Tässä näytelmässä ei ole sankaria. Päivi Räsänen loukkaa ihmisiä tahallaan, mutta likaisia ovat jauhot myös valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen pussissa.
Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) ei ole neljässä esitutkinnassa siksi, että hän siteeraa Raamattua. Sen voi todeta, vaikka pääjutun, vanhaa pamflettia koskevaa tutkintamääräystä ei ole julkistettu, eikä tiedossani ole, onko rikosepäilystä siinä yksilöity pamfletin joillakin tietyillä kohdilla.
Arkkipiispa Tapio Luoma näkeekin aivan oikein, kun hän ”ei näe, että valtakunnansyyttäjän esitutkinnoissa olisi kyse uskonnonvapauden rajoittamisesta. Hänen mukaansa niissä haetaan rajoja sille, milloin uskonnonvapauden nimissä käytetystä kielestä tulee loukkaavaa.” 1)
Persujen mep Laura Huhtasaari luultavasti valehteli täysin harkitusti tviitatessaan naisten päivän kunniaksi 8.3.2020: ”Kun uskonvapaus viedään Päiviltä, viedään se seuraavaksi meiltä kaikilta. Mitäs veikkaatte, saako Räsänen tuomion vai ei.”
”Jos saa, tapan valtakunnansyyttäjän. Ei mulla muuta”, vastasi toinen kiihkopersu Petri K. Kaivanto.
Siinä onkin persuosaston koko anti keskusteluun.
PAMFLETTI LOUKKAA
Jenkkiläisen kristillisen laitaoikeiston säätiön Lutheran Heritage Foundation kustantamana vuonna 2004 ilmestynyt Päivi Räsäsen pamfletti homosuhteita vastaan on täynnä löysiä väitteitä, joita perustellusti voi pitää loukkaavina.
Vallitsevan, varsin vahvan käsityksen mukaan homoseksualismi on synnynnäinen ominaisuus. Räsänen kiistää tämän, ilman muita perusteluja, kuin ettei homogeeniä ole löydetty. Jopa kreationistilääkärin pitäisi tietää, ettei synnynnäisen ominaisuuden edellytyksenä ole juuri sen tuottamiseen erikoistunut geeni.
Räsäsellä poliittinen tarve sivuuttaa luonnontieteellisen tiedon, mikä sinällään on kreationistin tunnusmerkkejä. Ominaisuuden synnynnäisyyden kiistäminen on Räsäselle poliittisesti tärkeää, koska se vapauttaa hänet väittämään homoista mitä tahansa sattuu mieleen tulemaan. Muutamia esimerkkejä.
Räsäsen mukaan homoyhteisössä vaikuttavat yleisimpänä mallina irtosuhteet ja vaihtuvat parisuhteet, minkä hän katsoo osoittavan ”jotain myös homoseksuaalisten ihmisten rikkinäisyydestä”.
(Tässä kohdin heteroiden lepattelevaa seksielämää hyvin tuntevaa toimittajaa suuresti huvitti).
Räsänen väittää ”tiedämme [homouden] olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö”, ja kyselee ”tulisiko rikollisuus sallia, jos siihen on pakottava taipumus”. Hän väittää homoseksuaalisuuden harjoittamisen pysyvässäkin parisuhteessa vahingoittavan itseään, kumppaniaan ja ”ehkä” myös muita läheisiä ihmisiä.
Välipalana Räsänen julistaa aiheettomiksi (”ei ole perusteltua”) lesboparien ja yksinäisten naisten lapsettomuushoidot. Hän julistaa myös: ”Lasten saaminen ei ole viime kädessä naisen tai miehen ihmisoikeus”, mutta epäselväksi jää, haluaisiko hän lisääntymisen luvanvaraiseksi.
Homojen piirissä Päivi Räsäsen väitteitä pidetään loukkaavina, ja ne ovat sitä myös objektiivisesti ottaen.
