Poliisihallituksen levittämä "tieto" ampuma-aseista koostuu täysvalheista ja puolitotuuksista. Disinformaation syöttämisestä medialle vastaa ylitarkastaja Reima Pensala. Miksi Poliisihallitus toimii näin?
Huhtikuussa 2011 Turun Sanomissa tervehti räyhäkäs otsikko: "Ennätysmäärä vanhoja aseita päätynyt pimeille markkinoille." 1) Artikkelin nettiversiossa pääotsikko pantiin vielä paremmaksi: "Suomesta pyöritetään aseiden kansainvälistä salakauppaa". 2)
Toimittaja Rami Niemisen artikkeli alkoi vauhdilla: "Suomalaisten rikollisten käsissä on parhaillaan todennäköisesti ennätysmäärä kertaalleen käytöstä poistettuja ja myöhemmin uudelleen aktivoituja ampuma-aseita."
"Vuonna 2009 viranomaiset hyväksyivät 5 500 asetta deaktivoiduiksi. --- Vuoden 2009 luku oli osoitus huimasta deaktivointipiikistä. Edellisenä vuonna aseita oli poistettu käytöstä 2 500. Vuonna 2010 taas deaktivointeja rekisteröitiin alle tuhat. Poliisihallituksen ylikomisario Reima Pensala uskoo vakaasti, että huima piikki johtui siitä, että aseita valmisteltiin laittomille markkinoille. "Se on vakaa uskoni, vaikka todistamaan en sitä pystykään. Poliisi löytää dekoaseita jatkuvasti", Pensala toteaa."
"Vuonna 2010 deaktivoinnin määräyksiä tiukennettiin, minkä jälkeen niitä on ollut vaikeampi korjata takaisin ampumakuntoon. Pensala uskoo, että aseita on kunnostettu ahkerasti. Osa niistä on kuitenkin jatkanut elämäänsä ulkomailla."
Poliisihallituksen asehallinnon päällikkö Mika Lehtonen kauhoi lisää vettä kiukaalle: "Suomeen on vasta hiljattain syntynyt varsinaiset markkinat deaktivoiduille aseille. Kyse on aseista, jotka eivät ole koskaan edes olleet luvanvaraisina Suomessa".
Lehtonen lupaili uusia tiukennuksia deaktivointisäännöksiin: "Hän paljastaa, että lisätarkennusten takana on juuri deaktivoitujen aseiden kasvanut tuonti. "Sen myötä on tullut esiin lieveilmiöitä. On havaittu, että näitä aseita palautetaan käyttökuntoon," Lehtonen väitti.
"Pensalan mukaan Suomi toimii myös kauttakulkumaana laittomalle asekaupalle. Aseita on vaikea jäljittää, kun ne on kertaalleen jossain maassa poistettu rekistereistä. "Deaktivoituja tuontiaseita salakuljetetaan täältä eteenpäin muun muassa Venäjälle. Niiden hankinta laillisia reittejä pitkin on Venäjällä huomattavan vaikeaa", Pensala selitti.
"[Pensala] tietää, että Suomessa toimii myös venäläisiä, joiden tehtävänä on hankkia deaktivoituja aseita ja järjestää niitä itään. Pensalan mukaan juuri näitä henkilöitä näkee runsaasti esimerkiksi asemessuilla."
Asehallintopäällikkö Mika Lehtonen ja alaisensa ylitarkastaja Reima Pensala siis väittivät, että aseseppien deaktivoimat aseet ovat tosiasiassa toimivia, asesepät yleisesti muuntavat deaktivoituja aseita toimiviksi, aseliikkeet käyvät dekoaseilla laajaa salakauppaa, asemessut ovat hämäräpaikkoja joista venäläiset jobbarit hakevat laitonta salakuljetustavaraa ja että kyseessä on hirmuinen ongelma. Huikeita väitteitä, vaikka jopa Pensala tunnusti, ettei mitään näyttöä ole.
Oliko heidän tarinoissaan mikään totta?
