Korkein oikeus laittoi pisteen Poliisihallituksen masinoimalle ilma-asejahdille. KKO:n tuomio nostaa pöydälle kaksi kiusallista kissaa: Pohan asehallinnon lausuntojen epärehellisyys, ja miksi poliisia ei panna korvaamaan syyttömille kansalaisille aiheuttamiaan vahinkoja.
Viranomaiset aloittivat kevättalvella 2022 erikoisen ilma-asejahdin. Markkinoiden heikkotehoisimmat ilma-aseet olivat äkkiä muuttuneet aselaissa tarkoitetuiksi ”tehokkaiksi ilma-aseiksi”, joiden hallussapitoon tarvitaan poliisin lupa. Se poiki lukuisia esitutkintoja ”ampuma-aserikoksista”, syytteitä, liikkeiden varastojen takavarikkoja, sekä Poliisihallituksen kansalaisille suuntaaman pompöösiin vaatimuksen luovuttaa ”laittomat” ilma-aseet poliisille.
Esitutkinnoista vastasi Tulli, mutta operaatio perustui Poliisihallituksen asehallinnon sille antamaan perättömään lausuntoon. Asetelma oli kovin omituinen myös siksi, ettei Poliisihallituksella ole oikeutta antaa säännöksiä aselain soveltamisesta.
Kysyin Tullin edustajalta, enkä ensimmäistä kertaa, miksi he hyppivät Pohan asehallinnon lausuntojen mukaan, vaikka niiden epäluotettavuus on yleisesti tunnettua, ja vaikka Pohalla ei ole oikeutta määrätä aselain soveltamisesta. Sieltä voidaan esittää vain mielipiteitä.
”Emme me voi niitä kyseenalaistaa, kun se kuitenkin on asiantuntijaelin”, vastasi ilma-aseiden esitutkinnoista vastannut Tullin tutkinnanjohtaja Kimmo Kaunisto.
KKO:n lokakuun avajaisiksi antama tuomio ei anna Pohan asiantuntijuudesta kaksista kuvaa. KKO kumosi Vaasan hovioikeuden eteläpohjalaiselle miehelle ampuma-aserikoksesta antaman tuomion. Hovi, kuten sitä ennen käräjäoikeus, perusti tuomionsa yksin Pohan lausuntoon: ”Hovioikeudella ei ole perusteita arvioida asiaa toisin kuin Poliisihallitus”.
Vapauttavassa tuomiossaan KKO punnitsi Poliisihallituksen lausuntoa, ja sen kevyeksi havaitsi. 1)
Poha: kuulat vaurioittavat
Rikosväitteet perustuivat Pohan asehallinnon marraskuussa 2021 antamaan lausuntoon tyyppimerkinnällä T4E tunnetuista kuula-aseista. Asehallinnossa oli tehty ampumakoe, jossa epäillyillä ilma-aseilla oli ammuttu erilaisia kuulia ”gelatiiniharkkoon”. Jähmettynyttä gelatiinia, tutummin liivatetta käytetään simuloimaan luodin käyttäytymistä sen osuessa kudokseen. Kuten ihmiseen.
Lausuntoon liitetystä valokuvasta ilmenee muutamien kuulien uponneen gelatiiniin noin 4 ja 7 senttimetriä. Tästä Pohassa vedettiin johtopäätös, että ”näillä aseilla ammutut metalista ja myös muusta materiaalista, kuten kumista valmistetut kuulat aiheuttavat elävään kudokseen tunkeutuessaan haavakanavan ja kudosvaurion luodin tai haulin tapaan”.
Näin annettiin kuva, että nämä ilma-aseet ovat vaarallisia, jopa tappavia – niillähän ampuu vaikka käsivarresta läpi. Ilma-asejahdin mielekkyys oli tämän väitteen varassa.
Ampumakoe herätti heti epäilyksiä, koska koeaseiden ilmoitetut tehot ovat kovin heikot: pienimmillään 7,5 ja suurimmillaan 16 joulea. Tavallisen, monen kesämökin nurkassa lojuvan ilmakiväärin teho on yleensä noin 30 joulea. Tehokkaiksi nimettyjen ilma-aseiden tehot olivat siis noin neljäsosa, enintään puolet tavallisen, lupavapaan ilmakiväärin tehosta. Sitä paitsi vapaasti myytävillä ilma-aseilla päästään myös paljon mökki-ilmakivääreitä suurempiin lukemiin, 70-130 jouleen.
Koeaseet olivat tosiasiassa markkinoiden heikkotehoisimpia ilma-aseita. Se ei tosin selvinnyt Pohan lausunnosta, koska siinä tehoja ja ampumakokeen tuloksia ei verrattu muihin aseisiin.
