Poliisin oma laillisuusvalvonta ei selvitä poliisin rikoksia. Poliisin rikokset haudataan väittämällä ettei ilmiselvä rikos ole rikos.
Ylen A-studion Talk-ohjelmassa kuultiin torstaina 26.10 jälleen hurskasta puhetta poliisien väärinkäytösten tutkinnasta. ”Jos poliisi tekee jonkin rikkeen, se tutkitaan perin pohjin”, vakuutti sisäministeri Paula Risikko. ”Meillä on läpinäkyvä poliisin laillisuusvalvonta. Jos on vähänkin viitteitä väärinkäytöksistä, niin ne kyllä tutkitaan”, väitti oululainen rikosylikomisario Markus Kiiskinen.
Ja höpsis.
Ministeri Risikko saattaa olla uskossaan vilpitön. Sen sijaan rikosylikomisario tuskin voi olla tietämätön tositilanteesta.
Paula Risikko muuten kertoi, että kaikki hänelle tulleet ilmoitukset ja valitukset poliisin rikoksista ja muusta mielivallasta laitetaan tutkittavaksi. On kunnioitettavaa, jos näin todella on, joskin suvaitsen epäillä, että vastauksen kirjoittaa joku poliisi tai syyttäjä, ja se vain toistaa poliisien ja syyttäjien jo aiemmin esittämiä valheita
Poliisien ja syyttäjien tärkein tehtävä on estää poliisien ja syyttäjien rikosten tutkinta. Se tapahtuu sukkelimmin julistamalla selvä rikos ei-rikokseksi.
Väärentäminen on erityisessä suojeluksessa
Alan klassikko on helsinkiläisen asekauppiaan tapaus.
Helsingin poliisilaitoksen ylikonstaapeli Markku Hakamäki väärensi haulikon hankkimislupaan myyjäksi asekauppiaan. Väärennöksensä turvin hän kirjoitti haulikon luvattomalla tavalla hankkineelle miehelle hallussapitoluvan. Hän oli tarkistanut aserekisteristä tuon sarjanumeroisen haulikon olevan erään perikunnan omaisuutta, mutta hän väärensi asiakirjaan myyjäksi asekauppiaan, koska pikkurikollinen sitä ruinasi; ja Hakamäellä oli kauppiaalle kalavelkoja.
Tämän jälkeen Hakamäki ryntäsi tutkimaan aseliikkeen asekirjanpitoa, josta hänen mukaansa haulikon olisi pitänyt löytyä. Tietenkään sitä ei ollut sinne merkitty, koska ase oli perikunnan omaisuutta, joten Hakamäki teki asekauppiaasta vääräksi tietämänsä rikosilmoituksen. Keskeinen todiste ”rikoksesta” oli Hakamäen väärentämä asiakirja.
Asekauppias puolestaan teki rikosilmoituksen väärentäjä Hakamäestä. Sen tutkinnan esti tutkinnanjohtajasyyttäjä Tapio Mäkinen, joka väitti: ”Asiakirjaa ei siis ole laadittu siten, että se edes voisi täyttää väärennöksen tunnusmerkistön”; ja Hakamäen ”menettely on vastannut käytäntöä ko. tilanteissa".
Mäkinen siis kylmästi väitti ettei väärennetty asiakirja voi olla väärennetty. Väärennetyn paperin perusteella oli myönnetty hallussapitolupa luvattomaan haulikkoon, tehty väärä ilmianto ja käynnistetty esitutkinta syytöntä vastaan – se ei Mäkisen mielestä merkinnyt mitään.
Myös Tapio Mäkisen väite, että oli ”käytäntö”, jotta poliisi kirjoittelee aseiden hankkimislupaan myyjäksi kenet huvittaa, on hölynpölyä. Aseen hankkimisluvan ”Myyjä täyttää” kohdan voi täyttää vain myyjä. Ei koskaan kukaan muu.
Näin tietämätön kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen ei voine olla. Hän mitä ilmeisimmin valehteli täysin tietoisesti ja harkitusti – eikä poliisirikosasiassa todellakaan ensimmäistä kertaa,
Asekauppias jätti rikosilmoituksen Mäkisestä ja uusi sen Hakamäestä. Sen tutkinnan esti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjä Jukka Rappen esittelystä. Päätöksessä ei perustella sanallakaan, miksi virkamiesten valehtelu esitutkinnassa ei olisi rikos, miksi aseluvan väärentäminen ei olisi rikos, miksi näiden rikosten peittely ei olisi rikos. Se on valtakunnansyyttäjänvirastolle ominainen ”koska poliisin rikoksen tutkinta on päätetty estää, se estetään” -päätös. Näin VKSV hautaa pitkästi yli 90 prosenttia poliisirikoksista.
