Presidentinlinnan itsenäisyysjuhlille astelee tänään monta Suomen-syöjää, poliitikkoa ja talouspäättäjää joiden keskeinen työ on yrittää siirtää kansallinen päätösvaltamme ylikansallisille yhtiöille.
Europarlamenttivaalien tärkein kysymys olisi pitänyt olla, ja ensi eduskuntavaalien tärkein kysymys on suhtautuminen EU:n ja Yhdysvaltain välillä neuvoteltavaan kauppa- ja investointisopimukseen, TTIP. 1)
En pui tässä sopimuksen sisältöä yleisemmin muutoin kuin toteamalla, että kuten aina suuria, kansainvälisiä sopimuksia hierottaessa, tämänkin sopimuksen taloudellisia hyötyjä on korkealla todennäköisyydellä raskaasti liioiteltu. 2) Esittämällä hatusta tempaistuja tarinoita työllisyysvaikutuksista yritetään saada kansat juomaan myrkkymalja. TTIP:n suurin ongelma ja riski on sopimus investointisuojasta.
Valtioiden väliset sopimukset investointisuojasta eivät sinällään ole uusia asia, niitä on Suomellakin vino pino, monien maiden kanssa. Investoinnit suojaavat sopimukset ovat olleet tarpeellisia toimittaessa sellaisten maiden kanssa, joissa valtion rakenteet ovat vielä vaappuvia, ja joissa oikeusvaltio on vasta tulemisensa prosessissa, tai sitä ei ole lainkaan.
EU:n ja Yhdysvaltain (ja Kanadan, samanlaista sopimusta hierotaan myös sen kanssa) välistä sopimusta neuvotellaan kuitenkin vakiintuneiden oikeusvaltioiden kesken. Mihin niiden välillä tarvitaan erikseen sopimusta investointien suojasta?
Suomen nykyisen perustuslain 15 pykälä säätää: "Jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla." Sisällöltään sama säädös oli jo K.J. Ståhlbergin vuoden 1919 hallitusmuodossa. Sillä on pärjätty oikein hyvin.
Investointisopimuksella ei tavoitella jokaisella kuuluvaa omaisuuden suojaa. Sillä tavoitellaan yhtiöille valtaa yli kansallisen lainsäädäntövallan, myös yli EU:n säädäntövallan.
Investointisuoja antaisi yhtiöille mahdollisuuden vaatia valtiolta korvauksia, jos vaikkapa ympäristönsuojelua, työsopimuksia tai työturvallisuutta koskevia lakeja muutetaan. Korvausvaateen tuottaisi mikä tahansa lakimuutos, jonka yhtiö katsoisi vähentäneen sen mahdollisuuksia saada voittoa. Mahdollisuus ei ole teoreettinen, se on toimivaa todellisuutta. Tupakkayhtiö Philip Morris vei valtion oikeuteen, kun Australia vaati tupakka-askiin kanteen kuvan syövän runtelemista keuhkoista. Tapaus on erityisen irvokas, koska korvauksia vaati massamurhaaja. Yhtiöt ovat nostaneet kanteita ympäri maailman.
Investointisuoja on aivan erityisen arka Suomessa, joka lahjoittaa maan alla olevan kansallisomaisuutensa mille tahansa kaivosyhtiölle, joka ymmärtää niitä pyytää. Monissa paljon nolommissakin maissa on tuottoisa kaivosvero, mutta Suomessa hallitukset ovat järjestelmällisesti kieltäytyneet antamasta sellaisesta lakiesitystä. Jos investointisuojasopimus solmittaisiin, jo ympäristönsuojelun tehostamisen edellyttäminen voisi tuottaa korvausvaatimuksen. Eivätkä yhtiöiden vaatimat korvaukset ole suolapähkinöiden ostoa varten. Pahimmillaan ne horjuttavat valtioiden taloutta.
