Heidi Hautala sai havainto-opetuksen siitä, kuinka summittaisesti poliisin harjoittama terrori valitsee uhrinsa. Myös Suomessa, eikä vain Venäjällä poliisi polkee ihmisoikeuksia, joiden puolustajana Hautala on halunnut profiloitua. Olisiko aika tehdä jotakin?
Iltalehti repäisi otsikon yli aukeaman: "Remontti Helvetin enkeleiden yhtiöllä." "Poliisin mukaan Heidi Hautalan ja Andrei Nekrasovin käyttämä remonttifirma yhdistetään järjestäytyneeseen rikollisuuteen". (IL 26.3.2013).
Itse artikkelissa toimittajat Tommi Parkkonen ja Marko-Oskari Lehtonen väittävät remonttifirman toimitusjohtajan olevan MC Hells Angelsin täysjäsen. Yhtiön hallituksen jäsen on "Iltalehden tietojen mukaan ainakin ollut Helvetin enkeleiden jäsen".
Firma on ennakkoperintärekisterissä, eikä Iltalehti edes yrittänyt esittää mitään näyttöä, joka osoittaisi sen toiminnan olevan muuta kuin laillista liiketoimintaa. Ei esittänyt myöskään Helsingin Sanomat, joka lähti mukaan Iltalehden kampanjaan.
Näytöksi en laske Etelä-Karjalan poliisilaitoksen rikoskomisario Antti Vilkon lausuntoa: "Tunnemme heidät. Meillä päin heidät yhdistetään järjestäytyneeseen rikollisuuteen". Huomatkaa lehden ja poliisin käyttämä passiivimuoto "yhdistetään."
KRP:n virallisen JR-saagan mukaan Suomessa on noin 80 järjestäytynyttä rikollisryhmää, joista puolet, noin 40 olisi MC-jengejä. Hells Angelsin, Bandidosin tai Cannonbalsin jäsenkerhoja. Se on KRP väite, mutta mitkä ovat faktat?
Poliisilla ei ole valtakirjaa määritellä joku ryhmä järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi. Määrittelyn monopoli on tuomioistuimilla. Ne ovat katsoneet vain kahden (2) MC-kerhon toimineen järjestäytyneenä rikollisryhmänä; molemmissa tapauksissa yhdessä rikoksessa, tai rikoskokonaisuudessa. Toinen on Turun HO:n tuomio vuodelta 2009, toinen Helsingin HO:n viime vuodelta. Molemmissa tapauksissa kyseessä oli Cannonballsin kerho. KRP väittää, mutta ei näytä.
"Me emme pysty näyttämään, mutta me tiedämme", selitti minulle KRP:n tiedustelun komisario huhtikuussa 2011, yrittäessään kokonaisen iltapäivän todistella kaikkien noiden 40 MC-kerhon rikollisuutta. Yritys oli kiitettävän innokas, mutta yksi komisariolta puuttui, ja sen mukana kaikki: näyttö.
"Me tiedämme" -perusteella KRP ja myös eräät paikalliset poliisiorganisaatiot ovat vuosikausia terrorisoineet henkilöitä joiden se väittää, luulee tai kuvittelee kuuluvan johonkin noista 40 kerhosta.
Äskettäin KRP painosti Lappeenrannan kaupungin perumaan jo valmiiksi neuvotellun kaavamuutoksen, jolla eräs firma olisi saanut rakentaa tontilleen lisää liiketilaa. KRP:n mukaan yhtiön hallituksen yksi jäsen oli HA:n jäsen.
Kun vietnamilaissyntyinen ammattirikollinen ampui viime vuonna helsinkiläisessä yökerho Tigerissä toista asiakasta, KRP ryhtyi kampanjoimaan Tigerin ovimiesten vaihtamiseksi. Heillä ei tosin ollut rikokseen osaa eikä arpaa, päivänvastoin. Tappoyritystä tutkineen Helsingin poliisilaitoksen väkivaltaosaston mukaan ovimiehet olivat toimineet tilanteessa esimerkillisesti.
Ovimiesten joukossa oli kuitenkin pari, joiden KRP väitti olevan "liivijengien" jäseniä. Kampanja-alustaksi KRP sai Helsingin Sanomat, sen hysteerisimmät jutut kirjoitti toimittaja Katja Kuokkanen. Kaksi ovimiestä sai potkut. Päätoimittaja Mikael Pentikäinen on varmaan ylpeä itsestään ja alaisistaan.