Räsänen tukijoineen vetoaa uskonnonvapauteen. Tämän kysymyksen tiivisti professori Jaana Hallamaa erinomaisessa esseessään: ”On vaikea ymmärtää, millä tavalla yhtä ihmisryhmää halventavien väitteiden esittäminen on uskonnon harjoitusta.” 2)
Esitutkintaan on päätynyt myös Räsäsen apostoli Paavalin kirjoituksella ratsastanut tviitti, josta Hallamaa huomauttaa: ”Räsänen ei lähettänyt tviittiään välittääkseen informaatiota Roomalaiskirjeen laatineen Paavalin ajattelusta.”
Pamflettia tavatessa ymmärrän hyvin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen Räsäsen kirjoittelusta lausumaa: ”Kyse on siitä, että [seksuaalivähemmistöillä] on oikeus nauttia samaa kunnioitusta ja arvonantoa kuin muillakin yhteiskunnan jäsenillä suomalaisessa yhteiskunnassa. Ilmaisujen solvaavuutta tai panettelevuutta arvioitaessa lähtökohtana on pidettävä nimenomaan sitä, missä määrin ne loukkaavat ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta.” 3)
RAAMATTU LYÖMÄASEENA
Tietenkin Räsänen ratsastaa myös Raamattu-sitaateilla. Hän lainaa pitkät pätkät apostoli Paavalin tympeää kirjettä, ja Mooseksen kirjoista hän on löytänyt ohjeen kuinka kohdella homoja:
“Älä makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” Rangaistus oli ankara (3. Moos. 20:20): “Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja ovat itse ansainneet kuolemansa.”
Jos Raamatun kirjaimellisen noudattamisen nimeen vannova Räsänen olisi johdonmukainen, hän ottaisi ”kristilliseen perhekäsitykseensä” myös isän oikeuden myydä tyttäret orjiksi, sekä miehen oikeuden ottaa useampia vaimoja. Toisesta vaimosta Mooseksella on vain hyvää sanottavaa, kunhan muistuttaa, ettei isäntä ”saa vähentää ensimmäisen ruokaa, vaatetusta eikä aviollisia oikeuksia”. Kuulostaa kohtuulliselta. 4)
Mooseksen kirjat ovat väärällään määräyksiä silpoa ja tappaa lähimmäisiä mitä merkillisimmistä syistä, mutta jostain syystä äkkiväärimmätkään uskovaisemme eivät vaadi noudatettavaksi niitä kaikkia. (Nyt pitänee koputtaa puuta).
Mitä apostoli Paavaliin vetoamiseen tulee, pappi Kai Sadinmaa tyhjensi pajatson viime marraskuussa letkauttaessaan:
”Jos Päivi Räsänen on mielestään raamatullinen, miksi hän vielä puhuu?
(Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. 1 Kor 14:34-35)”
Räsänen tavasta poimia homorusinoita Raamattu-pullasta voisi ilakoida loputtomiin, mutta olkoot. Oleellista on, ettei mitään loukkausta pyhitä niiden kehystäminen sitaateilla Raamatusta. Tai Koraanista tai mistä tahansa jonkun uskontokunnan pyhänä pitämästä tekstistä. Jos joku vaatii naapurinsa tappamista, koska tämä työskentelee sapattina, kyseessä on rikos, vaikka uhkailija vetoaisikin Raamatun käskyyn ja uskonnonvapauteen. 5)
MIKSI RÄSÄNEN, MIKSI NYT?
Päivi Räsäsen väitteet ovat typerää puoskarointia ja loukkaavia, mutta silti vanhan pamfletin määrääminen esitutkintaan hieman kohauttaa kulmia. Verrattuna siihen saastaan, johon somessa törmää päivittäin, mutta johon poliisit ja syyttäjät eivät puutu, Räsäsen teksti ei ole erityisen räikeää. Pamfletti on pikemminkin lattea.
Voi tietysti olla, että some paaduttaa. Tekee sokeaksi pahuudelle, joka esiintyy vähän siivommin kuin persu-uho ”tapan valtakunnansyyttäjän”. Sitä paitsi, vaikka Räsäsen edustama äärikristillisyys on minun näkökulmastani marginaalien marginaalissa, näin ei välttämättä ole. Hän saattaa olla suurempi toimija kuin tietää se, joka ei oikeastaan haluaisi tietää näistä hihhuleista mitään.