KRP: kuulat eivät läpäise
Turkulainen aluesyyttäjä Pekka Tiensuu ansaitsee tunnustuksen rehellisyydestään. Hän syytti aserikoksesta KKO:een edenneessä jutussa, mutta hänellä ilmeisesti oli herännyt huoli koko operaation perusteista. Hän jätti viime vuoden lopulla tehokkaista ilma-aseista Poliisihallitukselle kysymyksiä paljolti samoista asioista, joita julkisuudessa oli kummeksuttu. Hän kysyi esimerkiksi näiden ilma-aseiden tehosta verrattuna muihin ilma-aseisiin ja varsinaisiin ampuma-aseisiin.
Nyt Poha pyysi lausunnon KRP:n rikostekniseltä laboratoriolta. Siellä suoritettiin ampumakoe samalla aseella kuin Pohan asehallinto, ja samanlaisilla kuulilla. Uuden kokeen tulos oli selvä: ”Yksikään ammutuista laukauksista ei läpäissyt keinoihoa”.
Asehallinnon lausunnon mukaan kuulat upposivat hengenvaaralliseen, jopa tappavaan syvyyteen, rikoslaboratorion lausunnon mukaan eivät lainkaan. Kuinka tämä on selitettävissä? ”Testit eroavat toisistaan. Pohan lausunnossa kuvatut testit on tehty gelatiiniin, uudessa vastauksessa kuvatut testit on puolestaan tehty gelatiiniin, jossa on ollut ihoa simuloiva pinta”, selitti Pohan asehallintopäällikkö Mika Lehtonen. 2)
Sinällään totta. Testit todellakin eroavat toisistaan. Rikoslaboratorion kokeessa jäljiteltiin todellisuutta, Pohan kokeessa vääristeltiin sitä.
Syyttäjä toimitti tämän uuden lausunnon KKO:lle. Pohan huijauksen paljastuminen vaikutti osaltaan vapauttavaan tuomioon, mutta KKO totesi Pohan lausunnossa muitakin valuvikoja.
Hatusta vedetty peruste
Tehokkaista ilma-aseista otettiin ampuma-aselakiin säännös vuonna 2015. Se oli sinällään ymmärrettävää, koska markkinoilla oli ilma-aseita, joiden tehot ylsivät pienoiskiväärin tasolle. Tehokkaiden ilma-aseiden määrittely ei kuitenkaan perustunut tehoon:
”Tehokkaalla ilma-aseella tarkoitetaan vuonna 1950 tai sen jälkeen valmistettua, ilman tai muun kokoon puristetun kaasun paineella toimivaa esinettä, jonka piipun pienin sisähalkaisija on yli 6,35 millimetriä ja joka on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja.” 3)
Kaksi ensimmäistä kriteeriä T4E-aseet täyttävät, mutta ollakseen lain tarkoittama laite, kaikkien näiden kolmen kriteerin täytyisi täyttyä.
Lain perusteluihin kirjattiin tarkoituksena olevan säädellä vain sellaisia ilma-aseita, joiden teho vastaa oikeiden ampuma-aseiden tehoa. Lainsäätäjän selvä tahto oli myös maatiaisjärkeen sopiva: ei ole tarvetta eikä tarkoitus säädellä heikkotehoisia ilma-aseita. Heikkotehoisin, mutta ennen muinoin yleisen pistoolin, 6,35 browning -kaliiperin teho on noin 80 joulea. Siis viisi-kymmenen kertaa enemmän kuin ”tehokkaiksi” julistetuilla ilma-aseilla.
Näin ollen T4E -aseilla ei pitänyt olla mitään asiaa tehokkaiden ilma-aseiden kategoriaan. Pohan asehallinnossa oli silti halu kriminalisoida näiden hallussapito.
Ongelma ratkesi ylitarkastaja Reima Pensalan naputtaessa lausuntoon: ”Aseet on myös suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metallikuulia”. Väite ei perustunut mihinkään. Valmistajan mukaan näitä ei ole tarkoitettu, eikä suunniteltu metallikuulille, joita yhtiö ei edes tuota.
Tällä hatusta vedetyllä väitteellä kriminalisoitiin näiden aseiden hallussapito, työllistettiin Tullia, poliisia, syyttäjiä ja tuomioistuimia, sekä aiheutettiin kansalaisille ja alan yhtiöille paljon vaivaa ja suuria vahinkoja.