"Poliisi antoi väärää tietoa"
otsikoivat Antti Sukuvaara ja Timo Huikkala vastineensa. Antti Sukuvaara edusti Asealan Elinkeinonharjoittajat ry:tä, Timo Huikkala Asekauppiaiden Liitto ry:tä. Jo yksin tämä heidän kommenttinsa upotti Lehtosen ja Pensalan satulaivan:
"Artikkelissa väitettiin deaktivoiduilla aseilla harjoitettavan Suomessa laajaa salakauppaa. Kun esineet ovat viranomaisten tahdosta täysin lupavapaita, ihmettelemme miten kauppa niillä voisi olla salakauppaa." 3)
Pensala ja Lehtonen valittivat deaktivoituja aseita olevan ”mahdoton jäljittää, kun ne on kertaalleen tehty toimintakelvottomiksi ja poistettu rekistereistä". Vastineessa oltiin samaa mieltä, mutta kehotettiin poliisia katsomaan peiliin:
"Tämän vuoksi Asealan Elinkeinonharjoittajat (AAE) ja Asekauppiaiden liitto (AKL) ovat useaan otteeseen ehdottaneet poliisijohdolle, ettei deaktivoituja aseita poistettaisi aserekisteristä. Olemme ehdottaneet niiden myynnistä ilmoitusvelvollisuutta, ja harkittavaksi ulkomaille myynnin luvanvaraistamista."
"Viimeksi kirjelmöimme tästä poliisijohdolle 1.12.2009. Silloinen asehallinnon päällikkö Jouni Laiho ja nykyinen päällikkö Mika Lehtonen torjuivat ehdotuksemme ”tarpeettomana”. Lehtosta oli haastateltu TS:n artikkeliin, mutta hän ei pitänyt tarpeellisena mainita, että aserekisteristä poisto tapahtuu viranomaisten tahdosta, vastoin asealan kantaa."
Lehtonen ja Pensala noudattivat poliisin perusohjetta: kun poliisi töppää, kansalainen on syyllinen. Juuri tällaisilla ansioilla päästään Poliisihallituksen korkeisiin virkoihin. Ainoa kohta, joka haastatteluissa luultavasti piti paikkansa, oli deaktivoitujen aseiden suurehko määrä vuonna 2009, mutta syyn siihen Pensala valehteli.
Syytös, että luvanvaraisen ammatin harjoittajat syyllistyvät systemaattisesti rikoksiin "on äärimmäisen loukkaava. Vuonna 2009 Matti Vanhasen hallitus antoi lakiesityksensä aselain muuttamiseksi, ja jo aiemmin poliisijohto oli kiristänyt käsiaselupien myöntämistä. Aseliikkeissä arvioitiin, etteivät ostajat saa lupia tietyille käsiaseille, joten liikkeet deaktivoivat varastossa olleita aseita. Tämä aiheutti piikin, kuten poliisihallituksessa varmuudella tiedetään."
"Deaktivointien määrä väheni vuonna 2010 myös siksi, että määräyksiä siitä kiristettiin. Aiemmin deaktivointi säilytti osan aseen keräilyarvosta. Poliisihallituksen nykyohjeiden mukainen deaktivointi ei jätä esineelle mitään arvoa, joten halu deaktivoida esimerkiksi vanhoja perikunta-aseita on mennyt," Sukuvaara ja Huikkala kirjoittivat. Armonisku Poliisihallituksen disinformaattoreille putosi kuin piilukirves:
"Artikkelissa annettiin myös ymmärtää olevan tuomittavaa myydä deaktivoituja aseita ulkomaalaisille. Asia on toisin päin. Jos asekauppias kieltäytyy myymästä lupa- ja ilmoitusvapaata esinettä jollekin siksi, ettei tämän äidinkieli ole suomi, hän saa hyvin nopeasti kimppuunsa vähemmistövaltuutetun."
Poliisihallitus levittää satuja aserikoksista
Monet lehdet julkaisivat 21.1.2013 STT:n kohu-uutisen luvallisten aseiden valumisesta pimeille markkinoille. Poliisihallituksen ylitarkastaja Reima Pensala väitti: "Vuosittain varastetaan 500 - 1000 asetta, joista kateisiin jää kolme neljäsosaa." 4)
Poliisihallitus oli ennenkin heitellyt kovin kepeästi tällaisia väitteitä, joten toimittaja Marko Tammelin oli pari vuotta aiemmin pyytänyt poliisin todelliset tilastot asevarkauksista. Aserekisterin mukaan vv. 2000 - 2009 varastettiin yhteensä 1005 asetta. Siis 100 asetta per vuosi. Vain 1/5 - 1/10 siitä mitä ylitarkastaja Pensala väitti.
Saman 10 vuoden aikana aseita katosi yhteensä 1 984. Kadonneita ja anastettuja aseita oli siten yhteensä 2 989 kappaletta. Noin 300 per vuosi.
Aivan toisenlaisia lukuja antoi poliisiasiain tietojärjestelmä. Se väitti noina vuosina kadonneen ja anastetun - näitä ei ole mitenkään eritelty, mikä on outoa jo sinänsä - 27 142 ampuma-asetta. Luku on siis 9 x aserekisterin tuntema luku. Eroa on 24 153 asetta.
