Syyttäjät ovat julkisuudessa valehdelleet puolustuksen todistajasta, näin mustamaalanneet ja muutoinkin uhkailleet häntä.
"Esimerkiksi Ulvila-jutun syyttäjien lehdissä kerrottu vihjailu, jossa puolustuksen todistajaksi nimeämää ja väitetyn ulkopuolisen tekijän tunnustamisesta kertovaa henkilöä uhkaillaan jo ennen hovioikeuskäsittelyn alkamista mahdollisella perätöntä ilmiantoa koskevalla rikosilmoituksella ei ole minusta reilua ja kunniakasta", jyrisi lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen blogissaan, ja oli tietysti täysin oikeassa. 1)
Tapaus näyttäisi kuitenkin olevan vieläkin pahempi. On syytä epäillä syyttäjien tahallaan levittäneen perättömiä, hyvin loukkaavia väitteitä fysioterapeutista, jonka kuulemiseen lisätutkinnassa heidän oli pakko taipua.
Paljon jäi tutkimatta
Ulvilalaisen fysioterapeutin kertomus on yksi niistä tutkintalinjoista, jotka poliisilta jäivät levälleen Jukka S. Lahden surman tutkinnan alussa, ja joihin ei ole haluttu palata sen jälkeen, kun tavoitteeksi otettiin Anneli Auerin todistaminen syylliseksi. Terapeuttia tosin kuultiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2007, yli 9 kuukautta surman jälkeen, mutta hänen mukaansa kuulustelija ylikonstaapeli Tapio Santaoja jätti kertomuksesta pois monia keskeisiä seikkoja. "Ei kaikkia asioita tarvitse kirjata”, fysioterapeutti kertoo Santaojan lausuneen.
Terapeutti vaati useaan otteeseen, muun muassa jutun alkuperäiselle syyttäjä Jarmo Valkamalle lähettämässään viestissä uutta kuulustelua. Siihen ei suostuttu kuin vasta tänä kesänä, Anneli Auerin asianajaja Juha Mannerin vaatimuksesta.
Fysioterapeutti on kertonut erään pitkäaikainen kuntoutuspotilaansa olleen katkera vuonna 2003 saamistaan potkuista Outokummun Luvatalta, jossa hän oli luullut saavansa olla eläkeikään saakka. Hän oli puhunut näistä tunnoistaan touko-kesäkuussa 2006, ja syyttänyt potkuistaan "heppua", jonka todistaja myöhemmin ymmärsi tarkoittavan Jukka S. Lahtea, joka Luvatalla hoiti irtisanomisia. Potilas asui muutaman sadan metrin päässä Lahden ja Auerin kodista. Surman jälkeen mies terapeutin mukaan tunnusti teon ja kertoi paljon yksityiskohtia, kuten suunnittelemistaan pakoreiteistä. Terapeutin kertomuksesta tarkemmin täällä: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/189
Syyttäjät kostavat
Terapeuttia kuulusteltiin loppukesästä uudelleen todistajana, ja murhajutun syyttäjät Kalle Kulmala ja Paula Pajula tekivät käden käänteessä 14.8 epäillystä päätöksen olla syyttämättä. Epäillyn syyllisyydestä ei heidän mielestään ollut näyttöä, mikä sinällään voi olla totta.
Syyttäjät eivät kuitenkaan tyytyneet tähän, vaan hyökkäsivät suoraan liikkeestä todistajan kimppuun: tekivät hänestä rikosilmoituksen. Iltalehti hyppäsi syyttäjien kelkkaan ja uutisoi asian: "Väitteet Ulvilan surmasta paljastuivat valheeksi - naisesta tutkintapyyntö". 2) Lehti ei ollut edes yrittänyt haastatella terapeuttia, vaan leimasi hänet valehtelijaksi yksinomaan kihlakunnansyyttäjä Kalle Kulmalan puheiden perusteella.
Esimerkkinä todistajan perättömästä lausumasta Kulmalan ja Pajulan päätökseen on kirjattu: "[Terapeutti] on kertonut myös poliisin taltioineen surmapaikan lähistöltä sorkkarautaa muistuttavan esineen, vaikka tämä ei poliisin mukaan pidä paikkansa".
Hallussani olevissa terapeutin aikaisemmissa kirjeissä ja sähköpostiviestissä hän kertoo johdonmukaisesti oleellisesti toisin, kuin syyttäjät väittävät. Hän on kirjoittanut: "Myöhemmin ilmoitin puhelimitse Santaojalle, että Pääskyntiellä asuva naisasiakkaani (---) kertoi, että sorkkarautaa muistuttava esine oli nähty Pääskyntien postilaatikoiden takana nurmella aikaisin murha-aamuna. Santaoja kertoi minulle, että poliisi on tietoinen havainnosta ja poliisi on ottanut esineen talteen. Santaoja kertoi minulle, ettei poliisi halunnut mennä häiritsemään naapureita ja kyselemään kenelle rautaesine kuului ---" Terapeutti antoi tämän naisen nimen ja pyysi poliisia kuulemaan hänet todistajana. Syyttäjät ja poliisi kieltäytyivät.
