Valkeakosken poliisia on syytä epäillä useista rikoksista sen aloitettua esitutkinnan salakatselusta, jota lain mukaan ei ole voinut tapahtua. Poliisin selitykset käyvät sitä kehnommiksi, mitä enemmän niitä tulee.
Tapahtuman tausta on tuore ja se tunnetaan. Poliisi kävi eläinsuojeluvalvojan kanssa Valkeakoskella asuvan miehen asunnossa, koska tätä epäiltiin eläinsuojelurikoksesta. Miehellä oli elättinään harakka ja kaksi talitiaista, jotka oli ilmeisesti poimittu luonnosta. Eläinsuojeluvalvojan mielestä lintuja ei olisi saanut ottaa lainkaan haltuun, missä hän luultavasti on oikeassa. Poliisi oli määrännyt miehen vapauttamaan linnut, mikä sekin saattaa olla oikein. Kaikki muut poliisin touhut ovat päin seiniä.
Mies piti poliisien käytöstä asiattomana, hänen mukaan he eivät olleet suostuneet kertomaan nimiään, ja marssi poliisiasemalle tekemään konstaapeleista ilmoituksen. Hän iski poliisitiskiin videolta vedostettuja still-kuvia, jotka osoittavat poliisien olleen virkapuvuissa, joista puuttuivat nimilaatat. Poliisin pitää olla tunnistettavissa, eikä talitiaisen vapauttaminen yksityisasunnosta ole sellainen vaarallinen erityistehtävä, joka oikeuttaisi nimet poistamaan. Asia lienee nyt valtakunnansyyttäjänvirastossa.
Poliisi kosti heti. Miehen asunnolle ilmestyi uusia poliiseja tekemään kotietsintää, koska miestä muka epäillään salakatselusta. Nimettömät talitiais-poliisit olivat tallentuneet kotiin murtovarkaiden varalle asennetuille videokameroille, se olisi muka salakatselua ja poliisi tutki kameroita ja niiden sijaintia.
Tutkinnanjohtajana hääräävä rikoskomisario Joni Länsipuro selittelee asian salakatseluksi, koska poliisit eivät tienneet että heitä kuvataan: "Se täytyy tavalla tai toisella ilmoittaa selvästi, että joka kynnykseltä sisään astuu, hänen tulee tietää, että siellä on kameravalvonta" (HS 9.8.2012).
Kodin ulkopuolella kuitenkin on kyltit, ja miehen mukaan ne ovat olleet paikallaan pitkään. "Ne myös näyttävät vanhoilta", selostaa havaintoaan Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Harju.
"Fakta on se, että nämä henkilöt, jotka siellä olivat, eivät ole tienneet", selittelee rikoskomisario Länsipuro.
Iltalehdessä Länsipuro panee vielä paremmaksi: "Hän vertaa tapausta marjastajaan, joka tallentuu tietämättään riistakameran kuvaan." (IL verkkolehti 9.8.2012).
Länsipuro tietenkin kiistää, että kyseessä olisi poliisin kosto, ja väittää: "Tässä tapauksessa punnitaan nyt se, missä menee ihmisen yksityisyyden raja" (IL).
Tämä kaikki on humpuukia.
Rikoslain 24 luvun 6 § säätää salakatselusta:
"Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa
1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka
2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten,
on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."
Avainasioita tässä pykälässä ja tämän tapauksen osalta ovat "kotirauhan suojaamassa paikassa" ja "tämän yksityisyyttä loukaten".
Paikka johon talitiaisten vapautusrintama tunkeutui, oli kiistatta kotirauhan suojaama, mutta oliko se poliisien kotirauhaa? Tietenkään ei. Kysymys oli miehen kotirauhasta.
Tunkeutuivatko poliisit asuntoon yksityishenkilöinä? Jos tunkeutuivat, he syyllistyivät kotirauhan rikkomiseen ja mahdollisesti muihinkin rikoksiin.
Olivatko poliisit paikalla virkamiehinä? Oletettavasti olivat. Kuinka kuvaaminen on siinä tapauksessa voinut loukata heidän yksityisyyttään?
Oikeuskirjallisuudessa todetaan salakatselusta muun muassa näin: "Katseleminen ja kuvaaminen on kotirauhan piirin ja edellä mainittujen intiimien tilojen [esim. WC, puhuhuone - MN] rangaistavaa vain, jos se tapahtuu "yksityisyyttä loukaten". Merkitystä ei ole sillä, onko tarkkailu avointa vai salaista, koska tarkkailtava ei voi useissa tapauksissa välttää kuvatuksi tulemista ja siten yksityisyytensä loukkaamista, vaikka kuvaaja ei yrittäisikään toimia salaa". (Rikosoikeus. WSOYpro 2009, s. 654).
Siinä se on. Rikoskomisario Länsipuron selittelyt ilmoituspakosta ovat poliisiaseman kahvihuoneessa virkattuja omatekoisia oppeja.
Entäpä riistakamera-vertaus? Tämä on kyllä itsestään selvyys, mutta lainataan vielä hiukka oikeuskirjallisuutta (emt. s. 652):
"Salakatselun suoja on siten suppeampi kuin salakuuntelussa. Suoja ei ulotu milloinkaan yleisille paikoille, kuten kaduille ja toreille, eikä myöskään kauppoihin, pankkeihin ja muihin paikkoihin, joihin yleisöllä on vapaa pääsy".
Kuten metsään, jossa riistakamerat yleensä ovat.
Poliisin virkavelvollisuus on tuntea laki, jota se väittää rikotun. Koska lain ilmeisen vilpillisen tulkinnan perusteella on tehty laiton kotietsintä (kameroiden tutkiminen), on asia perin vakava. Poliiseja, myös rikoskomisario Joni Länsipuroa on siis syytä epäillä varsin monista rikoksista. Odotan suurella mielenkiinnolla, millä hassunhauskoilla perusteilla valtakunnansyyttäjänviraston valehtelee nämäkin rikokset moitteettomaksi poliisityöksi.
Lopuksi: muistakaa tämäkin tapaus, kun poliisijohto seuraavan kerran valittaa rerusssipulaansa. Kostoon poliisilla on aina rajattomasti resursseja.