Kaksi poliisitilastoa samasta asiasta, kaksi lukua aivan eri maailmoista. Poliisihallinto ei ole koskaan kyennyt selittämään ammottavaa ristiriitaa, eikä se ole myöskään halunnut selvittää, kuinka kahden tilaston todellisuus on syntynyt. Isompi luku sopii hyvin propagandatarkoituksiin, joten ketäpä Poliisihallituksessa totuus kiinnostaisi.
"Jokainen luvaton ase on joskus ollut luvallinen" kuuluu asevihaajien keskeinen iskulause. Toisin sanoen, pimeisiin aseisiin ovat syypäitä luvallisten aseiden omistajat, joilta varastetaan aseita ja niillä on luotu pimeiden asemarkkinoiden tarjonta. Väite on perätön, mutta se sopii hyvin Poliisihallitukselle. Sen ylitarkastaja Reima Pensalan valehtelulla on siis poliittiset motiivit ja tavoitteet.
Kumpaa tilastoa pitäisi uskoa sen, jota totuus kiinnostaa? Vastaus on: aserekisteriä. Sekään ei ole täysin luotettava mutta siihen on syötetty jokainen luvallinen ampuma-ase. Aseen omistajalla on suuri intressi ilmoittaa aseen anastus tai muu katoaminen poliisille, kahdesta syystä. Toinen on vakuutus. Toinen on se, että jos jonkun rikoksen yhteydessä löytyy vääristä käsistä ase, jota ei ole kadonneeksi ilmoittanut, omistaja on hyvin, hyvin pahassa pulassa. Ilmoituksen pitäisi mennä myös aserekisteriin. Poliisiasian tietojärjestelmä on muutoin kokoelma faktaa ja fiktiota; tähän palaan.
Tuohon aikaan Reima Pensala vastasi Pohan asehallinnossa asetilastoista. Niinpä tiedustelin häneltä, mistä väite 500 - 1000 varastetusta aseesta on peräisin. "Se tulee aseturvallisuuden esiselvitystyöryhmän raportista, joka valmistui viime vuonna", Pensala vastasi. Se ei tietenkään ollut mikään vastaus, joten jatkokysymys kuului: mistä luku tuli raporttiin? "En tiedä", vastasi Pensala. "Enkä tiedä kuka tietää, ja jokainen joka voisi tietää, on sairaana tai muuten pois".
Tämä ei ole Kummeli. Tämä on Poliisihallitus.
Kuolinpesät ovat rehellisiä, poliisi ei
Varastamista suuremmaksi laittomien aseiden lähteeksi STT:n uutisessa väitettiin perikuntia: "Asetietojärjestelmän mukaan epäselvyyksiä aseasioissa on noin 30 000 kuolinpesässä --- Joskus pesän osakas haluaa aseen mutta uskoo, ettei saisi siihen lupaa. Hän pitää aseen, mutta ilmoittaa sen kadonneeksi". Lähde oli edelleen Reima Pensala.
Väitteen ensimmäisen heikkouden näkee jokainen, paitsi STT:n toimittaja. Ei kerrota missä ajassa 30 000 epäselvää kuolinpesää on kertynyt. Vuodessa? 10 vuodessa? 20 vuodessa? Entä kuolinpesistä kavalletut aseet, montako tapausta Pensalalla oli esittää? STT:n toimittaja ei ilmeisesti ymmärtänyt sitä edes kysyä, ja jos olisi kysynyt, olisi kuultavasti jäänyt vastausta vaille. Tuskinpa niitä montaa tapausta vuodessa on. Ongelma on, jälleen kerran, poliisin rekisterissä. Tällä kertaa aserekisterissä.
Kun Ville myy Ukko-Mauserinsa Kallelle, täytetään ostolupa, josta yksi kappale toimitetaan poliisilaitokselle. Siellä Ukko-Mauser kirjataan Kallen nimiin, ja hänelle kirjoitetaan hallussapitolupa. Nyt poliisilaitoksella pitäisi myös poistaa Mauser Villen tiedoista; tai ainakin kirjata hänen myyneen sen. Nykyään näin luultavasti tapahtuukin, mutta vuosikymmenet tämä laiminlyötiin laajasti. Sen seurauksena monet aseet ovat rekisterissä moneen kertaan.
Vuonna 1998 Suomessa säädettiin moderni aselaki, HE:n perusteluissa arveltiin maassa olevan 2,1 miljoonaa asetta. Kun aselakia vuonna 2009 ryhdyttiin peukaloimaan huonommaksi, lain perusteluissa oletettiin aseita olevan reilut 1,6 miljoonaa. Nyt tiedämme niitä olevan alle 1,6 miljoonaa. Aseiden määrä ei kuitenkaan ole vähentynyt, ei ainakaan sadoilla tuhansilla. Muutos on tapahtunut vain aserekisterissä, josta on poistettu poliisin päällekkäisiä kirjauksia.
