VKSV on korruption kotipesä

Valitaanko potkut saaneen valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen seuraajaksi syyttäjä, joka hyväksyy todisteiden ja esitutkintapöytäkirjojen väärentämisen?

Potkut valtakunnansyyttäjä Matti Nissiselle olivat välttämättömät syyttäjätoimen uskottavuuden ja paljon muunkin kannalta, mutta ne eivät vielä ratkaise pääongelmaa  valtakunnansyyttäjänvirastossa. 

Pääongelma ei ole ollut Nissisen edustama nepotismi. Pääongelma on, että VKSV systemaattisesti estää poliisien rikosten tutkinnan. Valtionsyyttäjät edistävät ja suosivat poliisien tekemiä asiakirjojen ja todisteiden väärentämisiä, tutkinnan manipuloimista jättämällä tavoitteisiinsa sopimattomat asiat selvittämättä ja niiden edelleen. Kaikki käy.

Valtionsyyttäjät, kuten myös VKSV:n nimeämät poliisirikosten tutkinnanjohtajasyyttäjät käyttävät tässä virka-asemaansa väärin. Niiden rikosten tutkinnan estävät poliisit.

Näin toimii poliisien ja syyttäjien toisilleen takaama syytesuoja. Se ei perustu lakiin vaan rikokseen, ja se edustaa tämän maan pahinta korruptiota. Kun aikanaan julkistetaan Matti Nissisen seuraajaksi hakevien nimilista, tulemme näkemään siellä monia, jotka ovat siunanneet esimerkiksi todisteiden, ml. esitutkintapöytäkirjojen väärentämisen, ja estäneet niihin syyllistyneiden poliisien rikosten tutkinnan.

Valtakunnansyyttäjänvirasto ei Suomessa ole ratkaisu korruptioon. Se itse on korruption lähde, poliisi- ja syyttäjäkorruption kotipesä. Nissisen potkujen pääkysymys onkin, valitaanko seuraaja täysin korruptoituneen viraston sisältä, vai valitaanko virkaan ryvettymätön henkilö.

VKSV levittää disinformaatiota

Elokuussa 2016 Etelä-Suomen Sanomat haastatteli minua poliisin rikollisuudesta. Totesin, ettei poliisien rikoksia tutkita, se on valtakunnansyyttäjänviraston linjaus. Epävirallinen, totta kai, mutta pitävä.

Lehti sai Matti Nissiseltä kiukkuisen vastineen: ”Niskasaaren väite on käsittämätön eikä pidä paikkaansa. En tiedä tällaista linjausta tehdyn. Linjaus olisikin lainvastainen. Jos rikosta on syytä epäillä, se tutkitaan aivan siitä riippumatta, kuka sen tekijä on.”
”[M]eillä ei ole syytä eikä mahdollisuutta olla puuttumatta poliisia koskeviin rikosepäilyihin, jos syytä on.” 1)

Matti Nissisen urakehityksen tässä vaiheessa on enää akateemista mielenkiintoa sillä, valehteliko hän harkitusti, vai oliko hän todellakin näin täydellisen tietämätön.
Sillä sen sijaan mitä suurin merkitys, että Nissisen purkaus on malliesimerkki VKSV:n jakamasta disinformaatiosta.

Tavanmukaisesti VKSV:n edustaja tarjosi jyryä uhoa syvällä rintaäänellä, mutta julistus oli faktoista tyhjä. Nissinen ei edes yrittänyt selittää, miksi noin 90 prosenttia poliiseja koskevista rikosilmoituksista painetaan villaisella heti kättelyssä, ja loput seuraavassa vaiheessa.

Ainoa tutkintatoimi joka niissä ehkä tehdään on kysyä sähköpostilla rikoksesta ilmiannetulta poliisilta, onko hän mielestään syyllistynyt rikokseen. Vastaukseksi tietenkin tulee ”En ole”, joka samoin tein muuttuu syyttäjän päätökseksi: ”Ei rikosta”. Rikosilmoitusta syyttäjä ei useinkaan viitsi edes lukea.

Syytetoimiin johtaa luokkaa yksi (1) prosentti poliiseista tehdyistä rikosilmoituksista, ja ne koskevat yleensä pieniä tekoja. Kaikki merkittävät rikokset haudataan – poikkeuksena on Aarnio-case, johon tosin liittyy omia kysymysmerkkejään.

Kuka uskoo, että vain yksi prosentti poliisista tehdyistä rikosilmoituksista on aiheellisia? En usko edes Matti Nissisen olleen näin naiivi.

Siinä Matti Nissinen tietysti oli aivan oikeassa, että VKSV:n poliisirikoslinjaus on lainvastainen.

