Jussi Halla-aho ja Leena Meri osallistuivat putinisti Johan Bäckmanin törkykampanjaan toimittaja Jessikka Aroa vastaan. Nyt Helsingin poliisi kieltäytyy tutkimasta Aron rikosilmoituksia, ja hyökkää Halla-ahon ”kunnian” puolesta.
Toimittaja Jessikka Aron uuden kirjan ”Putinin maailmansota” mielestäni mielenkiintoisin luku käsittelee häntä itseään. Se esittelee häneen kohdistunutta terroria, ja Helsingin poliisilaitoksen uutta roolia sen ryhdyttyä terrorin tukijaksi: poliisi kieltäytyy systemaattisesti tutkimasta Aroon kohdistuvia rikoksia.
Ennen kaikkea kirja palauttaa mieleen persujen ja persueliitin keskeisen roolin Venäjän vaikutustoimista kirjoittaneen toimittajan mustamaalauksessa.
Aron terrorisoinnin, voisi sanoa ensimmäisen aallon tärkeimmät toimijat olivat Ilja Janitskin, joka päätoimitti MV-verkkolehteä, ja Putiniakin putinistisempi dosentti Johan Bäckman, joka syötti Janitskille Aroa mustamaalaavaa törkyä.
Heidät ja rikoskumppaninsa tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa lokakuussa 2018. Olisi voinut kuvitella sen hillitsevän parjaajia, mutta taisi käydä päinvastoin: tahti vain kiihtyi. Aivan uuteen vauhtiin Venäjän puolesta toimivat häiriköt riehaantuivat, kun Aro vuonna 2019 julkaisi esikoisteoksensa ”Putinin trollit”.
Terroria pyörittämään nousi uusia nimiä. Janus Putkonen, joka peri MV-lehden kesken prosessia kuolleelta Ilja Janitskilta. Janitskin tiedottajaksi ilmoittautunut Tiina Keskimäki ja tämän yhteistyökumppani Panu Huuhtanen. Putinisti Juha Korhonen, ex-pappi Juha Molari ja yleishäirikkö Marco de Wit.
Kampanjan pääaineiston luonut porukka on siis ollut hyvin pieni, alle kymmenen henkilöä. Heidän äänensä olisi jäänyt hyttysen ininäksi Terijoen rantapusikoissa ilman sankkaa joukkoa pikkurikollisia, jotka jakoivat ydinryhmän tuotoksia. Juuri tämä väki teki terrorista massaliikkeen, juuri he antoivat terrorille sen voiman ja tehon.
Tämän massan pääosan muodosti persujen somejalkaväki, ja riekkumiseen osallistui myös persueliittiä. Aron parjaaminen on ollut pakkomielle erityisesti Jussi Halla-aholle. Persujen kansanedustaja-puheenjohtajalla oli vuosikaudet aikaa ja viitseliäisyyttä paneutua Aron nälvimiseen, erityisesti sen jälkeen, kun Janitskia vastaan nostettiin syytteet.
Janitskin MV-lehti perillisineen on persuille tärkeä, koska se kylvää suomalaiseen yhteiskuntaan vihaa, joka on persujen ideologia, politiikka ja strategia. Persuille sopi, että MV-lehti oli jo Janitskin aikaan vankasti Putinin Venäjän äänitorvi, sillä persut jakavat Putinin regimen arvomaailman. Molemmat vihaavat liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota, ja vähemmistöjen sortaminen on keskeinen osa molempien politiikkaa.
Joten kun Helsingin käräjäoikeus lokakuussa 2018 tuomitsi Ilja Janitskin ja Johan Bäckmanin sekä kolmannen rikollisen suhteellisen koviin rangaistuksiin, persueliitti raivosi tuomiota vastaan. Kiukkuaan purkivat julkisuudessa ainakin Jussi Halla-aho, Laura Huhtasaari ja Juho Eerola.
