Poliisit ja syyttäjät estävät törkeiden kunnianloukkaustapausten tutkinnan, ja vievät oikeuteen aivan joutavia juttuja.
Ortopedi, joskin enemmän ravintoväitteillään tunnetuksi tullut Antti Heikkilä sai syytteen kiistakumppaninsa kunnian loukkaamisesta. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus totesi hänet syylliseksi, mutta jätti tuomitsematta rangaistukseen koska teko oli vähäinen, ja syytä oli myös asianomistajassa. 1)
Kihlakunnansyyttäjä Tarmo Virtasen ajamassa syytteessä kerrotaan Heikkilän julkaisseen ja levittäneen Facebookissa blogitekstin, johon hän oli liittänyt asianomistajan kuvan ja kertonut ”hänen nimensä, koulutuksen ja asuinpaikan ja kirjoittanut tekstin, jossa hän viittaa [asianomistajan] olevan muun muassa trolli, kiusaaja, häirikkö ja stalkkeri.”.
Me kaikki olemme nyt syvästi järkyttyneitä näistä hirvittävän verisistä loukkauksista.
Vanhat riitakumppanit
Oikeuteen päättynyt keskustelu liittyi Heikkilän kiistanalaisiin ravitsemusopillisiin väitteisiin ja hänen uusimpaan kirjaansa, jota monet asiantuntijat kritisoivat. Sen vähän perusteella, mitä olen nähnyt Antti Heikkilän tavoista vastata kritiikkiin sosiaalisen median keskusteluissa, hänen tyylinsä on tympeä. Päällä on aggressiivinen torjunta, argumentointi on heikkoa. Tyyli on epäasiallinen, mutta onko se rikos?
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 10.9 antamasta tuomiosta ilmenee, jotta on suutaan osannut soittaa myös asianomistaja. Jo vuonna 2010 hän oli julkaissut Heikkilää irvailevan Hitler-videon. Enpä ole videota nähnyt, mutta ei niitä kenenkään ylistykseksi tehdä.
Oikeudenistunnostakin tuli ilmeisesti aika värikäs, päätellen Iltalehden uutisesta: ”Kohulääkäri Antti Heikkilän käräjistä käsittämätön näytelmä – puolustuksen aseina Hitler-video ja ”sykkivä penis”. 2)
Tuomiosta ilmenee asianomistajan tehneen jo kerran aiemmin Heikkilästä rikosilmoituksen, mutta se jätettiin tutkimatta vähäisyysperusteella. Tuolloin Heikkilä oli ottanut yhteyttä asianomistajan työnantajaan, väittäen tämän operoineen työkoneellaan. Työntekijän mustaamista tämän palkanmaksajalle jo voisikin pitää vakavan asiana, mutta tässä kokonaisuudessa sekään ei painanut.
Käräjäoikeus totesi, että herrat ”ovat olleet poleemisissa väleissä vuodesta 2010 alkaen. Heidän kertomustensa perusteella on pääteltävissä, että kummatkin ovat vastavuoroisesti osallistuneet toiseen kohdistettuun keskusteluun sekä ryhtyneet muuhun vastapuoleen kohdistettuun toimintaan.”
”[A]siaan osalliset ovat jo vuosien ajan vastanneet kokemiinsa loukkauksiin uusilla loukkauksilla eikä kumpaakaan voida tässä vaiheessa osoittaa yksin syylliseksi siihen, että halventavia lausumia on alettu esittää. Rangaistusta määrättäessä Heikkilän menettelyä on arvioitava tätä taustaa vasten ja on selvää, että [asianomistajan] oma toiminta on oleellisesti vaikuttanut Heikkilän tekoon. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että Heikkilän rikokseen liittyy erityisiä syitä, joiden perusteella se on anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava.”
Niinpä Heikkilä jätettiin rangaistukseen tuomitsematta, asianomistajan sinällään kohtuullinen 3 000 euron vaatimus kärsimyskorvauksesta hylättiin, samoin vaatimus blogitekstin poistamisesta netistä.
Käräjätuomarin ratkaisu vaikuttaa tervejärkiseltä. Herrat ovat julkisesti vittuilleet toisilleen noin kymmenen vuotta. Loukkaukset ovat tasoa ”olet trolli, kiusaaja, häirikkö ja stalkkeri”.
Käsi pystyyn se, joka ei ole noin koskaan kenestäkään sanonut.
Asiassa on mielenkiintoista vain se, miksi tällainen joutojuttu on otettu esitutkintaan ja miksi se vietiin oikeussaliin.
Tasan eivät käy onnen lahjat
Muistellaanpa taas tapausta, jossa neljän lapsen äiti joutui pitkäaikaisen nettiherjauksen kohteeksi. Juristi Niina Bergiä väitettiin muun ohessa lapsenraiskaajaksi ja siitä vankilassa istuneeksi. Näitä valheita kannettiin myös Bergin työnantajalle, vaatien hänelle potkuja.
Nettivihan aiheutti hänen kritiikkinsä poliisia ja syyttäjiä kohtaan Anneli Auer -jutun erinäisissä käänteissä.
”Bergin poliisille antamien tietojen perusteella hän on Anneli Auerin ystävä ja kirjoittaa aihetta käsittelevää tai sivuavaa blogia (---) Tutkinnanjohtajan esityksen mukaisesti katson, että tapahtumatiedot huomioiden kyseessä on kuitenkin kokonaisuutena arvostellen vähäinen teko”, päätti kihlakunnansyyttäjä Jonna Ryynänen, tutkinnanjohtaja Päivi Kukkolan esityksestä. 3)
Kun poliisi ja syyttäjä eivät suostuneet tekemään edes esitutkintaa, Berg vaati valtakunnansyyttäjänvirastoa määräämään tapauksen tutkintaan. Tapansa mukaan apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske hylkäsi vaatimuksen, valtionsyyttäjä Anu Mantilan esityksestä. Mantila on VKSV:n sananvapausasioihin erikoistunut valtionsyyttäjä.
Tähän tiivistyy poliisin ja syyttäjien näkemys yhdenvertaisuudesta lain edessä.
Poliisi ei suostu tutkimaan kansalaisten rikosilmoituksista kuin viidesosan, ja kunnianloukkauksista tutkintaan päätyy vielä pienempi osa. Niinpä niissä korostuu virkavallan poliittinen valinta, mitä tutkitaan, mitä ei. Se on poliittista harkintaa, sillä juridiikkaa se ei ole.
Oli kosto jättää Bergiin kohdistuneet rikokset tutkimatta. Koska hän oli arvostellut poliisia ja syyttäjiä, vieläpä Auer-jutussa, häntä sai parjata niin paljon kuin sielu sietää, ja paljonhan nettihörhöjen sielu sietää. Kosto on huomattavan monen poliisien ja syyttäjien päätöksen motiivi.
Heikkilän veikkaan saaneen syytteen, koska hän oli julkisuudessa ryvetetty – paljolti toki omasta toimestaan. Maahan jo lyötyä on helppo syyttää, ja samalla arveltiin syyttäjälaitoksen saavan kivaa julkisuutta, kun uskalletaan syyttää myös julkkista.
Näin luotettavia ovat nämä luotettaviksi väitetyt suomalaiset poliisi- ja syyttäjäaparaatit.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 10.9.2019, Asianumero R 19/1340
2) Iltalehti 27.8.2019 https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3fc74821-e4c2-4f23-ad28-129685607154
3) Länsi-Suomen syyttäjänvirasto 6.3.3014, päätös 14/387.