Vihreiden salamarakkaus Natoon

Vihreän porilaisen kansanedustajaehdokkaan mielestä Suomen Nato-jäsenyyden vastustajat ovat Venäjän trolleja, mielistelevät Venäjää ja haluavat YYA-sopimuksen takaisin. Puolueensa on selityksen velkaa.

 

Tammikuussa 2014 julkistettiin merkittävä sotamateriaalin kauppa: Suomi ostaa Hollannilta sata Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunua, hinta 200 miljoonaa euroa. Se oli edullinen kauppa jolla modernisoidaan panssarivoimiemme järeä kärki. Vihertelevissä ja osin punertelevissakin porukoissa kauppa herätti tavanmukaista "turhaa ostaa aseita" -nurinaa. "Ihan tyhmää tuollainen rautaa-rajalle nykymaailmassa. Miksei rakenneta rahalla kouluja" ja niin edelleen, virsi oli kovin tuttu. Sitten alkoi maailmalla tapahtua.

Helmikuussa 2014 tehtiin Kiovassa vallankaappaus, jolle nurisijat etupäässä hurrasivat, samoin tein Venäjä kaappasi Ukrainalta Krimin ja huhtikuussa oli Itä-Ukrainassa jo täysi sota.

Vihreä liitto saattoi olla kaikista puolueista heikoimmin valmistautunut kansainvälisen tilanteen nopeaan kylmenemiseen. Sillä ei liene ainuttakaan sotilaallista asiantuntijaa, koko aihepiirin harrastus taitaa puolueessa kuulua kategoriaan "hyi-hyi". Puolueessa on ollut pikemminkin kunnia-asiana olla tietämättä mistä päästä rynnäkkökivääriä pidetään kiinni, kuin osata käyttää sellaista. Taudinkuvaan on kuulunut myös vihreä valppaus kannattaa kaikkea mahdollista ja mielellään myös mahdotonta kiusantekoa ammunnan harrastajille.

Niinpä puolueen sotilaspoliittisia linjauksia ovat vedelleet Osmo Soininvaaran tapaiset defaitistit löysillä pilkkapuheillaan "kumisaapasarmeijasta" jolla ei kuulemma nykymaailmassa tee yhtään mitään. Sen isompia perusteluja ei puolueen hengen ja linjan luomiseen ole tarvittu, eihän tietämätön osaa edes kysellä perusteluja. Laajemman turvallisuuspolitiikan ymmärrys on puolueessa lähinnä Pekka Haaviston varassa. Pidän Haavistoa erittäin suuressa arvossa, mutta hyväkin mies on silti vain yksi mies.

Yhtäkkiä nurisijat, jotka eivät olleet oppineet Jugoslavian hajoamissodista mitään, joille USA:n ja Iso-Britannian brutaali hyökkäys Irakiin vuonna 2003 oli vain joku rättipääjuttu, näkivät maailman aivan uusin silmin: sota ei olekaan vain tylsä luku historiankirjassa. Sota ja sen uhka on mahdollinen myös 2010-luvun Euroopassa. Ukraina oli päästänyt armeijansa rappiolle, joten sen itäiset maakunnat olivat taistelukenttänä. Juuri äsken oli niin kivasti pilkattu sanontaa "jokaisessa maassa on armeija, joko oma tai vieras", nyt oli mahdotonta olla näkemättä siinä ainakin vähän perää.

Nato ei ollut ollut vihreiden keskuudessa kovin suosittu, mutta melkein yhdessä yössä monesta Vihreä liitto rp:n satraapista tuli Nato-jäsenyyden kannattaja. Näkyvimmät poliitikot joutuivat puhumaan kierrellen "olen harkinnut Nato-kannan muuttamista", mutta pienemmät tapit alkoivat melskata äkkikäännynnäisen koko uskonraivolla. Toki oli edelleen väärin ostaa Suomen rajoille omaa pahaa sotarautaa, mutta Naton hyvä rauhanrauta kelpaisi.

