Sisäministeriön täytettävänä olevan kansliapäällikön paikan hakijoista kannattaa laittaa suurennuslasin alle Kauko Aaltomaa, sisäministeriön poliisiosaston päällikkö. Mies, joka oikeustoimilla uhkailemalla ja rahaa vaatimalla pyrkii estämään poliisien rikosten käsittelyn julkisuudessa.
Kauko Aaltomaan edellinen suuri haku oli vuonna 2008, jolloin täytettävänä oli poliisiylijohtajan virka, jonka Markku Salminen oli jättänyt vähän surullisissa merkeissä. Valintaprosessin aikana eräässä aikakausilehdessä julkaistiin pieni jutunpätkäni "Mistä nuhteeton poliisiylijohtaja?" Teksti on kokonaisuudessaan tässä:
"Poliisiylijohtaja Markku Salmisen lähtöä eläkkeelle vauhditti esitutkinta virka-auton luvattomasta käytöstä Vahvin seuraajaehdokas on Etelä-Suomen läänin lääninpoliisijohtaja Kauko Aaltomaa, mutta onko hänkään nuhteeton ritari?
Jyväskylän käräjäoikeudessa v. 2001 käyty oikeudenkäynti poiki rikosilmoituksen kadonneista nauhoituksista. Niitä olisi tarvittu, koska yhtä, korkeassa virka-asemassa olevaa todistajaa epäiltiin väärästä valasta. Rikosilmoitus päätyi KRP:lle ja silloiselle apulaispäällikkö Kauko Aaltomaalle.
Vasta vuonna 2005 KRP myönsi, "ettei asiasta ole kirjattu rikosilmoitusta, koska asiassa ei ole ollut syytä epäillä rikosta". Näin KRP tunnusti kaksi virkarikosta. Rikosilmoitus tätyy aina kirjata. Ellei tutkintaa tehdä, siitä on tehtävä oma päätös, koska se antaa asianomistajalle oikeuden ajaa itse syytettä. Asiakirjojen mukaan laiminlyönneistä on vastuussa Kauko Aaltomaa."
Rikosilmoitus todellakin täytyy aina kirjata. Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinosta (EPA), 1 § 1 momentti määrää: "Kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava."
Poliisilla ei ole tässä lainkaan harkintavaltaa, jos ilmoitus on edes suunnilleen tolkullinen. Vain ilmiselvästi hullut jutut voidaan jättää kirjaamatta. Jos joku ilmoittaa Tarja Halosen vaanivan häntä kotipihan puskissa Suomi-konepistooli kourassa, puhuja on ilmiselvästi niin kuutamolla, ettei ilmoitusta tarvitse kirjata. Ei myöskään ilmoituksia marsilaisten maahanlaskusta.
Siitä voidaan vaihtaa oppineita näkemyksiä mitä tarkoittaa "viipymättä", tarkoittaako se yhtä tuntia, tai yhtä päivää. Aivan varnaa kuitenkin on, ettei "viipymättä" tarkoita "ei koskaan".
Poliisi rikkoo tätäkin säädöstä yleisesti, mutta ei Villen rikosta puolusta eikä poista se, että myös Markku, Jouni, Timo ja moni on tehnyt saman rikoksen. Myös KRP:n selitys, ilmoitusta ei kirjattu "koska asiassa ei ole ollut syytä epäillä rikosta" on potaskaa. Ilmoitus on kirjattava, olipa poliisi siitä mitä mieltä tahansa.
Artikkelini perustui KRP:n asiakirjoihin, joissa tapaus tuli selväksi. Myös se, että KRP:n mukaan laiminlyönnistä oli vastuussa Kauko Aaltomaa. Oliko KRP:n väite totta, sitä en tarkistanut, vaan käytin oikeuttani luottaa viranomaisen antamaan asiakirjaan.
Kauko Aaltomaa pääsi poliisijohtajakisassa loppusuoralle yhdessä Mikko Paateron kanssa, valinta tehtiin heidän välillään. Se näyttää olleen tasaveroinen tilanne, mutta lopulta voittajaksi valikoitui Paatero. Selvästi molemmat miellyttivät suuresti valitsijoita, mutta yhteen virkaan ei voi valita kahta.
Aaltomaa oli huono häviäjä ja suivaantui ratkaisusta. Syksyllä 2008 hän hyökkäsi artikkelini julkaisseen aikakausilehden kimppuun. Aaltomaa väitti, että artikkelini oli pudottanut hänet poliisiylijohtajan paikalta, että jutussa väitettiin hänen syyllistyneen rikokseen. Aaltomaa uhkaili oikeustoimilla ja vaati lehdeltä korvauksia. Rahaa käteen, korvaukseksi sivu suun menneestä ylimmästä poliisivirasta.
Sanon tähän väliin, että otsikosta huolimatta Aaltomaan esiintyminen ei juridisesti ollut kiristystä. Kiristys määritellään rikoslaissa näin:
"Joka muulla kuin 1 §:ssä tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta, on tuomittava kiristyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." (RL 31:3):
Sen sijaan Aaltomaan toiminta vasta sitä, mitä yleisessä puhekielessä usein tarkoitetaan kiristyksellä. "Maksakaa, tai teen teistä rikosilmoituksen, ja virka-asemani takaa, että joudutte syytteeseen". Sanavalinnat ovat minun, mutta tämähän se oli Aaltomaan viesti.