Lähestymiskielto ja persueliitin hyökkäys
Panu Huuhtanen ja Tiina Keskimäki ovat ehkä oudoin Aron kimpussa häärännyt työpari. Kaksikon internetsivulleen tunkemien piinallisen pitkien Aro-parjausten intellektuaalinen taso on vaatimaton, jos asia kauniisti sanotaan. Nuoriso saattaisi kysellä, onko heillä kaikki iljat aitauksessa.
He tunkeutuivat kaikenlaisiin tilaisuuksiin, joissa Aro oli esiintymässä, ja yrittivät häiritä niitä ”haastatteluillaan”. Huuhtasella on sama iljettävä toimintatapa kuin persumeppi Sebastian Tynkkysellä: hän työntyy uhrinsa iholle, työntää kännykkäkameransa melkein tämän naamaan kiinni ja uhriutuu suurieleisesti ja -äänisesti, kun hänet heitetään ulos.
Vuoden 2019 lopulla Aro haki Keskimäelle ja Huuhtaselle lähestymiskieltoa. Käräjäoikeus katsoi 10.1.2020 antamassaan tuomiossa, ”että kokonaisuutena arvostellen Huuhtasen ja Keskimäen toiminta on ollut Aroa vakavasti häiritsevää ja aiheuttanut hänelle pelkoa ja ahdistusta.” ”[K]äräjäoikeus katsoo olevan perusteltua aihetta olettaa, että Huuhtanen ja Keskimäki tulisivat vakavasti häiritsemään Aroa videokuvaamalla häntä tilaisuuksissa, joissa Aro esiintyy, vastentahtoisesti ja häiritsevästi. On myös perusteltua aihetta olettaa, että he tulisivat julkaisemaan näin saamaansa materiaalia Aroa loukkaavalla ja häiritsevällä tavalla.”
Parivaljakon häiriköinti oli siis ollut vakavaa, mutta KO katsoi kuitenkin, etteivät lähestymiskiellon edellytykset vielä täyttyneet. Tämä ei ole mitenkään tavaton asetelma.
Johan Bäckmanin yhdistys riemuitsi tuomiosta: ”Valoa pimeyteen: Jessikka Aron alamäki kiihtyy – Rökäletappio Yleisradiolle”. (”Toimittajaliitto” 10.1.2020)
Käsikädessä Bäckmanin kanssa riemuitsi koko persujen somejalkaväki, ja tietysti myös Jussi Halla-aho, joka tviitissään ivasi Aroa: ”Toivottavasti kunnioitat oikeuslaitoksen ratkaisua. Oikeuslaitoksen kyseenalaistaminen on juuri sitä, mitä Putin haluaa”. (10.1.2020)
Tässä ilmentyy Halla-ahon sadistinen perusluonne.
Leena Meri sotapolulle
Kuoroon yhtyi persukansanedustaja, tuolloinen eduskunnan tärkeän lakivaliokunnan puheenjohtaja ja Ylen hallintoneuvoston jäsen Leena Meri. Hän hyökkäsi Aron kimppuun kysellen somessa, kuka maksaa Aron oikeudenkäyntikulut lähestymiskieltojutussa. Tätä olivat Huuhtanen ja Keskimäki tivanneet istunnoissa ja tällä ratsasti putinisti Janus Putkosen johtama MV-lehti.
Leena Meri ryhtyi putinistien asianaiseksi ja tviittasi 13.1.2020:
”Minusta kysymys on ihan hyvä. Olen kysyjille vastannut että lähestymiskieltoasioissa henkilö maksaa itse kulunsa. Mutta itse asiassa tässä varmaan olisi hyvä saada tieto miten asia mennyt nyt kun sitä kysytään”.
15.1.2020 Leena Meri tviittasi Panu Huuhtaselle:
”Hei. Hallintoneuvosto ei päätä varojenkäytöstä tai tee operatiivisia päätöksiä joten meillä ei ole tähän mitään päätösvaltaa. Kysyin kuitenkin asiaa kuten toivoitte”.