Kulmala ja Pajula siis väittävät terapeutin kertoneen sorkkaraudasta omana havaintonaan. Terapeutti on kuitenkin tässä kohden tunnollisesti painottanut kertovansa toisen käden tietoa, ja kehottanut poliisia kuulemaan alkuperäistä tietolähdettä, mihin syyttäjät eivät ole suostuneet. Näyttäisi siis siltä, että ne ovat kihlakunnansyyttäjä Kalle Kulmala ja Paula Pajula, jotka valehtelevat.
Asia on tietysti tarkistettavissa lisätutkintapöytäkirjasta, joka sisältää terapeutin ja epäillyn kuulustelut. Pöytäkirja tuli julkiseksi kun syyttäjät päättivät olla syyttämättä, ja Porin poliisiasemalta luvattiin lähettää se ripeästi. Seuraavaksi tuli kuitenkin puhelinsoitto, jossa kerrottiin tutkinnanjohtaja Erik Salonsaaren määränneen pöytäkirjan salaiseksi. Päätöstä perusteluineen poliisi ei kuitenkaan ole toistaiseksi suostunut toimittamaan.
Tutkintapyyntöään terapeutista syyttäjä Kulmala perusteli Iltalehdessä näin: "Teimme todistajasta tutkintapyynnön, koska käsityksemme mukaan osa asioista, jotka nainen on kertonut, ei vastaa totuutta. Rikosnimikkeistä väärä ilmianto ja perätön lausuma viranomaismenettelyssä voivat tulla kyseeseen. Yleensä niitä käytetään, jos väittää tietoja toisesta ihmisestä ja vihjaa toista ihmistä syylliseksi tavalla, että siitä aiheutuu vaaraa, että tämä joutuu pakkokeinojen kohteeksi, Kulmala kertoo."
Samaan tapaan Kulmala esitti asian minulle, kun haastattelin häntä 21.8. Tutkintapyyntöä hän perusteli: "Todistajan kertomus ei mielestämme eräin osin pitänyt paikkaansa". Rikosnimikkeisiin Kulmala ei enää halunnut ottaa suoraa kantaa: "Tutkinnanjohtajan asia on arvioida mitkä rikosnimikkeet tulevat kyseeseen."
Jos tutkintapyyntö todella perustuu todistajan esitutkinnassa kertomaan, niin silloin väitetään hänen syyllistyneen väärään ilmiantoon ja/tai perättömään lausumaan viranomaismenettelyssä, kuten Kulmala IL:ssä selosti. Kolmas mahdollisuus olisi kunnianloukkaus, joka kuitenkin on asianomistajarikos, eikä epäilty tiettävästi ole sellaisesta ilmoitusta tehnyt.
Porin poliisilaitokselta jutun tutkinta on siirretty Lounais-Suomen poliisilaitokselle, jossa sen tutkinnanjohtajana toimii ylikomisario Teijo Ristola. Hän vahvisti asian: "Kyllä, syyttäjien ilmoitus on jätetty. Olen siinä tutkinnanjohtaja. Tutkinta on siinä vaiheessa, että vahvistan tutkintapyynnön jättämisen, mutta en vastaa mihinkään muihin asiaa koskeviin kysymyksiin". Siirto toiselle poliisilaitokselle, peräti ylikomisarion nimittäminen tutkinnanjohtajaksi on tällaisessa pikkujutussa poikkeuksellista.
On syytä alleviivata, että molemmat väitetyt tai vihjaillut teot ovat rangaistavia vain tahallisina. Erehtyminen ei noissa tapauksissa ole rikos, eikä ole mitenkään poikkeuksellista, vaan päinvastoin tavallista, että suurta julkisuutta saavissa henkirikoksissa tulee paljon vihjeitä, jotka sittemmin osoittautuvat vääriksi. Tästä täysin tietoisena poliisi silti säännönmukaisesti pyytää yleisöltä havaintoja; on sitten heidän työtään seuloa jyvät akanoistaan.
Terapeutti on aiemmin järjestelmällisesti korostanut, ettei hän tiedä onko asiakkaansa tekijä vai ei, hän on koko ajan huomauttanut mahdollisuudesta, että mies lasketteli omiaan, mikä ei ole lainkaan harvinaista. Terapeutti on vain halunnut, että tämäkin mahdollisuus tutkitaan. Näin hän kertoo esittäneen asiansa myös kesäisissä kuulusteluissa.
