinnasta ja armeliaisuudesta. Avainsana on kuitenkin ”oma-aloitteisesti”. 2)
Kiintoisa on Helmisen arvelu: ”On hyvin todennäköistä, että kyseessä on luvaton ase”. Poliisi on käden käänteessä nähnyt aserekisteristä, ettei pyörävarkaalla ollut lupa tuohon kivääriin, joten hänen kannaltaan ase on luvaton. Ilmiselvästi poliisi arvelee, ettei siihen ole lupaa kellään. Poliisi kuitenkin uskottelee, että aseen omistava henkilö voisi ilmoittautua poliisille ilman pelkoa seurauksista. Lupaukselle ei ole katetta, eikä sitä pidä uskoa, ellei välttämättä halua syytteeseen.
Helsingin hovioikeudessa saatiin kesäkuussa päätökseen ampuma-aserikosjuttu, jossa armosäädökseen vedottiin turhaan. Vastaaja oli joutunut esitutkintaan tuotuaan maahan muutamia kaasupistooleita, joita hän itse piti lupavapaina starttiaseina. Kaksi päivää poliisikuulustelun jälkeen hän oli saanut kuriiripostina uuden, kolmen revolverin lähetyksen. Hän ilmoitti niistä heti poliisille, jolle ne myös luovutti.
Syyttäjä syytti häntä törkeästä ampuma-aserikoksesta myös näiden revolverien osalta. Vastaaja taas katsoi ilmoittaneensa aseista oma-aloitteisesti poliisille, mikä lain armosäädöksen mukaan poistaa rikoksen. Siitä, että vastaaja oli ilmoittanut ei ollut erimielisyyttä, mutta sekä käräjä- että hovioikeus asettuivat syyttäjän kannalle, ja tuomitsivat vastaajan.
HO kylläkin totesi, ettei oma-aloitteisuutta tule tulkita liian tiukasti, ja epäselvissä tapauksissa sen tulee katsoa tapahtuneen. Asian ratkaisi tämä:
”Kuitenkin konkreettiset ja jo aloitetut viranomaisen tutkinta- ja valvontatoimet, jotka selvästi yleisen elämänkokemuksen mukaan arvioiden aiheuttavat niiden kohteelle uhkan tunteen, jonka voidaan yleensä katsoa vaikuttavan henkilön ajatuksiin ja käyttäytymiseen, puoltavat yleensä sitä, ettei vaadittava oma-aloitteisuusedellytys enää voi täyttyä.” 3)
Siis: koska viranomainen oli jo aloittanut esitutkinnan, oma-aloitteisuus ei enää pätenyt. Sitä ei pidetty aidosti oma-aloitteisuutena.
Polkupyörävarkaan tapauksessa ase on löytynyt kotietsinnässä, varas istuu vangittuna, esitutkinta on täydessä käynnissä ja poliisi huhuilee tiedotteilla kiväärille omistajaa. Mitä oma-aloitteisuutta se olisi, jos joku nyt ilmoittautuisi kiväärin omistajaksi? Eikä tässä ole edes tulkinnasta kysymys, tilanne on yksiselitteinen. Laki poistaa rikoksen kun luvattoman aseen ilmoittaa siitä oma-aloitteisesti. Se ei vapauta vastuusta kun poliisin huhuilun jälkeen ilmoittautuu syylliseksi.
Syyte aivan varmasti tulisi, jos joku onneton poliisille erehtyisi ilmoittautumaan. Vähintään ampuma-aserikkomuksesta, koska ei ole ilmoittanut aseen katoamisesta poliisille – jos aseelle sattuisi olemaan lupa ja jos se olisi kadonnut. Todennäköisesti syyte tulisi ampuma-aserikoksesta.
Vaikka poliisin lain tuntemus onkin keskimäärin surkea, ei ole uskottavaa, etteikö tämä olisi Helsingin poliisilaitoksella tiedossa.
Tiedote lupauksineen on siis ansa, jolla poliisi houkuttelee hyväuskoista. Onko tällainen huijaaminen laillista?
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) https://www.poliisi.fi/helsinki/tiedotteet/1/0/epaillyn_polkupyoravarkaa...
2) Rikoslain 41 luvun 1 §.
3) Helsingin hovioikeus 28.06.2018, asianumero R 17/484