Olisi sekä laillista, että kaikin puolin oikeus ja kohtuus, että työnantaja turvaisi kaiken tarvittavan oikeusavun työnsä vuoksi pitkällisen terrorikampanjan kohteeksi joutuneelle työntekijälleen. Leena Merelle, kuten kaikille putinisteille oli tärkeintä, että Aro kärsisi mahdollisimman suuret taloudelliset menetykset.
Ainoa asia, josta Jessikka Aro julkisuudessa tunnetaan, ovat hänen kirjoituksensa Venäjän hybridivaikuttamisesta ja muusta sotapolitiikasta. Se on ainoa näkyvä syy, jonka vuoksi Jussi Halla-aho, Leena Meri ja persujen koko koneisto terrorisoi häntä.
Persut ovat mustamaalanneet ja terrorisoineet monia muitakin toimittajia, tutkijoita, virkamiehiä – esimerkiksi Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen on ollut heidän vihansa kohde – mutta vain Putinin Venäjän aggressioita arvostelleen toimittajan terrorisoinnissa persut onnistuivat todella hyvin. Yhdessä Johan Bäckmanin kanssa.
Tämä on syytä pitää visusti mielessä Venäjän hyökkäyssodan jatkuessa Ukrainassa kolmatta vuotta, Jussi Halla-ahon istuessa eduskunnan puhemiehenä ja Leena Meren oikeusministerinä.
Poliisi ei tutki Aron rikosilmoituksia
Koska terrori jatkui MV-lehden oikeudenkäynnistä ja tuomioista huolimatta, Aro teki uusia rikosilmoituksia häiriköistä. Nyt oli seinä vastassa. Poliisiseinä. Aro kirjoittaa, ettei Helsingin poliisilaitos ole vuoden 2019 jälkeen suostunut tutkimaan ainuttakaan hänen myöhemmistä rikosilmoituksistaan.
Aro kuvaa kirjassaan erästä poliisin ”tutkinnan päätös” -asiakirjaa:
”Siinä käsiteltiin vuonna 2019 tekemääni tutkintapyyntöä, johon olin kerännyt paljon esimerkkejä Keskimäen epäillyistä rikoksista vuoden 2016 alusta maaliskuun 2019 loppuun”.
”Poliisi ei löytänyt kunnianloukkauksia”.
”Poliisin mukaan en ollut esittänyt muuta kuin ylimalkaisen väitteen Keskimäen esittämän käsityksen valheellisuudesta”.
Tässä kohdin kirjaa hymyilin leveästi. Tulen myöhemmin syksyllä esittelemään julkisuudessa tapauksen, jossa Helsingin poliisi aloitti liput liehuen "esitutkinnan", vaikka rikosilmoituksen tekijä ei esittänyt edes ylimalkaisia väitteitä kirjoituksen valheellisuudesta. Hän vain lähetti poliisille itseään suututtaneen tekstin ja pyysi poliisia tutkimaan, onko siinä valheellisia väitteitä. Korruptoituneelle poliisille kelpaa mikä tahansa tekosyy, kunhan kohde on ”oikea”.
En ole lukenut Aron tutkintapyyntöjä ja poliisin päätöksiä jättää ne tutkimatta, en muuta kuin sen, mitä kirjassa selostetaan. Tunnistan ja muistan kuitenkin eräitä Aron kirjassaan kuvaamia herjavideoita ja -kirjoituksia, ja totean Helsingin poliisien ainakin niiden osalta valehtelevan väittäessään, etteivät ne sisällä kunnianloukkauksia.