Uskovainen ei tarvitse argumentteja, koska hänellä on usko. Äkkiä uskoon hurahtanut tarvitsee niitä kaikkein vähiten, koska hänellä on uskoa eniten. Vihertelevien ja punertelevien äkkikkäännynnäisten puheista etsii analyysiä turhaan, mutta vimmaa löytää sitäkin enemmän. Ehdottomasti typerin lukemani "argumentti" Nato-jäsenyyden puolesta on erään vihertelevän toimittajan julistus: "Minun mielipiteeni on paremmin perusteltu, koska se on uusi". Hänen uskoontulostaan oli tuolloin kuukauden päivät.

Yhdessä yössä muuttui muutakin. Vielä eilen oli oikein arvostella USA:n loputtomia hyökkäyssotia, nyt vihertelevät uskovaiset loukkaantuvat verisesti sellaisista puheista, koska äkkiä maailmassa olikin ongelmana vain Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

 

Nato-vimmaa Porista

Vihreä liitto rp:n porilainen kansanedustajaehdokas Juha Sjöholm hehkutti 9.4 fb-sivullaan Nato-jäsenyyden puolesta: "Natokriitikot sanovat usein ettei uhkaa ole. Miksi he eivät vaadi puolustusvoimien lopettamista kokonaan?"

Kysymys on paitsi dynamiitintyhmä, myös epärehellinen. Suurin osa niistä jotka uskovat, ettei maailmassa mitään sotilaallista uhkia ole, on tai on ollut Sjöholmin omia puoluekavereita ja/tai kannattajia.

Iskulausetasolla Nato-keskustelussa ei ole mitään järkeä, siitä syntyy vain typeryyksiä. Se on monitahoinen kysymys, jonka tekee erityisen vaikeaksi se, että lähes kaikki vastaukset ovat enemmän tai vähemmän arvauksia.

Rationaalia keskustelua Nato-jäsenyydestä ei voida käydä vastaamatta järkevästi argumentoiden ainakin näihin neljään kysymykseen:

1) Kuinka todennäköistä on, että Suomi joutuu sotilaalliseen konfliktiin ilman eurooppalaista suursotaa, tai sen välitöntä uhkaa?

2) Jos syntyy eurooppalainen suursota tai sen välitön uhka, lisääkö vai heikentääkö Suomen Nato-jäsenyys maamme vaaraa joutua siihen mukaan?

3) Jos Suomi Naton jäsenenä joutuu mukaan eurooppalaiseen suursotaan, millaista sotilaallista apua Nato pystyy antamaan Suomen alueen puolustamiseen?

4) Vähentääkö vai lisääkö Nato-jäsenyys Suomen tarvetta hankkia uusia asejärjestelmiä, ja nostaako vai laskeeko Nato-jäsenyys Suomen puolustusmenoja, joiden osuus on nyt 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta?

Esitin kysymykset myös Sjöholmille, joka kieltäytyi vastaamasta. Edustajaehdokkaan ainoa "argumentti" Nato-jäsenyyden puolesta oli: "[E]i mikään valtio ole koskaan hyökännyt Nato maahan". (Kirjoitusvirheet tässä ja myöhemmin Sjöholmin).

Tämän sloganin lanseerasi viime vuonna Alexander Stubb (kok) ja se on yhtä typötyhjä kuin stubbismit yleensäkin. Ensinnäkin, milloin viimeksi on hyökätty Ruotsiin, Suomeen, Itävaltaan ja Sveitsiin? Toisekseen, sotilasliitto Naton jäseninä ovat kaikki ne maat, jotka viimeisen reilun 100 vuoden aikana ovat kaikkein useimmin hyökänneet toisten maiden, yleensä paljon pienempien kimppuun. Siis kaikkein aggressiivisimmat valtiot: USA, Iso-Britannia ja Ranska.

Tästä Sjöholm riehaantui: "Sanos nyt kuinka monta hyökkäyssotaa nuo luettelemani Nato maat ovat käyneet 100 vuoden aikana. Kun otit asian puheeksi. Aloita vaikka Islannilla."