Jaana Hallamaa huomauttaa Räsäsen homoaktivismista:
”Räsänen on 2010-luvulla puhunut tästä ihmisryhmästä näkyvämmin kuin mistään muusta yksittäisestä asiasta.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei Räsänen puhu tähän ryhmään kuuluville ihmisille. Puhe on suunnattu omalle herätysliikkeelle. Tavoitteena näyttää olevan vahvistaa sitä kuvaamalla homoseksuaaliset ihmiset ryhmänä syntiseksi ja elämäntavaltaan häpeällisiksi.”
Tämän jälkeenkin jää yksi kysymys auki. Loukkaavuus ei sinällään, eikä välttämättä ole rikos. Sananvapauteen kuuluu myös oikeus julkaista laajojakin joukkoja loukkaavia näkemyksiä. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen tulee loukkaantumaan tästä tekstistäni, mutta siitä ei seuraa, että tämä blogi olisi rikos. Sananvapauteen kuuluu sitä paitsi myös oikeus kirjoittaa typeryyksiä, kuten Räsänen tekee.
Ei käy kateeksi tuomareita, jos Räsäsen pamfletti joskus päätyy tuomioistuimen tutkittavaksi.
RAIJA TOIVIAINEN LEVITTÄÄ DISINFORMAATIOTA
Voi olla hyviä syitä nostaa Räsänen tikun nokkaan. Silti valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen puheet eivät kaikin osin vakuuta. Hän puolusti Räsäsestä antamaansa tutkintamääräystä näin: ”Rikosasiassa on aloitettava esitutkinta, jos on syytä epäillä rikosta. Esitutkinnan aloittamiskynnys on varsin matala.”
Raija Toiviainen ei puhu totta.
Kynnys on matala esitutkintalain mukaan, mutta käytännössä erittäin korkea, koska poliisit ja syyttäjät eivät noudata lakia.
Esitutkintalaki määrää: ”Esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty.” Määräys on hyvin suoraviivainen, mutta ei toteudu.
Poliisi ja syyttäjät suostuvat tutkimaan vain noin 20 % kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista. Luku perustuu kahden vuoden välein julkaistavaan Poliisibarometriin, koska erillistä tilastoa kansalaisten ilmoitusten kohtalosta ei tiettävästi ole. Luku on kuitenkin aika vakaa barometrista toiseen, ja linjassa muun muassa tuomioistuimessa ratkaistujen juttujen määrän kanssa.
Vihapuherikoksissa, joihin kuuluu myös se mistä Räsästä epäillään, kansalaisen asema on vieläkin heikompi. Vain 6 prosenttia rikosilmoituksista, viime vuonna 16 326 kappaletta, johtaa syytteeseen, ja osuus laskee vuosi vuodelta. Esitutkintaan suostutaan ottamaan vain noin 1/10 ilmoituksista. 6)
Kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista osa on aiheettomia, osa jopa vääriä ilmiantoja, so. rikoksia, kuten on myös poliisin itsensä tekemistä ilmoituksista. Aiheettomia ei kuitenkaan ole 80 % kaikista, eikä 90 % vihapuherikosilmoituksista.
Aiheettomia ovat poliisien ja syyttäjien päätökset, joilla he riistävät kansalaisilta lain turvan.
Jos oletamme kansalaisten ilmoituksista 1/3 olevan aiheettomia, ja tämä lienee aika rohkea olettamus, silti 67 prosenttia on perusteltuja. Kun vain 20 % pääsee esitutkintaan, poliisi ja syyttäjät jättävät yli kaksi kertaa enemmän aiheellisia rikosilmoituksia kokonaan tutkimatta.
Esitutkinnan aloittamiskynnys ei siis ole ”varsin matala”, kuten Raija Toiviainen tarinoi, vaan se on erittäin korkea. Se on erityisen räikeää vihapuherikoksissa, jotka myrkyttävät koko yhteiskunnan. Poliisien ja valtakunnansyyttäjä Toiviaisen ainoa reaktio tähän on ollut vaatia sitä vastaan erityissuojaa itselleen.