KKO totesi, ettei ole esitetty selvitystä, ”joka osoittaisi aseen olevan teknisten ominaisuuksiensa puolesta suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja. [Vastaaja] on tuonut esiin, että aseessa on alumiinista valmistettu piippu, mikä puhuu sitä vastaan, että ase soveltuisi ainakaan laajamittaisesti metalliluotien ampumiseen.”
Voi perustellusti sanoa, että tässä maassa vain Poliisihallituksen asehallinto kykenee väittämään, että alumiininen piippu on suunniteltu ja tarkoitettu metallikuulien ampumiseen. Kaikki muut ymmärtävät asian olevan päinvastoin.
KKO:n johtopäätös oli selvä: ”Korkein oikeus katsoo, että HDR 50:n valmistajan ilmoittamat tiedot eivät tue johtopäätöstä, että ase olisi suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja. Aseesta esitetty tekninen selvitys ei sekään osoita muuta, vaikka metalliammusten käyttäminen aseessa voi ainakin kertaluontoisesti olla mahdollista. HDR 50:n tehosta esitetty selvitys puolestaan osoittaa, että kyseinen ase on teholtaan selvästi heikompi kuin pienimmät markkinoilla myynnissä olevat luvanvaraiset ilma-aseet. Yhteenvetona Korkein oikeus katsoo, että HDR 50 -ilma-asetta ei ole osoitettu suunnitellun ja tarkoitetun käytettäväksi metalliluotien ampumiseen. Asetta ei ole siten pidettävä ampuma-aselain 2 a §:ssä tarkoitettuna tehokkaana ilma-aseena.”
Syyte hylättiin, ja valtio tuomittiin maksamaan vastaajan 3 608 euron oikeudenkäyntikulut.
Koko poliisijohdon asia
Kukaan Pohan asehallinnon toimintaa seurannut ei hämmästellyt sitä, että kelvottoman lausunnon oli laatinut ja esitellyt ylitarkastaja Reima Pensala, kansalaisten onneksi sittemmin eläköitynyt.
Yllättävää ja poikkeuksellista oli, että Pohan lausunnon oli allekirjoittanut poliisijohtaja Sanna Heikinheimo, jonka alaisuudessa asehallinto muodollisesti on. Yleensä tällaiset lausunnot käsitellään ja hyväksytään asehallinnon omassa piirissä.
”Varmistitko ja miten, että koe on suoritettu asianmukaisesti? ”En varmistanut mitenkään”, myönsi Sanna Heikinheimo” Ase-lehden haastattelussa. Asehallinto ei ollut vaivautunut kertomaan hänelle KRP:n talvella tekemästä uudesta kokeesta, hän kuuli siitä vasta toimittajalta. Monessa työyhteisössä tällainen epälojaalisuus johtaisi seuraamuksiin.
Asehallintopäällikkö Lehtonen perusteli, miksi lausunnon allekirjoittaja haettiin Pohan ylijohdosta: ”Koska asialla katsottiin olevan valtakunnallista merkitystä ja poliisitoimintaa ohjaavaa luonnetta, asia saatettiin Poliisitoimintayksikön päällikön ratkaistavaksi. Asian valmisteluun osallistui myös asehallinnon ulkopuolisia Poliisihallituksen tahoja, minkä tuki osaltaan valittua menettelyä.”
Poliisihallintoa oli siis laajasti kytketty mukaan sepittämään markkinoiden heikkotehoisimpia ilma-aseita tehokkaiksi. Poliisin jättää kansalaisten rikosilmoitukset pääosin tutkimatta ja monet muutkin lakisääteiset tehtävät hoitamatta vedoten resurssipulaan. Olemattomien rikosten lavastamiseen resursseja on kuitenkin riittänyt, ylintä johtoa myöten.
Tullissa kapinoitiin…
Tullissa alkoi jo keväällä 2022 hiljainen kapina. Vaikka T4E -aseita oli takavarikoituna suuria määriä, useita esitutkintoja oli käynnissä, ja Pohan asehallinto julkisesti tiedotti niiden hallussapidon ilman poliisin lupaa olevan rikos, näitä vehkeitä tuli Tullin läpi. Se ei ollut vahinko, sillä Tulli oli avannut näitä lähetyksiä, tarkastanut aseet ja hyväksynyt niiden maahantuonnin.