Tiedossani ei Islannin hyökkäyssotia (ellei mennä viikinkiaikaan), mutta pyynnöstä kokosin listan USA:n hyökkäyssodista 1900- ja 2000-luvuilla. Jätin pois molemmat maailmansodat, joista jälkimmäisessä USA ei ollut hyökkääjä. Ensimmäisen maailmansota oli imperialististen valtioiden välienselvittely, jonka kaikkia osallisia voidaan pitää hyökkääjinä, mutta selvyyden vuoksi jätin senkin pois. Myöskään ns. arabikevättä seuranneisiin sotiin puuttumista en huomioinut, tilanteiden monitulkintaisuuden vuoksi.

Silti USA:n hyökkäyssotia kertyi 78, eikä lista varmaankaan ole täydellinen. Osa sodista on ollut hyvin pitkiä. Vietnamia vastaan USA kävi hyökkäyssotaa vv. 1954-75, ja hyökkäsi uudelleen 1979; nyt joukkoinaan Pol Potin punakhmerit. USA:n ja Iso-Britannian v. 2003 hyökkäyksellään aloittama Irakin sota jatkuu yhä Irakin, Afganistanin ja Pakistanin alueilla, eikä loppua näy.

Sjöholmin vastaus: "Kiva kun puhutaan Suomen puolustuksesta niin aina ilmaantuu paikalle nämä USA on paha tyypit. Tälläkään kertaa kukaan ei tuonut listaa Venäjän ja Neuvostoliiton sodista tai vuosikymmenien miehityksistä. Rajanaapurimme hyökkäysssodat ovat arka puheenaihe Suomen turvallisuuskeskustelussa. On aina kivempi löytää jokin kiva yhteys Usa:n hyökkäyksellä vaikka Grenadaan kuin Venäjän hyökkäyksillä naapurimaihin Suomen puolustukseen. Mutta tällä tasolla nämä trollit liikkuvat ."

Trollit mainittu.

Natolla ei ole armeijaa. Naton jäsenmailla on armeijat, ja niiden yhteenlasketusta voimasta USA edustaa luokkaa puolta tai enemmän (kun ei huomioida ydinaseita). Nato-jäsenyys on liittoutumista ennen kaikkea USA:n kanssa. Vihreä kansanedustajaehdokas ei näe mitään häiritsevää tämän sotilasmahdin toistasataa vuotta liki tauotta jatkuneissa hyökkäyssodissa; sen sijaan tavattoman häiritsevää on muistuttaa maan aggressiivisuudesta. Kuten todettu, USA:n hyökkäysherkkyydestä tuli monelle vihreälle tabu melkein yhdessä yössä.

 

Historiaa rautalangasta

Ehdokas Sjöholm haki Nato-jäsenyydelle tukea väärentämällä historiaa: "[E]n halua ymmärtää näitä Kekkonen-Paasikivi miehiä joita Suomessa vielä on. Venäjä miehitti montaa naapurimaitaan(Neuvostoliiton nimellä), piti yllä suunnattomia vankileirejä, polki kansalaisoikeuksia, järjesti maailmanlaajuista terrorismia ym. kauheuksia. Suomi kunnostautui tekemällä tuon valtion kanssa YYA:n. Ja yhä vielä löytyy ihmisiä jotka haluavat jatkaa tuota samaa linjaa."

On sinällään totta, että Suomen ja Neuvostoliiton välistä yya-sopimusta ehdotti ensimmäisenä marsalkka ja presidentti C.G.E Mannerheim, tammikuussa 1945. Tuolloin sota vielä raivosi Keski-Euroopassa, Lapin sota oli kesken, ja valvontakomissio asui hotelli Tornissa. Siksi en osaa laskea ehdotusta Mannerheimille synniksi enkä häpeäksi. Ylipäänsä poliittisia ratkaisuja pitää arvioida niiden tekoajan olosuhteiden mukaan, ei 70 vuotta myöhemmin vallitsevien voimasuhteiden perusteella. Tämän ymmärtäminen on monelle hyvin vaikeaa, niin myös historiansa lukematta jättäneelle ehdokas Sjöholmille.