Yhtiöiden etujen turvaamiseksi korvausvaateita ei käsiteltäisi normaaleissa tuomioistuimissa. Yhtiövallan kannattajille ei kelpaa myöskään sama menettely kuin kauppajärjestö WHO:ssa: pysyvä, valtioiden valvoma elin, jonka päätöksistä voi valittaa. Yhtiövallan kannattajat haluavat korvauskanteiden ratkaisijaksi privatisoidun tuomioistuimen, välimiesoikeuden. Se on linjassa vaatijoiden poliittisen ideologian kanssa, mutta sovittamattomassa ristiriidassa demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kanssa.
Kahdenvälisiä sopimuksia koskevien kiistojen eniten käytetty välimieselin on Maailmanpankin yhteydessä, Washingtonissa toimiva ICSID.
"Viisitoista ilman virkavastuuta toimivaa juristia on ratkaissut yli puolet ICSID:ssä käsitellyistä kiistoista. Samat henkilöt toimivat toisissa jutuissa osapuolten asianajajina. Koska elimellä ei ole pysyvää kokoonpanoa, sen päätöksissä ei ole --- mitään linjaa", kertoo kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi, joka on ankarasti kritisoinut investointisuojasopimusta. 3)
Koska suunnitellulta välimiesoikeudelta puuttuu ennakoitavuus, sen hyödyllisyys voi olla kyseenalainen loppujen lopuksi myös sijoittajien kannalta. Kaukonäköisyys ei kuitenkaan valitettavasti ole sijoittajien kaikkein tunnusomaisin piirre.
Euro-kriisin ollessa pahimmillaan silloinen ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb vaati EU:n tai ainakin sen euroon kuuluvien maiden päätösvaltaa siirrettäväksi aiempaa enemmän niille maille, joille eräät luottoluokitusyhtiöt antavat korkeimman luokituksen. Stubbin mielestä siis EU:n päätösvaltaa tulee siirtää Wall Streetin pelureiden valitsemille edustajille. Stubbia voikin kiittää johdonmukaisuudesta, kun hän on myös TTIP-neuvottelujen osalta yhtiövallan hartain kannattaja Suomessa.
Alexander Stubbia ei kuitenkaan voi kutsua sopimuksen innokkaimmaksi puolestapuhujaksi. Kansanvallan kauppamiesten strategiana on puhua sopimuksesta mahdollisimman vähän. Neuvotteluja on käyty salassa, joskin vuodot ovat hieman horjuttaneet neuvottelijoiden mielenrauhaa.
"Näin voidaan ainakin päätellä Corporate Europe Observatoryn julkisuuteen vuotamasta salaisesta asiakirjasta, joka paljastaa komission reagoineen Euroopan laajuiseen kritiikkiin luomalla TTIP-sopimusta käsittelevän viestintästrategian", uutisoi YLE joulukuussa 2013.
"Vuotanut viestintästrategia esittää, että median huomio tulisi kiinnittää TTIP:n positiivisiin puoliin, kuten viennin kasvattamiseen ja työpaikkojen lisäämiseen --- Strategiassa painotetaan kaikkien sopimukseen liittyvien pelkojen ja kritiikin kumoamista jäsenmaiden julkisissa keskusteluissa."
"Euroopan laajuinen kritiikki on kasvattanut neuvotteluprosessiin kohdistuvaa painostusta. Julkinen kritiikki, ja sen myötä tuleva poliittinen paine, ovat neuvottelujen onnistumisen pahimmat viholliset. Komission mukaan paisuvia epäilyksiä on pyrittävä kaikin keinoin lievittämään ennen kuin kauppasopimus on viety lopulliseen päätökseen." 4)
Silloin kun ajettava asia kestää päivänvalon, kaikkein paras viestintästrategia on avoimuus. TTIP:n asia ei kestä. Siitä kriittisesti uutisoinut toimittaja Jaana Kivi kertoi äskettäin julkisesti omista kokemuksistaan:
"Kivi ehti olla ulkoministeriön järjestämissä TTIP-tilaisuuksissa kaksi kertaa, molemmilla kerroilla henkilökohtaisesti kutsuttuna. Kiven mielestä tällä kertaa tarkoituksena oli kuitenkin painostaa, ei informoida.