Asekauppias jätti uuden rikosilmoituksen Mäkisestä, Kalskeesta ja Rappesta, epäilty rikos törkeä virka-asemaansa väärinkäyttäminen.
Sen tutkinnan esti Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen rikoskomisario Juha Juurinen, koska ”Kis Tapio Mäkinen on tehnyt päätöksen, ettei esitutkintaa aloiteta” ja VKSV yhtynyt tähän.
Asekauppias sai väärän ilmiannon seurauksena syytteen ampuma-aserikoksesta. Se romahti käräjäoikeudessa, jossa puolustus todisti Hakamäen – syyttäjän tähtitodistajan – väärennöksen, mutta Hakamäen rikosta ei tutkittu koskaan.
”Jos on vähänkin viitteitä väärinkäytöksistä, niin ne kyllä tutkitaan”, väittää rikosylikomisario, mutta tosiasiassa poliisirikokset ”tutkitaan” juuri kuten tapaus Hakamäki. Syyttäjä valehtelee ettei mitään rikosta ole, ja seuraavilla kierroksilla muut syyttäjät ja poliisit toistelevat tätä valhetta.
Tällä tavalla poliisit ja syyttäjät takaavat toisilleen syytesuojan. Se ei perustu lakiin, vaan rikokseen. Se on Suomen suurin, yhteiskunnallisesti kaikkein merkittävin korruptio-ongelma.
Yksityiskohtainen kuvaus tästä rikossarjasta, johon lopulta osallistui kaikkiaan 12 poliisia ja syyttäjää, on http://www.mikkoniskasaari.fi/node/76
Sieltä löytyvät myös lähdeviitteet, joiden avulla voi koota tutkittavakseen kaikki rikokseen liittyvät asiakirjat.
VKSV edistää väärentämistä
Poliisit ovat juuri nyt jalostamassa poliisien ja syyttäjien rikokset uudeksi oikeusnormiksi. Operaation kärkenä on helsinkiläisen rikoskomisario Petri Juvosen kunnia.
Juvonen väärensi esitutkintapöytäkirjan
- työntämällä paperisilppuriin 37-sivuisen rikosilmoituksen ja
- 39 ilmoituksen mukana toimitettua kirjallista todistetta, yhteensä 300 sivua,
- jättämällä merkitsemättä esitutkintapöytäkirjaan poisjätetyt asiakirjat, sekä
- valehtelemalla ettei todisteita oltu toimitettu.
Tämän väärennöksensä turvin Juvonen päätti, ettei kahta espoolaista syyttäjää koskevaa rikosilmoitusta tutkita.
Jätin Juvosesta rikosilmoituksen, jonka tutkinnan estivät eri vaiheissaan kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto, Jorma Kalske ja valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta, sekä valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston esittelystä.
Viime vuonna Kalskeen seuraajaksi valittu, ja nyt nepotismin vuoksi virasta pidätettyä Matti Nissistä valtakunnansyyttäjänä tuuraava Raija Toiviainen esitti:
”Juvosella on ollut harkintavalta päättää, mitä aineistoa hän tutkinnanjohtajana liittää esitutkintaan. Niskasaaren ilmiantamat puutteet aineiston kirjaamisessa tai esitutkintapöytäkirjaan liittämisessä eivät ole sellaisia, että minun olisi syytä epäillä Juvosta virkarikoksesta tai väärennyksestä”.
Tätä samaa toisteli koko syyttäjälauma: poliisilla vapaa valta päättää, mitä aineistoa esitutkintapöytäkirjaan otetaan, eikä poisjätetystä aineistosta tarvitse tehdä merkintää.
Näin sanovat valtionsyyttäjät. Mitä sanoo laki?
Juvosen väärennöksen tekoaikaan tässä oleelliset säädökset olivat esitutkintalain 40 pykälän 2 ja 3 momenteissa: ”Esitutkintapöytäkirjaan on otettava kuulustelupöytäkirjat ja selostukset tutkintatoimenpiteistä sekä liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet, mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa. (–-)
Esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan”.
Sisällöltään samat säädökset ovat vuoden 2014 alussa voimaan tulleen esitutkintalain 9 luvun 6 pykälässä, pykälän 2 ja 4 momentteina.
Ratkaisevin on tämä: ”liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet, mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa”. Kun rikosilmoitus koskee syyttäjien epäiltyjä rikoksia, on aika ilmeistä, että itse sillä ilmoituksella, samoin kuin sen mukana toimitetuilla yli 300 sivulla todisteita syyttäjien rikoksista voidaan aika hyvällä omatunnolla olettaa olevan merkitystä asiassa.