Kuolinpesien "epäselvyyksien" pääsyy on siis poliisin tietojärjestelmien epäluotettavuus. En voi tietää, selittyvätkö kaikki poliisin tietojärjestelmän ylimääräiset kadonneet aseet tällä, mutta suurella todennäköisyydellä pääosa selittyy. Kun joku konstaapeli saa päähänsä, että kuolinpesästä on kadonnut viisi asetta, hän kirjaa sen tietojärjestelmään. "Tieto" säilyy järjestelmässä sen jälkeenkin, kun toinen konstaapeli on selvittänyt Villen myyneen ne Kallelle jo vuonna 1968.
Tiedossani on kymmeniä tapauksia, jossa poliisi on hyvin röyhkeästi väittänyt perikunnasta vohkitun aseita, vaikka vika on sen omissa tiedostoissa. Aivan samoin kuin tehtiin STT:n uutisessa. Jälleen Reima Pensala noudatti poliisin perussääntöä: kun poliisi töppää, syyllinen on kansalainen.
Poliisihallituksen Göbbels
Lisäksi ylitarkastaja Pensala valehteli STT:n uutisessa samoin kuin kaksi vuotta aiemmin Turun Sanomissa: Suomessa valmistetaan laajamittaisesti luvattomia aseita ulkomailta tilatuista osista, tai muuntamalla deaktivoituja aseita takaisin ampumakuntoisiksi. Se, että julkisessa kritiikissä hänen jo oli osoitettu laskeneen luikuria, ei hetkauttanut Pensalaa vähääkään. Poliisihallituksen Joseph Göbbels näyttää luottavan lujasti, että valhe uskotaan, kunhan se on riittävän räikeä, ja sitä toistetaan tarpeeksi.
Tiedustelin STT:n jutun jälkeen Pensalalta montako tapausta tunnetaan, joissa joko ulkomailta laittomasti hankituista osista on koottu luvaton ase, tai on muunnettu deaktivoitu ase toimivaksi. "Useita tapauksia", väitti Pensala. Pyysin näyttöä. Se supistui tähän: "Olen saanut tietää". Pensala ei suostunut täsmentämään onko tapauksia 1, 5, 20, 100 vai 1000, ja mikä luku on lähinnä todellisuutta.
Pohjois-Karjalassa tuomittiin vuonna 2012 kaksi miestä tällaisista rikoksista. Mitä ilmeisimmin Pensala väänsi tämän yhden tapauksen yleiseksi käytännöksi. Luultavasti sama tapaus oli pontimena Mika Lehtosen ja Pensalan alussa esitellyille väitteille Turun Sanomissa.
Toimittajat STT:ssä ja Turun Sanomissa olisivat välttyneet perättömien tarinoiden levittämisen häpeältä, jos he olisivat vaatineet Pensalalta näytön. Jo Poliisihallituksen omien, vaikkakin virheellisten tilastojen vaatiminen olisi kumonnut Pensalan sepitteet.
Starttiasesota starttaa
Reima Pensala, tuossa vaiheessa Poliisihallituksen määräaikainen ylikomisario lanseerasi starttiasejahtinsa STT:n uutisessa lokakuussa 2010. Se otsikoitiin lehdissä mm. näin: "Starttipistooleita nikkaroidaan käsiaseiksi". 5)
Uutisessa Pensala väitti poliisin haltuun päätyvän "viikoittain useita aseita, jotka alun perin on valmistettu paukkupatruunoita käyttäviksi starttipistooleiksi." Pensala väitti ilmiötä uudeksi, "paukkuaseita on hankittu Suomeen parin viime vuoden aikana tuhansia, jopa 10 000."
Tosiasiassa starttiaseita on myyty Suomessa iät ja ajat. Vaikka käyttö urheilukilpailuissa on antanut niille nimen, pääasiassa starttiaseita käytetään erilaisten metsästys- ja palveluskoirien kouluttamisessa. Esimerkiksi poliisikoirien kouluttamisessa.
Uutisen mukaan "Venäjällä tehdään kaasu-, hiilihappo- ja paukkuaseita, jotka ovat samaa ainetta kuin oikeat pistoolit ja myös kestävyydeltään oikean veroisia. Laadukkaita paukkuaseita tuotetaan myös Turkissa, Balkanilla sekä Itä- ja Kaakkois-Euroopassa".
