Miten media olisi kommentoinut Anneli Auerin näkökulmasta tehtyä, kesken oikeudenkäyntien lähetettyä tv-sarjaa?
Vaikka voimmekin tietää varmasti vain toteutuneen historian, kannattaa toisinaan uhrata pieni tovi ajatukselle toteutumattomasta. Mitäpä jos Anneli Aueriin liittyneistä esitutkinnoista ja oikeudenkäynneistä olisi tehty televisiolle draamasarja prosessien ollessa kesken? Sopivan provokatiivinen ajankohta olisi ollut vaikkapa vuosi 2012. Vaasan hovioikeus oli ensimmäisessä hyvin huolellisesti perustellussa tuomiossaan kaatanut murhasyytteen, syyttäjälauma oli kantanut KKO:lle toinen toistaan oudompia saatananpalvontatarinoita saadakseen valitusluvan, ja varmuuden maksimoimiseksi keitteli kokoon seksuaalirikosjuttuaan. Mikä olisi ollut vastaanotto, erityisesti mediassa?
Entäpä jos näkökulma olisi ollut Anneli Auerin versiota tukeva?
Pannaan vielä karvan verran paremmaksi: entäpä jos sarjan kirjoittajina olisivat olleet Anneli Auerin luottotoimittajat? Hänellä ei tosin ole tainnut sellaisia olla, mutta entäpä jos olisi ollut?
Väitän, että ainakin pääosa valtavirtamedian toimittajista olisi repinyt pelihousunsa aivan täysin.
Väitän, että journalistin ohjeiden kohtaa 35 ja sen viimeistä virkettä olisi heiluteltu vielä tiuhemmin kuin joskus muinaisina vappuina punaisia lippuja Hakaniemen torilla (korostus tässä):
”35. Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.”
Olisimme saaneet kuulla ja lukea paljon korkealentoista ja kirkasotsaista jeesustelua. Sylilapsetkin olisivat sen rummutuksen jälkeen osanneet tuon JO:n virkkeen ulkoa.
”Mikä ei sovi Juppiterille, sopii Sanomalle”
Juuri nyt, kesken Suomen historian suurimman huumeoikeudenkäynnin Sanoma Oy ajaa ulos tv-sarjaa Keisari Aarnio. Se käsittelee entiseen huumepoliisiin Jari Aarnioon kohdistunutta rikostutkintaa, josta seuranneista oikeudenkäynneistä pääjuttu on kesken Helsingin hovioikeudessa; tuomio lienee tulossa joskus joulukuussa. Sarja perustuu samannimiseen kirjaan, jonka on kirjoittanut kaksi valtakunnansyyttäjänviraston luottotoimittajaa Helsingin Sanomissa. Niinpä sarjan näkökulma tukee varauksetta syyttäjien tarinaa. Kirja otti ennakolta tiukasti kantaa syyllisyyteen, ja aivan varmasti saman tekee tv-sarja.
Onko missään mediassa mainittu tv-sarjan yhteydessä journalistin ohjeiden 35. kohtaa? Onko peräti pohdittu, olisiko sillä merkitystä tässä tapauksessa? Onnittelen jos on, mutta minun silmiini sellaista ei ole sattunut.
Jari Aarnio ei käsittääkseni voi olla täysin viaton mies. Tässä voisi viitata vaikkapa lainvoimaiseen tuomioon Trevoc-haarassa. Vielä tärkeämpänä pidän hänen omaa kertomustaan ylimääräisten rahojen alkuperästä. Kertomus liikemiehen lahjoittamasta liki puolesta miljoonasta eurosta ei uskottavuudella juhli - vaikka tosin on varteenotettava todistaja, joka kertoo liikemiehen todella tarjonneen Helsingin huumepoliisille taloudellista tukea.
Jos uskomme Aarnion omaa kertomusta, uskomme myös hänen syyllistyneen törkeään veropetokseen. Vaikka se rikos on vanhentunut, sellainen veisi poliisimieheltä uskottavuuden. Ja tuskinpa monikaan haluaa asua maassa, jossa liikemiehet ojentelevat rahasalkkuja poliisille.
Mutta onko Aarnio myös huumekauppias? Onko hän tuottanut maahan 800 kiloa kannabista? Sehän se on koko tämän trevohkan pääkysymys. Huumepoliisin entinen päällikkö raskaan sarjan huumekauppiaana – se tekee tästä jutusta kaikkien aikojen farssin. Jos tarina on totta. Jos.
Syyttäjien tarina huumekauppias Aarniosta meni Helsingin käräjäoikeudessa kepeästi läpi. Sivusta seuraten vaikuttaa, ettei hovioikeuskäsittely ole ollut samanlaista syyttäjien paraatimarssia. Hovioikeus vapautti pitkän vankilatuomion saaneen kanssasyytetyn kesken prosessin. Hän on se, jonka syyttäjien mukaan piti hoitaa Aarnion yhteydet hollantilaisiin kamakauppiaisiin.
Syyttäjät ovat joutuneet tunnustamaan, ettei heillä tosiasiassa ole mitään tietoa, mitä on ollut tynnyreissä, joissa he ovat väittäneet olleen hasista, kun Aarnio on – heidän mukaansa – tuottanut ne maahan. Paitsi viimeisen tynnyrin, sen sisällön syyttäjät tietävät. Siinä oli tiiliä.
Pelkästään näiden kahden muuttujan vuoksi en uskaltaisi veikata, kuinka huumekauppiasväitteen käy hovioikeudessa. Sanoma Oy uskaltaa. Huumekauppias mikä huumekauppias.
Rikkooko Sanoma Oy journalistin ohjeita, niiden 35. kohtaa? Ilmeisesti ei riko, koska kirjat eivät kuuluu niiden piiriin, eikä tv-draama.
On asetelma silti aika vino. Tosiasia kun kuitenkin on, että Sanoma Oy ottaa ennakkoon kantaa syyllisyyteen ja pyrkii vaikuttamaan hovioikeuden ratkaisuun. Onhan yhtiö kustantanut Keisari Aarnio -kirjan ja ottanut osansa sen niittämistä journalistisista tunnustuksista.
Sanoma Oy:ssä epäilemättä on mietitty mitä seuraisi, jos Aarnion huumesyytteet satuttaisiin hylkäämään. Silloin olisi edessä hyvin mielenkiintoinen, ja muillekin kuin Sanomalle kiusallinen keskustelu aiheesta vaikuttiko Helsingin Sanomien erittäin suoraviivaisesti syyllistävä kirjoittelu Helsingin käräjäoikeuden tuomioon tässä huumehaarassa. On todistusaineistoa, joka viittaa siihen, että vaikutti.
PS:
Entäpä jos Aarnio-casesta olisi tehty tv-sarja Jari Aarnion & Vepe Hännisen Myrkky -kirjan pohjalta? Miten media olisi kommentoinut?
Olisimme saaneet kuulla korkealentoisia luentoja journalistin ohjeiden 35. kohdan merkityksestä. Sanoma Oy ja Journalisti -lehti olisivat julkistaneet uusia luetteloita Aarnion luottotoimittajista.