Itse asiassa kukaan Juvosen rikoksen peittelyyn osallistuneista syyttäjistä, eikä edes Juvonen, ei ole edes yrittänyt kiistää hävitettyjen todisteiden merkitystä; he ovat vain valehdelleet, että poliisilla on vapaa harkintavalta, mitä todisteita otetaan, mitä jätetään.
Varsin kiintoisa on myös säädös poisjätetyn materiaan kirjaamisesta. Eduskunta nimittäin lisäsi sen lakiin vuonna 1986 nimenomaan estääkseen sellaisen huijauksen, johon Petri Juvonen ryhtyi, ja jota VKSV suosii ja edistää.
Laki korvataan mafian päätöksillä
Vastaavatko syyttäjien ”ei rikosta” -päätökset siis Suomen lakia?
Eivät. Ne ovat antagonistisessa ristiriidassa lain kanssa.
Kumpi meillä on voimassa? Suomen laki, vai valtionsyyttäjien siitä esittämät valheelliset tulkinnat?
”Valtionsyyttäjien valheet”, vastaa Itä-Uudenmaan poliisilaitos, ja saa tälle koko poliisiaparaatin tuen.
Nostin aikoinaan julkisuuteen Petri Juvosen väärennöksen, sekä ennen kaikkea sen, kuinka syyttäjät estivät teon tutkinnan. Tämähän on yhtä oivallinen esimerkki poliisien ja syyttäjien syvästä korruptiosta, kuin asekauppiaan tapaus.
Juvonen teki tammikuun päätteeksi rikosilmoituksen kunniansa loukkaamisesta. Se uskottiin Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle, joka oitis käynnisti esitutkinnan hänen hyväkseen. Tutkinnanjohtaja rikoskomisario Timo Pirinen, ja tutkijan roolia näyttelevä vanhempi rikoskonstaapeli Juha-Pekka Kosonen päättivät oitis, jotta on ilman muuta törkeä kunnianloukkaus kertoa Juvosen väärentäneen esitutkintapöytäkirjan, koska kerran valtakunnansyyttäjänvirasto on katsonut, ettei se ole väärennös. Sellaisilla pikkuseikoilla, kuin
- mitä laki säätää asiasta
- Juvonen pisti paperisilppuriin rikosilmoituksen ja yli 300 sivua todisteita, minkä
- Juvonen jätti merkitsemättä pöytäkirjaan, ja että
- tämän päälle Juvonen valehteli, ettei todisteita oltu toimitettu,
ei ole ollut Piriselle ja Kososelle mitään merkitystä. He eivät ”tutkinnassa” edes kysyneet Juvoselta hävitetyistä aineistoista.
Juvonen valehtelee rikosilmoituksessaan muutoinkin surutta. Hän väittää minun tehneen varsin mielikuvituksellisia temppuja. Koska Juvosen tarinoiden tueksi ei ole näytön häivääkään, Pirinen ja Kosonen omaksuivat Juvosen valheet sellaisenaan. Ne eivät ole totta, mutta ne sopivat poliisiaparaatin tavoitteisiin, ja vain sillä on merkitystä.
Tämä esitutkinta-aineisto ei ole vielä julkista, joten en kerro poliisien tempuista tarkemmin. Olemme lakimieheni kanssa jättäneet vaatimuksen lisätutkinnasta; vaatineet tutkittavaksi sen minkä tutkimista Itä-Uudenmaan poliisi on tähän mennessä huolella varonut.
Odotan mielenkiinnolla mitä he tekevät. Odotan, mutta en pidätä hengitystäni.
Tällä poliisin Operaatio Juvosella on tavattoman suuri yhteiskunnallinen merkitys. Tällä tavoitellaan sitä, että Suomen lain korvaa poliisi- ja syyttäjämafian laittomat tulkinnat, jonka jälkeen poliisien rikosten julkistaminen saataisiin aina väännetyksi rikokseksi.
Tähän ei ole päästy edes Vladimir Putinin Venäjällä.
Valitan, ministeri Risikko
Joten valitan sisäministeri Paula Risikko, mutta tämä väitteenne ei pidä paikkaansa: ”Jos poliisi tekee jonkin rikkeen, se tutkitaan perin pohjin”.
Poliisien rikoksia ei tutkita lainkaan, eräin harvinaisin poikkeuksin, ja nyt tavoitteena on lavastaa niistä kirjoittavat kriminaaleiksi. Huomatkaa, että tällä on Poliisihallituksen siunaus.
Tarkempaa tietoa Juvosen tekemästä väärennöksestä, sen käynnissä olevasta valkopesusta, ja tietoa muistakin väärennöksistä, on lisää näissä linkeissä, joista löytyvät myös lähdeviitteet:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/251 (19.10.2017)
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/250 (13.9.2017)
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/249 (1.9.2017)