Poliisien virkarikoksia ei tutkita. Tutkimatta oli jätetty myös tuo muinainen virkavelvollisuuden rikkominen, rikosilmoituksen jättäminen kirjaamatta. Poliisin virkarikosten tutkinnan estävät syyttäjät, pääosin valtakunnansyyttäjänvirasto, virka-asemaansa väärin käyttäen, ja näiden syyttäjien rikosten tutkinnan estävät poliisit. Se takaa molemmille täydellisen syytesuojan. Tosin suoja ei perustu lakiin, vaan mitä törkeimpään lain rikkomiseen, mutta mitäpäs väliä sillä, koska syytesuoja toimii aukottomasti.
Koska ei ole rikostutkintaa, ei ole syytettä, eikä siis tuomiota, joten - simbsalabim! - ei ole myöskään rikosta. Tähän tapaan Kauko Aaltomaan ajatus oli juossut. Uhkailuillaan ja rahaa vaatimalla hän siis painosti lehteä vaikenemaan poliisien rikoksista ja muista väärinkäytöksistä. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tätä tapahtuu. Selittäisikö se edes joltain osin sitä kuinka alamaisesti media vaikenee poliisien virkarikoksista?
En tiedä maksoiko lehti Aaltomaalle ja jos, niin kuinka paljon. En ole hennonnut kysyä. Minun ehdotukseni oli käskeä Aaltomaata painumaan helvettiin. Halusiko hän todellakin nähdä oikeussalissa todistettavan, ettei hän ollut viitsinyt kunnioittaa edes EPA 1 pykälää? Enpä usko. Jos poliisi ei viitsi noudattaa lakia edes sen verran, että kirjaa rikosilmoituksen, niin miten on hänen muun lainkuuliaisuutensa laita?
Aaltomaan ajatuksenjuoksua voidaan tarkastella syyttömyysolettaman kautta. Sen periaatteen, että ihminen on syytön, kunnes hänet on oikeuden lainvoimaisella tuomiolla syylliseksi todettu. Tärkeä periaate, mutta noudattaako poliisi sitä? Otetaanpa esimerkki.
Kuinka monta kertaa vuodessa poliisi syöttääkään medialle propagandaansa rikollisista moottoripyöräjengeistä? Media luettelee poliisin listasta jengien nimet, niiden kaikki kymmenet paikalliset kerhot, ja toistaa uskollisesti kaikkien olevan rikollisia. Siitä seuraa, että kaikkien niiden jäsenetkin ovat rikollisia. Poliisin mukaan.
Poliisi ei tyydy medialle suunnattuun propagandaan. Se peruuttaa järjestyksenvalvontakortteja ja aselupia henkilöiltä, joiden se väittää olevan jäseniä MC-kerhoissa, joita se väittää rikollisiksi. Jv-kortin peruuttaminen tarkoittaa usein samaa kuin ammatin menettäminen. Eikä henkilön tarvitse edes olla jäsen, hengailija eikä mitään muuta. Riittää, kun joku poliisi keksii ottaa ja väittää, jotta joku on "rikollisen moottoripyöräkerhon" jäsen. Luvat lähtevät. Mikäpä on poliisin valehdellessa, syytesuojan takaa.
Montako MC-kerhoa on Suomessa rikolliseksi tuomittu? Minun tiedossani on yksi: Cannonbalsin Turun osasto, Turun hovioikeuden päätöksellä vuonna 2009. Vain yksi.
Missä on syyttömyysolettama, kun poliisi levittää MC-propagandaansa? Tai missä oli syyttömyysolettama, kun Suojelupoliisin edustajat valehtelivat suut silmät täyteen niin korkeille päättäjille kuin toimittajillekin, että Alpo Rusi on varmuudella syyllistynyt törkeään vakoiluun?
Arvasitte oikein. Poliisin mielestä syyttömyysolettama koskee vain poliisia.
* * *
Kun kuulin Aaltomaan uhkailusta, lähetin selvityspyynnön silloiselle sisäministeri Anne Holmlundille. Tiedustelin, katsooko ministeri asianmukaiseksi, että korkeat poliisivirkamiehet kiristävät mediaa vaikenemaan poliisin rikoksista, ja vastaako tämä myös ministerin käsitystä sananvapaudesta. Tiedustelin myös oliko, ja jos oli niin mikä vaikutus tuolla pienellä artikkelilla valintaan Kauko Aaltomaan ja Mikko Paateron välillä.
Ensimmäiseen kysymykseen Holmlund ei koskaan vastannut. Vastauksena toiseen kysymykseen Holmlundin avustaja lähetti nimitysmuistion, jossa vertailtiin Aaltomaan ja Paateron vahvuuksia ja heikkouksia. Artikkelia ei mainittu koko muistiossa.
En siis voinut ottaa kunniaa Kauko Aaltomaan pudottamisesta poliisiylijohtajan pallilta. Vähän harmitti.