Kun Neuvostoliitto vuonna 1948 sitten tosissaan tarjosi YYA-sopimusta, Suomen poliittinen johto koki ehdotuksen äärimmäisen kiusalliseksi ja vaaralliseksi, mitä se olikin. Niissä oloissa Suomella ei kuitenkaan katsottu olevan varaa sanoa ei; Suomen ulkopolitiikan johdossa oli onneksi Paasikivi eikä joku vihreä hupakko. Sen sijaan oli varaa neuvotella sopimus Suomen kannalta oleellisesti paremmaksi, kuin mitä Stalin ja Molotov aluksi tarjosivat. Siltikin sopimus tehtiin pakkoraossa.

Joten Sjöholmin väite "Suomi kunnostautui tekemällä tuon valtion kanssa YYA:n" on yhtä tosi tai tolkuton kuin olisi kirjoittaa "Suomi kunnostautui tekemällä Moskovan rauhan" maaliskuussa 1940. Rauhansopimuksen allekirjoittaminen oli epäilemättä järkevää, koska Kannaksen rintama horjui äärirajalla ja länsimaiden apu oli yhtä tuulessa kuin vihreiden turvallisuuspolitiikka, mutta se tehtiin vain pakon sanelema. Kuten YYA-sopimuskin.

Sjöholmin vastaus: "Sä voit selittää sitä millä tahansa, mutta sopimus oli ja tehtiin. Paha moka oli kieltää se. Uskottavuutesi on jo nolla."

Onhan some aikamoinen kaatopaikka, mutta näin vähämieliseen kuittailuun en ole tottunut.

 

Vapaus kuulu vain "hyville"

Jotain oli vihreällä ehdokkaalla ennallaan:

"Onko tämä ystävällinen Venäjä kampanja sukua sille aseet eivät tapa jutuille?" "Suomesta löytyy kyllä myös sellaisia friikkejä jotka luulevat aseiden omistamisen kotona olevan maanpuolustusta Niitä on sellaisiakin hörhöjä. Siitä palkintona on ollut muutama joukkomurha."

Kukaan ei ollut puhunut Venäjän ystävällisyydestä, sen ehdokas lämpimikseen valehteli, kuten paljon muutakin. Oleellista oli vihreä vimma aseenomistajien kimppuun.

Nato-rautaa pitäisi Suomeen saada, mutta suomalaisilta pitää saada kaikki raudat pois. Pekka Saurin pakkomielteet ovat syöpyneet vihreisiin syvälle, samoin halu hallita ja vallita muiden kansalaisten elämää.

Vihreä liitto rp:n periaateohjelma lausuu kauniisti: "Ihmisten vapauden kunnioittaminen ja edistäminen on keskeinen osa vihreää ajattelua. Puolustamme ihmisten perusvapauksia – myös silloin, kun olemme jonkun kanssa eri mieltä. Vapaudet kuuluvat yhdenvertaisesti kaikille. Jokaisella ihmisellä on oikeus elää haluamallaan tavalla, kunhan ei rajoita toisten oikeutta samaan." 1)

Vihreän liiton vapauspuheisiin tarvitaan kuitenkin lukuohje. Sen mukaan vapaudet kuuluvat kaikille niille, jotka harrastavat sellaisia kivoja asioita jotka vihreissä soijalattekahvikerhoissa kivoiksi sovitaan. Se mitä vihreät aktiivit eivät harrasta, se pitää kieltää.

 

Vihreät virallisesti

Vihreiden voimassa oleva poliittinen tavoiteohjelma, hyväksytty puoluekokouksessa 8.6.2014, siis Ukrainan sodan riehuessa valtoimenaan, lausuu niukasti turvallisuuspolitiikasta, mutta Nato-jäsenyydestä sentään tämän verran:

"3. Nykytilanteessa Vihreät ei kannata Suomen NATO-jäsenyyttä. Olennaisesti muuttuneessa tilanteessa Suomen NATO-jäsenyyshakemuksen jättämisestä tulee järjestää kansanäänestys." 2)

Jos Vihreä liitto rp. ei nykytilanteessa kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, miksi sen kansanedustajaehdokas aggressiivisesti mustamaalaa niitä, jotka eivät nykytilanteessa kannata Suomen Nato-jäsenyyttä? Onko oikein tulkita, ettei puolueen poliittista tavoiteohjelmaa ole tarkoituskaan ottaa todesta?