Valtakunnansyyttäjäntoimistossa aivan varmasti tilanne tiedetään. Raija Toiviainen siis valehtelee kansalaisille.
Samaan aikaan poliisilla ja syyttäjillä riittää resursseja raahata käräjille asentaja, koska tämän työvarusteisiin kuului puukko. 7)
TOIVIAINEN SUOSII TODISTEIDEN VÄÄRENTÄMISTÄ
On muitakin syitä olla luottamatta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiseen. Muun muassa se, että hän suosii ja edistää todisteiden väärentämistä.
Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Petri Juvonen väärensi esitutkintapöytäkirjan. Hän työnsi paperisilppuriin 35-sivuisen rikosilmoitukseni ja sen mukana toimitetut 39 kirjallista todistetta ja kaksi muuta kirjelmää. Yhteensä yli 300 sivua todistusaineistoa.
Peittääkseen tekonsa Juvonen ei tehnyt hävittämistään asiakirjoista merkintää esitutkintapöytäkirjaan, minkä laki vaatii. Tämän jälkeen Juvonen päätti jättää esitutkinnan tekemättä, väittäen, ettei asiasta ole toimitettu todisteita. 8)
Juvonen väärensi pöytäkirjan, koska rikosilmoitus koski kahta syyttäjää.
Jätin Juvosesta rikosilmoituksen, jonka tutkinnan käytännön mukaisesti esti lauma syyttäjiä. Yksi heistä oli silloinen valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, nykyinen valtakunnansyyttäjä, jonka päätöksen esitteli toinen valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto, nykyinen oikeusministeriön osastopäällikkö.
Toiviainen perusteli:
"Juvosella on ollut harkintavalta päättää, mitä aineistoa hän tutkinnanjohtajana liittää esitutkintaan. Niskasaaren ilmiantamat puutteet aineiston kirjaamisessa tai esitutkintapöytäkirjaan liittämisessä eivät ole sellaisia, että minun olisi syytä epäillä Juvosta virkarikoksesta tai väärennyksestä". 9)
Toiviaisen ”perusteluissa” piti paikkansa vain se, ettei Juvosen rikos todellakaan antanut hänelle aihetta mihinkään. Muutoin Toiviainen valehteli.
Huomattakoon, ettei yksikään väärennöksen tutkinnan estämiseen osallistunut syyttäjä kiistänyt Juvosen työntäneen todisteet paperisilppuriin. Toiviainen et al vain väittivät tutkinnanjohtajalla olevan oikeus näin tehdä. Heidän mukaansa esitutkintapöytäkirja on ikään kuin tutkinnanjohtajan oma kirjallinen tuote, jonka hän saa vapaasti muokata mieleisekseen.
Jokainen ymmärtää, ettei näin tietenkään ole; sen ymmärsi myös tuleva valtakunnansyyttäjä.
Esitutkintalain mukaan esitutkintapöytäkirjaan on otettava (korostus tässä): ”kuulustelupöytäkirjat ja selostukset tutkintatoimenpiteistä sekä liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet, mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa". (Tässä vanhan ETL:n mukaan, sama säännös on nykyisessä laissa.)
On itsestään selvää, että rikosilmoituksella ja sen mukana toimitetuilla kymmenillä kirjallisella todisteilla ”voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa”.
Pois jätetty aineisto puolestaan on merkittävä esitutkintapöytäkirjaan: "Esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan". (Sanamuoto vanhasta laista, sama määräys on nykyisessäkin laissa).
Tässä ei tutkinnanjohtajalla ole lainkaan harkintavaltaa, ja sitä paitsi pykälällä on kiintoisa historia. Se ei alun perin sisältynyt hallituksen esitykseen, vaan eduskunta lisäsi sen lakiin, nimenomaan estämään juvoset. Sen, että poliisi pimittää aineistoa kaikessa hiljaisuudessa.
Valtionsyyttäjä Raija Toiviaisella oli ja on virkavelvollisuus tietää tämä. Hän toimi vakain tuumin ja harkiten vastoin lainsäätäjän tahtoa.
Juvosen rikoksen peittelyyn osallistuneet syyttäjät käyttivät virka-asemaansa väärin. Heidän rikostensa tutkinnan estivät poliisit.
