Kun Suomi sekosi

Ukrainan kriisi ja Venäjän tilanne ovat romahduttaneet ulkopoliittisen keskustelun tasolle, jolle vertaista joutuu hakemaan 1970-luvulta. Tai 1930-luvulta.

 

Jukka Kemppinen on juristi, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun entinen informaatio-oikeuden professori, runoilija, kääntäjä ja paljon muuta. Hän on hyvin monipuolisesti sivistynyt mies. Sekään ei estänyt häntä kirjoittamasta blogissaan holtitonta roskaa Helsingin itsenäisyyspäivän taskukokoisesta mellakasta:

"Uutinen jota emme tule kuulemaan illalla, emme huomenna emmekä koskaan. Mitä Suojelupoliisi sai selville Itsenäisyyspäivän anarkistien mielenosoituksesta?"

"Ketä näyteikkunoiden särkeminen ja autojen potkiminen auttaa? Venäjää."

"Kenen asiaa tuo esiin mielenosoituksen sijoittaminen Itsenäisyyspäivään? Venäjän."

"Mikä on Venäjän lännen politiikan tämänhetkinen keino. Horjuttaminen. Mikä on horjumisen näkyvin muoto tätä nykyä? Mielenosoitukset."

"Onko suomalaisia jo järjestetty Venäjän politiikan ja propagandan palvelukseen? On."

"Mikä oli mielenosoituksen teema? EU:n vastustaminen. Kenellä toisella on sama päämäärä?" 1)

Kemppisen tekstin olisi odottanut antavan pilkkakirveille rajattomasti riemun aihetta, mutta kävi aivan toisin päin. Sosiaalisessa mediassa kirjoitusta levitettiin innostuneesti saattein "Oivallista", "Vahvaa tekstiä Kemppiseltä", "Jukka Kemppisen erinomainen analyysi".

Analyysi? Kemppisen teksti on paranoidia hömppää. Se on liian lapsellista ollakseen edes pölhöpopulismia. Ja - tämä on karmeinta - juuri siksi se keräsi haltioituneita kommentteja facebookissa:

"Mikä on Venäjän todellinen vaikutuskeino nyt? Propaganda. Se on sanottu suoraan Putinin allekirjoittamassa "Pehmeä valta" -suunnitelmassa, josta osa kuuluu kirjoinakin ilmestyneisiin Projekti Venäjä -kokonaisuuteen. Siinä vaikutuskeinot viedään paljon pidemmälle, kuin esimerkiksi Suomessa asuvan venäläisvähemmistön aseman kohteluun. Yritys on vaikuttaa suoraan tiedotusvälineisiin."

"Tämähän se taktiikka juuri onkin. Tällä saadaan muka venäläinen sortopolitiikka näyttämään ns. paremmalta, kuin suomalainen - sekin epäkelpo - poliittinen järjestelmä. Kyllä sinä vanhat KGB-keinot tiedät, ja niitähän tässä sovelletaan koko ajan. Venäjällä uutisoidaan kovin kivasti aina mielenosoituksista valtaa vastaan lännen pääkaupungeissa."

Aivan päätöntä.

 

Pikku vilppi kannattaa aina

Lähdetään purkamaan asiaa helpoimmasta päästä. Mikä oli mielenosoituksen teema? En ollut paikalla, eikä tekstistään päätellen ollut myöskään Jukka Kemppinen, mutta pääteemat löytyivät netistä jo etukäteen. Ne tiivistyvät paikan päällä esitetyssä iskulauseessa: "Loppu leikkauksille - eliitti saa maksaa!" Mielenosoituksen pääteema oli "me vastaan rikkaat" (tai päinvastoin). Anarkistitapaan siellä luultavasti vastustettiin myös valtiota ylipäänsä, ainakin niin uhottiin mielenosoitusta masinoineessa takku.netissä.

Olisi ilmeisesti ollut Kemppisellekin liian noloa selittää "alas rikkaat" -huutoja Kremlin asiamiesten työksi, joten hän sepitti pääteemaksi EU:n vastustamisen. Ja nyt tarina alkaa todella haista.

Kemppinen ja ihailijansa selittävät EU:n vastustamisen (mitä se sitten pitääkään sisällään) tueksi presidentti Vladimir Putinin politiikalle. Kemppinen taantui kertaheitolla 1970-luvulle. Silloin myrkyllisin syytös oli "neuvostovastainen". Nyt se on "EU-vastainen". Tai ainakin tälle iskusanalle yritetään saada samaa statusta, kun edeltäjällään oli. Kemppinen briljeeraa mielellään historialla, mutta ei ole 40 vuodessa oppinut siitä mitään.

