Kepu menetti kannatuksestaan melkein viidenneksen, perusuomalaiset puolet, vihreät saivat puolet lisää. Se on vaalien päätulos.
Kokoomus on kuntavaalien suurin puolue (20,7 %) vaikka kärsi tappion, mutta oleellisempia olivat vaaleissa näkyvät poliittisen kentän muutokset.
Olen loivasti hämmästellen taas kerran lukenut selityksiä, jotta paikallisvaalit ovat paikallisvaalit, ja valtakunnan asiat ovat ihan eri juttu. Tosiasiassa kuntavaalien tulokset ovat pitkälti linjassa eduskuntavaalien kanssa. Vaalikautta pidemmät trendit kulkevat saman suuntaisesti kunta- ja eduskuntavaaleissa.
Pienet voittivat
Näiden vaalien tulokset näyttävät hieman erilaisilta riippuen siitä mihin edellisiin vaaleihin verrataan.
Kuntavaaleista 2012 katsoen muutos on yksioikoinen. Kaikki neljä suurta puoluetta menettivät kannatustaan. Vähiten menetti SDP, 0,2 %-yksikköä, toiseksi vähiten kepu (- 1,1 %-y), toiseksi eniten kokoomus (-1,2 %-y).
Perussuomalaiset lakkautti itsensä suurena puolueena menettäen lähes kolmanneksen (- 3,5 %-y) viime kuntavaalien kannatuksestaan, ja puolet, karvan verran yli, vuoden 2015 eduskuntavaalien tuloksesta. Puolueesta tuli kertaheitolla pieni takiaispuolue: romahduksesta huolimatta puheenjohtaja vannoi vaaliyönä takertuvansa hallitusvaltaan.
Timo Soini on kahdessa vuodessa hukannut 300 000 äänestäjäänsä. Jonkun toisen se saattaisi vietellä itsekriittisiin aatoksiin, mutta Soinin kohdalla sitä vaaraa tuskin on.
Voittajia olivat kaikki eduskunnassa istuvat pienet puolueet, ja myös muutamat sen ulkopuolella olevat minipuolueet.
Laadullisen harppauksen teki Vihreä liitto. Sen kannatus on 1990-luvun alusta lähtien sahannut haarukassa 6,3 – 8,5; kuntavaaleissa 2008 se käväisi lähellä yhdeksää prosenttia. 3,9 %-yksikön voitto ja nousu 12,4 prosenttiin on suuri muutos.
Toiseksi suurin voittaja edellisiin kuntavaaleihin verraten on vasemmistoliitto. 8,8 prosentissa on kymmenyksen lisäys. Tämä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 1999 eduskuntavaalien, kun puolue lisää kannatustaan.
Voittaminen on harvinainen kokemus myös kristillisdemokraateille. Arvelen puolueen 0,4 %-yksikön lisäkannatuksen olevan nykyisen puheenjohtaja Sari Essayahin ansiota. Hänellä tuntuvat jalat olevan maassa tukevammin, kuin mitä kristillisten johtajilta on totuttu näkemään.
Monissa medioissa on hehkutettu SDP:n tuloksen, 19,4 % olevan puolueen heikoin kuntavaalitulos kautta II maailmansodan jälkeisen ajan. Toki se onkin, tosin hiuksen hienon menetyksen taisi tuottaa yksin huono tulos Helsingissä.
Miksi samaa historiallista huonotta ei hehkuteta kepun kohdalla? Milloin kepun kannatus on kuntavaaleissa ollut sen nyt saamaa 17,5 % heikompi? Oikea vastaus on vuonna 1953.
Jopa vuoden 1968 romahdusvaaleissa, joissa Veikko Vennamon SMP rynnisti poliittiselle areenalle saaden yli seitsemän prosenttia, kepu sai 18,9 % äänistä. Kepun tappiota alleviivaa, että keskimäärin se on menestynyt kuntavaaleissa paremmin kuin eduskuntavaaleissa.
Eduskunta menisi uusiksi
Kepun romahdus näkyy koko karuudessaan kun verrataan kuntavaaleja kevään 2015 eduskuntavaalien tulokseen. Se menetti kannatustaan 3,6 %-yksikköä, lähes viidenneksen. Puolueen tulos on ollut huonompi vain vuosien 1970, 1972, 1979 ja 2011 eduskuntavaaleissa. Sekä 1953 kuntavaaleissa.