Väärentäminen on VKSV:n erityisessä suojeluksessa

Katsotaanpa kuinka poliisirikosten tutkinnan käy tosielämässä. Esimerkkitapaukseksi nostan helsinkiläisen rikoskomisario Petri Juvosen, koska hän on akuutti ja ajankohtainen, vaikka hänen alkuperäinen rikoksensa on jo vuodelta 2005.

Case Juvonen on keihäänkärki, jolla poliisi- ja syyttäjähallinnot yrittävät laillistaa rikoksensa, ja estää niiden kritisoimisen. Vuonna 2018, Matti Nissisen potkujen vähääkään häiritsemättä.

Rikoskomisario Petri Juvonen väärensi esitutkintapöytäkirjan. Hän työnsi paperisilppuriin kahta espoolaista syyttäjää koskevan rikosilmoituksen, sen mukana toimitetut 39 kirjallista todistetta, yhteensä yli 300 sivua. Tämän jälkeen Juvonen valehteli, ettei mitään todisteita oltu koskaan toimitettukaan, joten syyttäjien epäiltyjä rikoksia ei tutkita.
Pisteeksi iin päälle Juvonen ei kirjannut esitutkintapöytäkirjaan siitä pois jättämiään asiakirjoja, vaikka laki täysin yksiselitteisesti, ilman mitään poikkeusta määrää niin tekemään. 2)

Jätin Juvosen väärennöksestä rikosilmoituksen, jonka tutkinnan esti ensimmäisenä kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto, ja seuraavissa vaiheissa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, sekä valtionsyyttäjät Raija Toiviainen, Ritva Sahavirta ja Ari-Pekka Koivisto. 3)

Yksikään tästä syyttäjälaumasta ei kiistänyt, että Juvonen todellakin hävitti rikosilmoituksen ja yli 300 sivua todisteita. He eivät kiistäneet, että Juvonen valehteli.

Syyttäjälauma väitti tutkinnanjohtajalla olevan vapaa valta päättää mitä aineistoa hän ottaa esitutkintapöytäkirjaan, mitä jättää pois. Sillä, ettei Juvonen merkinnyt poistettua aineistoa esitutkintapöytäkirjaan, ei lauman mielestä ollut mitään merkitystä.

Laki säätää aivan muuta.

Juvosen väärennöksen tekoaikaan voimassa olleen esitutkintalain 40 pykälän 2 ja 3 momenteissa säädettiin:
”Esitutkintapöytäkirjaan on otettava kuulustelupöytäkirjat ja selostukset tutkintatoimenpiteistä sekä liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet, mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa. (–-)
Esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan”.

Vuoden 2014 alussa voimaan tulleessa esitutkintalaissa on edelleen saman sisältöiset määräykset (ETL 9:6). Eikä muutoin voisi ollakaan.
Ratkaisevin kohta on tämä: ”liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet, mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa”. Koska rikosilmoitus koski syyttäjien epäiltyjä rikoksia, on aika ilmeistä, että itse sillä ilmoituksella, samoin kuin sen mukana toimitetuilla yli 300 sivulla todisteita syyttäjien rikoksista voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa.

Asiassa oleellinen on myös tasapuolisuussäädös: ”Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet.” (Nykyisen ETL:n 4:1).

Vaikka poliisia joudutaan alvariinsa huomauttamaan epäillyn puolesta puhuvien seikkojen ”unohtamisesta”, yhtä oleellinen on myös epäiltyä vastaan puhuvien todisteiden huomioiminen. Syyttäjälauman mielestä ne kuitenkin saa panna paperisilppuriin, kun syy on hyvä, ja poliisien ja syyttäjien rikosten peittely on aina hyvä syy.

Varsin paljastava on syyttäjälauman vakuuttelu, ettei merkitsemättä jättämisellä ollut mitään väliä. Eduskunta lisäsi tämän täysin ehdottoman säädökseen lakiin vuonna 1986, vastoin hallituksen esitystä, nimenomaan estääkseen juuri tällaiset juvoset ja VKSV:n temput.

Tosiasiassa syyttäjälauma väittää esitutkintapöytäkirjan olevan tutkinnanjohtajan henkilökohtainen luomus, jonka hän voi koota todistamaan ihan mitä tahansa hän sattuu haluamaan, jutun tosiseikoista piittaamatta. Toisin sanoen syyttäjälauma väittää tutkinnanjohtajan toimivan kirjailijan vapaudella.

Jokainen maallikkokin osaa päätellä, ettei näin ole. Oikeusvaltiossa näin ei n voi olla.