Ennustan, että tälle tulee jatkoa. On vain lyhyen ajan kysymys, kun esimerkiksi EU:n ja USA:n välisen TTIP:n ja erityisesti sen investointisuojan arvostelijat saavat kuulla olevansa EU:n vastustajia ja siten Vladimir Putinin asiamiehiä.

Kemppisen ja ihailijoiden mielestä mielenosoitukset ovat yhteiskunnan horjuttamista, Venäjän piikkiin ellei peräti toimeksiannosta. Sirpaleita ja töhryjä vandaalien jäljiltä laskeva poliisi jaksoi sinnikkäästi muistuttaa mielenosoitusoikeuden kuuluvan demokratiaan, olevan sen olennainen osa, mutta kemppiset vihjailevat maanpetoksesta ja Venäjän hyödyttämisestä. Taantumisessaan kemppiset eivät siis pysähtyneet 1970-luvulle. Tuo teesi on lainassa Lapuan liikkeeltä, vuosimalli on 1929. Kuka kirjoittikaan: "Raaputa pikkuporvaria, niin alta paljastuu fasisti".

Kommentissaan Kemppisen blogiin nimimerkki Matias sanoi oleellisen niin mellakasta kuin Kemppisen haahuiluista:

"Heikoissa kantimissa ovat Venäjän horjutusoperaatiot Suomessa, jos ne noiden muutamien ikkunoita potkivien hörhöjen varassa ovat. Itse en tätä muutamalla känniläisellä vahvistetun meidän piskuisen äärivasemmistomme ja anarkistiemme touhua virallisen Venäjän arkkikonservatiiviseen menoon osaa yhdistää. Hörhöjen jo vähän väsynyt pieni performanssi - siinä se."

 

Äärilaitojen verkossa

Venäjän tilanteessa on paljon aihetta huoleen. Krimin kaappaaminen on törkeä teko. Sen voi suhteuttaa, kun muistaa kuinka moneen maahan USA on hyökännyt jo yksin II maailmansodan jälkeen. Irakin valtaus vuonna 2003 oli niin ikään törkeä teko. Rikokset eivät kuitenkaan pyhitä toisiaan, eivätkä ne vähennä tekojen tuomittavuutta. Muidenkin kuin Venäjän rikokset on kuitenkin tärkeä muistaa, sillä vain opportunisti muistaa toisen. Näitä toismuistisia opportunisteja maailmalla riittää. Myös meillä.

Venäjän kehityksessä suurin uhkatekijä on nupullaan olleen oikeusvaltion jyrääminen, ja vapaiden kansalaisjärjestöjen kuristaminen. Krimin kaappaus voisi olla yksi operaatio, mutta oikeusvaltion ja demokratian tukahduttaminen mahdollistavat saman politiikan jatkamisen. Se on aidosti uhkaavaa.

Suomen julkisessa keskustelussa Ukrainan kriisistä ja Venäjästä on kaksi selvää ja uskoonsa lukkiutunutta äärilaitaa. Toinen laita on käsittämättömän hyväuskoinen, toinen pahasti vainoharhainen.

Hyväuskoiset selittävät kaikki Venäjän toimet parhain päin, ja ovat valmiit uskomaan melkein mitä tahansa venäläistä propagandaa. Ehkä liikuttavinta tai raivostuttavinta, en oikein osaa päättää kumpaa se on, on Krimin ja Itä-Ukrainan "kansanäänestysten" selittäminen alueen kansalaisten vapaan tahdon ilmauksiksi. Sokea Reettakaan ei voi olla näkemättä, etteivät ne täytä kelvollisen äänestyksen alkeitakaan. Niiden pätevyys on yhtä uskottavaa kuin olisi väittää Baltian maiden liittyneen vuonna 1940 vapaasta tahdostaan Neuvostoliittoon.

Ääriesimerkki hyväuskoisista voisi olla "kohudosentti" Johan Bäckman. Hänen puheensa ovat kuitenkin aivan oma lukunsa. Hänen Venäjä-propagandansa uskottavuus on suomalaisten keskuudessa noin nolla, ja hänen yhteytensä Venäjän presidentin hallinnon alaiseen Strategisten tutkimusten instituuttiin (RISI/RISS) myös pitää sen siellä.