Rikosnimike muuttui
Heti rikosilmoituksen jättämisen jälkeen poliisi alkoi vaatia terapeuttia kuulusteluun, joka toteutui 1.9. Terapeutti kertoo, että häntä kuultiinkin salassapitorikoksesta. Noin vuotta aikaisemmin oli fysioterapeutin potilastietoja joutunut roskikseen, josta joku oli niitä kaivellut ja poliisille kantanut. Terapeutti oli sairas, ja kun asiakastiloja piti tyhjentää, hänen puolisonsa heitti vahingossa potilastietoja menemään. Fysioterapeutin mukaan niissä ei ollut mitään arkaluontoisia tietoja ja voinee uskoa, ettei papereissa selkäkipuja kummallisempia asioita ole käsitelty. Tapaus oli jo vanha, eikä poliisi ollut viitsinyt siitä aiemmin juttua tehdä. Terapeutin mukaan kuulustelussa ei kyselty mistään muusta kuin roskispapereista.
Mihin katosivat ne perusteet, joihin syyttäjä Kulmala on toimittajille väittänyt hänen ja Paula Pajulan tutkintapyyntönsä nojanneen? Mihin katosivat väärä ilmianto ja perätön lausuma viranomaismenettelyssä?
Yritin kysyä tätä tutkinnanjohtaja Teijo Ristolalta 11.9, mutta hän vastasi edelleen vain: "En voi sanoa tästä asiasta muuta kuin että syyttäjien tekemä tutkintapyyntö on tullut, ja esitutkinnan suorittaa Lounais-Suomen poliisilaitos."
Nyt käytettävissä olevien tietojen perusteella tapahtumain kulku näyttää seuraavalta.
Kun terapeutti lisätutkinnassa kertoi havaintonsa murhan tunnustaneesta asiakkaastaan, syyttäjät päättivät mustamaalata puolustuksen uuden todistajan. Poliisi kaivoi näppärästi esille vanhan ilmoituksen roskikseen joutuneista papereista, joista kukaan ei ollut siihen asti piitannut.
Koska roskispaperit eivät millään tavalla horjuta todistajan luotettavuutta mitä tulee hänen asiakkaansa tunnustuksiin, syyttäjä Kalle Kulmala valehteli toimittajille, antaen ymmärtää terapeutin puhuneen perättömiä esitutkinnassa, todistajan asemassa.
Trial in newspaper. Oikeudenkäynti sanomalehdissä. Syyttäjät leimasivat mediassa puolustuksen todistajan valehtelijaksi, etukäteen. Epäilemättä he luottavat siihen, että myös tuomarit lukevat lehtiä ja ottavat näin ennakkoasenteen uuteen todistajaan.
Tämä selittää myös sen, miksi tutkinnanjohtaja Teijo Ristola kieltäytyy kertomasta mistä teosta terapeuttia epäillään. Tutkinnanjohtajana hänellä olisi se oikeus kertoa.
Sikäli kuin olen havainnut, tarinaa on toimittajille syöttänyt syyttäjä Kalle Kulmala. Lehtiä kuitenkin lukee myös toinen syyttäjä Paula Pajula, eikä hän ole kollegansa puheita korjannut. On siten perusteet epäillä syyttäjien huijanneen julkisuutta ja mustamaalanneen todistajaa yhteistuumin.
Todistajan uhkailu
"Joka oikeudettomasti 1) väkivallalla tai uhkauksella yrittää estää toista antamasta lausuntoa todistajana, asiantuntijana, muuna kuultavana tai asianosaisena oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tai vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lausunnon sisältöön --- on tuomittava --- oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi", määrää rikoslain 15 luvun 9 pykälä.
Todistajan uhkaaminen ei edellytä väkivallalla uhkaamista. "Uhkaus voi koskea väkivallan käyttöä tai olla myös muu oikeudeton, esimerkiksi taloudellisiin etuihin kohdistunut painostuskeino. Väkivallan tai uhkauksen tulee liittyä jonkun henkilön tulevaan tai jo tapahtuneeseen kuulemiseen. Tavoitteena on lausunnon antamisen estäminen, lausunnon sisältöön vaikuttaminen tai annetusta lausunnosta kostaminen", kirjoittaa rikosoikeuden emeritusprofessori Martti Majanen (Rikosoikeus, WSOY 2008, s.337).
Kihlakunnansyyttäjä Kalle Kulmalaa ja Paula Pajulaa on syytä epäillä todistajan uhkailusta. Oikeusvaltiossa syyttäjien toiminnasta käynnistettäisiin esitutkinta. Suomessa niin ei tapahdu, koska meillä poliisien ja syyttäjien tärkein tehtävä on estää poliisien ja syyttäjien virkarikosten tutkinta. Siitä pitää huolen valtakunnansyyttäjänvirasto.
LÄHTEITÄ:
1) Jyrki Virolaisen blogi nro 874, julkaistu 1.9.2014. http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/
2) Iltalehti 15.8.2014. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014081518576847_uu.shtml