 

Vihreät todellisuudessa

Toisaalta vihreiden ohjelmista löytyy selitystä porilaisen ehdokkaan riehumiselle. Samaisessa poliittisessa tavoiteohjelmassa vaaditaan:

"1. Suomessa siirrytään vapaaehtoiseen ja sukupuolineutraaliin asepalvelukseen. Vapaaehtoinen asepalvelus kunnioittaa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa sekä tukee kansantaloutta vapauttamalla osan nuorista nopeammin työmarkkinoille. Asepalveluksen suorittavien määrän pienenemisestä vapautuvia varoja ohjataan materiaalihankintoihin ja kertausharjoitusten lisäämiseen toimintakykyisen puolustusreservin ylläpitämiseksi."

Vaikka materiaalihankinnat ja kertausharjoitusten lisääminen ovatkin kannatettavia ehdotuksia, esitys heikentäisi Suomen puolustuskykyä. Vihreät vaativat tätä tilanteessa jossa Ukrainassa oli täysi sota, jonka aloittajaa Venäjä jo tuolloin käytettävissä olevien tietojen mukaan suurella todennäköisyydellä tuki paitsi poliittisesti, ainakin asetoimituksilla, minkä vuoksi osa vihreiden poliitikoista oli vaipumassa Suomessa uutterasti levitettyyn "ryssä hyökkää kohta tännekin" -hysteriaan ja siinä hengessä alkanut Nato-jäsenyyden kannattajiksi.

Jos linjauksissa on jokin logiikka, sen täytyy olla tämä: heikennetään Suomen omaa puolustuskykyä jotta olisi helpompi myydä kansalaisille Nato-jäsenyys, jonka kannattajaksi puolue ei kuitenkaan vielä uskalla ilmoittautua.

Sekin on tietysti mahdollista, ettei puolueen turvallisuuspoliittisessa linjassa ole mitään logiikkaa.

Kesäkuun 2014 tavoitteet ovat kuitenkin suorassa linjassa vihreiden puoluehallituksen 11.6.2010 hyväksymän ohjelman kanssa: " Vihreiden linjaukset asevelvollisuudesta". Ohjelma on edelleen voimassa.

Ohjelma hyväksyttiin aikana jolloin Vladimir Putin oli Venäjän pääministerinä, minkä kaikki tiesivät vain vuorotteluvapaaksi ennen jälleenvalintaansa presidentiksi. Sen taas jokaisen olisi ainakin pitänyt ymmärtää merkitsevän autoritäärisyyden kasvua. Ei niinkään tai ainakaan yksinomaan Putinin persoonan vuoksi, vaan siksi että pitkä valtakausi turmelee jokaisen. Kun yksi johtaja nostetaan normaaliaikoina korvaamattomaksi, poikkeuksetta autoritäärisyys kasvaa.

Vuonna 2010 oli myös nähtävissä, että Venäjällä eräässä vaiheessa tapahtunut kehitys kohti oikeusvaltiota oli katkennut. Ne ongelmat, joista Suomessa alettiin puhua isoilla kirjaimilla keväällä 2014, olivat siis olemassa tai silminnähden syntymässä jo vuonna 2010. Siinä tilanteessa Vihreä liitto rp. linjasi:

"Turvallisuusuhat ovat muuttuneet. Perinteisten sotilaallisten ja valtiollisten uhkien sijaan ja rinnalle ovat nousseet ilmastonmuutoksen aiheuttamat ja muut ympäristöuhat, ydinenergian riskit, terrorismi, maailmanlaajuiset tartuntataudit ja tietoyhteiskunnan haavoittuvuus!"