Tavallisesti luotettavat lähteet, siis muut lähteet kuin Poliisihallitus, kertovat eräissä Itä-Euroopan maissa todellakin valmistettavan oikeista käsiaseista paukkupatruunaversioita. Ne ovat siis asemetallia, osat ovat aitoja ja niitä ilmeisesti valmistetaan koulutuskäyttöön. Tällä on kuitenkin kovin vähän tekemistä suomalaisen starttiasekeskustelun kanssa, sillä tähän asti jokaisessa starttiasejutussa ovat kyseessä olleet pehmeästä sinkkialumiiniseoksesta valmistetut laitteet. Tätä seikkaa Pensala ei kertonut STT:lle.
Uutisessa Pensala esitti myös: "Ongelman paisuttua suureksi poliisihallituksessa on mietitty rajoituksia starttiaseiden hankkimiselle". Näin siis lokakuussa 2010. Ajoitus on mielenkiintoinen. Edellisenä vuonna oli annettu eduskunnalle HE 106/2009 ampuma-aselain muuttamiseksi. Se sisälsi muun ohella 2 pykälän muutoksen, jossa lupaa vaativaksi aseeksi nimettiin asetta muistuttava esine, joka voidaan helposti muuntaa ampuma-aseeksi, ilman erityistaitoja -laitteita.
Lakimuutos tuli voimaan 13.6.2011. Vielä silloinkaan Poliisihallituksessa ei mietitty rajoituksia starttiaseille. Päinvastoin, kyselijöille kerrottiin ettei lakimuutos koske starttiaseita. Vielä toukokuussa 2012 Poliisihallituksen ylitarkastaja Jussi Kytösaari ohjeisti näin Varsinais-Suomen poliisilaitosta. Käsittelen näitä vaiheita laajemmin osassa 1: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/201
Kun starttiasejahti oli käynnistetty, laittomien muuntoaseiden luvut paisuivat puheissa jatkuvasti: "Starttiaseen muokkaaminen tappavaksi aseeksi ei vaadi kovin suuria muutoksia. Vähän isommalla vaivannäöllä aseella voi ampua poliisin virka-aseen tehoisia patruunoita," väitti Mika Lehtonen viime toukokuussa. Lehtosen mukaan se on yleistä: "Rikosten yhteydessä starttiaseita määrätään valtiolle tällä hetkellä noin kahdenkymmenen aseen kuukausivauhtia, puolet näistä on muutettu luotipatruunaa ampuviksi." 6)
Siis 240 muunnettua starttiasetta per vuosi, niistä 120 muunnettu luotiaseiksi, per vuosi, väitti Mika Lehtonen.
Missä oikeusjutut ovat?
Helsingin Sanomat siteerasi vuoden vaihteessa, ketäpä muuta kuin Reima Pensalaa: "Poliisihallituksen mukaan Suomesta on löytynyt viime vuosien aikana muutamia satoja starttipistooleja ja muita paukkupatruuna-aseita, jotka on muutettu kaasu- tai luotiaseiksi." 7) Jos juttuja on satoja, Poliisihallitukselle oli hyvin yksinkertainen asia todistaa väitteensä. Myös oikeusjuttuja tällaisista ampuma-aserikoksista täytyy olla satoja. Oikeudenkäynnit ja niiden tuomiot ovat yleensä julkisia, ampuma-aserikoksissa käytännössä aina. Poliisihallituksen tarvitsee vain jakaa tuomioiden diaarinumeroita, ja se on siltä osin todistanut puhuneensa totta. Miksi se ei sitä tee?
Koska jo kuulen Mika Lehtosen ja Reima Pensalan väittävän, ettei poliisi voi jakaa tällaisia, totean sen ainakin niin tekevän. Keskusrikospoliisilta saa kuin apteekin hyllyltä diaarinumerot kaikista tapauksista, joissa sen "järjestäytynyt rikollisryhmä"-väite on hyväksytty tuomioistuimissa (hylätyistä ei saa). KRP tiedottaa tällaisista itse, joskus jopa silloin kun se ei pidä paikkaansa. Mikä siis estää Poliisihallitusta esittämästä evidenssiä?
Väittämistään sadoista tapauksista huolimatta Poliisihallitus on pystynyt esittämään selostuksen vain yhdestä muunnetusta starttiaseesta. Se esitettiin Itä-Suomen hovioikeudessa 5.11.2014, eikä tarina mennyt sielläkään läpi. Poliisihallituksen aseseppä Jussi Suutari oli hajottanut yhden starttiaseen, muun muassa poistamalla kokonaan piipun, siihen kuntoon että siinä saattoi laukaista luotipatruunan. Romu oli kuitenkin lakannut olemasta ase.