Poliisi hyökkää Halla-ahon puolesta
Vuodenvaihteessa puhemies Jussi Halla-aho teki rikosilmoituksen kahdesta kansalaisesta, jotka olivat kutsuneet fasistijohtajaa fasistiksi. Nyt tuli Helsingin poliisilaitokselle kiire, tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Juha-Matti Suominen päätti samoin tein aloittaa asiasta esitutkinnan. Julkisuudessa Suominen vakuutteli, ettei ”tapausta ole priorisoitu muista vastaavista jutuista poiketen”, mikä tietenkin oli pötypuhetta (Yle 15.1.2024).
Tietäen, miten törkeitä kunnianloukkauksia Helsingin poliisilaitoksella kylmästi väitetään ”ei rikokseksi”, Halla-aho sai erityiskohtelun. Suomisen ratkaisulle on työläs nähdä muita kuin poliittisia perusteita.
Poliittisuuden tekee erityisen räikeäksi se, että vasta alle kaksi vuotta aiemmin korkein oikeus oli nostanut tolpilleen jutun, jossa toimittaja Johanna Vehkoo kutsui oululaista pellenatsia natsipelleksi. Oulun poliisin mielestä se oli rikos, mihin hämmästyttävää kyllä yhtyivät myös Oulun käräjäoikeus ja Rovaniemen hovioikeus. Niiden olisi pitänyt pystyä parempaan.
Kaikki periaatteellinen, mitä KKO lausui tapauksesta Johanna Vehkoo – Junes Lokka, pätee Jussi Halla-ahoon. Pätee paremmin kuin Lokkaan. Mitä korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa henkilö on, sitä kovempaa kritiikkiä hänen täytyy sietää. Lokka on poliitikkona lähinnä vain kuraa kadulla, suurimpana ansionaan huumeiden viljely. Halla-aho on tasavallan kakkoshenkilö, eduskunnan puhemies.
Tämä KKO:n lausuma on kuin juuri Halla-ahosta kirjoitettu:
”Myös oikeus liioitteluun ja provokaatioon on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tietyissä tilanteissa sananvapauden suojaamaa. Provosoivia tai vihamielisiä kannanottoja julkisuudessa esittänyt taikka ääriajattelusta tunnettu poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille ja hänen sietokynnyksensä tulee tämän vuoksi olla tavanomaista korkeampi.” (KKO:2022:1)
Rikoslain kunnianloukkauspykälässä puolestaan on rajoitussäännökset, kuten: ””Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.” (Rikoslain 24:9 4 mom).
Poliisi auttaa häiriköitä
Jessikka Aro suhtautui aikoinaan poliisin naivin ihaillen ja luottavaisesti. Sosiaalisessa mediassa hän julisti poliisiuskoaan aggressiivisesti ja blokkasi oitis ne, jotka muistuttivat poliisin todellisuudesta. Nyt todellisuus on ajanut kiinni myös Aron. Toukokuussa hän jätti eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun Helsingin poliisilaitoksen ei-tutkita-linjasta.
Journalistin uutisoidessa kantelusta Helsingin poliisilaitoksen rikostarkastaja Jari Illukka selitteli lehden haastattelussa:
”Mutta missään tapauksessa häirintä ja maalittaminen ei ole hyväksyttävää, ja poliisi suhtautuu niihin hyvin kriittisesti. Jos ’syytä epäillä’-kynnys ylittyy, tapaukset tutkitaan. Se on lähtökohta.” (Journalisti 17.5.2024)
Illukka lasketteli tavanomaisen tyhjää poliisiliturgiaa, jolla ei ole yhtymäkohtaa todellisuuteen. Helsingin poliisilaitoksen linjaukset tarkoittavat yleisemminkin, ettei häiriköiden rikoksia tutkita, vaan juuri häiriköille poliisi hakee rikosoikeuden suojaa. Se, mitä poliisi tutkii tai ”tutkii”, mitä ei, ei ole juridiikkaa. Sen ratkaisee politiikka ja pärstäkerroin. Poliisia ei ohjaa laki vaan mielivalta, ja usein silkka rikollinen tahto.
Kannattaa katsoa, kuinka suuri on persujen kannatus poliisien piirissä.