"Puolustusvoimien mitoitus ja valmiudet on sovitettava vastaamaan uhkakuvien ja sodankäynnin muutoksia nykyistä paremmin. Nykyisen laajuisen asevelvollisuuden ylläpito ei ole enää tarkoituksenmukaista. Pakollisesta varusmiespalveluksesta tulee pitkällä aikavälillä siirtyä valikoivuuden kautta vapaaehtoiseen malliin."

" Vihreiden mielestä Suomen puolustusvoimia ja asevelvollisuutta tulee jatkossa kehittää uusien uhkien vaatimaan suuntaan entistä enemmän. Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla kaikille vapaaehtoinen, sukupuolineutraali maanpuolustus- ja asepalvelusjärjestelmä. Tätä päämäärää kohti voidaan edetä parantamalla armeijan suorituskykyä vastaamaan ajankohdan uhkakuvia, pienentämällä tämän johdosta sodanajan joukkojen lukumäärä ja tämän seurauksena laajentamalla varusmiesten valikointia."

"Koska Vihreät pitää tärkeimpänä kykyä varustautua strategisen iskun torjuntaan, tähän voidaan varautua nykyistä huomattavasti pienemmällä reservillä, jonka koko asettuu 75 000–150 000 sotilaan välille. Sotilaallisesti tarpeelliset tehtävät voi hoitaa nykyistä huomattavasti pienempi joukko, jos varustus on ajanmukainen." 3)

Amen.

 

Näin luikahdetaan Natoon

Vihreiden vaatimalla miniarmeijalla ei puolusteta koko maata. Sillä voidaan puolustaa Helsingin seutua, ehkä kolmiota Helsinki - Tampere - Turku (missäs vihreiden äänestäjien pääosa onkaan?), mutta ei muuta. Sillä ei luoda sellaista uskottavaa puolustusta, joka nostaa kynnyksen hyökätä Suomen alueelle niin korkeaksi, että hyökkäys jää tekemättä.

Vihreä liitto rp:n voimassaoleva tavoite on siis heikentää radikaalisti Suomen omaa puolustuskykyä. Nyt alan nähdä vihreiden porilaisen ehdokkaan Nato-riehumisessa eräänlaista mieltä.

Sotilaalliset tyhjiöt pysyvät tyhjiöinä vain alueilla joilla ei ole väliä. Suomen alueella on väliä. Ajamalla oma puolustus alas luodaan pakko täyttää se Natolla. Näen tällä myös loogisen yhteyden vihreiden EU-linjaan, joka korostaa Suomen itsemääräämisoikeuden supistamista.

Puolueen porilainen tukimies Sjöholm siis toteuttaa puolueensa perimmäistä sotilaspoliittista tavoitetta, vaikka muodollisesti toimiikin vastoin puolueen viimekesäistä linjausta.

Reilun vuoden jatkuneen tehokkaan Nato-rummutuksen jälkeenkin mielipidemittauksissa vain 1/4 kannattaa Nato-jäsenyyttä ja liki 2/3 vastustaa. Ihmekös tuo, jos vihreältä kansanedustajaehdokkaalta palavat päreet ja Nato-junttaus vajoaa alamittaiseksi herjaamiseksi. Kun argumentitkin ovat vain Stubbin suupielestä pudonneita muruja.

                                                 * * *

Olisi tietysti mukava, jos joku vakavasti otettava vihreä poliitikko osoittaisi uskottavasti, miksi olen väärässä vihreiden todellisesta Nato-linjasta. Sitä odottaessa: niin on miltä näyttää.

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOA:

1) "Vihreiden periaateohjelma – Vastuu, vapaus, välittäminen", hyväksytty puoluekokouksessa Lappeenrannassa 20.5.2012. https://www.vihreat.fi/files/liitto/Periaateohjelma2012.pdf

2) Vihreiden poliittinen tavoiteohjelma 2015–2019, hyväksytty puoluekokouksessa 8.6.2014 https://www.vihreat.fi/files/liitto/Poliittinen_ohjelma2014_1.pdf

3) Vihreiden linjaukset asevelvollisuudesta, hyväksytty puoluehallituksessa 11.6.2010 https://www.vihreat.fi/kohti-valikoivaa-asevelvollisuutta#.VSfRM9ysXBI