Eivät nämä syyttäjät tyhmiä ja tietämättömiä ole. Kyllä he tuntevat lain. He käyttivät virka-asemaansa väärin täysin tietoisesti ja harkitusti. Juuri tällainen todisteiden väärentäminen, mukaan lukien esitutkintapöytäkirjat, on poliisissa yleistä, ja juuri tätä rikollisuutta valtakunnansyyttäjänvirasto tukee, suosii ja edistää aktiivisesti.

Syyttäjälaumasta kannattaa poimia erikseen kaksi nimeä.

Raija Toiviainen nousi apulaisvaltakunnansyyttäjäksi keväällä 2016 suomalaisen poliisi- ja syyttäjäkorruption capo di tutti capi Jorma Kalskeen jäätyä eläkkeelle. Toiviainen toimi Matti Nissisen sijaisena tämän oltua sivussa oikeusprosessin ajan. Nissisen saatua nyt potkut, Raija Toiviainen on ensimmäisenä kärkkymässä hänen paikkaansa.

Jukka Haavistolla puolestaan on pitkä ja laaja kokemus poliisien väärennösten hautaajana ja siunaajana. Hän toimi tutkinnanjohtajana myös Jari Aarnion jutussa.

Haaviston ruman uran vuoksi on oikeutettua kysyä: väärensikö Haavisto Aarnio-jutun aineistoa? Pimittikö Haavisto ja jos, niin kuinka paljon esitutkinnasta sellaista tietoa, joka sotii poliisien ja syyttäjien teoriaa vastaan?

VKSV:ssä on nykyisellään 13 valtionsyyttäjää ja kaksi kihlakunnansyyttäjää. Valtionsyyttäjistä selvä enemmistö on osallistunut erilaisten väärennösrikosten suosimiseen ja peittelyyn, joko nykyisessä virassaan tai aiemmin kihlakunnansyyttäjinä. Näin käyttivät virka-asemaansa väärin myös monet aiemmin valtiosyyttäjinä toimineet. Itse asiassa usein ihmettelen, onko rikos se, joka pätevöittää valtionsyyttäjäksi.

Ja case Juvonen jatkuu...

Laki korvataan mafian päätöksillä

Nostin Juvosen rikoksen, ja syyttäjien sille antaman suojeluksen julkisuuteen vuonna 2010. En ole antanut poliisien ja syyttäjien sitä unohtaa; kuten en ole antanut heidän unohtaa lukuisia muitakaan väärennöksiään.

Kun rikoksensa oli turvallisesti vanhentunut, kun häntä ei enää voitu asettaa syytteeseen väärennöksestä eikä virka-aseman väärinkäyttämisestä, Juvonen teki helmikuussa 2017 rikosilmoituksen kunniansa loukkaamisesta. Juvosen mielestä hänen tekemäänsä väärennöstä ei saa kutsua väärennökseksi, koska valtakunnansyyttäjänvirasto on siunannut sen.

Ei tarvinnut poliisi esiselvityksiä siitä, käynnistetäänkö esitutkinta vai ei. Totta kai käynnistettiin, ilman muuta, samoin tein suoraan liikkeestä. Koska Juvonen on edelleen virassaan Helsingin poliisilaitoksella, likainen työ uskottiin Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle. Tutkinnanjohtajaksi nimettiin rikoskomisario Timo Pirinen, ja tutkijan roolia näyttelee vanhempi rikoskonstaapeli Juha-Pekka Kosonen laitoksen poliisirikostutkinnasta.

Herrat Pirinen ja Kosonen väittävät, ettei Juvosen tekemä esitutkintapöytäkirjan väärentäminen, rikosilmoituksen ja yli 300 todistesivun syöttäminen paperisilppuriin, valehteleminen ettei niitä ole koskaan poliisille edes toimitettu, eikä poistojen jättäminen kirjaamatta ole rikos, koska valtakunnansyyttäjänvirasto sanoo ettei se ole mikään rikos.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen mukaan tekojen lainmukaisuutta tai lainvastaisuutta ei siis ratkaista sen perusteelle miten ne suhtautuvat Suomen lakiin, vaan siihen mitä valtionsyyttäjät niistä valehtelevat. Näin Suomen laki korvataan poliisi- ja syyttäjämafian päätöksillä. 4)
Tähän rosvojeparit eivät ole yltäneet edes Vladimir Putinin Venäjällä.

Poliisien ja syyttäjien toisilleen takaama syytesuoja ei ole, kuten jo alussa totesin, perustunut lakiin vaan rikokseen. Syytesuoja on rikos suljetussa kierrossa, ja nyt tälle rikokselle koetetaan hankkia tuomioistuimen siunaus.