Perussuomalaisten romahdus on toki vielä paljon suurempi. Osuus äänistä oli 8,8 % ja siinä menetystä 8,9 %-yksikköä.
Timo Soini ei tulosta "plokissaan" kommentoidessaan miettinyt voisiko tulokseen vaikuttaa esimerkiksi puolueen hallituksessa omaksuma ”köyhät kyykkyyn” -linja, pakkomielteinen kulttuurin vihaaminen tai Suomen poliittisen historian ylivoimaisesti typerimmät vaalivideot. Lohdun hän löysi vasemmalta:
”Illan lopuksi tuli hyvä uutinen. Voitimme Vasemmistoliiton noin 800 äänellä. Häävisti ei mennyt, mutta ei me sentään kommareiden perillisille hävitty.”
Hallituskumppaneista poiketen kokoomus voitti nostaen kannatustaan eduskuntavaaleista peräti 2,5 %-yksikköä. Tästä voi siivun laskea Helsingin ja siellä ehdokkaana olleen Jan Vapaavuoren piikkiin. Vaikka kokoomus meni kuntavaaleissa yleensä takapakkia, Helsingissä se voitti ja se lienee Vapaavuoren ehdokkuuden ansiota.
Vihervasemmisto nosti kannatustaan yhteensä 8,5 %-yksiköllä, hupaisasti liki saman kuin PS menetti. Suurin voittaja ovat vihreät, jonka ääniosuus nousi saman verran verrattuna kunta- tahi eduskuntavaaleihin, 3,9 %-yksikköä.
Vihreiden riemua luultavasti hiukkasen himmentää jääminen Helsingissä kakkoseksi. Vihreiltä oli strateginen virhe lähteä mukaan pormestari-hypetykseen, joka satoi puhtaasti kokoomuksen säkkiin. Tosin kokoomuksenkin menestys oli luultavasti Vapaavuoren peliin suostumisesta kiinni. Sen kuntapolitiikoilla ei ollut samanlaista vetovoimaa. Jopa Tatu Rauhamäki putosi valtuustosta, mikä on kaupunginhallituksen puheenjohtajalta melkoinen suoritus.
Toiseksi eniten voitti SDP, plus 2,9 %-yksikköä. Siksi jälkipeleissä suosittu puhe demarien huonosta menestyksestä on vähintäänkin epätarkkaa.
Vasemmistoliitto nosti kannatustaan 1,7 %-yksiköllä eduskuntavaaleihin verraten. Kun suosio kasvoi myös kuntavaaleista, tulosta on lupa pitää selvänä käänteenä 18 vuotta kestäneen tappioputken jälkeen. Puheenjohtaja Li Anderssonilla luultavasti riittää olalle taputtajia.
Myös kristilliset voittivat (+ 0,6 %-y). Kaikkiaan tällainen tulos tietäisi hallituspuolueille arviolta 18-25 kansanedustajan menetystä, jos nämä olisivat olleet eduskuntavaalit. Koska kepun ja PS:n murskatappiota syventäisi kokoomuksen menestys 5-7 lisäpaikalla, voi perustellusti veikata hallituksen sotesoppapadan ja muiden keitosten ääressä olevan jatkossa aika kuumaa.
Rähjäoikeistolla olematon kannatus
Kaikkein äärimmäisin oikeisto esiintyi omilla listoillaan. Nämä etupäässä maahanmuuttoa vastaan huutavat rähinäryhmät saivat Oulussa läpi yhden kyläoriginellin. Siinä kaikki. Ilja Janitskin nimeä ja naamaa heiluttelemalla ei ääniä tullut. Rähjäoikeiston valtakunnallinen kannatus on yhteensä pari promillea. Todennäköisesti näiden ryhmien kannattajista ja aktiiveista löytyvät suurelta osin ne, jotka organisoivat vainokampanjoita ”suvakkeja” vastaan, lähettelevät öisiä herjaviestejä – ja täyttävät sosiaalisen median vihapostillaan.
Olen pitkään ihmetellyt, miksi olemattoman tuen ja kannatuksen omaavat sakilaiset pystyvät joka päivä hyppimään silmille sosiaalisessa mediassa. Omin voiminsa he eivät pystyisikään. Esimerkiksi minun näkösälle nämä rähjäporukat tulevat etupäässä siksi, että hyvää tarkoittavat ihmiset kahjoja kauhistellessaan alvariinsa levittävät heidän viestiään.
Luulenpa, että tältä osin itse kunkin kannattaisi miettiä mikä on järkevää.