Terrori ei rajoitu kerhojen jäseniin. Poliisi pyrkii terrorisoimaan kaikkia, jotka ovat tekemisissä jonkun kerhon jonkun jäsenen kanssa.
Tämän sai nyt vuorostaan ministeri Heidi Hautala kokea. Hänen miesystävänsä valitsemassa firmassa ei ole mitään, mitä asiakkaan olisi pitänyt kavahtaa. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, josta hänen olisi pitänyt ottaa selvää. Silti poliisi antoi vinkin luottolehtensä luottotoimittajille, ja niin käynnistyi kohu.
Aivan samalla tavalla käynnistyi helmikuussa 2012 mediakohu kansanedustaja Kike Elomaan aviopuolisosta, jonka STT ja sen perässä iso osa muuta mediaa väitti olevan Cannonbalsin kunniajäsen. Mukaan lähti myös poliisiylijohtaja Mikko Paatero, ja suurella todennäköisyydellä tässäkin vinkki oli poliisin luottotoimittajilleen syöttämä.
Nämä eivät ole satunnaisia tapauksia. Ne ovat osa poliisin suunnitelmallista terroria.
Kansalaisen kannattaa kysyä ainakin itseltään ainakin nämä kysymykset:
Millainen on maa, jossa poliisi voi rauhassa terrorisoida ihmisiä pelkästään väittämällä heitä rikollisiksi, ilman näyttöä?
Millainen on maa, jossa poliisi voi rauhassa terrorisoida kansalaisia pelkästään siksi, että he ostavat palveluja firmoilta, joita poliisi väittää rikollisiksi?
Millainen on maa, jossa poliisi voi rauhassa anastaa tuomioistuimille kuuluvan vallan, joutumatta rikoksistaan vastuuseen?
Ei se ainakaan kovin kaksinen oikeusvaltio ole.
Terrori ei kuulu poliisin lakisääteiseen toimenkuvaan. Poliisin edustaja, joka leimaa kansalaisia rikollisiksi tai heidän firmojaan rahanpesulaitoksiksi kykenemättä esittämään näyttöä edes sen verran, että saisi esitutkinnan käyntiin, vähintäänkin rikkoo virkavelvollisuuksiaan, ja hyvin usein käyttää virka-asemaansa väärin.
Poliisi voi näin tehdä, sillä poliisin virkarikoksia ei tutkita. Poliisista jätetään vuosittain noin 700-800 rikosilmoitusta, niistä puolet, 350-400 koskee virkarikoksia. Jälkimmäisistä johtaa esitutkintaan lähes kirjaimellisesti vain kourallinen, ja niistä syytteeseen vain pari.
Valtakunnansyyttäjänvirasto estää poliisien virkarikosten tutkinnan, se tehdään yleensä rikosilmoitusta edes lukematta. Kun virastoon saapuu tieto poliisirikoksesta, järein toimi mihin siellä ryhdytään on kysyä ilmiannetulta poliisilta sähköpostilla, onko tämä mielestään syyllistynyt rikokseen. Kun poliisi vastaa "en", virastoon tutkinnanjohtajiksi palkatut kihlakunnansyyttäjät tai valtionsyyttäjät kirjoittavat päätöksen: "Ei rikosta. Esitutkintaa ei suoriteta". Itse rikosilmoitusta ja sen mukana toimitettua todistusaineistoa he eivät yleensä edes näe, saati että lukisivat sen.
Kuulostaa irvokkaalta ja on irvokasta, mutta se on vieläkin pahempaa. Valtionsyyttäjät käyttävät systemaattisesti virka-asemaansa törkeästi väärin. He voivat tehdä sen huoletta, sillä jos kansalainen tekee heistä rikosilmoituksen, sen esitutkinnan estää vuorostaan poliisi.
Näin nämä kaksi organisaatiota ovat taanneet toisilleen tehokkaamman syytesuojan, kuin minkä italialainen poliitikko pystyy itselleen lahjomaan. Se ei perustu lakiin vaan rikokseen, mutta suljettuna kiertona se on lähes murtamaton.
Muun ohella se mahdollistaa poliisille sellaisen terrorin, jonka kohteeksi tällä kertaa joutui ministeri Heidi Hautala. Siinä olisi vihreiden eduskuntaryhmällä ja koko Vihreä Liitto rp:llä tilaisuus havahtua. Tervetuloa todellisuuteen.