Ainoa luotettava näyttö pehmeästä sinkkialumiini-metallista valmistetun starttiaseen muuntamisesta luotiaseeksi on Helsingissä tammikuussa 2010 tehty tappo. Siinä käytettiin Ekol-merkkistä starttirevolveria, jonka piippu oli porattu auki. Käytetty patruuna oli .38 special ja uhri oli surmattu kosketuslaukauksella. Luoti oli lävistänyt kallon ja juuttunut noin 4 cm syvyyteen aivoihin. 8) Läpäisykyky on siten ollut erittäin heikko. Normaalisti .38 luoti ei olisi jumittunut aivomassaan, joka on hyvin pehmeää.
KRP:n rikosteknisessä laboratorion lausunto tappoaseen muuntelutöistä on ristiriitainen. Lausunnon kuvaliitteessä on kuvateksti: "Tekoväline, johon vaihdettu revolverin rulla". Tekstin osioon Tutkimusaineisto on merkitty: " --- starttirevolveri, jonka piippu on porattu auki ja rulla ilmeisesti vaihdettu". Tutkimustuloksiin on kirjattu: "Revolverin rullan patruunapesät ovat avarrettu niin, että niihin pystytään sijoittamaan .38 kaliiperin patruunat." Lausunnon perusteella jää siis auki, onko aseen keskeinen osa vaihdettu, joskin oletan viimeisen olevan tutkijan varsinainen johtopäätös. Lausunnossa todetaan, etteivät patruunapesät ja piippu ole aivan linjassa, mutta se ei estä ampumasta luotipatruunoita. Tämä osoittaa, että ase on porattu kovin väljäksi, mikä sopii yhteen luodin heikon läpäisyn kanssa.
Ampuja väitti hänen metallitöitä hallitsevan kaverinsa tehneen muuntamisen, mikä viittaisi siihen ettei se ole muuntunut ilman erityisiä taitoja. Tapon juuri tehnyt narkomaani ei ole kovin luotettava todistaja, mutta yhtä kaikki asia jäi hieman epäselväksi.
Tässä on kaikki näyttö, mitä Poliisihallitus on starttiaseista esittänyt - ja tappojutunkin jouduin kaivamaan esille itse. Koska tappo tehtiin vuoden 2010 alussa, ja samana vuonna Reima Pensala käynnisti propagandamyllynsä starttiaseista, epäilen että kaikki väitetyt sadat muunnot ja niillä tehnyt itsemurhat ovat tosiasiassa yhtä kuin tuo yksi tappo.
Pensala ei tiedä mistä Pensala puhuu
ASE-lehden haastattelussa kesäkuussa 2014 ylitarkastaja Reima Pensala kertoi starttiaseista kaksi mielenkiintoista seikkaa: "Kosketusetäisyydeltä ilmakiväärin luodille porattu starttari läpäisee Pensalan mukaan todistetusti kakkosnelosen." "Tällaisella poratulla starttipistoolilla itsemurhan itseään päähän ampumalla tehneitä on jo tilastoitu pari Helsingissä ja yksi Pohjois-Suomessa", Pensala kertoi haastattelussa, jonka hän tarkisti ennen sen julkaisemista. 9)
Tämä antoi hyvän pohjan etsiä todisteita Poliisihallituksen väitteille. Itsemurhat tosin hoidetaan kuolinsyyn tutkintana, jonka asiakirjat eivät ole julkisia. Starttiaseen muuntaminen luotiaseeksi on kuitenkin ampuma-aserikos, ase on takavarikoitava ja siitä on tehtävä takavarikkopöytäkirja. Sellaisen julkisuudelle ei ole periaatteellista estettä.
Tilasin 29.8.2014 Poliisihallitukselta kirjallisesti takavarikkopöytäkirjat kolmesta Pensalan mainitsemasta itsemurhatapauksesta, sekä koetulokset, jotka osoittavat että "ilmakiväärin luodille porattu starttari läpäisee --- todistetusti kakkosnelosen." Tietojen etsimisen helpottamiseksi jätin kopion Pensalan haastattelusta.
Poliisihallitus siirsi asian ylitarkastaja Pensalalle, joka aloitti viivytystaistelun joka meni farssiksi. Julkisuuslain mukaan viranomaisen on toimitettava pyydetyt asiakirjat kahdessa viikossa; vain erittäin hankalasti selvitettävissä tapauksissa aikaa saa mennä kuukausi.