Äänekoskella Mörön Puoti myi ja mainosti T4E-aseita jo viime vuonna täysin avoimesti. ”Aloitimme näiden ilma-aseiden myynnin vasta lokakuussa 2022, jolloin kai pahin oli jo ohi. Näin jonkun syyttäjän lausunnon, ettei näihin liity mitään rikosta. Olemme myyneet näitä täysin avoimesti, eikä kenelläkään, ei poliisilla eikä Tullilla ole ollut asiasta mitään lausuttavaa. Kerran on pakettimme aukaistu Tullissa, ja siinä kaikki. Meille on sentään tullut näitä paketteja kymmeniä, koska tuomme niitä maahan itse”, toimitusjohtaja Ossi Pekkarinen kertoi heinäkuussa. 4)
Tulli myös purki kaikki teettämänsä takavarikot. Kaikki firmat eivät tosin vielä silloin saaneet myyntivarastojaan takaisin, sillä takavarikon käytännössä toteuttanut paikallispoliisi kieltäytyi luovuttamasta tavaroita, väittäen niitä luvanvaraisiksi. Lisäksi Tulli pyysi syyttäjää lopettamaan eräät aloittamansa esitutkinnat.
Tulkitsen Tullin kaksikasvoista toimintaa niin, että osa sen virkamiehistä näki saman kuin kaikki muutkin Pohan lausunnon lukeneet ulkopuoliset: se on kelvoton, se ei pidä paikkaansa. He toimivat lain, eikä laittoman lausunnon mukaan. Se, että Tulli omalta osaltaan purki takavarikot vihjaa, että myös sen johdossa oli ymmärretty Pohan lausunnon epäkuranttius.
… mutta poliisimaijassa ei ole peruutusvaihetta
Poliisihallituksessa asehallinnossa kaikki on toisin. Asehallintopäällikkö Mika Lehtonen puolusteli virastonsa lausuntoa vielä sen jälkeenkin, kun KRP:n laboratorion tutkimus osoitti Pohan lausunnon vedätykseksi. Se tutkimus, jonka Lehtonen salasi esimieheltään.
Vielä reilu viikko KKO:n ratkaisun jälkeenkin (11.10.2023) Poliisihallituksen nettisivuilla julistetaan: ”Kodinturva-aseet ovat tehokkaita ilma-aseita. Poliisihallitus katsoo, että ilma-aseet Umarex T4E HDR 50 ja Umarex T4E HDS 68 ovat ampuma-aselaissa tarkoitettuja tehokkaita ilma-aseita. Poliisihallituksen kannanottoa sovelletaan myös muihin vastaaviin aseisiin”. Ja niin edelleen. 5)
Poliisimaijassa ei todellakaan ole peruutusvaihdetta. Tästä fiaskosta puuttuu enää se, että Pohan asehallinto kehittää jonkin tekosyyn jatkaa ”tehokkaiden” ilma-aseiden jahtia, KKO:n tuomiosta piittaamatta.
Kuka korvaa vahingot?
Tuusulalaisen Teräasekeskuksen toimitusjohtaja Sami Raunio arvioi, että heiltä Pohan lainvastaisen lausunnon perusteella käynnistetty operaatio leikkasi liikevaihtoa 70 000 – 100 000 euron verran. Yhtiö joutui myös kustantamaan asianajajan palvelut, eikä ilmaista ole myöskään yrittäjän oman työajan tärvääntyminen poliisin hullutuksiin.
Teräasekeskus on ollut Pohan asehallinnon ja siellä erityisesti ex-ylitarkastaja Pensalan pakkomielle. Pensala, yksinään tai yhdessä Mika Lehtosen kanssa on pistänyt liikkeelle seitsemän rikostutkintaa Teräasekeskuksen omistajia vastaan – kaikki ovat kaatuneet perusteettomina. Mittavat rahalliset menetykset, luokkaa 200 000 euroa ovat kuitenkin kaatuneet yrittäjien niskaan.
Useat liikkeet kärsivät perusteettomista takavarikoista, monet ihmiset kärsivät ajan ja vaivan hukkaa, ja kokivat pelkoa ja häpeää yksin siksi, että Pohan asehallinnossa haluttiin valehdella ”Aseet on myös suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metallikuulia”.
On aika keskustella siitä, että on aika panna poliisi korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Korvausvelvollisuus voisi hillitä poliisin väärinkäytöksiä.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) KKO:2023:67, annettu 2.10.2023
2) ASE-lehti 4/2023
3) Ampuma-aselaki 2 a § (12.6.2015/764)
4) Ossi Pekkarisen lausunto julkaistiin elokuussa Ase-lehden numerossa 4/2023, mutta silloin ilman firman ja toimitusjohtajan nimeä, koska KKO:n vapauttavaa päätöstä ei ollut vielä tullut.
5) https://poliisi.fi/-/kodinturva-aseet-ovat-tehokkaita-ilma-aseita