En usko että Petri Juvonen ja Itä-Uudenmaan jeparit kykenivät yksinään punomaan tällaisen juonen. Olen aivan varma, että operaatiolle on haettu etukäteen syyttäjän tuki. Tämän jutun syyteharkinta tehtiin valmiiksi samalla hetkellä, kun poliisi päätti käynnistää esitutkinnan.

Operaatio Juvonen on niin moraaliton, niin rikollinen ja siinäkin sarjassa niin likainen, että tuskin sitä joku kihlakunnansyyttäjä on omin päin siunannut. Tämä haisee valtakunnansyyttäjänvirastolle.

Poliisihallitus tukee rikosta

Koska – ei siis vaikka, vaan koska Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen tavoite on rikollinen, sillä on Poliisihallituksen tuki.

Vaadin syksyllä Poliisihallitukselta selvityksen, mihin toimiin se aikoo ryhtyä Petri Juvosen väärän ilmiannon, ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen sen johdosta käynnistämän operaation vuoksi. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen siirsi vastaamisen Pohan laillisuusvalvonnalle.

Poliisihallituksella ei ole aihetta ryhtyä mihinkään toimiin, vastasi poliisitarkastaja Henry Lehti, ainoana perustelunaan, ”te itse olette rikoksesta epäillyn asemassa”. 5)

”No shit Sherlock” tapaa nuoriso nälväistä tällaiseen rannattomaan typeryyteen törmätessään, mutta minä olen ilkeämpi: otan vastauksen juuri siten kuin se on annettu.

Olen yli kymmenen vuotta kirjoittanut poliisien ja syyttäjien toisilleen järjestämästä syytesuojasta, sen rikollisuudesta. Olen korostanut VKSV:n ratkaisevaa osaa tässä korruptiossa. Aivan erityisesti olen nostanut julkisuuteen sen, kuinka poliisi väärentää asiakirjoja ja todisteita, ja kuinka määrätietoisesti valtakunnansyyttäjänvirasto tätä suosii ja edistää.

Tiedän sen tehneen kipeää niin poliisissa kuin syyttäjälaitoksessa. Joten koska väärentäjä Petri Juvosen tekemä väärä ilmianto kohdistuu minuun, sillä on Poliisihallituksen täysi tuki.

Operaatio Juvonen on korruptoituneiden poliisien ja syyttäjien cosa nostra. ”Meidän asiamme”.

Ilmiantopuhelin ja Raija Toiviainen

”Poliisihallitus on avannut sisäisen kanavan, jolla poliisit voivat käräyttää kollegoitaan anonyymisti”, raportoi Iltalehti tammikuun alkupuolella.
”Poliisin sisäisellä sivustolle avatulla kanavalla on viime joulukuun alusta voinut tehdä nimettömänä ilmoituksen, mikäli epäilee jonkun poliisihallinnon sisällä toimineen tai toimivan "epäeettisesti tai muutoin siten, että se on omiaan vaarantamaan poliisiorganisaatiota tai sen mainetta". 6)

Millaistahan ”epäeettisyyttä” mahtaa metsästää Poliisihallitus, jonka ylin johto tukee yritystä ”laillistaa” rikosprosessilla esitutkintapöytäkirjojen väärentäminen?

”Uusi apulaisvaltakunnansyyttäjä vihaa vihapuhetta” otsikoi puolestaan Yle Raija Toiviaisen tervetuliaishaastattelun vuosi sitten. Toiviaista ”mietitytti” kansanryhmää vastaan kiihottamisesta annettujen sakkorangaistusten alhainen taso, ja hän oli muutoinkin kovin kiinnostunut vihapuheista.

Virastonsa syvästä korruptoituneisuudesta, todisteiden ja muiden asiakirjojen väärentämisestä, poliisien ja syyttäjien rikosten painamisesta villaisella hänellä ei ollut mitään lausuttavaa, Eikä toimittajakaan huomannut asiasta kysyä.

Raija Toiviainen on vahvin ehdokas Matti Nissisen seuraajaksi.

Uuden valtakunnansyyttäjän valinta on valinta poliisi- ja syyttäjäkorruption jatkamisen, ja muutoksen välillä.

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:

1) ESS 22.8.2016 http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2295859
2) Etpk 6070/S/305844/05
3) Syyttäjien päätöksiä estää väärennöksen tutkinta:
Vantaan kihlakunnan syyttäjänvirasto 29.11.2005, päätösnumero 56/05
VKSV 6.9.2005, dnro 152/41/04
VKSV 25.6.2008, dnro 253/21/07
4) Itä-Uudenmaan poliisilaitos, 5500/R/7295/17
5) Poliisihallitus POL-2017-27416
6) http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801112200660941_u0.shtml
7) https://yle.fi/uutiset/3-9417116