COSA NOSTRA
Vuosien varrella olen silloin tällöin muistuttanut julkisesti Petri Juvosen tekemästä väärennöksestä ja hänen rikoksensa hautaamisesta. Onhan se malliesimerkki, kuinka toimii poliisien ja syyttäjien toisilleen takaama syytesuoja, joka ei perustu lakiin, vaan rikokseen.
Kun väärennösrikos oli turvallisesti vanhentunut, Petri Juvonen teki talvella 2017 minua vastaan rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Ja kun rikosilmoitus koskee minua, poliisilla on aina rajattomasti resursseja. Kunnianloukkauksia koskevista rikosilmoituksista vain muutama prosentti etenee esitutkintaan, minuun kohdistuvista yli 50 prosenttia.
Juvonen ei kiistänyt työntäneensä rikosilmoituksen ja sen 39 kirjallista todistetta paperisilppuriin. Juvonen nojasi yksinomaan siihen, että koska syyttäjät olivat estäneet hänen rikoksensa tutkinnan, mitään rikosta ei ollut tapahtunut. Hän ei ollut väärentänyt esitutkintapöytäkirjaa, koska syyttäjät sanoivat hänellä olevan oikeus tuhota todistusaineisto.
Juvonen myös väitti minun luoneen tekaistulla nimellä Facebookkin erehdyttävästi Helsingin Sanomien Metro -lehden sivustoa muistuttavan sivun, jossa pilkataan Juvosta."Mauri Santala nimimerkki on Niskasaaren valeprofiili", väitti Juvonen. Tarinansa todistamiseksi Juvonen vaati poliisia takavarikoimaan tietokoneeni.
Väite, että ammattitoimittaja luo nettiin valesivustoja, vieläpä harhauttaen lukijoita uskomaan sitä jonkun oikean median sivuksi, on äärimmäisen loukkaava, ja täyttää suoraltaan kunnianloukkauksen, mahdollisesti muidenkin rikosten tunnusmerkistön.
Juvosen kunniasta tuli koko poliisi- ja syyttäjäorganisaation cosa nostra, yhteinen asia. Likainen työ uskottiin Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle, jossa ”tutkinnan” johtajaa esittää rikoskomisario Timo Pirinen, ja "tutkijaa" näyttelee vanhempi rikoskonstaapeli Juha-Pekka Kosonen.
Hekään eivät ole missään vaiheessa kiistäneet Juvosen hävittäneen todistusaineistoa; he nojaavat yksin syyttäjien lainvastaisiin päätöksiin, joilla rikoksen tutkinta estettiin.
Timo Pirinen ja Petri Juvonen toimivat molemmat viroissaan tutkinnanjohtajina, mikä tarkoittaa, että heidän virkavelvollisuutensa on tuntea esitutkintalaki. Siksi molemmat tietävät Juvosen rikkoneen sitä törkeästi hävittäessään todistusaineiston ja jättäessään poistot merkitsemättä.
Kaikki tähän prosessiin osallistuvat poliisit ja syyttäjät tietävät Juvosen tehneen rikoksen, ja syyttäjien käyttäneen virka-asemaansa väärin, estäessään rikoksen tutkinnan.
VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ ASTUU PELIIN
Vaadin poliisia selvittämään Facebookilta, kuka on laatinut Mauri Santalan FB–sivuston. Pirinen ja Kosonen kieltäytyivät. ”Sitä ei tarvita, koska on syyttäjien päätökset,” kirjasi komisario Pirinen.
Yllättäen kihlakunnansyyttäjä Maija Kähkönen määräsi 23.10.2018 poliisin ”tekemään virallisen oikeusapupyynnön Yhdysvaltojen viranomaisille sen selvittämiseksi, kuka on luonut esitutkinnassa käsitellyt Mauri Santala- ja Helsingin Sanomat-profiilit Facebookiin. –- Oikeusapupyyntöön kokonaisuudessaan kuluvasta ajasta huolimatta pidän sen tekemistä tässä tapauksessa ensisijaisena.” (Korostus tässä).