Vainoharhaiset tulkitsevat kaikki Venäjän tekemiset Ukrainan kriisin kautta. Eivät vain presidentti Vladimir Putinin ja Venäjän hallituksen tekemisiä, vaan tässä porukassa kaikkien venäläisten kaikki tekemiset saavat selityksensä Putinin valloitushalun kautta (paitsi opposition, jota sentään on jäljellä). Eikä vain venäläisten tekemisiä, vaan kuten Jukka Kemppisen onneton blogi osoittaa, he selittävät aivan kaiken, myös kaiken poliittisen toiminnan Suomessa, Kremlin kelmien katalien juonien kautta. Se on paranoidia.

Molemmat laidat ovat agressiivisia ja pyrkivät kontrolloimaan muita. Lausuntoja, puheita, lehtiartikkeleita, vähäisimpiäkin some-esiintymisiä kuurnitaan tarkkaan, ovatko ne "russofobisia" tai "Putinin asialla". Ovatko ne vääräoppisia.

Molemmat operoivat erittäin kaukana todellisuudesta, mutta pidän vainoharhaisia vaarallisempina, sillä he levittävät pelkoa, joka synnyttää lisää pelkoa ja sellaisia typeryyksiä, kuin mitä siteerasin ylle.

Osa vainoharhaisista tosin lähinnä näyttelee sellaista. He lietsovat Venäjän pelkoa kyynisen laskelmoivasti, ajaakseen omaa poliittista agendaansa. Suomen Nato-jäsenyys on vuosikymmenet ollut muutamille suuri haave. Se olisi ideologinen täyttymys, ja mieli on ollut mustana, kun kansasta vain viidennes, parhaimmillaankin vain neljännes on kaivannut samaa täyttymystä. Venäjän pullistelussa nähdään se hetki, jolloin jukuripäinen kansa on peloteltavissa jäsenyyden kannalle, joten siitä otetaan kaikki irti.

Kyynisiin pelottelijoihin lasken esimerkiksi some-möläyksillään kuuluisaksi tulleen everstiluutnantti Torsti Sirenin. Ainakin minä vilpittömästi toivon, ettei Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja ole niin yksinkertainen, kuin hänen levottomista puheistaan voisi päätellä. Arviotani tukee, että Siren kuuluu opportunisteihin. Krimin kaappaaminen on hänestä rikos kansainvälistä oikeutta kohtaan, hyökkäys Irakiin oli very hieno juttu.

Näin kyyninen propaganda on hankalaa hallita. Se ruumiillistuu pääministeri Alexander Stubbissa. Hän kannattaa Nato-jäsenyyttä, koska Venäjän tilanne on niin vakava. Hän kannattaa energiayhteistyön tiivistämistä Venäjän kanssa, koska maan ongelmat ovat vain ohimeneviä. Ei ihme, että kannatusluvut ovat syöksyssä.

Selvyyden vuoksi alleviivaan, etten pidä kaikkia Nato-jäsenyyden kannattajia vastuuttomina kansalaisten pelottelijoina. Nato-jäsenyyden puolesta voi argumentoida myös järjellisesti.

Mielenkiintoista on, etteivät äärilaidat noudata mitään puoluepoliittisia jakolinjoja. Molempia löytyy kaikista eduskuntapuolueista. Krimin kansanäänestyksen asianmukaisuudesta kertovat satuja niin vanhat kommunistit, kuin kepulaiset, perussuomalaiset ja erilaiset vihertelijät. Vanha kumpujen yöstä -oikeisto, monet kepulaiset ja merkittävä osa vihervasemmistoa ovat löytäneet toisensa ryssänvihassa niin, ettei niitä enää erota toisistaan suurennuslasilla eikä rautakangella.

No jaa, rakoa löytyy ehkä sen verran, että kumpujen yöstä -oikeisto vaatii armeijalle lisää aseita, kuten se on vaatinut vuodesta 1918 lähtien, mutta äkkikäännynnäiset vihervasemmistolaiset eivät halua rajoillemme Suomen armeijan omaa pahaa sotarautaa. He haluavat rajoillemme Naton hyvää rauhanrautaa.

Se on ehtaa 1970-lukua.

LÄHTEITÄ:

1) Jukka Kemppisen blogi "Paljon rajaa" 7.12.2014 http://kemppinen.blogspot.fi/