Ensin tuli 9.9 päivätty peräti 8-sivuinen sekava kirjelmä otsikolla "Täydennyspyyntö", jossa Pensala kyseli "mitä tarkkaan ottaen tarkoitatte ilmakiväärin luodin läpäisystä suoritetusta kokeesta käyttäessänne ilmausta "todistetusti"?" 10) Katsoin, ettei ole minun asiani selvittää mistä Pensala on haastattelussaan puhunut, ja koska Pensala tivasi henkilötietoja, tietojen käyttötarkoitusta, tietojen suojaamista ja muita aivan outoja, vastasi selvityspyynnöllä Poliisihallitukselle. Vaadin selvityksen, tivataanko kaikilta toimittajilta samoja asioita kuin mitä Pensala oli vailla minulta. Vaadin myös lopettamaan Pensalan viivytystaistelun.
1.10.2014 päivätyllä 3-sivuisella päätöksellään Pensala ilmoitti olevansa esteetön käsittelemään asiakirjapyyntöäni, jota hän edelleen jarrutti, vaikka lain määräämä aikaraja oli jo takana. 11) Seuraavaksi 3.10.2014 tuli sähköpostilla Pensalan 2-sivuinen "Arvio tietopyyntönne käsittelyajasta".
Poliisihallituksessa ei ole resurssipulaa. Asehallinnon ylitarkastajalla on rajattomasti aikaa naputella joutavia.
Vasta 13.10.2014 asehallintopäällikkö Mika Lehtonen sai aikaiseksi Reima Pensalan esittelemän päätöksen. Siinä kieltäydyttiin lähettämästä takavarikkopöytäkirjoja, joiden väitettiin olevan salassa pidettäviä, koska ne liittyvät kuolinsyytutkintaan. Tosiasiassa asiakirjoista olisi voinut salata tunnistetiedot, kuten Poliisihallitukselle ehdotin, joten pidän todennäköisenä, ettei niitä ole olemassakaan. "Starttari-itsemurhat" ovat luultavasti keksittyjä. Entäpä koetulokset?
Pensala ja Lehtonen kirjoittavat: "Koetulosten osalta hakija ei ole ilmoittanut sitä, mitä hän tarkoittaa käyttämällään ilmaisulla todistetusti". Niinpä "Poliisihallitus ei ole voinut ratkaista sitä, olisiko pyyntöä koskevasta asiakirjamateriaalista" annettava tietoja. 12)
Lehtonen ja Pensala siis ilmoittivat etteivät he tiedä, mitä koetuloksia Pensala ASE-lehden haastattelussa tarkoitti. Juuri tätä vastausta lähdin hakemaan, sillä alusta pitäen näytti todennäköiseltä, että Pensala oli tekaissut koetulokset.
Miksi Poliisihallitus valehtelee?
Valtavan ongelman rakentaminen starttiaseista on outoa. Alun perin Poliisihallitus väitti lausunnoissaan ensisijaisesti, että ne ovat kaasuaseita, koska niissä voidaan laukaista kaasupatruuna. Lienee totta, että osassa voi. Koska starttiaseen piippu on tukittu, kaasu kuitenkin tulisi laukaisijan omille silmille. Pohan selitys, aseen voi kääntää sivuttain jolloin kaasu menisi kohteeseen, on lapsellinen. Ja jos joku poraa piipun auki, jotta kaasu pääsee eteenpäin, niin mitä poraaja siitä hyötyy? Lailliset kaasupistoolit ovat nykyään harvinaisia, koska kaikki käyttävät sumuttimia. Siksi useimmat aseliikkeet eivät enää pidä kaasupatruunoita kaupan ja vaikka joku pitäisikin, niiden ostaminen vaatii luvan. Starttipistoolin poraaja ei siis hyödy mitään. Lelun hinnalla hän saa edestakaisen laivalipun Tallinnaan, josta voi ostaa taskut täyteen kaasusumuttimia, ilman mitään lupia.
Luotiaseeksi muuntamisen helppous on jäänyt Poliisihallitukselta todistamatta. Se näyttää olevan hätävale, jolla on väritetty "ongelmaa", jonka olemassaoloon kukaan muu ei usko.
Jos kysymys olisi pelkästään starttiaseista, voisi hyvällä tahdolla ajatella kyseessä olevan vain aidon erimielisyyden aselain tulkinnasta. Ehkä lisättynä yhden virkamiehen vallan- ja esiintymishalulla. Kuten kuitenkin edeltä näkyy, asehallinto tekee toistuvasti rehvakoita media-avauksia, joissa sepitetään suuria ongelmia laillisten ampuma-aseiden omistajien ja aseliikkeiden kanssa.