Juvosen vaatiman tietokoneeni takavarikoinnin Kähkönen tyrmäsi: ”Niskasaari on ammatiltaan toimittaja, ja on syytä olettaa, että hänen käyttämänsä tietokoneet sisältävät tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n nojalla on oikeus kieltäytyä todistamasta”.
Olin tuossa vaiheessa ollut 16 vuotta – nyt 18 vuotta – poliisin systemaattisen terrorin kohteena, ilman vuorokaudenkaan taukoa, ja tämä on näiden vuosien ajalta ainoa rehellinen syyttäjän päätös.
Petri Juvonen tietenkin ymmärsi oikeusapupyynnön merkitsevän hänen jäämistään kiinni valehtelusta – asianomistajan asemassa, eli rikoksesta. Heti seuraavana päivänä Juvonen luopui jutusta.
Asianomistaja oli peruuttanut rikosilmoituksensa. Loppuiko asianomistajarikoksen ”tutkinta” siis siihen? Eipä tietenkään. Juvosen tilalle astui valtakunnansyyttäjänvirasto määräten esitutkinnan jatkumaan.
Poliisi ja syyttäjä ovat kieltäytyneet luovuttamasta minulle tietoa, ketkä VKSV:ssä päättivät ottaa Juvosen asian avoimesti omakseen, mutta sekin asiakirja tulee aikanaan julkiseksi. Sitä on jo nyt lupa pitää varmana, ettei päätöstä ole tehty Raija Toiviaisen ohi. Hänen virka-asemansa väärinkäyttöäänhän tässä peitellään; Juvosen rikoksen ohella.
Valtakunnansyyttäjäntoimistolla on tässä laajempikin tavoite. Jos he saisivat kantansa läpi tuomioistuimessa, se tarkoittaisi ettei maassa päde eduskunnan säätämä laki, vaan sen korvaisivat syyttäjien tekemät laittomat päätökset. Tätä voi verrata vallankaappaukseen. Valtakunnansyyttäjän toimistolla ja poliisilla on operaatio Juvosessa rikolliset tavoitteet.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen hymyilee lehtikuvissa ja televisiossa söpösti, mutta linjaltaan ja rehellisyydeltään hän on kuin Vladimir Putinin hallinnon tuote. Suomen valtakunnansyyttäjänvirasto on yhtä korruptoitunut kuin Venäjän.
PS: Esitutkinta Juvosen asian ajamiseksi on edelleen kesken. Facebookin vastausta ei ole suostuttu minulle kertomaan.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Lännen Media 6.3.3020
2) Jaana Hallamaan essee julkaistiin joulukuussa 2019 Kanavassa ja Suomen Kuvalehdessä. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/paivi-rasanen-homot-on-vaikea-y...
3) Lännen Media 7.3.2020
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/nyt-puhuu-hairintaviestien-vyoryn-...
4) Toinen Mooseksen kirja, 21:7 ja10:
”7. Jos joku myy tyttärensä orjattareksi, tyttö ei pääse vapaaksi niin kuin miesorjat. (–--)
10. Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa vähentää ensimmäisen ruokaa, vaatetusta eikä aviollisia oikeuksia.”
5) Toinen Mooseksen kirja, 35:1-2
”1. Mooses kutsui koolle kaikki israelilaiset ja sanoi heille: »Näin on Herra käskenyt teidän tehdä: 2. Kuutena päivänä viikossa tehkää työtä, mutta seitsemäs päivä pitäkää pyhänä. Se on sapatti, Herran pyhä lepopäivä. Jokainen, joka sinä päivänä tekee työtä, surmattakoon.”
6) https://voima.fi/artikkeli/2020/vain-6-vihapuherikosilmoituksista-johtaa...
7) MTV 26.2.2020: ”Unohtuiko maalaisjärki? Asentaja meni poliisiasemalle kesken työpäivän – poliisi ja syyttäjä tekivät mukana olleesta puukosta hämmentävän rikosjutun, jota puitiin oikeudessa asti”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/unohtuiko-maalaisjarki-asentaja-meni...
8) Väärennetty esitutkintapöytäkirja ja Juvosen päätös. Etpk 6070/S/305844/05.
9) VKSV 25.6.2008, dnro 253/21/07