– Oli aamiaistilaisuutta silloisen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin Alexander Stubbin johdolla ja kuulemistilaisuutta turvallisen lobbariarmeijan kesken. Molemmilla kerroilla, kun kohtasin Stubbin TTIP:n merkeissä, viesti rivien välissä oli selvästi, että EU:n kauppapolitiikka on isojen poikien leikkiä, turha tänne on tulla näppejään polttamaan.
– Ensimmäisessä tilaisuudessa ministeri Stubb muisti useita kertoja viitata Suomen mediassa leviäviin virheellisiin tietoihin, jotka olisi syytä korjata kertomalla sopimuksen positiivisista vaikutuksista.
Nämä kehotukset olivat kuin suoraan Corporate Europe Observatoryn julkisuuteen vuotamasta komission viestintästrategiasta." 5)
Erään tunnetun kansalaisen suvun vaakunaa hieman mukaillen: "Likaisin asein likaisen asian puolesta".
Kansanedustajista aika harvat suostuvat puhumaan TTIP:stä, kannattajista tuskin kukaan. Eduskunnan suuressa valiokunnassa käsiteltiin 21.11.2014 Kanada-versiota samaisesta sopimuksesta. Päätösehdotuksena oli tuki neuvottelujen jatkamiselle ja kiitos niiden tähän astisesta sujumisesta. Edustaja Paavo Arhinmäki (vas) ehdotti, edustajien Veli-Matti Saarakkalan (ps) ja Anni Sinnemäen (vihr) kannattamana hankkeen pysäyttämistä:
"Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen (CETA) voimaansaattamistoimet keskeytetään, kunnes on ratkaistu tämän ja vastaavan Yhdysvaltain kanssa neuvoteltavan sopimuksen merkittävät ongelmat. Esimerkiksi erityisen ongelmallinen on Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kanadan väliseen vapakauppasopimukseen sisältyvä investointisuoja ISDS".
Ehdotus hylättiin äänin 18-7. Sopimusneuvottelun jatkamista valitulla linjalla kannattivat kokoomuksen, keskustan, ruotsalaisten ja kristillisten edustajat. Sitä vastaan äänestivät vasemmistoliiton, perussuomalaisten ja vihreiden kansanedustajat.
Noille kolmelle puolueelle on eduskuntavaaleihin tarjolla hyvä vaalivaltti. Toivottavasti ne osaavat sitä käyttää.
LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:
1) Transatlantic Trade and Investment Partnership
2) Taloudellisten hyötyjen liioitteluun puututaan mm. suomalaisten tutkijoiden julkilausumassa http://ttipjulkilausuma.wordpress.com/ jossa on linkki kahden tutkijan, de Ville & Silés-Brügge, kirjoitukseen aiheesta: http://blog.policy.manchester.ac.uk/posts/2013/12/the-false-promise-of-e...
3) Helsingin Sanomat 16.12.2013: "Vapaakauppasopimus siirtää valtaa valtioilta yrityksille / Professori: Suomen valta säätää lakeja voi vaarantua". http://www.hs.fi/sunnuntai/a1386995885773?jako=e9e951660c539d1c31c64aaef...
4) YLE 18.12.2013. "Alexander Stubb vakuuttaa komission äänellä - vapaakauppasopimus on riskitön". http://yle.fi/uutiset/nakokulma_alexander_stubb_vakuuttaa_komission_aane...
5) Kansan Uutiset Verkkolehti 29.11.2014: "”Stubb painosti kirjoittamaan myönteisemmin TTIP-kauppasopimuksesta”. http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3268497/%E2%80%9Dstubb-paino...