Poliisihallituksen asehallintoyksikkö myös työllistää poliisi-, syyttäjä- ja tuomioistuinlaitosta tehtailemalla aiheettomia rikosilmoituksia ampuma-aseista. Näitä tekee erityisesti ylitarkastaja Reima Pensala. Hänen nimeään ilmoituksissa ei tosin yleensä lue. Hänen osuutensa salataan ilmeisesti siksi, etteivät Pensalan uhrit voisi reagoida vääriin ilmiantoihin. Useissa tapauksissa paikallispoliisi on pitänyt ilmoituksia aiheettomina ja esitutkintaa turhana, mutta on vaikeaa vastustaa, kun Poliisihallituksen ylitarkastaja vaatii. 13)
Julkiset mustamaalaukset ja kohun nostatukset, järjettömiin mittasuhteisiin paisuvat leluasejahdit, valehtelu julkisuudessa ja tuomioistuimissa sekä aiheettomat rikosilmoitukset eivät ole yksittäistapauksia. Ne ovat Poliisihallituksen asehallinnon linja. Kysymys kuuluu, miksi Poliisihallituksen ylijohto sallii tämän. Poliisin maineen ryvettymisen luulisi huolettavan ylijohtoa.
Muistellaanpa poliisiylijohtaja Mikko Paateron omia saavutuksia tällä saralla. Kauhajoen joukkomurhan jälkeen syksyllä 2008 hän antoi määräyksen, ettei pistooleihin ja revolvereihin saa antaa lupia ensimmäisenä aseena, luvat sellaisiin annetaan ainoastaan määräaikaisina myös vanhoille harrastajille, kaikkien niihin lupaa hakevien on toimitettava itsestään lääkärintodistus, ettei tiettyihin asetyyppeihin saa antaa lupia ollenkaan. Tätä Paatero määräsi kaikki poliisilaitokset tarkkaan noudattamaan.
Ensinnäkin määräykset olivat lainvastaiset. Toisekseen määräys itsessään oli lainvastainen. Silloisen ampuma-aselain 119 pykälän mukaan poliisiosastolla eikä koko sisäministeriöllä ollut mitään oikeutta antaa tällaisia määräyksiä; ei ole edelleenkään. Paatero kaappasi vallan, jonka laki häneltä nimenomaan eväsi. Paatero käytti virka-asemaansa törkeästi väärin, viittaan rikoslain 40 luvun pykäliin 7 ja 8.
Kun asealan asiantuntijajärjestöt kantelivat Paateron menettelystä, hän turvautui kirjaimiin YJT. Hän ei omasta mielestään ollut antanut määräystä aselain nojalla, vaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden eli poliisilain nojalla. Se oli oikeustieteen kandidaatti Paaterolta huikea suoritus: kaikki muu lainsäädäntö lakoaa ja lakkaa olemasta aina, kun poliisi lausuu maagiset kirjaimet YJT.
Paatero ei - tietenkään - joutunut teostaan rikosoikeudelliseen vastuuseen, mutta määräyksensä yleissitovuuden hän joutui perumaan ja laiton määräys painettiin unhoon. Tempullaan Paatero oli kuitenkin osoittanut halunsa hyökätä aseenomistajia vastaan kuinka häikäilemättömillä tempuilla tahansa, ja laista viis.
Niinpä, summa summarum, on vaikea välttää epäilystä, että asehallinto mustamaalaa ja lavastaa syyttömiä rikolliseksi Poliisihallituksen ylijohdon siunauksella. Siksi asehallinnon virkamiehille on samantekevää, montako kertaa ja kuinka nolosti he jäävät valheistaan kiinni. Ura ei siitä kärsi.
LISÄTIETOJA JA LÄHTEITÄ:
1) Turun Sanomat 29.4.2011
2) Turun Sanomien 29.4.2011 artikkelin nettiversio: http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/216719/Suomesta+pyoritetaan+aseiden+kan...
3) Turun Sanomat 4.5.2011: http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/218003/Poliisi+antoi+vaaraa+tietoa
4) Käsittelen tätä STT:n tapausta laajemmin 21.1.2013 julkaistussa blogissani http://www.mikkoniskasaari.fi/node/151
5) Turun Sanomat / STT 18.10.2010: http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/167386/Starttipistooleita+nikkaroidaan+...
6) Turun Sanomat 29.5.2014
7) Helsingin Sanomat 30.1.2014: http://www.hs.fi/kotimaa/a1419830615800
8) Helsingin käräjäoikeus 23.4.2010, asianro R 10/2753
9) ASE-lehti 4/2014
10) Poliisihallitus POL-2014-11136, pvm 9.9.2014
11) Poliisihallitus päätös 262/14/M
12) Poliisihallitus POL-2014-11136, pvm 13.10.2014
13) Poliisihallituksen turhista rikosilmoituksista kerrotaan mm. tässä artikkelissa: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/188